Koirapuistoilua

Ulkona paistoi aurinko ja mittari näytti plusasteita, mainio sää siis lähteä koirapuistoon! Eikun koira hihnan päähän ja matkaan. Toiveissa olisi, että tuo pysyisi ns. koirapuistokoirana koko ikänsä, eikä murkkuilun jälkeen alkaisi valikoimaan koiraseuraa. Vielä ainakin tullaan hyvin toimeen kaikkien kanssa ja mieluummin väistetään kuin ryhdytään rähinään.

Puistossa oli mukavasti porukkaa ja juoksuseuraa. Jali ihastui varsinkin erääseen suurikokoiseen belgianpaimenkoira urokseen, vaikka se antoikin välillä melko kovaa palautetta Jalille selkään hyppimisestä (hyvä vain että antoi!). Jali ei ollut moisesta moksiskaan vaan jatkoi puuhiaan. Omistaja sanoikin, että ei tuo yleensä pennuille noin kovasti sano, mutta kai se sitten huomasi, että tuo ei vähästä hätkähdä :D Itsevarmuutta todellakin Jalilta tuntuu löytyvän, välillä ehkä liiaksikin. Toivottavasti tuo ei tuota myöhemmin ongelmia...Toisaalta mieluummin näin päin kuin arka koira, joka hätkähtelee kaikkea mahdollista.

Korvathan tuolla on kateissa puistossa kun kaikki muu on niiiiin paljon kiinnostavampaa kuin omistaja. Mutta eipä tuolta hirveästi vielä voi mitään vaatiakaan näin viikon minulla olon jälkeen ja koirapuistossa nyt saakin vähän ottaa ilon irti vapaanaolosta.
Huomaa kyllä kuinka tuo rakastaa juoksemista ja eipä sitä näin kaupungissa hirveästi muualla voi harrastaakaan. Eikä minusta ole samallalailla juoksuttaan kuin lajitovereista. Loppupäivän minulla olikin melko väsynyt koira, on nuo koirapuistot kivoja :)

Kommentit