Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin

Taukoa agista. Taukoa tokosta. Vapaana juoksentelua ja puhdasta rentoutumista. Jali on saanut elää taas viikon (melkein kirjaimellisesti) "pellossa" ja olla kuin Ellun kanat. Tekee hyvää itse kullekin pitää välillä taukoa kaikesta.

Ja Jali on lämmennyt jopa siskon pennulle kuten kuvista ehkä huomaa. Ei siitä vielä oikein ole Jalille juoksukaveria (vaikka pikkumakkara kyllä yrittää kaikkensa pysyäkseen isoveikan perässä!), mutta sitä on kiva kiusata ja härnätä keppi suussa ja juosta karkuun, jonka myöskin voi kuvista huomata. Jali löysi siis sisäisen lapsensa, vaikka välillä sisällä pentu koetteleekin kyllä Jalin hermoja.

Tuo on ihana penne kaikessa riiviömäisyydessään, siitä tulis ihan huippu harrastuskoira! Se on ahne, äärimmäisen sinnikäs ja riiviö, mutta keskittyy ihan 100% kun näkee nakkia kädessä. Onko se nyt 2,5kk ja tyyppi osaa jo istua ja mennä maahan ja odottaa lupaa ruualle ja ottaa katsekontaktia. Ja miten se pitääkään ja hakee katsekontaktia! Oikein alkoi sormet syyhyttämään päästä kouluttamaan tuommoista "tyhjää taulua". Kyllä se ihan pienen harrastuskoiran alun kuumeen sytytti...
 

 
Viime vuoden helmikuussa näytti jäällä tältä.
Että semmonen "talvi".

Kommentit