Minkä taakseen jättää...

Mulla oli tänää aikanen aamu ja kun en mikään aamuihminen oo niin jäi aamulla lenkki vähän pikaiseksi. Ja tänään oli myös pitkä päivä yliopistolla, joten Jali joutui olemaan pidemmän aikaa yksin kotona kuin yleensä. Noh, tylsähän sitä pienelle aktiiviselle dallupojalle sitten selvästi tuli...

Yleensä vastassa on ollut haukotteleva pentu, mutta tänään vastassa olikin vaatekaapin sisältö lattialle levitettynä. Eihän ne oo pirskeet eikä mitkään ilman musiikkia, sen Jali oli hoitanut laittamalla radion päälle. Ei siinä mitään, nämä mä vielä kestin kun mitään vaatteita ei ollu revitty eikä mitään rikottu. Mutta ei siinä vielä kaikki, keittiössä odottikin kaamea yllätys kun hellan levy hohkasi kuumuutta! Poika oli saanut levyn käännettyä kutoselle ja tiputellut tiskipöydältä astioita (nyt selvis miks mä aikanaan yo-lahjaksi satuin saamaan kaks samanlaista Heljä Liukko-Sundströmin "Ylioppilas" mukia, se toinen odotti selkeesti tätä päivää). Onneksi levyn päällä ei ollut jäänyt mitään ja selvisin säikähdyksellä. Mutta tulipa kiire kauppaan ostamaan liesisuojaa. Voi levollisin mielin seuraavan kerran lähteä kotoa...

Tarinan opetus: älä jätä aamulenkkiä viime tinkaan, älä varsinkaan torkuta!.

Kommentit