Metallikapulaan tutustumista

Jos olet ollut lukijana kauemman aikaa, saatat olla tietoinen meidän viha-rakkaus suhteesta noutoon (se on ansainnut oman tunnisteensakin!). Noh, voinette arvata, että jos puukapula tuotti ongelmia niin johan metallikapula oli hirvitys! Loppujen lopuksi kun alkujärkytyksestä toivuttiin se taisikin olla suurempi hirvitys omistajalle kuin koiralle. Tuttuun tapaamme ei treenattu mitenkään aktiivisesti vaan aina silloin tällöin ja kausittain. Nopeampaakin edistyy kunhan jaksaa nähdä vaivaa, mutta mikäs kiire meillä ALO/AVO-luokkalaisilla olisi edes metalliin tutustua. On vaan niin hauska testailla :) Testasin Almallekin kapulan pitoa kirpparilta halvalla ostamallani minikapulalla ja näköjään se kapulan saaminen koiran suuhun voi oikeasti ollakin helppoa. Almu edisty yhdellä treenikerralla pidemmälle kuin Jali ehkä kuukaudessa :D Niin sitä on koirissa eroa.

Kaikki kuvat ja videot kännykkälaatua.

Kuva, jonka @hennaoj julkaisi 2. 08ta 2015 klo 11.26 PDT

Elokuu. Jos tarpeeks kauan tuijottaa niin ehkä se häviää pois? Metallikapula oli Jalille aluksi pienoinen järkytys. Jali kun ei ole niitä koiria, jotka voi lähettää suorilta suorittamaan noutoa metallilla. Kiusattiin monet illat metallilla ruokakuppitreeninä ja aika pian alkoi kiinnostamaan kun "enalahyiällööö"-mutinasta ja kapulan tökkimisestä tassuilla lähti hetkeksi ruokakuppi ja kapula veks.  Ahne koira <3 Käskysana ja toiminto kun oli tuttu niin tuollaiselle hölmöilylle sanottiin piutpaut. Kuitenkin jonkun verran aloitin matalemmalla kriteerillä eli ensin riitti pelkkä suun aukaiseminen ja hampaiden osuminen ja siitä sitten pikku hiljaa nostoon.

Lokakuu. Ai mikä hyvä puruote? Noh, kunhan suussa pysyy! Edelleen ruokakuppitreeniä. Nyt myös pitotreeniä eli kädestä poimimista. Vapauta jo pliiiiiiis eli vähän pitää mutista ennenkuin tarttuu, muttei enää ihan niin paljon protestoinut mitä alussa. Välillä sovitteli suutaan kapulan ympärille siihen tarttumatta, mutta ei tiputa kun kapulan suuhun asti saa. Haettiin jo sitä liikettäkin eli saatoin pyytää kapula suussa sivulle ennen vapautusta tai temputtaa.

Joulukuu. Ensimmäistä kertaa kokonainen nouto metallikapulalla. Pikku-Alma oli häiriköimässä eikä sen takia tarttunut heti ensimmäiseen käskyyn kun ihmetteli kun Alma riensi kapulalle.Videolla Jaliksi tosi hyvä ja varma nosto. Palautus hidas ja epävarma, mutta se on hyvin pieni ongelma ja helposti korjattavissa. Ote ei ole vielä hirveän varma, joten palauttaa kapulan vähän hassusti pää ylhäällä, jotta pysyy varmasti suussa eikä vaan tarvisi purra tiukemmin. Kameli :D

Vielä saattaa esim siirrellä kapulaa tassulla hakiessaan eli pieni ällötys on jäljellä. Mutta uskoisin, että sekin loppuu kun vaan saa lisää toistoja ja varmuutta. Metallia ollaan tehty aina treenatessa ensimmäisenä kun on vire korkeimmillaan ja ällötyskerroin tällöin matalimmillaan. Toimii kivasti! Ilmekin on parantunut huomattavasti eikä se enää näytä kapulan kanssa "määkuolen"-naamaa.

Kyllä siitä vielä tokovalio leivotaan, köhköhköh :DD