Erään pannan loppu

Semmonen aamulenkki. Törmättiin ensin kahteen vanhempaan naisihmiseen, jolla toisella oli hihnan päässä (ilmeisesti) kääpiösnautseri. Jalihan on aina ihan innoissaan uusista koiratuttavuuksista, joten siinä sitten hetken pyöriskeltiin. Kun sitten yritettiin jatkaa matkaa sanoikin kasvattajalta saatu solkipanta naks ja koira juoksee takaisin uuden kaverinsa luo. Onneksi lähellä ei mennyt autoteitä eikä Jali lähtenyt mummojen luota mihinkään. Mutta kyllä säikähdin! Ei onneksi oltu kaukana kämpiltä, joten takaisin kotia kohti vaihtamaan varapantaan, nätisti tuo seurasi vapaanakin kotiin.

Aamulenkkisuunnitelmat muuttui sitten täysin ja otettiinkin suunta kohti eläinkauppaa (johon onneksi matkaa ehkä vähän yli 1km) ja lähdettiin ostamaan kunnon panta. Taas sai olla kyllä ylpeä pojasta, niin nätisti eläinkaupassa istuttiin ja soviteltiin pantoja! Hieno poika :) Nyt on uutukainen Jokken nahkapanta kaulassa, toivottavasti tuo nyt kestää kun oli kalliimpi kuin mitä lähdin hakemaan.

Samaisella lenkillä tänään törmättiin snautserin lisäksi vapaana olleeseen jättiläismäiseen punaiseen gordoninsetteriin (komeita koiria!), joka onneksi olikin ihan kiva kaveri ja tämän jälkeen pikkuruiseen whippetiin, joka ei ihan mielissään Jalin häsläyksestä ollut. Kiva että tuo kuitenkin vähän osaa suhteuttaa riehumisiaan kaverin kokoon ja häntä heiluen ollaan tutustumassa jokaiseen. Vähän rasittavaa kyllä, että jokaisen koiran luo olisi päästävä, vois olla hyvä rajotella siis vastaantulevia, ettei me aina tulla tervehtimään.