22 huhtikuuta 2012

Mätsäri

Meillä oli eilen kyllä piiitkä päivä. Hypättiin joskus kahen aikoihin bussiin kun mätsärin ilmottautuminen alkoi puoli kolmelta. Taisin aikasemmin mainita tän bussikammosta, niin mistä kammosta? Mä kerran nostamalla pakotin ton linkkaan, sisälläkin jännitettiin kun alusta olikin liikkuva, mut matka meni muuten hyvin. No, olin varautunu toistamaan saman uudestaan, mut vielä mitä! Poika hyppäs linkan sisään ku vanha tekijä eikä pelänny liikkua linkassa yhtään. Hieno poika! 
Eihän tää bussi niin pelottava paikka ollukaan
Porukkaa oli paikalla ihan mukavasti ja Jalihan meni ihan sekasin. "Äitiiii, mä haluun tonne! Kato tuolla on kivan näkönen kaveri, mä meen tervehtiin! Äitiiiiii, miks mä en pääse leikkiin!!" No joo, mitäpä muuta ois voinu olettaa kun tämmöseen joukkoon muita koiria on törmänny lähinnä vaan koirapuistossa.



Kyllä me sitte välillä maltettiin rauhottuaki, varsinkin kun vähän syrjemmällä oltiin. Muuten mentiin ihan bojoing sinne ja tänne, sai olla vahtimassa joka suuntaan, että minne tuo seuraavaks päättää pyrkiä. Herkkujen avulla maltettii hetkeks istua ja rauhottua ja niitä kyllä kuluiki sitte niin ettei kehään ollu jäljellä juuri mitään :D

Mehän odotettiin omaa kehää paikalla kauan. Tarkkaan en muista millon kehään päästiin, mutta kotona oltiin joskus kaheksan aikoihin, jouduttiin tosin bussiakin odotella n. 30min. Laskekaa siitä kauanko siis ulkosalla vietettiin... Mut olipahan kotona väsynyt koira!

Niin ja sitte ite kehään. Huonostihan se meni. Jali oli ihan tylsistyny paikalla pyörimiseen, eikä jaksanu enää kehässä keskittyä mihinkään. Samanlaista viuh sinne ja viuh tänne se oli. Hetken maltettiin seisoa paikallaan, mutta tuomari ei saanut hampaita katsoa eikä rakennetta tunnustella vaan Jali reilusti väisti. En tiiä miten noin arkajalkaili, yleensä rrrakastaa muita ihmisiä, varsinkin kun tuomarikin mukavasti leperteli. Eipä tuo keskittynyt kyllä mihinkään ja tilanne oli uusi ja outo.

Ravaaminenkaan ei mitenkään hirmu hyvin sujunut "se menee tosi nätisti kun se malttaa" oli tuomarin kommentti. Mutta kun se malttaa sen 1/3 osan ajasta niin... Kyllä se tosin nätisti ravas ku harjoteltiin (ja kyllä sen pitäis osata seistäki...), mut nyt oli selkeesti kaikkee muuta jännää. Ja toki oltais voitu harjotella enemmän. Tulos oli siis joka tapauksessa sininen nauha eikä sijotusta.



Mut ihan kiva kokemushan tää oli, täytyy ottaa uusiks enemmällä harjottelulla ku seuraava tilaisuus tulee :) Kivoja koiria oli paikalla ja pääsääntösesti mätsärit sujui ihan hyvin (lisää kehiä pyöriin samanaikasesti kiitos, että vähän sujuvammin kulkee). Erityisti jäi mieltä lämmittään kun yksi nainen tuli kehumaan Jalin rakennetta. Kuulemma sopivan jämäkkä ja näyttelyyn pitäis suunnata. Hänellä itsellään oli rhodesiankoira ja opinpahan uutta kun rhodejen rotumääritelmä kuulema perustuu dalmatialaisen määritelmään. Ovathan ne vähän samantyyppisiä koiria. Noh, virallisista näyttelyistä en tosiaan tiiä kun ei tää osaa käyttäytyä. Ehkä joskus jos toi vähän viisastuu (vaikka kattonu oon kyllä näyttelyitä mihin vois ilmottautua ku vaan uskaltais...)


 Yks nainen tuli myös silitteleen ja leperteli Jalille, että voi ku sulla on surulliset silmät. Meiän Jaliko surullisen näkönen:
Nojoo myönnetään, kyllä tuo välillä ehkä vähän surumielisen näkönen on, varsinkin väsyneenä kun vähän silmäluomet lurpattaa. Mut huvitti silti :)

20 huhtikuuta 2012

Korvat kateissa

Musta tuntuu että mun puolikuuro koira on alkanu pikku hiljaa menettää kuuloa myös toisesta korvasta. Täällä alkaa siis murkkuikä nostaa päätään ja poika luulee olevansa jo miäs! (vaikka koipi ei vielä ihan nousekaan :D) Lenkillä mennään joskus niin höyryä eteenpäin, että oon ihan vakavissaan alkanu harkita jonkin sortin kuonopantaa. Korvat on lukossa enkä mä kiinnosta yhtään, kun maailma on täynnä niin iiiiihania hajuja! Luoksetulokin menee kaavalla "ai sulla on jotai asiaa? Jos mä nyt vielä tän yhen puskan tästä haistelen... oho, tässä matkallaki oli kivoja hajuja... oota nyt, kyllä mä tuuuu...ooo, mikä ihana tuoksu!" Nii, kyllä se sieltä tulee sitte aikoinaan. Muutenkin on alkanu kyseenalaistaa enemmän käskyjä ja sääntöjä.

Ja vähän on jo pelottavia mörköjä havaittu muutenkin lenkkipolulla. Koirapuistossa ollaan myös huomattu miten ihania jotkut nartut ovatkaan. Onneksi vielä uskoo, ettei selkään hypitä ja pääsääntöisesti leikkii ihan nätisti. Painit alkaa olla joskus myös niin hurjan näkösiä, että mua joskus ihan hirvittää. Isojen koirien leikit kun näyttää joskus vähän hurjilta vaikka hyvässä hengessä hammastellaankin. Kepin kans juoksemista tuo kyllä rakastaa yli kaiken, ihana katella ku tuo härnää oikein muita kepin kans juoksemaan.

Meillä alkaa ens viikolla perustottelevaisuus. Melko huonoon saumaan jos tuolla tuo murkkuilu iskee kunnolla päälle, mut harmiks en tuon kans aikasemmin pentukurssille päässy. Mut katotaan nyt miten meillä alkaa, toivottavasti ei ihan hukkaan mee. Mielenkiinnosta mäki ootan mimmonen koulutus on kyseessä kun en ennen minkäänlaisessa koulutuksessa oo ollu. Jos tarttuis itelleki jotain uusia ideoita. Ja ennen kaikkea häiriötreeninä tuon otan, oppiipahan (toivottavasti), että muiden koirien seurassakin voi mua kuunnella.

Huomenna myös eka mätsäri, vähän kyllä jännittää! Mulla on pyöriny päässä kaks mahdollista mielikuvaa: 1. Kehässä vedetään hihna kireänä höyryveturina pyrkien muitten koirien luo, mua ei meinatakaan kuunnella. Tuomarin kanssa pistetään leikiksi eikä hampaiden katsomisesta tuu yhtään mitään. Sininen nauha, ei sijoitusta. (ellei tuomari jostain syystä oo rakastunu dalmatialaiseen tai hurmaannu ton höhlän hösläyksestä)
2. Ihmis- ja koiramäärä pelottaa ja hakee musta turvaa. Kehässä mennään häntä koipien välissä ja tuomaria pyritään kaikin keinoin pakoon. Sininen nauha, ei sijoitusta.
Ja kyllä, samasta koirasta on kyse vaikka kaksi ihan erilaista visiota :D

Mä piän tota ekaa vaihtoehtoa ehkä todennäkösempänä. Tosin saattaa kyllä väistää tuomaria jos hampaita tulee tarkistamaan kun ei olla moista harjoiteltu. Noh, sen näkee huomenna miten meillä menee :)

13 huhtikuuta 2012

Uraattikiteitä sittenkin

Käytiin tänään siis ottaan kontrollinäyte ja uraattikiteitähän siellä sitten oli. Ilmeisesti tuolla tulehduskin samanaikaisesti oli ja jos oikein ymmärsin niin mahdollista on, että kiteet johtuivat tulehduksesta eikä toisin päin. 

Niin tai näin, siirrytään nytten erikoisruokavaliolle (täytyy vielä lueskella tarkemmin että mihin merkkiin päädytään) ja otetaan parin kuukauden päästä uusi näyte. Jos näyte on puhdas testaillaan siirtymistä vanhaan ruokaan. Katotaan, toivottavasti me saadaan ruokavalio kohdilleen ja koira kuntoon, ei kyllä näin opiskelijakukkarolle lähes 100€ erikoisruokapussien ostaminen hirveen mukava vaihtoehto oo. Minkäänlaisia oireita ei nyt ainakaan ole ollut ja kaikki muut arvot näytteessä olivat kunnossa jos jotai positiivista pitäis tilanteesta löytää. 

Tympäsee vain, että näin nuorella koiralla on jo ongelmia näiden kanssa. Ja kun Pikin kanssa ei koskaan käyty eläinlääkärillä niin tuntuu hölmöltä rampata jo pennun kanssa lääkärillä. Huoh.

08 huhtikuuta 2012

Mä maalaispoika oon

Me ollaan vietetty tosiaan pääsiäislomaa maalla ja ai että miten koira on nauttinu! Ollaan tutustuttu porukoitten mäykkyvanhukseen Lakuun (joka ei oikein arvostanu Jalin leikkikutsuja).


Auringonpalvojat

Kyllä mä nyt ymmärrän miks tää muitten mielestä on jotenki suuri :D Käytiin me tervehtimässä ajokoirapoika Pabloakin, joka vähän enemmän ymmärsi leikin päälle, kameraa ei tuolloin sattunu mukaan. Samoin dallunarttu Aadaa käytiin katsomassa, mutten sitten sinnekään kameraa hokannu ottaa. Olivat kyllä niin eri näköisiä kun Aada on ihan selkeästi narttu ja pienikokonen ja paaaaaaljon vähemmän pilkuttunut.

Ollaan myös otettu ilo irti maalla olemisesta ja kirmailtu kaiket päivät vapaana pelloilla ja metsissä:



 Koira nauttii, ja kyllä nautin minäkin! Vaikka keväästä ei lumen perusteella ainakaan oo tietoakaan niin onneksi aurinko sentään paistaa. Ja ihana kun voi vapaana mennä pitkin maita ja mantuja ilman, että esimerkiksi koko ajan tarvii pelätä, että nurkan takaa tulee joku toisen koiran kans että tuon pitää taas ottaa kiinni.

Me ollaan myös urakalla totuteltu uudenlaisiin tilanteisiin ja paikkoihin. Navettaan ei poika uskaltanut ei sitten millään ja äiti ja iskäkin on pelottavia kun tulevat navetasta, liekö haju niin outo. Eilen käytiin myös kokolla istumassa ja poika oli kyllä niin nätisti. Yhtään ei pelottanu vaikka ääni vähän porukalla nousi ja nuotiolauluja lauleltiin (alkoholillahan ei ollut minkäänlaista osuutta asiaan...), nätisti istuttiin nuotion äärellä ilman mitään hätää. Sainpahan taas kuulla miten rauhallinen pentu tuo onkaan. Samaa sanoi myös eno, joka tänään oli käymässä. Osaahan tää rauhassa olla, varsinkin vieraassa paikassa tai kun on vieraita. Näkisivätpä tän muulloin :D Kieltämättä jos vertaa mitä Piki oli pienenä niin Jali on kyllä ehdottomasti rauhallisempi ja osaa ottaa asiat rennommin.





Saa nähä miten poika taas kaupungissa pärjää kun on saanu maistaa maalla asumisen riemuja :)

03 huhtikuuta 2012

Sekundayksilö?

Käytiin Jalin kans tänään eläinlääkärillä, kun eilen pissan seassa näkyi verta. Otettiin siinä sitten virtsanäyte ja verinäyte ja saatiin mukaan sitten antibiootit ja kipulääkkeet tulehdukseen. Tää kuulostaa ehkä hölmöltä, mut mä niiiiin toivon, että tuolla oikeesti on virtsatulehdus. Näytteessä nimittäin näkyi jotain kiviä, jotka ovat joko uraattikiviä (ei ei ei ei!) tai näytteen otossa näytteeseen joutunutta hiekkaa (sormet ja varpaat ristissä!). Jali nimittäin onnistui potkaista näytekauhaa, joten hiekkaa on mahdollisesti näytteeseen joutunut ja näyttää kuulema mikroskoopista saman näköiseltä kuin uraattikivet (olivat käyneet pihalta hakemassa hiekkaa ja vertasivat näytteeseen, samalta näytti).

Dalmatialaisillahan uraattikivet on yleinen ongelma, mä nyt en vaan millään haluais, että näin nuorella niitä jo löytyisi... Siks toivon sydämeni pohjasta, että kyse oli vain hiekanmuruista! Käydään noin viikon kuluessa kontrollikäynnillä ja yritetään ottaa uus (tällä kertaa varmasti puhdas) näyte, jos siinäkin kiviä näkyy niin täytyy sitten pohtia uudestaan miten jatketaan. Sormet ja varpaat ristissä! Mut tulipahan kiire laittaa koiran vakuutus vihdoin kuntoon jos enemmänkin joudutaan lääkärissä rampata (ois pitänyt jo aikaisemmin).
















Jali käyttäytyi eläinlääkärissä kyllä kuin enkeli ja hurmasi kaikki hoitajat. Nätisti makoiltiin hoitopöydällä kun lääkäri otti verinäytteen ja yritti ultralla tiirailla virtsarakkoa (joka oli liian tyhjä, että siitä mitään oltaisiin nähty). Voi että sai olla pojasta ylpeä!  Ei kuulema uskonu, että poika on vasta noin nuori kun oli niin rauhallinen. Painoa löytyi eläinlääkärin puntarilla mitattuna 28,5kg ja on kuulema oikein sopusuhtainen. Poika oli "suorastaan valloittava", ei muutakuin näyttelykehiä valloittamaan kuulemma :D

Jali alotti tosiaan pääsiäisloman kivasta sairastelemalla. Mulla on siis viikko yliopistolta vapaata ja tultiin porukoitten luo maalle ihmettelemään. Saa koira olla ihan reilusti irti ja nauttia nyt siitä pennun kaipaamasta monipuolisesta liikunnasta :D Tänään käytiin hiihtämässä (minähän en hiihdä, mutta mitäpä sitä ei koiran takia tekis?), tarkoitus ois käydä morjestaan jossain vaiheessa viikkoa kylällä asustelevaa dallunarttua. Eiköhän me vietetä kiva viikko :)

Otsikko on äitini kommentti kun Jalin eläinlääkärireissusta kerroin. Ootko sä menny ostaan jonku sekundakappaleen? Jalihan on tosiaan puolikuuro, toisessa korvassa ei ole kuuloa ollenkaan ja onhan se toki ikävää jos näin nuorena jo sairastelee (varsinkin jos niistä uraattikivistä on kyse). Mä en oo ihan varma huomaako tota kuuroutta, saattaa olla, että äänen paikantaminen on Jalille ehkä vähän vaikeampaa. Minulle tuo on kaikesta huolimatta rakas, olkoonkin sitten maanantaikappale tai ei :)