Kuvapläjäys synttärisankarista

Pilkkupoika täytti eilen 1vuotta! Ei kyllä uskois, mun mielestä se ei oo miehistyny vielä yhtään :D

Nyt, 1v

Ekaa päivää kotona, 5kk

DIY seisotus, ei iihan onnistunu :D

Agilityn alkeita

Tänään oli tosiaan meiän eka agilitykerta. Mentiin estettä, putkea ja keppejä.

Niinku oletinki poika oli ihan superhäslä ainaki ekat puol tuntia. Ooooo, toinen koira! Ooooh, tuollaki on koira! Iiiiiih, uus paikka, hirveesti hajuja, hirveesti koiria!!! Se ehkä vähän stressaski uutta paikkaa ja koiria, hirveä läähätys ja säntäily joka paikkaan. Eipä se siinä jaksanu hirveesti muuhun keskittyä.

Sitteku päästiin oikeesti tekemään niin sytty lamppu pienen dallupojanki päässä. Alotettiin hypyllä ja noh, vissiin este ois niin paljon kivempi kiertää, miks se ois pitäny siis niinku HYPÄTÄ yli? (Ei oltu kuulemma ekoja dalluja, jotka mieluummin kiertää :D) Me ollaan estettä menty siellä dalluleirillä niin et ite ohjaan sen vierellä esteelle (hihnassa tai vapaana) ja niin hyppää kyllä ihan hyvin. Nyt mentiin niin että mä menin koiraa vastaan esteen toiselle puolelle ja kutsuin luo. Tais joka kerta yrittää enste kiertää esteen, mut kyllä se sitte yliki hyppäs ku ei annettu muuta vaihtoehtoa. Oli siinä kyllä ohjaajalla pitelemistä ku 32kg junnu haluaa mamman luo keinolla millä hyvänsä :D

Putki oliki sitte kiva. Tätäki tehtiin tosiaan dalluleirillä eli tuttu juttu. Ei meinannu onnistua ku menin putken päähän vastaan (vierasti vähän ohjaajaa joka piteli hihnasta ja ois mieluummin kiertäny luo) niin mä ehotin, että jos me voitais mennä niin että mä ohjaan sen putkeen kerta se sen jo osaa. Meniki sitte huippuhyvin! Hyvin malttoi istua paikoilla odottamassa mun käskyä ja juoksi innolla putkeen. Putkea tehessä tais poikaki innostua ja iiiihana ku toinen alko oikee ottaa kontaktia et mamma mitä me nyt tehään?! Katoko mä istun, saanko mä namin? Katoko mä seuraan nätisti, saanko mä namin? (Nojoo, aina välillä piti yrittää päästä morjenstaan muita, mut silti) Voiku se ois aina tommonen, intoa täynnä ja valmiina tekemään.

Viimesenä se vaikein, kepit. Neljä keppiä ohjureitten kans. Noh, enste vähän ohjaaja tai kepit pelotti, mut kyllä se sitte toistoilla oli jo innolla meneen kepeille. Ei se kyllä mun mielestä sitä ideaa yhtää tajunnu ku aina piti päästä namikupille suoraan ohjureista välittämättä, mut kyllähän se sitte ihan "pujotteliki" oikein.

Hyvä mieli jäi, hauskaa oli ja koira on ihan rätti. Ens viikolla uudestaan :)

Hihnakäyttäytymisestä

Multa kysyttiin dalluleirillä vihjeitä hihnakäyttäytymisen opettamiseen kun Jali kuulema kulki niin nätisti hihnassa. Multa? Koulutusvihjeitä? Jaliko nätisti hihnassa? Mä olin ihan puulla päällä lyöty ja sopersin siinä jotain palkitsemisesta ja pysähtelystä. Nyt on tullu pohdittua asiaa vähän syvällisemmin.

Jos vertaa Jali Pikiin niin ainakin hihnakäyttäytymisessä ollaan (ainaki ajatuksen tasolla) vähän edistytty. Pikin kans mä tein melkeen kaikki maholliset virheet. Piki eli pentuaikansa maalla mikä tarkotti enimmäkseen lenkkejä vapaana. Sen mitä me mentiin hihnassa, Piki oli flexin päässä. Voitte kuvitella siis mitä meiän lenkit oli. Kun vähän vanhenin ja viisaistuin flexin suhteen ja vaihoin normaaliin hihnaan oli jo aikalailla myöhästä. Tapa oli jo opittu ja hihnassa mentiin kovaa ja vetämällä. Mä iteki annoin osittain periks ja kuljetin sitä joko flexin päässä tai sitten kuonopannan kans.

Ei siinä, Piki oli semmonen 19kg, kyllähän semmosen kans vielä vetämisen kans pärjäs. Mut Jali, semmonen +30kg vetävä, voimakas uroskoira ei ehkä oo mikään mukava hihnan päässä. Sen takia mä oon yrittäny ottaa ton hihnakäyttäytymisen opettamisen vähän enemmän tosissaan.

Pienempänä meiän lenkit oli sitä, että Jali poukkoili puolelta toiselle, sinkoili sinne ja tänne ainakun jotain mielenkiintosta mukamas ilmestyi. Noo, se oli pentu (vaikkakin 5kk ikäinen pentu...), saa se nyt vähän tutkia paikkoja enkä mä voi siltä ihan täydellistä käyttäytymistä vaatia. Niinpä niin. Siinä vaiheessa kun massaa alko tulla vähän lisää niin alko tuo vetäminenki jo vähän häiritä. No hei, mitäs näitä neuvoja onkaan:

1. Pysähdy kun koira vetää ja jatka matkaa vasta kun hihna löystyy: Hihna kireenä-stop-löysytys-hihna kireenä-stop-löysytys jne. Me päästiin ehkä kulkemaan 100m puolessa tunnissa... 
2. Vaihtele suuntaa aina kun hihna kiristyy: Tällä tavalla me ei päästy ees sitä 100m vaa jankattiin samaa parin askeleen pätkää.

Mä vaan en oo tarpeeks kärsivällinen, että jaksan jankata näillä tavoilla mooooonta kuukautta.

Sitte mä luin jonku koirankoulutus kirjan, jossa mainittiin jotenkin, että ei koira voi oppia kulkemaan vetämättä omistajan tahtiin jos se ei osaa vaihdella edes omaa tahtiaan. Samaan tapaan kuin tuossa 1. tavassa, nyt ei pysähdytäkään kireestä hihnasta (mulle tuotti ainaki vaikeutta määritellä millon se hihna oikeesti muka oli niin kireenä että nyt pysähytään ja koiralle varmasti tuottaa vaikeuksia myös ymmärtää että miks nyt ylipäätään pysähytään) vaan siitä kun koiran kävelytahti on selkeesti liian nopea. Sen lisäks mä palkkaan aina kun se kulkee sopivaa vauhtia, mikä tarkottaa sitä että nameja kuluu tässä vaiheessa meiän lenkillä aika paljon. 

Mut oikeesti, mun päässä naksahti. Mulla on selkee mittari millon ite pysähtyä: ei siis sillon kun hihna on jo kireenä vaan sillon kun koiran kävelytahti on liian nopea. Ja sen muuten oppii huomaamaan tosi nopeeta! Koiran oppimista voi testata sitten ihan sillä että hidastaa omaa tahtiaan ja kattoo hidastaako koira myöskin. Jali on oppinu tosi hyvin sen, että jos lähetään liian kovaa, joudutaan pysähtyä (tai Jali hidastaa vauhtia jo ite ennenku hihna ees kiristyy!) ja palata takas. Sen jälkeen se hidastaaki ja alkaa kärkkyä vierellä namin toivossa. Tässä mä luulen auttaa myös tuo ketjullinen puolikurra, kun hihna kiristyy ja ketju alkaa kilistä, Jali saattaa ihan automaattisesti hidastaa vauhtia. 

Niin, ongelmana on vielä se, että jos mulla ei oo lenkillä nameja mukana, saattaa tuo viis välittää mun pysähtelyistä ja kävelytahdista, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Lisäksi noita pysähtelyjä tarvitaan vielä melko usein, muttei läheskään niin usein kuin ennen ja päästään hyvin jatkamaan lenkkiä ilman koko aikasta stoppailua. Ei se vielä täydellinen oo, ehei, ei lähelläkään. Mut ehkä me siihen vielä päästään.

Yks pieni "ongelma" meillä vielä on mikä johtuu (taas kerran) ihan vaan musta itestä. Mä annan Jalin kulkee edellä enkä vaadi kulkemaan ihan vierellä. Niin no, ei se mua nyt ihan hirveesti haittaa, mutta oishan se mukavampi jos koira kulkis siististi vierellä ja yllättävissä tilanteissa hallinta ois helpompaa. Jalin saattais olla myös parempi seurata mun tahtia ku se kulkis ihan vieressä, mutta mä en oo jaksanu nähä sitä vaivaa että alan sitä vaatia. Toinen, vähän vakavampi ongelma on lenkillä vastaantulevat koirat, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää...

Agiliitämääään

Käytiin Jalin kans suorittamassa agilityn hallittavuustesti ja päästiin läpi ja alkeiskurssille, jeeee! :D Mä aattelin enste ettei meiän testi mitään tuu, Jali ku on ollu täällä maalla lomalla sen 2kk eikä pahemmin koiria oo lenkeillä tullu vastaan niin oli vähän intopiukeena kun yhtäkkiä oliki ihan hirveesti koiria ympärillä. Onneks rauhottu kuitenki sen verran, että jakso taas namit kiinnostaa.

Mutta äh, mä en tiiä mikä kausi tuolla nyt on kun kaikki vieraat ihmiset on ihan hirmu pelottavia. Tai siis toivottavasti se on vaan joku ohimenevä kausi. Tai se on ihmeen valikoiva, yleensä miehet on ihan hui kauhistus, mutta toisaalta on ollu ihan parasta kaveria myös yhen iso kokosen täysin tuntemattoman miehenki kans joka tuli Jalia rapsuttelemaan. Se tosin osas lähestyä Jali silleen tosi fiksusti. Ehkäpä tää menee iän myötä ohi ja hyvillä ihmiskontakteilla.

Mainitsin viime kirjotuksessa niistä iho-ongelmista. Jali alko rapsutteleen itteään sen verran pahasti, että lähin käyttään sitä eläinlääkärillä. Ei se ell osannu oikeen sanoa, että mikä sillä on, epäili kyllä että voi johtua ruuastakin. Anto matkaan loishäädöt kaikille talon elukoille, Malaseb lääkeshampoota ja rasvahappoja. Käydään kuukauden päästä sitte näyttään uuestaan. Raukalla vaan vuotaa molempien korvanlehtien päät verta, se näyttää aina siltä kun se ois teurastanu jonku (samalta näyttää kyllä seinätki) ku ne ruvet aukeaa kun Jali ravistelee päätään. Muut oireet on vähän helpottanu tuolla shampoolla ja rasvahapoilla, mut korvissa ei oo tapahtunu muutosta. Jotenki sitä nyt osaa arvostaa enemmän sitä, että koira on terve...

101 dalmatialaista?

Ei ihan, mutta melkein :D

Oltiin Jalin kans tässä jokunen viikonloppu sitte dalluleirillä Inkoossa. Leirihän alkoi perjantaina ja loppui sunnuntaina, mutta matkaan lähdettiin jo torstai aamulla. Kaveri lähti matkaseuraks Tampereelle asti, jossa oltiin yö leirintäalueella ja siitä jatkoin sitten perjantaina Inkooseen. Jali on ihan superhelppo kyytiläinen, poika nukkui koko matkan takapenkillä, ei sitä aina edes muistanut, että se on siellä. Sain vihdoin aikaseks ostaa tuolle turvavyövaljaat niin on ees vähän turvallisempaa matkustaa. Yövyttiin tosiaan Tampereella 2 hengen pienessä mökissä. Jali rauhaantui hyvin mökkiin vaikka vähän mamman perään pitikin ensin vinkua.

Dalluleirillä oli ehkä noin 13 koiraa ja Jali oli ihan innoissaan kun sai leikkiä rotutovereidensa kanssa. Leirillä päästiin kokeilemaan myös erilaisia lajeja. Agility oli kivaaaa, putkikin oli ihan hirmu kiva kun sinne ensin uskallauduttiin. Tahtoo reenaan agia ton kans!  Itseasiassa näky olevan JAT:lla alkeiskurssiin haku, johon taisin ilmottautua sijalle 9. Kuus koirakkoa ilmeisesti otetaan mukaan eli pitäis enste saada hallittavuustesti onnistuneesti läpi ja toivoa ettei kolme mua edellä olevaa koiraa sitä saa läpi. Saas nähä miten käy, hirveen suuria toiveita ei oo...

Kokeiltiin myös pelastuskoirapuolen hakua ja mä taisin siitäkin vähän innostua. Poika lähti hyvin etsimään maalimiestä (vaikka ensin karkasikin palkintopurkeille ja repi yhden pakasterasian rikki, rontti!) ja vähän oli viitteitä jo siitä että tulis ilmasemaanki löytönsä mulle. Mä jotenkin olin aatellu, että pelastuskoira jutut on joilleki "yli-ihmisille" ja tyyliin vaan saksanpaimenkoirille ja belgianpaimenkoirille, mutta vähänpä mä tiesin asiasta. Ois hirmu kivaa harrastaa koiran kans oikeesti jotain hyödyllistä. Tää liitty kans "ota asiasta enemmän selvää"-listalle.

Testailtiin myös verijälkeä, mutta se oli Jalista selkeesti pelottavaa eikä Jali tohtinut lähteä jälkeä pitkin vaikka vähän alkua haistelikin. Jännä, Pikin kans tätä ollaan testattu ja Piki oli ihan innoissaan verijäljestä. Jali on kyllä luonteeltaan ehkä vähän epävarmempi ja arempi. Täytyy nyt kattoa josko se vielä joskus uskaltais, jälki kun oli kuitenkin ihan tuore ja uusi asia oli varmasti pelottava.

Sunnuntaina vuorossa oli mm rallitokoilua, mutta poika oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt ja asenteella EVVK niin ei meinannut tulla tokoilusta mitään. Sunnuntaina käytiin myös omatoimisesti agilityä kokeilemassa, hyvin se meni putkeen ja putken jälkeen vielä matalan hypynkin.

Tuli leirillä puhe myös canicrossista eli koirajuoksusta. Mähän oon ton kans pikkasen juoksennelluki, mut ei mulla mitään oikeita välineitä oo eikä ton pikkupojan kans oo viittiny kunnon juoksulenkkejä tehä saati että ihan vedättää. Se itse asiassa juoksee kyllä eellä, mut ei puhettakaan että vetäis, täytyy sitä siis opetella kun innostuu. Luulen että tilailen oikeen kunnon kilpavälineet sitten niin josko innostuis kisaamaankin. Jos nyt harrasteluokassa näin aluksi :)

Mamman pikkupoika sai leiriltä talvea varten myös takin ja ostin itelleni myöskin treenitaskut, sävysävyyn tietenkin :) Ilma leirillä oli ihan loistava, mä olin viime aikojen sään mukaisesti varannu mukaan hirveesti sadevaatetta ja lämmintä, siellä ois lähinnä tarvinu enemmän sitä kevyempää vaatetusta.

Mä olin pitkän ajomatkan jälkeen melko väsyny ja koko leiri meni pienessä väsymyksessä aikaisten aamuheräilyjenkin takia. Koirakin oli iltaisin ihan rättipoikki. Mutta hauskaa oli, kiva oli nähdä muita dalluja ja dalluihmisiä ja ehdottomasti lähtisin uudestaan! Kunhan olis seuraavalla kerralla hitusen lähempänä...

Äiti ompeli Jalille pedin. Me yritettiin mittailla, että minkäkokonen se pitäis olla, mutta vähän turhan iso siitä silti tuli :D Tuo on ennemminki semmonen kahelle dallulle sopiva...

Kävin tänään hakemassa pojalle lisää U/D ruokaa kun oli ihan päässyt loppumaan (tyhmä omistaja ei osannu ennakoida pussin loppumista ja poika on saanu olla vähän pienillä eväillä lähipäivinä...). Vein samalla kontrollinäytettä ja puhdas oli. Ei siis kiteitä näytteessä. Virtsan ph oli vähän turhan korkealla, muttei kai mitenkään huolestuttavasti. Tällä siis edelleenkin mennään, jos nyt hetken pysyttäis samalla ruualla ja mietitään sitten uudestaan jos siltä tuntuu. 12kg säkki (semmonen 82€) ei tosiaankaan kestä tuolla kauaa. Jalilla on kans ollu vähän jotain iho-oireita eli allergiaakin epäilen (ähhh), mutta täytyy nyt seurailla (sormet ja varpaat ristissä että oireet katoaa!).

Tilannepäivitystä

Hopsan heijaa kun on vähän hiljaiseloa tällä puolella! Elikkä tilannepäivitystä meiän arkeen.

Jalin kontrollinäytteessä kiteitä näkyi enää hyvin vähän, joten u/d ruoka tepsii ja sillä jatketaan vielä ainakin toistaiseksi. Toisaalta Jalilla on ilmestynyt leuan alle ihottumaa, joka välillä veristääkin ja sieraimet ovat jotenkin rohtuneet. Mietin, että johtuukohan tämä uuesta ruuasta. Ei kuitenkaan vaivaa koiraa mitenkään. Allergiaa? Mä seurailen tilannetta. Täytyy muutenkin soitella eläinlääkärille kun joutuu tilata uutta ruokapussia, täytyy sillon kysästä että olisko syytä tulla näyttämään tai kenties koittaa (taas) jotain uutta merkkiä. Toisaalta tuli mieleen myös että voisko olla myös ihan vaan hot spot?

Me vietetään tällä hetkellä kunnon maalaiselämää, ollaan siis loppukesä porukoitten luona maalla lomalla. Tai koira on lomalla, mä kuljen töissä. Äitiä vähän pelotti että miten se pärjää päivät tuon kans kun mua ei oo, mutta ilmeisesti oikein hyvin. Ei oo yksinollessaankaan tuhonnut muutakuin pari varvassandaalia ja mitä nyt on pöydiltä jotain varastellut. Pöydille hyppimistä harrastetaan vähän turhan usein, mä en tiiä mitä mä ton kans teen kun ei itseteossa kiinni saaminen ja toruminenkaan tehoa vaan vähän ajan päästä hypitään uuestaan. Huoh. Pellolla ja metsissä ollaan käyty päivittäin juoksemassa vapaana, otetaan nyt kerranki ilo irti siitä että maata ja mantua vapaanaoloon riittää.

Poika on alkanu vähän aristella vieraita ihmisiä, isää ainakin selkeästi pelkää eikä taho antaa äidin laittaa hihnaa kaulaan. Vieraisiin ihmisiin mennään kyllä tutustumaan jos Jali saa vain tehdä sen rauhassa ja omaan tahtiin. Jos vieras ihminen yrittää leperrellen tulla tutustumaan niin väistetään varmasti. Toiset koirat on lenkillä edelleenkin onkelma, niitä kun ei tarttis päästä tervehtimään... Täällä maalla niitä lenkillä tulee harvemmin vastaan joten kattoo mitenkä suuri ongelma taas on kun kaupunkiin takas päästään.

Eipä meiän arkeen paljon muuta Jalin osalta kuulu. Uusia temppuja oon yritelly opettaa (laatikoiden ja ovien työntäminen kiinni, tavaroiden poimiminen maasta) ja tokoakin ois syytä taas pitkästä aikaa virkistää muistiin. Jali on myös innokas mansikanpoimija, taitavasti poimitaan vaan ne tuoreet punaset mansikat ja maiskutellaan ne parempiin suihin :D

Loppukoe

Meillä oli tänää perustottelevaisuuskurssin loppukoe. Alkoki hirmu hyvin kun olin noin 10min myöhässä kun muistin alkamisajan väärin ja ohjaajalla alkoi seuraava ryhmä vartin päästä niin vähän kiire tuli... Tulos oliki sitte sen mukanen vaikka en mä nyt hirveen parempaa oottanukaan :D Ohjaaja arvosteli liikkeet EH=Erittäin hyvä, H=Hyvä, T=Tyydyttävä, V=Välttävä.

Ai pitäiskö tästä saavutuksesta muka olla jotenki ylpee?

• Luoksepäästävyys EH: Anto hyvin kattoa istualtaan hampaat, tässä ei yleensäkään oo ollu hirveesti ongelmaa. Nii, paitsi joissain mätsäreissä jos jostain syytä päättää, että pelkääki tuomaria...
• Paikallaolo maassa 30 sek EH: Joopa joo, sain houkutella poikaa moooonta minuuttia ees perusasentoon sivulle ennenku päästiin ees maahan. Ja kun päästiin perusasentoon niin ei meinannu millään mennä maahan vaikka kyllä se tasan tarkkaan sen osaa. Huoh. Tässä vaiheessa mä jo arvasin mitä nää loputki liikkeet tulee oleen ku asenne oli EVVK. Pysy hyvin kyllä maassa kun sinne asti pääsi, mutta katsekontakti ei oo yleensäkään kyllä pysyvää vaan vilkuilee välillä ympärilleen ja laskee päätä maahan.
• Seuraaminen H/T: Piti se hyvää katsekontaktia - nimittäin maahan! Juu-u. Oltais mun mielestä ansaittu se välttäväki. Tää on niitä liikkeitä, joka joskus onnistuu ihan mielettömän hyvin käännöksineenkin ja toisena päivänä taas ei vois vähempää kiinnostaa. Katsekontakti tosin on yleensäki sitä vilkuilua ja lähinnä namikäden tuijottelua. 
• Liikkeestä maahanmeno H: Tästäki oltais mun mielestä ansaittu huonompi. Tai nojoo, tällä tasolla mitä tuolla kurssilla ollaan tehty niin kai se ihan ok oli. Seuraaminen oli taas mitä oli, mut pysähty hyvin sivuun istumaan ja maahan mentiin sitten istumisen kautta. Nyt jopa muistu se maahanmenoki paremmin mieleen... :D
• Luoksetulo EH: Tää on kyllä ehkä meiän paras liike. Tulee vauhilla luo ja suoraa sivulle perusasentoon. Hyvä poika!
• Liikkeestä seisominen EH: Seuraamisessa siis kädellä pysäytetään koira paikalleen seisomaan. Njaa, ei ollu ohjaajalla suuret kriteerit tähän arvosteluun kyllä :D Pysähtyhän se seisomaan eikä lyöny ees istumaan, mitä nyt seisominen oli ihan vino eikä se istuminenkaan ollu kaukana. Seuraaminen oli taas ihan mitä sattuu...
• Noutaminen lelulla EH: Tää on kans Jalille kiva liike. Tuo lelun hyvin mulle takasin ja antaa irti. Tähän on siis riittäny vaan se että koira hakee sen lelun ja tuo sen jotenkin takaisin ohjaajalle, ei siis mitään perusasentoja tai luvan oottamista oo tarvinu.
• Hyppy H/T: Eli koiran piti ylittää este hihnassa ohjaajan vierellä seuraten. Niin mikä seuraaminen? Ekalla yrittämällä myös kiersi esteen eikä suostunu hyppäämään. Toisella kerralla päästiin jopa esteen yli ja otti jopa melko hyvän kontaktin esteen jälkeen.
• Paikalla istuminen 30 sek H: Olipa taas harvinaisen vaikeeta päästä perusasentoon. Noo, sitteku sinne asti päästiin niin siinähän se istui sen 30sek, kontakti oli taas vähän mitä sattuu...
• Yleisvaikutelma H: Alkuun ei tosiaan jaksanu keskittyä pätkääkään ja kouluttaja arvioiki että koira oli ihan poissaoleva, mutta paransi loppua kohden ja teki hyvin niinä harvoina hetkinä kun jaksoi keskittyä. Sanoi että johtuu varmasti iästä tuo käytös. Toivottavasti menee tosiaan ohi, yrittäkääpä motivoida koiraa jota ei nenän edessä olevat (kotona ainakin) maailman parhaat herkut voi pätkääkään kiinnostaa, saatikka mikään muukaan.

Noh, saatiin me sieltä kunniakirja matkaan ja varmasti jatketaan ainaki kotosalla tätä tokoilua. Täytyy kattoa nyt sitte kesän jälkeen josko innostuis jossain ryhmässä käymään. Vaikka mä luulen, että meille molemmille vois se agility ehkä paremmin sopia... 

Loppukevennyksenä meiän viikonlopun tempaus kun poika pomppas heinäpaalin päälle patsaastelemaan (pienellä avustuksella) ja päätti sitte ettei sieltä niin vaan alas hypätäkään. Käytti sitten pieniä aivojaan ja päätti että hypätään alas mamman sylin kautta. Yhtäkkiä syliin hyppäävä 31kg koirarotjake ei oo mikään kiva yllätys... Hyvä suunnitelma Jali, mut oisit vaan muaki varottanu :D

EVVK eli Jali murkkuikäisenä teinipoikana

Näin opettajaksi opiskelevana mulla on meiän koirakoulukertoina pyöriny mielessä ajatusleikki minkälainen Jali olisi yläasteikäisenä teinipoikana:

Jali olisi punatukkainen pisamanaamainen, lyhyehkö, vantterahko poika. Vähän hömelö ja toisten vietävissä, mutta kuitenkin kaikkien kaveri. On vielä vähän epävarma itsestään ja hakee luokan huomiota hölmöilyllään. Näyttelee luokan edessä kovempaa ("ei vois vähempää kiinnostaa") ja tyhmempää ("ai mikä Pythagoraan lause, koskaan kuullukaan?") kuin onkaan. Syttyy hitaasti ja kyseenalaistaa helposti asioita: "mihin mä tätä tarvin?", "onko mun pakko tehä jos mä osaan jo?". Kotona on kuitenkin mammanpoika ja (yleensä) tiskaa tiskit ja siivoaa huoneensa käskystä.
Ei erityisen hyvä missään, vaikka opettaja näkeekin potentiaalia- kunhan löytäisi oikean keinon motivoida. Innostuessaan tekee töitä täysillä, mutta kiinnostus lopahtaa hyvin nopeaan. Vaatii myös usein muistuttelua mitä pitikään tehdä, muuten alkaa helposti puuhailla omiaan tai unohtuu omiin maailmoihinsa. Ei voi ymmärtää opettajan puhutteluja ja huomautuksia kun tekee mielestään juuri sitä mitä pitääkin.




Inhoaa pänttäämistä ja ulkoaopettelua. Tekee kotitehtävät vain välttävästi, yrittäen päästä mahdollisimman helpolla. Tekee kokeessa useita huolimattomuusvirheitä ja keskittyy ennemminkin piirtelemään koepaperiin. Yllättää kuitenkin opettajan välillä  hyvillä arvosanoilla. Lempiaineita liikunta tai puukäsityöt.

Miljoonakoira 2012

Käytiin tosiaan nyt viikonloppuna pyörähtämässä Tuurissa pojan ensimmäisissä näyttelyissä. Ilma oli Tuurissa ihan valtavan hyvä, aurinko paistoi, muttei ollut liian kuumakaan pienen tuulenvireen takia. Lähdettiin aamulla siskon kans ajelemaan ja oltiin hyvin ajoissa perillä vaikka allekirjoittanut meinasikin nukkua aamusta pommiin...

Kehässä meitä olikin sitten vain minä ja Jali sekä Laura ja velipoika Taison. Hyvin ovat erinäköiset veljekset kyllä :) Jali oli hitusen korkeampi ja varsinkin päästä kapeampi ja sirompi. Ja Jali on kyllä ihan mielettömän pilkukas kyllä veljeensä ja muihin dalluihin verrattuna! Jotenkin sitä vaan oma silmä on niin tottunut. 

Mua jännitti kehässä yllättävän vähän. Jouduttiin siinä kehässä hetken odotella tuomaria niin kerkes hengähtää. Alussa seisominenkin onnistui ihan kivasti kun poika vielä malttoi keskittyä ja kiinnostua nameista. On seissyt kyllä mätsäreissä paremminkin, jotenkin tänään se seisominenkaan ei ollu ehkä niin hyvää mitä yleensä.

Sitten pyörittiinkin kehässä. Alussa meinas lähteä peitsaten, mutta onneksi sain sen pysäyttämällä siirtymään raviin. Tuomari juoksutti mun mielestä melko vähän (verrattuna mitä seurasin muiden kehien tuomareita), mä oisin voinu juoksennella enemmänkin kun se ravaa niin hyvin kun vaan vauhtiin pääsee. Harmiks peitsas sitten tuomarista poispäin mentäessä enkä siinä matkassa saanut sitä enää raville siirtymään. Takasin päin onneks tultiin sitten ravia.

Sitten olikin hampaiden tarkastus ja rakenteen tutkiminen. Poika päättikin sitten aristella tuomaria ja väisti. Ei tuosta oikein ota selvää kun välillä pitää väistää ja välillä otetaan tuomari häntä heiluen vastaan eikä välitetä käpälöinnistä tuon taivaallista.

 Tuomarin pöydän edessä seisominen olikin sitten pojan mielestä ihan tylsää ja turhaa. Jotenkin tuon käpälöinnin jälkeen meni vähän lukkoon eikä seisotuksesta meinannut tulla mitään vaan poika pyöriskeli ja haisteli maata eikä namitkaan kiinnostanu eikä häntäkään meinannut heilua. Kyllä se hetkittäin seiso ihan hyvin mut vähän se oli kyllä hankalaa. Ehkä mussakin vika kun en tottunut esittäjä oo niin en oikein aina saa tuota kunnolla seisomaan. Ja tuossa vaiheessa jännitti ehkä muakin eniten kun ties että nyt se tuomari tarkastelee kunnolla ja nyt pitäis yrittää seistä kunnolla niin siirty ehkä jännitys koiraankin.

 Taisonin arvostelun aikana sitten taas jaksettiin jostain syystä seistä (ehkäpä just siks kun ei ollut aihetta enää jännittää) :D

Loppujen lopuksi velipoika vei ansaitusti ykkössijan ja me tultiin perässä kakkosena :) Harmittaa kun hokannu, että ois voinu veljeksistä ottaa kunnon poseerauskuvat ja muutenkin siskokulta kuvaajana vähän huonon kuvauspaikan valitsi. Jotenki muutenkin pimeän näköisiä kuvia vaikka siellä ihan aurinko paistoi.

Tuomarina oli Taina Nygård ja meiän arvostelu oli kai ihan mukava: 

"Vajaa 9kk. Hieman ujostellen käyttäytyvä. Tiivis purenta, suuret hampaat. Hyvä kaula. Sopiva raajaluusto. Hyvät käpälät. Melko kapea reisi. Turhan paljon kurkunalusnahkaa. Pilkuilla taipumus yhdistyä. Antaa tänään neliömäisen vaikutelman"

Onko toi tiivis purenta ja suuret hampaat nyt sitten positiivinen vai negatiivinen kommentti? Tykkäsin myös tuosta pilkkujen yhdistymis taipumuksesta :D Tuohon neliömäiseen vaikutelmaan varmaankin vaikuttaa jonkin verran seisotus? Mut tuolla kyllä on tuota jalkaa sen verran, että kyllä se kieltämättä vähän neliömäinen on. Ehkä se siitä tasottuu. Ja ilmeisesti pojan pitää mennä rasvaimuun, että saadaan kaksoisleuka pois ;)

Noh, ei se loppujen lopuks niin kamalaa ollukaan. Ihan mukava päivä oli ja vois kai sitä uuestaankin :) Laura vähän houkutteli dallujen erikoisnäyttelyyn Juvalle. Saa nähä, saa nähä...

Uraattikiteet - Henna 2-1

Eläinlääkäri: Jalin näytteessä oli hirveesti uraattikiteitä
Minä: Mut miten ku se eka näyte oli ihan puhas?!
E: Niin, se on ihan normaalia ettei niitä kiteitä välttämättä joka näytteessä näy vaikka niitä oliski...

Ei sitte voinu mainita asiasta jo sillon ekalla kerralla?!

Mä sain viime kerran puheitten perusteella käsityksen, että meiän kideongelmat on ohi ja että tää toinen näyte oli ihan rutiinijuttuja eikä liittyny mitenkään kiteisiin... Paska fiilis.

Huoh, tarttis vertaistukea nytte. Virtsakideongelmaiset dallut ry?

Kuulumisia

Yksittäisiä hetkiä edelliseltä viikolta:

Perusasento alkaa vihdoin mennä tolle kaaliin! Enää ei tarvi ollenkaa samallalailla käsiohjausta kuin aikaisemmin. Vaikkei vielä osaakaan pelkästä käskystä, mutta silti, edistystä! :D Seuraavana tehotreeniin seuraaminen ja varsinkin se katsekontakti...

Poika pääsee ruokakupille syömään vasta luvan saatuaan. Yleensä riittää että menee istumaan ja ottaa katsekontaktin, mutta hokasin yks ilta että voinhan mä pyytää siltä muutakin. Ja ai että millä innolla se tekee luvan saadakseen! Yleensä kun tekee sisällä vähän laiskasti ja innottomasti, mä olin ihan että wohoo, tätähän pitää hyödyntää useemmin :)

Mätsäreissä ollaan esiintymisessä edistytty ihan kivasti. Ravaaminen kehässä, jossa on muitakin kiertämässä on vähän hmm, hankalaa (eikö me leikitäkään hippaa?!), mutta yksikseen onnistuukin sitten paremmin. Vaikkakin tuo ilmeisesti tuppaa peitsaamaan, mutta tuomarin ohjeistuksesta kun vauhtia lisäsi niin päästiin me sitä raviakin (kunhan ei sinne laukkaan lipsahtanut). Täytyy tuota harjotella, mä vaan en ite oo mitenkää osannu peitsaamista ees huomioida ku kaikki energia menny siihen että saan koiran ylipäätään vierellä kulkemaan eikä sinkoilemaan ympäriinsä. Sai tuomarilta kehuja erityisesti hienoista takaliikkeistä, mitä ihmettä se sitten käytännössä tarkoittikaan. 

Tällä kertaa mätsärissä oli miestuomari ja tuntui että poika antoi tällä kertaa tuomarin nätimmin kopeloida ja katsoa hampaita. Alkaa selkeesti rauhottua muutenkin suureen koirajoukkoon ympärillä ja malttaa välillä muaki kuunnella eikä koko ajan sinkoilla ympäriinsä (vaikka toki sitäkin välillä tapahtu).

Menin jossain hetken mielihäiriössä ja hulluuden hetkessä ilmoittamaan tuon Tuuriin näyttelyyn, joten ihan kiva, että esiintymisestä saadaan harjoitusta (niin koira kuin esittäjäkin). Ensimmäinen näyttely koiralle ja ensimmäinen näyttely mulle. Saa nähä mitä siitäki tulee :D Kunhan ihan puhtaasti uteliaisuudesta käydään kehässä pyörähtämässä. Mutta enpä voi väittää etteikö jännittäis! Jali heittää kuitenki ihan läskiks ja ne nauraa meiät kehästä pihalle :P

Vietiin eläinlääkärille virtsanäytettä ja näytteessä ei ollu kiteitä! Siis EI kiteitä!! :D Eläinlääkärikin tahtoi että käyn ottaan uuden näytteen kun ei ollut uskoa ettei kiteitä ollut mun tuomassa näytteessä :D Ja ennen kuin oli näytettä tutkinut niin ultrassa näky selkeesti virtsarakossa jotain kiteen näköistä (aika hurjan näköstä oli, vähän niinku ne lumihiutalepallot, joissa tekolunta pyörii kun niitä heiluttaa). Ilmeisesti siis C-vitamiini on auttanut ja tällä ruokavaliolla jatketaan. Yks kivi tippu sydämeltä :) Täytyy tottakai tarkkailla kun tuolla selkeesti taipumusta niihin kiteisiin on, mutta helpotti kyllä ettei tarvinukaan kalliisiin erikoisruokiin siirtyä.