27 lokakuuta 2014

Varokaa, ne lisääntyy!

Kun perhepiirissä on useampi koiraihminen voi "lauma" kasvaa aika yllättäin.
Mistä näitä cookeja oikein sikiää?- tuumaa Jali :P
Onhan se nyt aika sievä! 

Hän on Alma ja hän on naisvahvistus meidän perheen urosvaltaiseen koiralaumaan. Siinä missä Frodo on cardi niin Alma on pemu. Ja kun perheessä on vielä mäykkyvanhus Laku niin johan tässä saa makkarakoirayliannostuksen. Kohta velipoika hankkii varmaankin göötin.

Eiköhän Almaakin nähdä blogissa aina silloin tällöin, ainakin kuvissa. Voisi tehdä näille blogissa pyöriville ylimääräisille laumanjäsenille oman esittelysivunkin jossain vaiheessa.

25 lokakuuta 2014

Sateinen kisapäivä

Kokkola, hyppyrata, tuomarina Jari Helin.

Piuh, olipahan päivä. Märkää ja kurjaa oli ulkona, en arvosta kyllä ollenkaan tätä loskakeliä. Päivä alkoi kisatöissä ennen omaa rataa, siitä sitten talkoitten jälkeen hakemaan koiraa siskon asunnolta ja lämppälenkille. Ihan hyvin ennätettiin vaikka hieman epäilytti.
En tiedä johtuiko siitä, että tosiaan aloittelin hommia kisatöillä vai siitä, että olen oikeastaan vasta toipunut flunssasta ja sadekeli masensi entisestään, mutta ei ollut oikein kisafiilistä. Ei vain kulkenut ja oli jotenkin jo rataantutustumisessa ponneton olo.

Helinin aksaradat eivät olleet mitenkään helpoimmasta päästä, aikamoisia keppikulmia oli radoilla. Jännityksellä odotin mitä hyppyrata tuo tullessaan. Mikään mahdoton se ei ollut ja kepeillekin oli "helppo" lähestyminen suoraan putkelta.
Tätä ei tainnut tulla nyt valitettavasti videolle, olisi ollut kyllä mielenkiintoinen katsoa tämä läpi videolta kun tuntui koko radan ajan, että ei kulje. Jo toisella esteellä jäin ihmettelemään kun koira tuli mielestäni omituisesti pussista ja jo siitä alkoi jotenkin ajatus hajoilla kun jäin varmistelemaan taakse päin enkä edennyt. Töks. Päästiin kuitenkin 5 putkeen ihan mallikkaasti.
'
Rataantutustumisessa ajattelin jostain syystä ennättää 5-6-väliin persjätön, aikamoista toiveajattelua. Eipä siinä ollut mitään ongelmaa ohjata se oikealla kädellä, mitä nyt tuli taas hitusen kiire eteenpäin. Jollainlailla räpellettiin itsemme kymppi putkelle. Putkesta kepeille ja töks. Millonka mä opin? Huutelin keppikäskyä joo, mutta pysäytin käytännössä kokonaan oman liikkeeni (taaaaaaas, se että annat koiran suorittaa kepit itsenäisesti ei tarkoita sitä ettetkö voisi kertoa koiralle minne se liike jatkuu ja missä ne kepit on) mihin koira tietenkin reagoi ja pyöri, että niin mihin? Siinä hiukan keskusteltiin asiasta ja kun vihdoin ohjasin ne kepit niin meni hienosti. Kepeiltä siis ensimmäiset virheet.

Keppien jälkeen olin taas ihan hukassa. Jotenkin oli omakin ajatus niin kiinni niissä kepeissä kun yritin varmistaa että tekee loppuun asti, että seuraavan esteen ohjaaminen ja radan jatkuminen vähän niinkuin unohtui. Töks. Sain kuitenkin koiran 12-13 esteille lopulta, mutta kovin oli tökeröä ohjausta. 14 hypylle taisin olla myöhässä, mutta hyppäsi kuitenkin, 15 hypyn veti ohi kun en sitä kunnolla kerennyt ohjaamaan. Sitä siinä yritin korjailla (sylikäännöksellä, miksi?!), mutta lopulta viiletti sitten kuitenkin putkeen (mistä lopulta se hylky siis) ja olin auttamattomasti myöhässä ohjaamaan edelleen 17 putkeen kun pönötin yhä 15 hypyn tienoilla ja koira tuli tietenkin väärälle puolelle putkea ulos.. Alkoi jo itseänikin naurattaa, että ei tästä tule mitään :D Loppu oli ihan järkyttävää rämpimistä, mutta kyllä me maaliin päästiin.

Koko rata tuntui jotenkin vain selviytymiseltä esteeltä toiselle. En ennättänyt, ohjasin huolimattomasti, en edennyt. Ei vain kulkenut eikä tuntunut sujuvalta. Jali oli ihana, täytyy kyllä kehua, että ainakin toisella meistä on aina ihan mieletön kisavire! Vaikka se treeneissä saattaa pelleillä lähdön kanssa niin jotenkin se on kisoissa ihan superskarppina aina lähdöissä, eikä minun ole tarvinnut vielä kertaakaan pelätä, että se sieltä karkaisi. Kopkop.

Tämä nyt ei mennyt kategoriaan "hyvä hylky", mutta eikai sitä nyt aina tarvitsekaan kulkea. Vaikea ratahan tämä oli meille ja muillekin nopeille koirille. Ei milläänlailla mahdoton, mutta tänään ei vaan onnistunut. Ei tainnut radalta tulla kuin yksi nollatulos ja kokonaisuudessaan kolme tulosta muutenkin. Että jos lohduttautuisi sillä, että ei me ainoat hyllyttäjät oltu :D Ei taidettu aksaradoillakaan tuloksilla juhlia.

Jos jotain niin keppejä pitäisi treenata osana rataa ja varsinkin vauhdikkaasti putken jälkeen. Ja sitä omaa ohjausta kepeille. Kyllä se kepit tosiaan hakee esim yhden hypyn takaa ihan itsenäisesti vauhdista kun niitä treenataan. Ihan kutakuinkin välittämättä siitä teenkö kärrynpyöriä vai tanssinko letkajenkkaa. Kun se tietää, että hypyn jälkeen tulee ne kepit ja niitä nyt treenataan. Eri asia kisoissa kun ne kepit vaan ilmaantuu jossain vaiheessa eteen ja minun ne pitäisi oikeasti koiralle näyttää ja kertoa. Einstein.

19 lokakuuta 2014

Aksat ylös

Jaa niin, mitäs viime harkoissa?

Kammottava A:n ylösmenon räsäytyksen paluu! Kun epäilin viime treeneissä, että rysäyttikö se ylösmenot niin, ei ei rysäyttänyt. Kyllä sen kuulee ja huomaa kun rysäyttää. Hyi kun pahaa oikein teki. Mietittiin kouluttajan kanssa mitä tuon kanssa vielä keksisi ja päädyttiin nyt testamaan sitä, että laitetaan ylösmenolle koiran nähden nami. Jos se oppisi vähän hidastamaan kun hamuaa namia. Tuossa vähän epäilyttää se, kun koira joutuu lähteä kipuamaan sitten A:ta ylös lähes tulkoon nollavauhdista. Mutta mieluummin niin kuin että rikkoo etuosansa jysäyttämällä täysillä puoliväliin A:ta. Ongelmahan on mitä suurimmassa määrin myös se, etten pääse A:ta nyt itsenäisesti treenaamaan, muuten tekisin kunnon ylösmenokontaktitreenisession mikä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Mutta jos jollain on jotain ideaa mitä tuon kanssa tekisi niin kaikki poppaskonstit otetaan vastaan!
Neloselle ottamaan koiraa vastaan vasemmalla ja siitä käännös putkelle. Pari ensimmäistä kertaa veti suoraan putkeen kun rintamasuunnat osotti minne sattuu enkä ottanut koiraa ohjaukseen, sen jälkeen hienosti.

Kutos-seiska väliin tein ensin takaaleikkauksen kun ajattelin ettei käänny muuten kasille. Tästä sain kouluttajalta noottia kun koira vain hämmentyi ja oli hetken hukassa, toimi huomattavasti paremmin kun en kikkaillut ja ohjasin ihan normaalisti vasemmalla kädellä koko kaarteen. Tuli hyvin putkesta ohjaukseen kun huutelin missä olen. Tein persjätön 6-7 väliin, mutta sekin oli ehkä turhaa kikkailua kun mikään kiire tuossa ei tullut kun koira oli putkessa.
Pelkäsin puomia, olin varma että tulee ohi kun oli vieras puomi mutta mitä vielä. Rohkeasti suoritti, mitä nyt tuli kontaktilta läpi minun liikkeen mukana. Korjattiin ja jäi hyvin vaikka irtosinkin sivusuunnassa. Putkeen ohjaus ja ideana sylikäännös 12 hypylle. Tuli itseasiassa ihan hyvin sylikäännökseen, mutta sylikäännöksen jälkeinen elämä oli vähän hukassa. En olisi itse valinnut tähän kohti sylikäännöstä vaan olisin ohjannut luultavasti takaakiertona. Nyt kun oma liike käytännössä pysähtyi niin Jali jäi ihmettelemään minne sitten, eikä irronnut putkeen. En vain ymmärtänyt miten se olisi pitänyt ohjata ja miten oma liike olisi  pitänyt jatkua niin, ettei liike pysähdy ja suunta olisi ollut kohti putkenpäätä. Kun sylikäännöksessä jouduit olla oikeastaan rintamasuunta kohti koiraa eli 11 putken suuta, jolloin loogista koiralle olisi jatkaa ihan muuhun suuntaan kuin olisi tarkoitus. Ehkä tein ja ymmärsin ohjauksen väärin, mutta en vain näe miten se olisi tuohon järkevämpi ohjaus kuin esimerkiksi se takaakierto.

Toisella setillä tehtiin oikeastaan vaan 15-16 hyppyjä. 16 hypylle vippaus(?), mikä oli vaaaiiikeaa. Jali luki minun ohjaus yritykseni backlappina (kait, vitsit mä oon surkee näitten ohjauskuvioiden nimien kanssa) ja kiersi kauimman siivekkeen kautta eikä sen lähemmän, jolloin olisi ollut parempi lähestyminen kepeille. Raukka rysäytti kerran päin siivekettä kun yritti saada selvää mun ohjaushäsläyksestä eikä katsonut eteensä. Se ihan oikeasti on alkanut seuraamaan (valitettavankin) hyvin mun ohjausta. Pitäisi vaan sen oman järjen mukana eikä luottaisi niin sokeasti minuun. Ei jäänyt traumoja, eikä oikeasti jysäyttänyt pahan näköisesti, mutta sen verran kuitenkin, että siiveke kaatui. En oikein ymmärtänyt miten tämä olisi pitänyt  ohjata, mutta saatiin me muutaman kerran (tuurilla) onnistumaankin. Tämä olisi pitänyt saada videolle kun en yhtään hahmottanut mitä tein väärin. Tai no, vissiinkin husin liikaa sillä kädellä kun se olisi pitänyt pitää matalalla ja lähempänä omaa kroppaa. Noooh, harjoitusta harjoitusta, ei me ennen tätä olla tehty.
Jalmar sai ehkä uuden pikkusiskon!

13 lokakuuta 2014

Tervetuloa kotiin 50mm f/1.8!

Ei päästy rallyilemaan eilen ei, mutta nappasin koiran ja kameran kyytiin ja raahauduin testaamaan uutta objektiivia. Harmitti kun Jali on ollut niin vähällä lenkityksellä niin sai koirakin viilettää vapaasti uusissa maastoissa ja hajuissa kun omistaja raahautuu  etanavauhtia perässä. Joskus irtoava koira on ihan kiva asia.
Aika hyvin ilman apuvoimia vaikka parantamisen varaa seisotuksessa toki vielä löytyykin. On se vaan omaan silmään aika komee <3

11 lokakuuta 2014

Pitkästä aikaa aksatreeniä

Kokkolaan kulki matkamme keskiviikkona, kohti KiltAreenaa ja meidän agilityn talvikauden treenialoitusta. Ihan hieno halli ja kivalla paikalla, tuli ihan Jattila mieleen kun takapihalta lähti hyvät lämppämaastot kun siellä kulki Jyväskylän tapaan pururata. Ja kun halli vielä oli samankaltainen valkoinen hökötys niin oih ja voih kun tuli melkein Jattilaa ikävä.
Rata oli kutakuinkin yllä olevan mukainen paitsi että ykkönen hypättiin kyllä toisesta suunnasta. Rata olisi jatkunut vielä putken jälkeen keinun kautta, mutta päätin ettei tehdä. Pohja oli kivituhkaa ja keinu paukahti hyvin äänekkäästi. Jali oli uudessa hallissa hitusen hukassa, haisteli ja otti häiriötä viereisen kentän äänistä mikä näkyi lähtöön jäämisen vaikeutena, mutta kunhan päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että kyllä sinne uskaltaa ja pitää jäädä niin kulki radalla varsin mukavasti.

Olin varma, että meidän matka kosahtaa jo ykköshypyn jälkeen ja livahtaa putkeen, mutta hienosti tuli ohjaukseen. Jätin koiran vinoon ykköshypylle, ettei näe niin suoraan putkea ja olin ottamassa koiraa oikealla kädellä vastaan ja heti kun koira lähti liikkeelle niin rintamasuunnan ja ohjauskäden vaihto. Pakkovalssimaisesti. Toimi hyvin.

Kolmoselle oli idea yrittää sylikäännöstä ja saatiin me se onnistumaankin. Ei mitenkään hirveän sujuvasti, mutta meni kuitenkin. A:n kontaktit oli hienot, niissä ei mitään. Ja kepit! Kepit olivat ehkä vähän reilu metri irti sivusuunnassa kenttien välissä olevasta välipressusta ja kohti seinää. Oikeasti tosi vaikeassa paikassa. Olin ihan varma ettei onnistu, mutta sehän veti ykkösellä ihan täydelliset kepit joista mun oli ihan pakko palkata. Äh, milloin alan luottaa noihin keppeihin? Olin kylläkin loppuun asti tukena ja tuin vielä "kepkep" hihkaisuilla. Seuraavilla toistoilla yritin jättäytyä ja olla hiljaa, mutta silloin alkoi tulla loppupään virheitä eli tarvitsi vielä sen tuen siihen vierelle ainakin näin vaikeissa paikoissa. Muutenkin tuntuu, että tarvii loppukepeille vielä sanallista palautetta, että hei, muistas tehdä loppuun asti!

Kutoselle/seiskalle takaakierto-päällejuoksu settiä. Oli hieno, ei valunut ollenkaan ja lähti hienosti takaakiertoihin. Kasille kouluttaja ehdotti backlappia(?), mutta eihän me moista olla tehty ja kun yritin niin joko minä en osannut ja/tai koira ei ymmärtänyt mitä yritin kertoa. Jali reagoi pysähtymällä ja melkeenpä kääntymällä takaisin hypylle. Ei alettu sitä jankkaamaan kun tarkoitus oli vain katsoa mitä osataan. Tehtiin siis ihan vain takaakierto ja siitä koira oikeaan käteen eli kierrettiin vain siiveke ympäri. Samalla tyylillä tehtiin kaikki loputkin takaakierrot eli hypyt 11 ja 13. Tuli kyllä hyvin takaakiertoihin ja seurasi pätevästi ohjausta.

Kouluttaja puhui, että tämä on ehkä meille vähän hidas ohjauskuvio eli sillä tuo backlap esimerkiksi voisi olla meille sopivampi. Ei tarvitse ison koiran kääntyä niin tiukasti. Saatanpa olla samaa mieltä eli täytyy katsoa jos tuota saataisiin meidän minikentällä itsekseenkin treenattua joskus jos kelit vielä sallivat ulkotreeniä.

Vaikka puitteet eivät niin hienot olekaan kuin Jyväskylässä niin tykkäsin kyllä. Kouluttajakin vaikutti ihan mukavalta (meillä on kaksi vuorottelevaa kouluttajaa, joista toinen ei ollut paikalla). Ainoastaan pitkät välimatkat harmittaa, mutta sille nyt en voi mitään.

Huomenna meillä olisi itseasiassa tiedossa rallykisat, mutta koska tämä päivä on mennyt kuumeessa peiton alla tähän tyyliin:
voi olla että meiltä jää kisat väliin.

06 lokakuuta 2014

Perskärpänen


Ajattelin ottaa vanhasta herrasta kivoja syksyisiä kuvia, mutta se oli jostain syystä hieman haastavaa.



En tiedä, kameran asetuksissa oli varmaan jotain vikaa?

04 lokakuuta 2014

Valtamerikin syntyy pienistä pisaroista

Pienet onnistumiset on parhaita. Se että pystyn ottaan valokuvan (huonolaatuinen kännykkäkuva mutta ajatus on tärkein) kun Jalilla on kapula suussa on suuuuuuuri saavutus. Ja se ettei koira ole ihan paineessa on sitäkin suurempi. Pieni askel ihmiskunnalle ja niin edelleen.

Seuraavaksi häiriötä lisää ja jos sen joskus saisi vaikka perusasentoon kapula suussa. Tärkeintä on matka, ei päämäärä ja niin edelleen...

Kärsivällisyys palkitaan ja suomalaisen suurin riesa on sisu. Hitaasti ja varmasti ja silleen. Ja niin edelleen.