Miksi niin rakastan treenaamista dalmatiankoiran kanssa?

Esineruutua

Hanska ruudussa löytyy helposti ja lähtee vauhdilla tuomaan kohti. Hanska kuitenkin putoaa suusta vähän matkan päässä. Tulee sivulle ilman hanskaa. Aivot raksuttaa, ohjaaja ei reagoi mitenkään. 
*Okeiokei, tässä meni nyt joku väärin, katotaas. Ai pitiks mun tuua se hanska ihan perille asti? Hanska, haluuks se hanskan?!* 
Rientää innoissaan hakemaan hanskaa ja tulee niin vauhdikkaasti sivulle päätään heilauttaen, että hanska lentää monen metrin päähän taakse. Ohjaaja yrittää hillitä nauruaan.
*Hmmm. Ei tässä näin pitänyt käydä. Kui se ei vieläkään oo tyytyväinen. Aihei se hanska, mihin se oikeen hävis??? Justhan se oli mulla!?*
Etsii hanskan ja tulee pönöttämään tyytyväisenä itseensä sivulle. Ansaitsee tästä aivotyöskentelystä palkaksi THE pallon.

Ruokakippotreeniä

*Ruokaaaruokaaa tuollaonruokaa kuolennälkäään!*
Ohjaaja kääntyy selkä kohti ruokakippoa ja pyytää koiran sivulle.
*Mää kuoolen. Joku varastaa sen jos mää käännän selkäni. Äkkkiiiiäääää!!*
Tulee "sivulle" kylki ohjaajan selkäpuolella jaloissa kiinni, yrittäen pitää kontaktia. Ohjaaja pidättelee nauruaan.

*Camoooon, miten niin ei muka kelpaa?! Et oo tosissaaaaas, ihme nipotusta!*
Korjaa oikealle paikalle ja saa vapautuksen ruokakipolle.

 #normipäivä. #vaindalmatiankoirajuttuja #painttöherryksiä

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!