3. päivä Salamajärven kansallispuisto: Hirvaan kierros

1. päivä
2. päivä
Reittikartta

Sunnuntai 26.6.16. Sääksjärvi- Nielujärvi- Pyydyskoski- Koirasalmi 18,1 km

Kolmannen päivän aamuna heräiltiin jälleen virkeinä ja valmiina jatkamaan matkaa. Jalat oli rakoilla, mutta jotenkin ne ei erityisemmin vaivanneet ja lihaksetkaan eivät tuntuneet järkyttävän kipeiltä. Matkaan lähdettiin ehkä puolen päivän tienoilla kohti 5,4km päässä olevaa Nielujärveä. Aurinko porotti kuumana taivaalta. Alkumatka oli nättiä Sääksjärven rantaa pitkin menevää pitkospuuta, joka vaihtui uunituoreeseen pitkospuuhun lähellä Pieni Sääksjärveä. Pieni Sääksjärvellä vajaan parin kilometrin päässä oli epävirallinen nuotiopaikka, jossa päädyttiin pysähtymään pitämään kunnon taukoa, sillä selkeästi oltiin huonoon aikaan liikkeellä kun aurinko porotti korkeimmillaan. Kaivettiin rantakallioilla kirja esiin ja vietettiin rauhassa siestaa ja odoteltiin otollista hetkeä lähteä taas liikkeelle. Hetken mietin uimistakin, mutta en sitten rohjennut kun sammakonpoikaset olivat vallanneet rannan. Jali kummasteli erikoisia vipeltäjiä veden alla, ei onneksi saanut kiinni yhtäkään :D
Lopulta jatkettiin matkaa Nielujärven laavulle. Matkalla kuljettiin pätkä pellon reunaa, mikä hetken hämmensi. Ihanko tosissaan meidän pitää talsia matkaa peltoa pitkin? Pellolta oli juuri kaadettu heinä, hetken siinä pohdin mihin suuntaan kuuluisi jatkaa ja päästin Jalin vapaaksi. Jali oli ihan ihmeissään kun huomasi, että sai olla "nakuna" ilman reppua selässä ja vielä vapaana ja kirmaili iloisena pellolla. Ei paljon matka tuntunut vissiin jaloissa :D Kiivettiin pellon reunalla olevaan lintutorniin, jopa Jali vaikka sinne olikin jyrkät puuportaat ja pelkäsin, ettei se uskalla niitä tulla kuitenkaan alas. Vaan sinne se perässä kipusi ja alaskin tuli ongelmitta. Ei näkynyt lintuja tornista.

Ennen laavua täytettiin vesivarannot kaivosta. Ihana oli saada raikkaan kylmää vettä! Kaivon tienoilla oli järkyttävä määrä paarmoja, ei niinkään enää hyttysiä. Jali meinasi ihan hermostua paarmoihin, itikat ei niinkään häirinneet, mutta paarmat sai selkeästi Jalin turhautumaan. Onneksi eivät liikkeessä niinkään haitanneet. Nielujärven laavu oli (yllätys yllätys) jälleen tosi nätillä paikalla ja pidettiin täällä ruokataukoa. Paikallinen kalastaja laavulla meitä pelotteli susilla ja karhuilla, mietin vaan, että jos keskellä päivää meidät susi syö niin ainakin päästään lehteen. En jaksanut alkaa moisia petoja pelkäämään.

Arvelin jo etukäteen, että matka Nielujärveltä Pyydyskoskelle (9,8km) olisi puuduttava sillä välillä ei juurikaan ollut taukopaikkoja. Ilma oli paahtavan kuuma, joten pidettiin useampiakin taukoja matkan varrella. Aina kun löytyi paarmaton ja hyttysetön paikka ja varjoa. Yksi kiva paikka oli suon ympärillä oleva "kallio" vähän ennen Talviahon nuotiopaikkaa, siellä vietettiin siestaa kirjaa lukien. Ei pysähdytty sitten enää Talviaholla kun en ajatellutkaan, että oltiin jo niin lähellä sitä nuotiopaikkaa vaan jatkettiin matkaa. Tämä oli oikeastaan reissun ainoa pidempi kuiva pätkä, kulki suurimman osan ajasta metsässä niin, ettei Jalillekaan löytynyt juomapaikkaa. Jouduin säännöstellä omaa vettä, mutta pakko oli koirallekin antaa kuppiin kun sen verran oli lämmin. Ensimmäisestä päivästä olin oppinut juomisen tärkeyden ja kannoinkin loppumatkan pientä vesipulloa kädessä ja siemailin siitä vettä matkan varrella. Näin muisti paremmin juoda kuin että olisi joutunut kaivamaan pulloa sivutaskusta ja pitämään taukoja sitä varten.

Olin ajatellut, että voisin yöpyä vielä joko Nielujärvellä tai Pyydyskoskella. Nielujärveltä jatkoin kuitenkin matkaa kun oli menohaluja ja Pyydyskoskelta oli lopulta niin vähän matkaa autolle, että ajattelin että mennään nyt. Ja lisäksi vesi ei olisi riittänyt enää aamulla ruuan tekoon jos olisin Pyydyskoskelle jäänyt, tai vaihtoehtoisesti matkalle ei olisi jäänyt yhtään juomavettä. Pyydyskoskella pidettiin taas kunnon ruokataukoa, ennenkuin puserrettiin itsemme viimeiselle taipaleelle. Kyllä olikin viimeiset kilometrit rankkoja, jalan pohjassa oleva rakko puhkesi kivikossa kävellessä ja tuotti hieman ylimääräistä tuskaa. Viimeiset kilometrit olivat yllättävän mäkisiä, kivikkoisia, ikäviä kulkea vaikka maisema olikin nättiä. Jalkakaan ei tuntunut enää nousevan ja kompastelin kiviin ja puunjuuriin. 
Oli kuitenkin voittajafiilis kun autolle päästiin! Maisemat reitillä oli pääsääntösesti kivan vaihtelevia vaikka välillä vähän puuduttavia pätkiä olikin. Majoitus- ja taukopaikkoja oli oikein mukavasti ja jokainen niistä oli nätillä paikalla. Kyllä kannatti!

Kommentit

  1. Vautsi kylläpä itellekin tuli kauhea hinku päästä vaellusreissulle tätä lukiessa! :) ja upeeta että uskalsit yksin (tai siis kahdestaan koiran kanssa;)) lähteä, itse varmaan pelkäisin just kaikkia karhuja ja susia 😂 kiitos ihanasta postaussarjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti reissuun vaan! Jos turhaa miettii ja pohtii ja jahkailee nii ei sitä tuu lähettyä ;)

      Mä en ees aatellu, että ois jotenki pelottava liikkua yksin, kai multa puuttuu sitte itsesuojeluvaistoa tai jotain :D Jotenkin ajattelisin, että kyllä ne pedot väistää ja että todennäköisempää on jäädä vaikka auton alle. Ja monilla taukopaikoillakin oli seuraa muista kulkijoista :)

      Kiva kun jaksoit lukea ja kommentoida! ^-^

      Poista
  2. Olipas kiva lukea tämä postaussarja! Ihanan kattavasti tekstiä ja paljon hyviä kuvia, reissun tunnelmat välittyi ruudun tällekin puolelle. Karhuista en itse olisi ollut niinkään huolissaan, mutta olisin pelännyt Sennin puolesta susia. Senni kun on niin pieni ja meilläpäin on ollut viime aikoina enemmän susien tappamia koiria, lampaita ja vasikoita kuin ennen. Meidän kohdalla jäniksenajotkin jäi käymättä viime kaudella susien takia. No johan tämä meni sivuraiteille. Tulin siis kehumaan ja kiittämään perusteellisesta kirjoituksesta, oon itsekin onnellinen teidän puolesta noin mahtavasta vaelluksesta :D Salamajärvi kiehtoo minuakia ja nyt tekee vaan enemmän mieli lähteä, ehkäpä vielä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa kuin edelliselle, eikun reissuun vaan! :D Salamajärvelläkin on tosi kivoja lyhyempiäkin reittejä joista voi alottaa :)

      Kalastajakin tosiaan jutteli, että tuolta on pihastakin koiran susi vienyt, että niitä oikeasti siellä päin liikkuu. Mutta jotenkin edelleen oon sitä mieltä, että kyllä susi ihmistä karttaa ja kun koira kulkee ihmisen mukana niin ei siinä suurta vaaraa ole. Metsästyskoirat sitten eri asia, kyllä minäkin olisin metsästyskoirasta huolissani susimailla. Nätti Senni, mulla on jotenkin sydämessä paikka tämmösille luppakorville <3

      Ja me kiitetään kommentista! :)

      Poista
  3. Olipas melkoinen reissu! Mielettömän kiva postaussarja. Jotenkin kadehdittavaa heittäytymistä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo, huh! Joskus vaan pitää jättää jossittelut ja toteuttaa, tääki on ollu semmonen ikuisuussuunnitelma, että oli aikakin toteuttaa :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!