Kuuluuko? Ai mitä?

No ihan hyvää, kiitos kysymästä! Ah, opettajan ensimmäiset vuodet. Sijaisuuksia, uusia kouluja, uusia käytänteitä. Syksy alkoi siis jälleen uudella työpaikalla vaikka välillä vähän huolestuttavalta vaikuttikin. Onneksi samassa kaupungissa pysytään. Taas ainakin yhden vuoden... Uuden opettajan ensimmäiset vuodet vie kieltämättä kivasti mehut.

Oltiin Jalin kanssa dogsittereinä yksi viikonloppu. Pipsa-rouva oli varsin miellyttävä hoidokki, melkein dognappasin :)

Treeneissä pidettiin taukoa kun jouduttiin taas muutamien huonommin menneiden treenien jälkeen oravanpyörään "Jalia ei kiinnosta, Henna hermostuu, Jalia ei kiinnosta, Henna odottaa jo ennen treenien alkua että ei sitä kuitenkaan kiinnosta, Jalia ei kiinnosta...". Kirjoitin yhden treenin jälkeen ehkä kk sitten kunnon vuodatuksen kun olin taas niin pettynyt itseeni ja koiraan, mutta päätin vetää henkeä ja antaa sen olla. Pari viime treeniä tauon jälkeen on mennyt taas molemmilta oikealla vireellä kun sain nollattua pääni. Jali haukkuu tooooosi harvoin, mutta aina pidempien taukojen jälkeen siltä hetsatessa/palkkaan padotessa pääsee haukku, siitä tietää että se on ihan messissä <3

Tauot tekee meille vaan oikeasti hyvää, pitäisi muistaa pitää vaan useammin eikä vasta silloin kun alkaa molemmilla tökkiä. Nytkin olen ottanut pienesti painetta varakoirakkona olosta rallyn voi-luokkalaisena (joka on meillä ihan kesken) pm-joukkueessa ja treeneissä on ehkä ollut mukana sellaista pientä stressinpoikasta muutenkin. 

Viimeisin treeni pidettiin dalluporukalla Seinäjoella, kun eräs talmaattiharrastaja oli siellä vierailemassa ja pyysi treeniseuraa (dalmatiankoiran kanssa, treeniseuraa, kuvitelkaa ;D). Meitä oli siellä lopulta neljä dallua, joista yksi ihan (älyttömän ihana ja suloinen ja taitava!) minityyppi, joka oli vähän haistelemassa menoa. Suurin osa postauksen kuvista on tältä reissulta.

Kyllähän Jali omalla vuorollaan aluksi meinasi haistella ja vilkuilla vuoroaan odottavia, mutta olin jo ottanut asenteen, että odotan luopumista ja omaa kontaktia enkä hermostu ja välitä mitä muut ajattelee ja kun se sieltä tuli ei ollut enää mitään ongelmaa ja toisella kiekalla päästiin melkeinpä heti hommiin. Siinä on niin suuri ero kun jos olisin lähtenyt heti hermostumaan ja ajattelemaan, että ei tästä taas mitään tule, olisi treenit päättyneet samalla tavalla kuin ne pari edeltävää huonompaa treeniä. Pitää muistaa antaa koiralle mahdollisuus ja muistaa itse laskea sataan jos alkaa hermoja kiristää. Ja se oikea asenne!

Jalin kanssa tehtiin jotain höpöhöpökivaa, sen seuruu on nykyään (edelleen) melko ihanan kaameeta (koska rallytoko ja tauko, ylivire ja pomppiminen ja poikittaminen ja edistäminen ja kaikkee ah, lopulta niin merkityksetöntä hienosäätöä), mutta olkoon kun asenne on kohdallaan! Peruuttaminen oli superjees! Kaikki jäävätkin sekoitetaan nykyään iloisesti, mutta yritystä löytyy. Olen miettinyt istumiskäskyn vaihtamista kun meillä on käytössä "isssstu" ja "seis", voisiko sekoittaa kun niin ässää suhisee molemmissa? Ruutuun löydetään, muttei aina ensimmäisellä toistolla (mutta yritystä löytyy!). Ruutuun seisomista ja napakkaa stoppia ja siellä pysymistä pitäisi vahvistaa erikseen, tahtoo vähän haistella ja ottaa välillä askelia kun lähestyn. Paikkakaan ei aina se optimi vaikka usein sisällä pysyykin. Kiertäminen oli hyvä. Paikkaistumisessa vähän vilkuili takana olevia, mutta ei paha. Ei ottanut kertaakaan kentällä häiriötä vuoroa odottavista, ei ohi kulkevista koirakoista. Oishan sitä treenaamista ja viilaamista, mutta olin vaan niin tyytyväinen Jalin asenteeseen, että ihan sama!

Sitä oikeaa asennetta osaa vaan arvostaa niin paljon kun se ei ole itsestäänselvyys.

Jaaa sitten lisää kuvatulvaa. Pilkut pääsi lopulta pienen lenkin jälkeen juoksemaan keskenään ja Jali oli taas taivaissa neitiseurassa ;) Pentu kerkesi valitettavasti lähteä ennenkuin hokattiin ottaa ryhmäkuvaa ja pilkulliset ei oikein olisi enää jaksaneet mitään poseeraushommia :D

Jali, Alma ja Bella

Ja sit pikku-Kalle meni jääkaappiin ja sanoi: "hrrrr, täällä on kylmä", kähkähkähkäh!