Terveystarkkitulokset!

Ne TULI!!

Vaikka se toinen lonkka tippu A:sta B:hen niin tyytyväinen olen! Voisin ne kuvatki laittaa näkyviin kunhan jaksan ne cd:ltä poimia sopivaan muotoon.

Kallis motivaatio?

Kananpojan maustamattomat fileesuikaleet. Herkkua erilaisissa kastikkeissa. Tortillan välissä. Salaateissa. Risotoissa.  You name it. Sen kerran kun mä ostan broileria nii se menee koiralle treeninameiks. Reilua?

Tänään lähettiin siis hakemaan sitä motivaatiota keitetyillä kanasuikaleilla ja nälkäisellä koiralla (mitä sen piti olla kyllä viime viikollaki). Ja kyllähän sitä motivaatiota löyty ihan eri lailla ku viime viikolla. Autto varmasti kun tilanne ei ollu niin uusi eikä heti alussa tullu "apua pelkään tuota uutta ihmistä" panikointia. Mut Saa nähä kauanko tää sen pieni motivaatio kestää... (ja toivotaan ettei noi kostaannu uraattikivikontrollissa)

Aloteltiin puomilla. Ja jänskä juttu ku otettiin puomin ylösmenolleki kontakti mitä ei oo aikasemmin ajateltu ollenkaan. Ymmärrän kyllä pointin, iso koira, helppo hypätä ylösmenokontaktin yli, kerkeän ite paremmin ohjata kun koira pysähtyy ylösmenoonkin. Mutta kyllähän se suoritusta jonki verran hidastaa ja tuntuu muutenki jotenki vaikeelta että puomiin kuuluis noin monta osasuoritusta. Noh, turha sitä on ehkä kuitenkaan tässä vaiheessa murehtia kun saa nähä päästäänkö me koskaan minnekää kisakentille ees :D Ja toisaalta meiän ryhmässä on yks bortsu, joka tekee ne ylösmenokontaktitki ja aika sujuvasti se ne suorittaa. Ihan mielenkiintosta kyllä lähtee tuotaki opettamaan, sillä jonkinlaiset pohjat on etutassuilla koskemiseen kuitenkin kun oon sitä saavin päällä pyörimistä harjotellu sen kans.

Puomin jälkeen muuria. Lyhyellä matkalla ei mitään ongelmaa, mutta heti ku otetaan muuriin vähän enemmän etäisyyttä niin kiertää. Hmm. Tässä jankattiin vähän sitä lähtöönjäämistä missä päädyttiin siihen että se maahan jääminen toimii paljon paremmin! Oli irti ja otti pari kertaa vähän häiriötä muista, mutta tuli kuitenki kivasti suoraan takas eikä tehny sen suurempia rilluureissuja. Piti enste vaan käydä vähän morjenstaan... Se karkas muutaman kerran itekseenki suorittaan muuria, mistä mä olin oikeestaan lähinnä ilonen! Mieluummin niin, että sillä on kivaa ja se karkaa sitä estettä suorittamaan (eli haluaa saada sen palkan suorittamalla esteen!) eikä hillumaan omiaan. Ei yhistelty muurin kans sitte hyppyjä ku tuotti tuo pelkkä muuriki ihan tarpeeks ongelmaa.

Lopuks vielä putkea. Tehtiin niin, että lähetin putkeen paikoiltaan eri kohdista putken sivuilta niin etten oikeastaan ohjannut putkeen käsillä vaan käskytin pelkällä käskyllä. Tälle treenille oli joku nimiki... Noh, putki oli Jalista oikeinki kiva (niinku nyt yleensäki) ja se osas hakea putken suun oikein hyvin pelkällä käskyllä. Kerran jäi haistelemaan yhtä kohtaa maassa putken suulla, mutta muuten teki oikein kivasti eikä ottanu häiriötä.

Olipahan lyhyet treenit. Noh, meitä oli vaan kolme koirakkoa tällä kertaa nii eiköhän se oo ihan hyvä lopetella ajoissa.

Kävin muuten kirjastossa, josta tarttu vähän lukemista:

Huomatkaa kenen oli ihan pakko tunkea kuvausrekvisiitaks...

Tuo Salme Mujusen "Saalisvietti koiraharrastuksessa"-kirja vaikutti näin selailun perusteella just siltä mitä mä oon kaivannu. Näytti siltä, että asia on esitelty juurta jaksaen ja selkeiden kuvien avustuksella niin, että tämmönen tyhmempikin tajuaa. Huomasin muuten, että mä oon tietämättäni käyttäny vähän samantyyppistä saalisleikkiä ku kirjassa esitetetään ja uskoisin, että voisin tuota saalisviettiä käyttää enemmänki treenauksessa ku osaisin. Noilta agikirjoilta (Inger Jalakas: "Agility lähdöstä maaliin" ja Viviene Theby, Michaela Hares: "Agility alkeista huippusuoritukseen") en odota hirveesti, jotenki en usko että agilityä voi oppia varsinaisesti lukemalla, mutta eiköhän niistäkin jotain ajatuksia ja ideoita saa irti. Jos ei muuta niin molemmissa on kivoja värikuvia :D

Näistä kirjoista mahdollisesti myöhemmin lisää jahka kerkeän ne lukea.

Arjessa

On tullu kirjotettua näitä treenipostauksia ja manailtua miksei koira toimi hallilla ja miten se ei osaa mitään ja on ihan ärsyttävä ja kamala ja ja ja ja... Täältä voi saada ehkä Jalsusta vähän väärän kuvan kun hei, me ollaan siellä treeneissä sen 1,5h kerran viikossa (+omatoimitreenailut noin kerran viikkoon). Siis semmonen noin 2h viikossa. Mites se loppuaika?

Jali on arjessa oikeenki helppo. Kunhan emäntä saa itsensä sängystä ulos (viikonloppuisin välillä koiran suosiollisella avustuksella kun Jalin mielestä ollaan nukuttu jo tarpeeksi...) ja on suhtkoht hereillä lähetään me tallustelemaan aamulenkille. Minä kuljen ovista ensimmäisinä ja seurata saa vasta luvan saatuaan. Liekö koirakin jonnin verran unessa vielä, sillä aamulenkit sujuu aina hyvinkin leppoisissa merkeissä.

Aamupyrähyksen jälkeen onkin sitten ruoka-aika. Ruualle odotetaan tottakai myös kiltisti lupaa, kupille ei ole muuten asiaa! Vaihtelevasti luvan saa joko ihan vaan istumalla, tekemällä jotain temppuja tai pienellä tokoilulla. Joskus emäntä on ilkeä ja antaa koiran odottaa vapautusta sen aikaa kun itse syö.

Se syö mitä eteen laittaa eikä nirsoile. Harmi vaan että sille eteen ilmestyy tylsästi niitä uraattikiviraksuja, mutta helpottaa myöhempiä kotiruokakokeilua, että koiralle kelpaa kaikki mitä eteen pistetään. Ennen ruokaa nassuun uppoaa myös aamulääkkeet:

Ei ne lääkkeet yleensä sentään noinkaan helpolla alas mee vaan tyylillä "kita auki ja lääkkeet naamaan" :D Minkä poika antaa tehä oikeenki kiltisti. Ainoo ongelma on vaan siinä että saan tähdättyä ne lääkkeet sinne perille asti, sillä muuten tuo salakavalasti aina pyörittelee ne suustaan ulos ja tiputtaa ne huomaamatta lattialle...

Jos on kouluaamu, Jali huomaa kyllä mun aamurutiineista jos ei pääse mukaan ja että nyt on aika rauhottua jonnekin makaamaan. Useimmiten se paikka löytyy omasta pedistään, jonne se majoittuu ja jää kattelemaan mun lähtöä sivusilmällä. Lähtörutiineihin kuuluu multa huikkaus ovelta "oo kiltisti!".

Kun mä sitten jossain vaiheessa yliopistolta kotiudun, mulla on kotona vastassa venyttelevä ja haukotteleva koira. Joka on siirtyny nukkumaan tosin jossain vaiheessa mun sänkyyn (minne saa luvalla kyllä tulla...), mutta mitäs pienistä. Se ei oo niitä koiria, jotka on intopiukeena ovella häsläämässä vaan odottaa yleensä häntä heiluen vähän kauempana ja tulee sitte rapsuille kun tahon.

Jos mä oon sattunu unohtamaan lattialle jotain sinne kuulumatonta (esim kynän) niin se saattaa löytyä eteisestä pureskeltuna, mutta muuten tuo on oikeinkin kiltisti. Kenkien kans oon edelleen vähän varovainen, niin monta kenkää tuo on pikkasena jyrsiny. Joskus oon tosin unohtanu jotku vanhat lenkkarit lattialle ja kyllä ne siinä vielä kotiin tultaessa on. Yksinoloja oon kuvannuki ja satunnaisia vahtihaukahduksia lukuunottamatta tuo on kotona hyvinkin hiljaa ja nätisti!

Riippuen yksinolon pituudesta (kun mulla niitä kahen tunnin päiviäkin on...) niin lähdetään suht koht heti ulos tai sitte chillaillaan hetki vielä kotona. Jos mä oon koneella, Jali tulee usein jalkoihin nukkumaan tai sitten nukkuu pedissään.

Noh, se hihnakäyttäytyminen on vielä vaiheessa ja toisten koirien ohitukset myöskin. Mutta se on koko ajan treenin alla ja toiveissa ois joskus saada ne ohitukset sujumaan! Hihnassa kulkee kyllä edellä, hihna hieman kireällä, mutta ei juurikaan vedä (ainakaan välillä...). Tän verran mä sille sallin. Onneks tää on ihan superihana vapaana pidettävä ja oon pyrkiny siihen, että tuo pääsee päivittäin johonkin vapaana juoksemaan. On se sitten metsään, jäälle tai koirapuistoon.


Sen luoksetulo on hyvä ja se yleensä tulee ekasta huudosta. Häiriössä vaatii vähän enemmän ja joskus nyt ei vaan kuule mitään, mutta hyvä se silti on. Joskus tullaan meiningillä "siis mä tulin ihan muuten vaan haisteleen tätä puuta sun vieressä", mutta noh, ei aina voi olla täydellinen. Se ei syö kenenkään koiraa jos semmonen sattuu huomaamatta tulemaan vastaan, mikä ei tietenkään anna mulle oikeutta lepsuilla sen vapaanapidon kans, mutta kyllä se silti lohduttaa. Jäniksen perään se kyllä lähtee, mut noh. Mikäpä koira ei?


Lenkin jälkeen rauhotutaan taas nukkumaan. Koska mun kämppä on pieni nii on erimukavaa, että koira osaa rauhottua sisällä! Ei tää hypi seinille vaikka päivän lenkit ois jääny jostain syystä vähän vähemmälle, korkeintaan saattaa kannella mulle leluja tai tulee kyyhöttämään mun viereen pää syliin. Se osaa rauhottua, mutta on valmis toimintaan sillon kun mäki oon. Jos mun tekee mieli käpertyä sohvalle kattomaan salkkareita nii seki on fine.

Se uskoo tosi hyvin kieltoa eikä yleensä oo heti kokeilemassa uudestaan. Jos mulla tippuu vaikka lattialle ruokaa jota se ois kärkkymässä, se uskoo kyllä kun napakasti kiellän. Kotona esim leluista luopuminen ei tuota mitään ongelmaa (hallilla välillä vähän enemmän). Se ei oo semmonen "apua, anteeksi että olen olemassa" vaikka sitä vähän kovemmin kieltää.

Jalin kans on helppo mennä uusiin paikkoihin. Vaikka se saattaa aristella esim keskustan hälyä tai johonkin uuteen rakennukseen menoa, se ei kuitenkaan mee lukkoon vaan palautuu yleensä melko nopeasti. Ja perässä se tulee vaikka vähän jänskättääki. Vaikka se pelkää joitain ihmisiä niin pelkopurija se ei kuitenkaan onneks tunnu olevan. Se vaatii ehkä useamman kerran tutustuakseen, mutta muistaa kyllä kivat ihmiset. Lenkillä se ei huomioi muita ihmisiä ollenkaan vaan on ennemminkin välinpitämätön. Autossa ja julkisilla kulkeminen ei tuota mitään ongelmaa. Se ei oo ääniherkkä, ukkonen ja ilotulitukset ei tunnu missään.

Yleensä iltasella tehään vielä pientä temppuilua ja tokoilua, piilotellaan nameja... Illalla myöskin iltalenkki ja ruoka ja nukkumaan. Omaan petiin tai jos emäntä kaipaa varpaidenlämmitintä niin luvalla sänkyyn.

Me ollaan Jalin kans oikeestaan aika samanlaisia.
On se oikeesti mamman mussukka ja rakas :)

Treeniangstailua

Joskus on vaan semmonen olo ettei jaksa. Ettei me osata mitään. Ettei Jali osaa mitään. Mä en osaa mitään. Me ei edistytä. Me ollaan ihan paskoja. Tekee mieli luovuttaa. Niin, joskus on semmonen olo.

Me aloteltiin tiistaina uudessa ryhmässä. Uusi kouluttaja, uudet kanssatreenaajat, uudet menetelmät. Ensinnäkin oltiin taas niin että kaikki yhtäaikaa kentällä, mikä tarkotti taas Jalille asteen verran haastetta häiriön merkeissä. Mut oikeestaan se oli kyllä aika nätisti (suurimman osan ajasta) ja teki sivussa yllättävän kivasti hommia vaikka muut koirat oli suorittamassa esteitä. Mut ne hajut. Olematon paikallapysyminen. Siis mikä ihme sille on tullu ku se on yhistäny paikka käskyn "ja nyt sitte lähetään hiippailemaan liikkeelle"-käskyksi?! Vaikka mä yritin jankata sitä kun ei ollu meiän vuoro. (Eiku hokasin, me ollaan jankattu seuruuta niin ehkä sille on iskostunu nyt kun ohjaaja liikkuu, niin munki pitää, mutta on kuitenkin vähän epävarma ja siks hiippailee. Hmm...) Ylipäänsä "hypi vaan noita esteitä keskenäs"-asenne. Aaaarggh!

Noh, ensinnäki se pelkäs meiän uutta kouluttajaa (Anna), mistä tuli taas semmonen olo että mitä mä oon tehny, että siitä on tullu noin arka. Toinen meni ihan paniikkiin ja haukku hihnan päässä ympäriinsä kouluttajalle (oma vika tämäkin kun en ajoissa kerenny varottaa, että tuo saattaa arkailla) Tosin, yhessä vaiheessa se jopa suostu hakemaan namia kädestä ja leikkimään Annan kans! (ei varmaan huomannu kuka oli kyseessä tai joku muu hetken mielihäiriö) Eiköhän se siitä kun tutuiks tulee (niinku yleensäki), mut silti harmittaa tuo sen satunnainen arkajalkailu. Renkaasta ei tullu oikeen mitään kun kaikki oli niiiiiin pelottavaa... "Ei se koskaan ennen oo väärästä välistä hypänny", joo eipä.

Sittenpä taidettiin tehdä A:ta. Eri kouluttaja, uudet menetelmät eli namikuppi ihan A:n juurella eikä oikeistaan vaadita stoppiin kestoa ollenkaan saatikka muutakaan kuin pelkkä oikea paikka. Mut teki Jalin näkösesti kun kateltiin vähän vanhalla tavalla eli namikuppi kauempana oottamassa. Oikeestaan stoppas kerran ihan superhyvin.

Lopuks pieni hyppy-hyppy-putki-hyppy sarja. Blaah. Mun "joo on se menny näin pitkiä, pitäis onnistua ihan hyvin" koiran suoritus oli aika kaukana hyvästä ja iteki ohjasin ja heiluin ku tuuliviiri. Argh. Jäi kyllä niin katastrofi-olo koko treeneistä.

Miks mä teenkään tätä? Miksen mä tyydy tohon perus seurasessenä, jona se on (lähes) täydellinen? Miks mä raastan hermojani yrittämällä keksiä miten tuon saa keskittymään ja motivoitumaan? Ehkä tää nyt ei sittenkää vaan oo sen laji? Miksi mä käytän tähän kaikkeen hirveesti rahaa jaksomaksujen sun muiden takia? Miksi?

Joskus vaan on semmonen olo.

Tasapainoilua

Nih, kiirettä on pitäny. Kohtuu haipakkaa on ollu koulussa ja välillä on tuntunu ettei päivässä oo tarpeeks tunteja. Minoon ollu hyvin huono opiskelija ja luistanu mieluummin koulujutuista kun koiran kans puuhaamisesta, mutta hei, tartteeko oikeesti kauan miettiä lähenkö koiran kans pitkälle lenkille vai kirjotanko fysiikan selkkarin loppuun? Tuo kauan kadoksissa ollut aurinko ei oo auttanu asiaan yhtään...

Mut meiän viikkoa vähän kuvina:

Ollaan samoiltu metsissä

Odoteltu koirapuistoon kavereita
(riekkumiskuvia ei tullu otettua kun kavereita tuli)

Otettu ilo irti jäällä!

Nukuttu emännän jaloissa kirjotuspöydän
jalkotilassa kun toinen tekee tylsiä kouluhommia

Mitä siinä tuijotat, hyvin tänne mahtuu!

Askellettu useamman kerran kameran kans jäällä

Poseerattu kameralle

Ja vielä vähän lisää
(sori kaikki, mä vaan en varmaan koskaan kyllästy Jalin sivuprofiiliin)

Saalistettu jääpaloja (ja peloteltu muutamaa pilkkijää...)

Ja muuten vaan oltu komeana <3
Kerranki suht onnistunu seisotuskuva! On se kiva että koira osaa ite poseerata nätisti ja mun tarttee vaan olla paikalla kameran kans :D (ei yhtään ärsytä noi valjaat :P)

Semmosta tänne tällä viikolla. Hei, pakko muuten hehkuttaa, että pikku-Jali oli yhellä jäälenkillä niin reipas poika kun oli vapaana ja ~50metrin päässä meni hihnassa toinen koira jonka Jaliki bongas ja poika pysy kiltisti vierellä kun ahkerasti namittelin. Ja vaikka lähti ohituksen jälkeen juoksemaan koiran luo niin stoppas ja tuli luo kun huusin. Mä olin ihan että mikä tota koiraa vaivaa :D Noh, kävi se tosiaan vastapainoks tarkistamassa parin pilkkijän kalasaaliin käskyistä huolimatta, että kai se on ihan terve.

Tasapainoiluun liittyen muuten, kävin ostamassa Lidl:stä semmosen tasapainotyynyn (8€), jolla ois tarkotus vähän koiranki kans tasapainoilla. Etutassuilla ollaan siinä tassuteltuki, vielä pitäis opettaa seisomaan takatassuillaanki. Joskus pitää kyllä hommata dobo-palloki nii voitais silläki molemmat treenailla. Ja aasinsiltana päästiinki nyt sopivasti treenaamiseen, meikä alotti kaverin kans kahen viikon ilmaisen kokeilujakson Kuntomaailmassa ja aikoo tehotreenailla ittelleen vähän lihaksia :D

Sori yliopisto, sä nyt vaan jäät tässä kombossa auttamattomasti viimiseks!

Materialismionnellisuutta!

Kuvat puhunee puolestaan, klikkaamalla suuremmaks :)

Leuhka :D

Voi rakkaus <3 Kiitos astetta paremmista kuvista Canon EOS 600D, opiskelu jatkuu...

Läpivalaistu

(Kuvat tän päivän metsälenkiltä, aurinkooo!!)

Me käytiin tänää joukkotarkeissa kuvauttamassa lonkat, kyynärpäät ja selkä. Ai että mua jännitti, vaikkei nyt mitään syytä pitäis olla. Mentiin asenteella, että jos sieltä huonot tulokset tulee niin niillä mennään.

Mikä tää on??

Klinikalla poika oli häntä koipien välissä: iik ollaan eläinlääkärillä! Hirveesti se sai kaikilta kehuja ja ois saanu paljon rapsutuksia, mutta minkäs voit kun pelottaa! Sai hoitajalta erityismaininnan, että kiva ku se on noin hoikka ja lihaksikas poika, hieno koira! Onhan se :) Noh ei sitten muutakun nukutuspiikki kankkuun ja ootteleen että koira nukahtaa. Allekirjoittanut myöntää tässä vaiheessa olleensa herkkis kun koiralla alko pää nuokkua ja jalat pettää alta, tuli vaan niin elävästi mieleen kun Piki nukkui mun sylissä ikiuneen. Onneks sain koottua itteni ennenku hoitajat tuli eikä kukaan nähny...

Ei kuulema hirveen syvään uneen vaipunu ja hoitajalla oli kuulema vaikea saada lopussa kuvia kun poika alkoi sen verran heräillä ettei malttanu pysyä paikalla! Pääasia että ne kuvat kuitenkin saatiin. Voi että se oli raukka kun silmät seuras liikettä ja häntä vähän heilahteli, mutta ei kuitenkaan vielä jaksanu nousta ylös. Nopeasti virkos kuitenkin kun heräte pistettiin.

Namia tiedossa!

Niin ja ne alustavat tulokset. Eläinlääkäri arvioi lonkat A/B ja kyynärät 0/0! Sen verran mäki osasin kattoa, että toinen lonkka näytti vähän huonommalta, mutta muuten en osaa kyllä niitä tulkita, joten odotellaan sitä virallista tulkintaa kennelliitosta. Ja epävirallisina kuvina kaula-, rinta- ja lanneranka, jotka kaikki oli ok. Henna huokaisee tässä vaiheessa helpotuksesta! Hyvältä vaikuttaa. Eläinlääkärin mukaan ei ainakaan ollu mitään huolestuttavaa vaan lonkat ja kyynärät oli ihan siistit eli ei mitään nivelrikkomuutoksia ainakaan näkynyt, eikä selässäkään ollut mitään luutumia tai luupiikkejä tai vastaavia. Kyllähän se pientä mieltä tyynnyttää tietää, että koiralla on rakenne kunnossa jos sitä agilityäki harrastaa meinaa :)

Agijakso loppuu

Viimeistä kertaa tällä kokoonpanolla ja kouluttajalla. Justiin ku ehit tottua yhteen kouluttajaan ja kouluttaja oppii tuntemaan koiran niin vaihetaan seuraavalle. Noh, kivahan se on eri kouluttajan näkemyksiä ja vinkkejä oppia :) Heipä hei siis Jenny ja muut ryhmäläiset, me alotethan uudessa ryhmässä uudella kouluttajalla, mutta vanhalla kurssilla eli jatko1:llä kunhan uudet ryhmät alkaa.

Tämä kerta oli vissiin ekstrakerta, jonka Jenny meille piti. Kerrattiin oikeestaan kaikki esteet yksittäin, pituutta, putkea ja hyppyä lukuunottamatta.

Otettiin muutaman esteen satseissa. Alotettiin A-esteellä, pöydällä, kepeillä ja keinulla. A:lla otettiin pelkkä loppukontakti, joka on ihan hyvällä mallilla. Kerran otettiin koko este, mutta vaikka hidasti alasmenossa ei kuitenkaan malttanut ihan jäädä 2on2off asentoon. Ei siis oo vielä ehkä sisäistäny kuitenkaan tuota 2o2offia koko esteen suoritukseen.

Jos en ihan väärin muista niin me tehtiin ekaa kertaa täyskorkeeta pöytää. Eipä mitään ongelmaa, nätisti hyppäs ilman mitään houkutteluja eikä karannu pöydältä itekseen alas.

Kepit oli kuuden tai kaheksan kepit (en muista) ja tehtiin ohjureilla. Ihan kivasti menee, ei yritä ylittää eikä alittaa ohjureita. Mutta aika hitaasti, mihin saatiin ohjeistukseks alkaa vähän hetsata (tää on ehkä hulluin sana mihin oon tähän mennessä koiran kouluttamisessa törmänny :D) sinne kepeille ja vois ottaa keppien aikana kannustukseks sille "kepitkepitkepit" hokemisen. Testattiin kerran ja saatiin sitä vauhtia kyllä selvästi lisää!

Keinulla otettiin nyt niin, että hidastettiin alasmenovauhtia mutta että lopussa vähän kolahtaa. Jänskätti vähän eikä 2on2off asentoon jääminen meinannu onnistua. Ehkä sitä keinun kyydissä keinuttelua vois tehä enemmän.

Ja tauko ja tauon jälkeen vielä puomi, rengas ja pussi. Puomilla pelkkää kontaktia, josta mulla on jopa videota omatoimitreeneistä:

Tästä näkee aika hyvin meiän kontaktien tilanteen, puomin edessä siis namikuppi. Stoppaa siis hyvin oikeaan asentoon, muttei juurikaan siedä mun liikettä. Tätä pitäis nyt sitten treenailla.

Rengas on hyvä ja bongaa hyvin sen oikean välin vaikkei ihan suorasta kulmasta tullakaan. Tätä pitäis tosin harjoitella niin että mä pystyn lähettään sen renkaalle vaikka kukaan ei oo renkaan takana palkkaamassa. En oo koskaan kokeillu, voihan olla että se sen osaiski. Täytyy vaikka jollain omatoimitreenikerralla testata.

Pussissa ei ekalla kerralla meinannu tohtia mennä läpi, joten nostettiin taas vähän pussia. Sen jälkeen se sitte meniki pimeään pussiin. Se nyt vaan on tommonen höhlä, että eka kerta on aina pelottava ja sit on ihan ok. Mutta hyvällä mallilla tääkin.

Pilkku oli mun mielestä hyvin kuulolla tänään eikä haistellu ollenkaan niin maata kuin yleensä. Kyllä mun mielestä toi omatoimitreenailu hallilla auttaa kun se halli ei oo niin uus juttu, että se pitää aina enste haistella läpi vaan se on jopa hetkittäin silleen "noni, mitäs tehään!?". Että mua ärrrrsyttää se hajonnu auto. Busseja kulkee kyllä, mutta ärsyttää olla bussin aikataulujen varassa kun ois kiva käyä edelleenki treenaileen hallilla. Möhh. Mä jo vähän velipojan kans kattelin että mitä jos katottais mulle auto, mut en tiiä. Joutunee pikkasen säästää/nostella lainaa moiseen... Ehkä mä jaksan kerran/kaks viikossa kulkea sillä linkallaki.

Pätevä pilkku!

Me (siis minä JA Jali) ollaan molemmat innostuttu pikkasen tokoilusta. Ollaan käyty sillon tällön hallilla tokoilemassa ihan senki takia että saadaan sitä hallintaa siellä hallilla parannettua ja muutenkin. Viime kerralla tuli kuvattua vähän videotaki meiän menosta:

Mähän postailin meiän viime kesäisestä tokoilusta hetki sitten niin voi vähän verrata miltä meno näyttää. Mun mielestä ollaan molemmat ainaki kehitytty! Jali on paremmin kuulolla, seuraaminen on paljon tiiviimpää ja hei, sehän pitää ihan kivaa katsekontaktiaki! Siis jopa silmiin, eikä aina vaan sinne namikäteen. Ja mä oon oppinu leikkimään sen kans. Tai siis palkkaamaan lelulla. Hyvä minä! :D Varmaan ihan simppeli juttu joilleki muille, mutta mulla on kokemusta ennestään koirista, jotka tekis mitä tahansa namin eteen niin ei oo tarttenu muuta keinoa ees miettiä. Tuo Jalin lelu on muuten oikeesti kissan lelu kun en eläinkaupasta semmosta mieleistä löytänyt ja Jali oli makutuomarina mukana ja innostu tuosta. Ei kai siinä :D

Mut just ku me ollaan päästy hyvään vauhtiin niin tottakai auto sano ittensä irti... Täytyy siis kulkea julkisen liikenteen armoilla tai kävellä hallille, mikä tarkottaa sitä että hallille ei luultavasti tuu lähettyä niinkään usein kun nyt. Hmph. Auto jää tänne porukoille ja lähetään tästä iltasella bussilla takas kohti Jyväskylää. Toivon mukaan ei oo hirveen täys linkka...

Vanhoja videoita

Mä löysin kivan sivun, missä voi hakea eri hakusanoilla vanhoja videoita. Ja tottakai piti kattoo mitä löytyy hakusanalla "dalmatian", ja tässä parhaita videoita:

Dalmatialaisten erikoisnäyttely 1939, ei oo ihan hirveesti dallut kyllä muuttunu:
:

Dallulauma 1933, kattokaa nyt miten niitten hännät heiluu :)

"They are faithful and obedient companions", köhköh

Aaaaawws, 17 dallupentua (ja blaffa emä) 1957


Tokoa vuoden 1932 malliin:

Huh, onneks nykyään keskitytään vähän ilosempaan menoon, nuo alun seuraamiset oli aika, hmm, mielenkiintosia... Siellä vilahtaa dalmatialainen vähän erilaisessa paikkamakuu treenissä.

Tän jälkeen oli pakko kaivaa muitaki tokovideoita ja onneks tässä 1937 videossa oli vähän kivempi meininki:

Kivan näkösiä sakemanneja nykyisiin verrattuna muuten!

Agilityvideoita en harmiks löytäny.

Youtube on pullollaan uudempia videoita, mut nää vanhat videot on jotenki kivoja :)

Astetta kivemmat treenit

En tiiä johtuko siitä että mä oon vihdoin oppinu, että mun on ihan turha treeneissä turhautua ton pelleilystä ja haistelusta, koska se turhauttaa koiraaki vaan lisää. Että joo, se on uros, se haistelee paikkoja. Nyt se oli jotenki paremmin hallinnassa vaikka haistelureissuja tekikin, ehkä koska

1. haistelusta ja kuuroudesta seuras vaan vihanen omistaja joka ajaa huspois jos ei tulla luo (toimii!) ja 
2. omistajan luota sai hurjasti paljosti kehuja ja nameja ja 
3. minimoidaan ne mahollisuudet lähteä rälläämään eli hihnassa/valjaissa kiinni kun ei tehdä mitään tai siirrytään paikasta A paikkaan B

Sen lisäks koska lähtöön jääminen on ollu ongelma nii testattiin jääntiä maahan ja namia eteen-> toimii! Ainakin huomattavasti paremmin ku istumaan jättäminen. Muutaman kerran vapautuskäskystä jäi kyllä namit syömättä ja joko 1. lähti suorittamaan rataa (ei haittaa!) tai 2. karkaileen puuhaan omiaan. Mutta tuntu kyllä huomattavasti toimivammalta ja tän avulla saatiin paljon kivoja lähtöjä eikä koira turhautunu jo lähdössä. Tällä jatketaan. 

Me tehtiin tänää ensimmäistä kertaa kunnollista 7 esteen rataa. Mä olin aluks että voi ei, apua, tästä ei tuu yhtään mitään. Mut Jali oli kuin olikin yllättävän kivasti kuulolla!

Rata itessään oli ihan simppeli. Ekaa kertaa milläänlailla radan osana oli pituus ja muuri, joista muuri tuotti Jalsulle vähän ongelmia ja se oli jostain syystä kivempi kiertää. Tarkoitus oli ottaa haluamilleen kohdille putkien jälkeen valssia ja persjättöä, kuitenkin niin että molempia mukaan tuli. Tuohon nelosen jälkeen taisin ottaa persjätön ennen muuria ja siinä lähti kuulema mukaan mun liikkeeseen eikä hakenu muuria. Otettiin sitte pelkkää putki-muuri pätkää ja vähän oli vaikee kyllä tuo muuri ja lähti aika helposti tuonne kutosputkelle. Otettiin myös ihan pelkkää muuria. 

Mut olin kyllä tyytyväinen rataan (vaikka radan jälkeen vähän karkaili palkkaan ite itteään) kun oletin että ei pysy yhtään hanskassa. Ja teki ihan suht hyvällä innolla vaikka ei se oo semmonen "jee pääsee tekeen agia!". Ehkä joskus. Sitä ei vaan piä päästää turhautumaan sillä sillon sillä lähtee kyllä se vähäsinki mielenkiinto hyvin äkkiä. Eli paljon palkkausta ja jeejeee vähänkö kivaa!! Jos mulla on kivaa niin todennäkösemmin koirallaki on ja jos mua ärsyttää niin arvaa vaan huvittaako koiraa. Niin ja otettiin me myös takaaleikkausta tuolla 5-7 pätkällä molempiin suuntiin. No prob. Nii paitsi se muuri. Jali hakee kyllä tosi kivasti mun mielestä putken eikä hirveesti välitä mitä mä siellä perässä teen.

Radan jälkeen tehtiin yksittäisenä esteenä vielä pussia ja keinua. Pussilla päästiin jo kangas kokonaan maassa läpi! Hyvä hyvä. Keinulla otettiin niin että vietiin koira keinun toiseen päähän kun toinen pitää keinua ylhäällä ja sitten siitä alettiin heilutella keinua koira kyydissä koko ajan namitellen. Ihan pienesti jäykisteli, mut ei mun mielestä ollenkaan pahasti. Häntä kuitenkin heilu koko ajan ja nameja söi hyvillä mielin.

Kyllä me täältä vielä noustaan :D