2. päivä Salamajärven kansallispuisto: Hirvaan kierros

1. päivä
Reittikartta

Lauantai 24.6.16 Pitkälahti-Valvatti-Sääksjärvi 20,1km

Aamulla heräilin pitkän kaavan mukaan ja hiljakseltaan sillä olo oli tosiaan vähän hutera. Laitoin jo viestiä porukoille, että pääsettekö hakemaan jos Valvatille asti  pääsisin, tuntui siltä etten millään jaksaisi jatkaa matkaa pidemmälle. Valvattiin asti kuitenkin ehdottomasti halusin sillä sauna kiinnosti. Kyyti järjestyi, joten tein rauhassa aamutoimet ja laitoin ruokaa tulemaan. Edellispäivän matkaseura oli lähtenyt liikkeelle jo aikaisemmin aamulla ja oli muutenkin kiertämässä eri reittiä, joten omaan tahtiin sai heräillä liikkeelle. Ruuan ja lepäilyn jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi ja lähdettiin taas jatkamaan matkaa. Jali oli yön aikana "sisustanut" vaahtomuovipetinsä uuteen uskoon, onneksi toinen alustoista oli säilynyt kutakuinkin hengissä ja oli vielä ihan makuukelpoinen :D
Vähän tuntui haikealta jättää tupa, se oli tosi kivalla paikalla niityn keskellä, ruusuineen ja lähes järven rannassa. Vaan matka jatkui kohti 5,3km päässä olevaa Ahvenlampea. Olo oli huomattavasti parempi ja matka sujui kivasti kun aurinkokin oli pilvessä eikä ollut niin tuskastuttava ilma. Lauantaille oli kovasti luvattu pientä ukkosta ja sadetta, mutta pisaraakaan ei päivänä tippunut vaikka kovasti sadetta itse asiassa toivoinkin. Ahvenlammella pidettiin taukoa ja söin lounasta ja laitoin porukoille viestiä, että abort abort, ei tarvitse tulla hakemaan, jaksan kyllä. Olivat kuitenkin jo lähteneet ajamaan ja ajoivat sitten Valvattiin jos kuitenkin muutan mieleni. Valvattiin oli Ahvenlammelta vain 3,5km matkaa, joten matka sujui melko jouhevasti.

Tiesin, että jäisi harmittamaan jos jättäisin kesken, joten en hypännyt Valvatissa kyytiin. Poimivat sitten minulta kyytiin muutamia ylimääräisiä vaatteita ja roskia ja toivat matkalle kivennäisvettä. Matkalla Valvattiin törmättiin ensimmäiseen peuraan, joka tyytyväisenä talsi hiekkateillä meidän edellä ennenkuin pomppi metsään. Metsäkoira Jali olisi mieluusti lähtenyt perään... Valvatin punaisessa tuvassa olisi taas ollut majapaikkaa vaikka kuinka ja mietinkin, että jos en jaksa pidemmälle voitaisiin yöpyä täälläkin. Saunaan piti kuitenkin ensin päästä ja ai että teki hieman kipeytyneille lihaksille hyvää päästä löylyihin! Ja kun löylyjen jälkeen pidettiin vielä ruokatauko niin oli taas energiaa jatkaa matkaa. Pitkälahdelta kadonnut pariskunta oli siirtynyt autollaan yöpymään Valvattiin, eivät olleet viitsineet meille huudella kun oltiin oltu juuri uimassa. Olivat tehneet päiväretken Vähä-Valvattiin ja varoittelivat, että matkalla oli tullut vastaan parikin käärmettä, mutta me ei törmätty yhteenkään.
Matka Valvatista Lehtosenjärvelle (10,6km) oli puuduttava ja jokseenkin tylsä. Aurinkokin pilkisti taas ja reitti kulki hetken matkaa suurikivistä metsätietä, jota oli tympeä kävellä. Kyllä olin tyytyväinen kun reitti poikkesi takaisin metsään! Lehtosenjärven kodalle saavuttiin kuitenkin hyvissä voimin ja pidettiin taas hetki ruokataukoa. Mietin jäädäänkö tänne kodalle yöpymään vai jatketaanko matkaa Sääksjärven laavulle, jonne oli vain 2km matkaa. Lopulta päädyin jatkamaan matkaa laavulle kun ajattelin sen olevan mukavampi yöpyä ja kun voimaa riitti niin ajattelin lyhentää seuraavan päivän matkaa.

Matka Sääksjärvelle sujuikin ihan hyvissä voimin ja sutjakkaasti. Laavu oli nätillä paikalla ja maisemat varsin muikeat. Ketään muita ei näkynyt, joten tehtiin rauhassa taas iltapalaa ja laitettiin laavun perälle sänky valmiiksi. Joku oli jättänyt laavuun vanhan makuupussin, joka toimi kivasti myös hieman pimentimenä. Hyttysiä pörräsi, mutta varustin laavun sisään kaksi hyttyssavua, yhden laavun suulle ja yhden melko lähelle sänkyä. Savu toimi ihan superhyvin, edes minkäänlaista ininää ei kuulunut! Heräsin neljän aikoihin yöllä ininään kun hyttyssavu oli sammunut, sytytin uudet savut ja hetken päästä rauha palasi. Savu haisi kieltämättä aika pahalta ja mietin, että mitenkähän tässä myrkytän itseäni, mutta kun sillä sain inisemättömät yöunet niin kelpasi! Jalikin nukkui rauhassa jaloissa, liekö tosiaan ollut väsynyt kun ei jaksanut metsää juurikaan vahtia. Jali osasi ottaa kaikki tauot kivan lunkisti ja asettui aika nopeaa sopivalle makuupaikalle levähtämään. Saatiin nukuttua laavulla tosi hyvin ja oli mukava heräillä aamuaurinkoon ja nättiin maisemaan laavun ovesta.

Seuraava päivä valkeni jälleen lämpimänä ja aurinko paistoi. Heräiltiin taas rauhaksiltaan ilman kiirettä jatkaa matkaa. Oli hiljaista ja nättiä, mukava kuunnella satunnaisia lintujen ääniä.

3. päivä

Kommentit