Joulu, joulu on meillä

Pikaiset kuulumiset :)

Meiän viime viikon aksatreenit peruttiin pakkasen takia, mutta kävin viikon alussa taas itekseni treenailemassa. Jali oli tällä kertaa hyvin mukana eikä humpuutellukaan niin paljon omiaan. Harjoteltiin lähtöön jäämistä, vähän erilailla kun yleensä eli en tahtonut sivulle istumaan vaan seisoin koiran edessä ja tahoin käsimerkillä istumaan. Mietin että jos se kuulee mun äänestä jos mä hermostun/turhaudun (vaikka luulen olevani ihan rentona ja positiivisena) ja siks jäykistelee iteki, niin testattiin nyt äänetöntä istumiskäskyä ja samaten paikkakäskyn näytin vaan kädellä. Enpä tiiä sitte auttoko tämä vai oliko sillä muuten vaan hyvä päivä, mutta jäi joka kerta ihan täydellisesti oottamaan lupaa JES! Mentiin oikeestaan vaan yksittäistä hyppyestettä ja putkea. 

Otettiin A:lla kans pelkkää kontaktia namikupin avulla ja ilman hihnaakin niin että pyöräytän sen vaan kontaktille. Muuten jäi hienosti, mutta pari kertaa tarjos istumista kaikki tassut kontaktiosalla ja aika ylhäälläkin. Katsekin saatiin hyvin namikuppiin ja mä pääsin itseasiassa testaamaan pysyykö kontaktilla vaikka ite liikunkin kun vahingossa unohin namikuppiin laittaa namia. Hyvin pysy. Hyvä maku jäi tästä kerrasta, koira oli älyttömän hyvin kuulolla koko ajan.


Mutta koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin tunnelmia täältä maalta (klikkailemalla isommaks):

Tää on mun mielestä jotenki niiin huvittava kuva :D

I can fly!

Hei, mulla on muuten uudet valjaat! Ja niissä on heijastimet!
Ja ne on (melkeen) täydelliset!

Ja mun tyylikkäitä jouluotoksia...

Kuvausasetelma

Persjättöä

Jatkettiin tänään treeneissä samalla radalla ku viimeks, mutta tällä kertaa tehtiin valssin sijasta persjättöjä. Niin ja tuota ykköshyppyä ennen oli myös toinen hyppy eli kaks hyppyä, putki ja yks hyppy.

(Toi nelonen pitäis kai oikee
oppisesti olla toisella puolella
estettä)

Ohjauskuvio oli oikeestaan melkosen simppeli, mutta koira oli taas ärsyttävä. Multa alkaa loppua keinot. Mä en tiiä paineistuuko se, turhautuuko se, murkkuileeko se vai mitä, mutta se ei jää nykyään mitenkään päin lähtöön oottaan. Ja sitte mua alkaa turhauttaa kun aikaa menee hukkaan siihen, että koira pelleilee omiaan ja sitte koira paineistuu/turhautuu/pelleilee lisää ja kierre on valmis. Ja mä kun joskus sillon aikoinaan olin tyytyväinen siihen miten nätisti se jää odottamaan lähtöön ja nyt tuntuu siltä, että mä en hallitse sitä yhtään. Oikeestaan tää alko sen jälkeen ku me alotettiin nää jatko1 kerrat ja koiralle pitäis olla helpompaa kun ei oo niin paljon häiriötä. En ymmärrä. Ja kuitenki sillä aikaa kun mä kuuntelen kouluttajan ohjeita niin toinen istuu nätisti vierellä (ilman hihnaa ja käskyttämättä) ja tuijottelee silmiin eikä meinaakaan lähteä hiimailemaan omiaan. Kyllä sitä huomaa, että on omat koiranlukutaidot rajallisia, ei Pikin kans ollu koskaan tämmöstä, muttei me Pikin kans toisaalta koskaan niin tosissaan treenattukaan. (Tulipa taas samasta aiheesta purkauduttua, muttaku tää nyt häiritsee meiän treenaamista nyt vaan niin paljon)

Noh, tehtiin nyt sitte lentäviä lähtöjä, että saatiin ees jotain tehtyä. Persjättö (vitsit tää on huvittava sana :D) meni ihan hyvin, ainoostaan toiseen suuntaan oli hankalampi (koira ohjaajan vasemmalla puolella) kun oli kuulema enemmän mussa kiinni eikä tahonnu irrota esteille.Niin ja mun pitäis muistaa antaa käskyt ajoissa kun koira on ja tulee olemaan niin nopea, niinku +1 este tyyliin. Voi mun aivorukat kun hirveesti muistettavaa. Keskitytään seuraavalla kerralla Jalin kans tekeen pienemmissä pätkissä ja vähän kerrallaan ja ohjaaja saa kuivaharjotella ohjauskuvioita itekseen ettei koiralle tuu ihan niin paljon toistoja. Kun kyllä se osaa, mutta jostain syystä nyt lähöt vaan tökkii ja toistot tympii.

Otettiin sen jälkeen A:ta. Alussa oli ongelmia ylösmenossa. Siis ylösmenossa, ei meillä koskaan oo ollu ongelmia ylösmenossa? Lähti kiipeämään siis aivan liian reunaa mun puolelta ja oli jotenki koko ajan tulossa mun luo. Tehtiin tää siis suoraan tuohon edellisen pätkän perään. Kyllä se sitte parin kerran jälkeen. Eikä ees pomppinu alas niinku sillon viimeks? Täältä sain monia hyviä tärppejä harjotteluun.

• Ensinnäkin, älä pyydä koiralta katsekontaktia ennen vapautusta kun koiran pitäis olla jo menossa eteenpäin ja jos ohjaaja tulee hitaampana takana niin ei oo hyvä jos koira alkaa kärkkyä katsekontaktia. Jalsu lähtee kontaktilta vapautuksen saatuaan kans niinku ois sunnuntaikävelyllä, namikupilla saa kontaktilla lähtöönki vähän enemmän vauhtia.
• Älä pysäytä kädellä (hihnanpitäjän homma pysäyttää) ja Jalille vois olla hyvä, ettei sitä palkata ollenkaan kädestä. Otettiinki pari toistoa pelkkää kontaktia namikuppi kauempana ja alkohan se hiffata. Kuulema sillä on jo päässä se mitä sen pitää tehdä eli hyvä hyvä.
• Vapauta koira vasta kun se on rentona eli hihna löysänä (mutta katse sinne eteenpäin)
• Vapautus käskysanaa vois miettiä, nyt käytössä on "vapaa" mikä ei ehkä toimi radalla, ts. ei tuu ehkä hirveen luonnollisesti ja nopeasti esim käskytys "vapaa, hyppy".
• Paljon pelkkää kontaktin loppua ja pikku hiljaa lisätään sitä ohjaajan liikkumista ja paikan vaihto

Nii tehtiinhän me vielä kertaalleen keppejä. Hyvin meni kun vaan saatiin alotus kohilleen, ei hyppiny tai alitellu ohjureita. Tää on kuulema ihan hyvällä mallilla, mutta kehotti itekseen harjottelemaan neljällä kepillä, että saadaan tuota ekaa väliä vahvistettua ja nopea palkkaus.Ja pari takaaleikkausta myöskin tehtiin pelkällä putkella, eipä siinäkään ihmeempiä, kyllä se sinne putkeen osaa irrota.

Täytyy yrittää tuota lähtöönjäämistä nyt vaikka omatoimitreeneissä jotenki saada kuntoon. Onhan se joo nuorikin, että voi olla vaan jotain murkkuilua ja keskittymiskyvyn puutetta tai jotain. Tai ehkä taukoki tekis hyvää. Joulun aikaan tulee kyllä parin viikon tauko nii katotaan onko mitään vaikutusta.

Onpa tullu kirjotettua monta postausta lyhyen ajan sisällä, noh, ens viikolla ei sitte kerkeekään kun on vika viikko ja tenttejä tenttejä ennen joululomaa. Siis joululomaa, tulee niiiiiin tarpeeseen!

Kattokaa muuten kuka vartioi mun avaimia :))

Omatoimitreeniä

Innokas agiliitokaksikko oli menossa treeneihin jo tänään kun erehtyi päivästä (noh, olihan ne meiän treenit ennen torstaisin, ettei mikään ihan hirvee erehys kuitenkaan). Hokasin asian jo ajomatkalla, mutta aattelin etten nyt viiti enää takaskaan kääntyä niin käytiin kattoon jos hallilla sattuis olemaan vapaata. Ja olihan siellä. Humputeltiin sitten semmonen ehkä 20min. Käytiin itse asiassa viikon alussaki hallilla niin tuli nyt sitte kaks omatoimitreeniä tälle viikolle.

Ekalla pyörähdyksellä lähinnä vaan vähän tokoiltiin ja yritin saada sille semmosta tehään yhessä fiilistä. Tai otettiin me vähän keppejä (joita ei olla tehty hetkeen ja jotka oli totaalisen unohtunu) ja tarkoitus oli ottaa puomilla pelkkää kontaktia, mutta poika yllätti ja lähti kiipeämään koko puomia! Mä olin, että noh, jos kerta oot menossa niin mennään sitte ja hirmu kivasti meni. Ei minkäänlaista arkailua vaikka puomin päällä vähän takajalka lipsahtiki (ja emännällä hyppäs sydän kurkkuun), mutta nätisti meni silti loppuun. Otettiin vielä uudemman kerran, ettei jääny mitään koiralle hampaankoloon ja juu, innolla se sinne kiipes. Kontaktitki teki tosi nätisti, ei tarttenu ees käsiapua! Pikkuhölmö itse asiassa karkaski pari kertaa itekseen puomille kun oltiin ihan muuta tekemässä, ihme tyyppi :D

Tokossa on kans menossa "onhan tää kivaa onhan?" tsemppaus meille molemmille. Ollaan tehty lähinnä perusasentoa kun mä pyörin ja kääntelehdin ja pari askelta seuruuta. Pitäis saada se seuraamisen kadonnu kontakti jostain. Maahanmenoo oon yrittäny saada "oikeaks" eli ei istumisen kautta. Siinäki ollaan jonnin verran edistytty. Tehtiin me pari luoksetuloa, mutta ne on jo melko hyvin hallussa. Pitäis vaan paikallaoloaikaa pikku hiljaa uskaltaa nostaa.

Tänään me kans lähinnä yritettiin pitää kivaa. Ilmeisesti se paineistuu siitä kun yritän saada sen lähtöön istumaan, ei kuuntele yhtään ja alkaa tuijotella muualle eikä namikaan maistu. Ja sitte kun istuu niin käskyn saatuaan karkaa ihan muualle. Toisaalta en yhtään ihmettele, itehän mä oon ton varmaan aiheuttanu. Yritin siis saada sitä vähän rentoutumaan, kuljettiin ja hyppeleltiin ympäri hallia ja namia sai kun kulki nätisti mukana eikä karannu muualle. Ja koko ajan hirvee kehuminen "hieno poika, vähänkö sä oot taitava, ei vitsit tuut nätisti, huippu poika!". Hallilla ei onneks ollu ketään muita, en mä muuten ois kehannu :D Mutta siis toimi, oli paljon rennompi ja ei taas istuminenkaan ollu enää ollenkaan niin vaikeeta. Tehtiin silti oikeestaan vaan "lentäviä lähtöjä" kun en viittiny sitä alkaa painostaan sen enempää tällä kertaa, kunhan teki innokkaasti eikä lähteny sooloilemaan. Vielä kun sille sais tuon fiiliksen jäämään päälle eikä se menis aina ihan lukkoon. Samaa se tekee välillä ihan kotonaki (yhistää esim sivulletulo kutsun sisällä kynsien leikkaamiseen?). Mä en itse asiassa ollu aikasemmin tietonenkaan mistään koiran paineistumisesta kun ei kukaan mun tuntema koira oo näin tehny.

Testattiin pari kertaa A:ta, se kiipee ihan hirveetä vauhtia (yllätti ihan ekalla toistolla hihnan toisen pään kun en ollu varautunu moiseen vauhtiin), mutta kontaktit ei oo täällä ollenkaan niin hyvät kuin puomilla. Se ihmeellisesti pomppii sieltä alas, siis sillee etutassut eellä niinku ois ottamassa kontaktia, mutta maa ei tuukaan vielä vastaan. Samalla lailla miten se tekee jos otetaan tuota 2on2off:ia esim rappusella ja se "tiputtaa" etujalkansa alas. Täytyy ehkä jättää noi porraskontaktit vähemmälle... Käsiavulla saatiin parempi kontakti.

Mä oon opettanu tolle asioiden kiertämistä eri puolilta (tuossa lähikoulun pihalla olevat verkottomat maalit on ihan loistavat tähän) ja testasin toimiiko sama ihan oikealla hyppyesteellä. Ja haa, sehän meni! Irtos siis tosi hyvin ite esteelle ja pääsääntösesti kiers aina siltä puolelta miltä pyysin (siis ensin hyppy ja takasin siltä puolelta miltä oon näyttäny). Jospa tästä ois joskus jotain hyötyä :)

Noh, huomenna ne ihan oikeetki treenit. Aattelin tehä tästä ja huomisista treeneistä yhteispostauksen, muttakun tähänki jo tuli niin tekstiä, että ehkä mä voin postata tän erikseen jos joku vaikka jaksais lukeaki :D

Jälkiä

Koirasta voi jäädä näkyvämpiäkin jälkiä kuin muistot.

Sängyn nakertelua á la Piki

Pikin näkemys modernista tyynyn kulman muotoilusta (osa kunniasta kuuluu tosin mulle)

Vuoderahin päällisen alla on näkyvissä Pikin pesä















Kengän natustelua á la Piki...

...ja perässä jatkaa Jali (ihme kenkäfetissejä)

Tää kenkä on muuten tuttu tästä postauksesta 

Karvoja, karvoja. Ihanassa mustassa villakangastakissa, joka ei oo koskaan ees ollu kosketuksissa koiran kans...

Ekojen päivien yksinolo askartelua eteisen ovenkarmissa...

...ja jalkalistassa

Tämä hiuspanta on siirtynyt eläkkeelle ja toimii nykyään lähinnä naamanpesun avustajana

Osansa ovat saaneet myös niin kynsisakset, kuin mun ihanat Fiskarsit

On se hyvä että nämä jälkien jättämiset rajoittuu yleensä sinne pentuaikaan.

Onneks mä oon nykyään tosi tottelevainen
eikä moiset tuhmuudet kävis ees mielessä!
(valitettavasti kuva ei oo millään lailla lavastettu)

Agilityotsikko

Hopsan heijaa ja meiän tän viikon aksailut ylös!

Aloteltiin taas valssauksella. Tai oikeestaan alussa höpöteltiin vähän koiran pukemisesta treeneihin ja lihaksista ja niiden treenaamisesta. Hyvinkin hyödyllistä tietoa, mä en oo esim koskaan aatellukaan että koirallaki ois vatsalihakset (hölmö minä, tottakai niillä on) ja että niitäkin on mahdollista ja hyödyllistä treenata. Kaikkea sitä oppii.

No niin siis, meiän rata oli jotakuinkin tän näkönen:

(Oli pakko testata noita ratapiirrosohjelmia vaikka ton ois saanu kyllä ihan selitettyäkin :D) Elikkä valssailtiin tuohon kolmosen kohalle eli putken toisessa päässä vaihettiin ohjauspuolta koiran oikealle puolelle. Vissiinki aika perus valssitreeni. Edellisellä kerralla tehtiin valssausta siis pelkillä hypyillä, tää tuntu jotenki monimutkasemmalta aluks. Mä en jotenki yhtään osaa ajatella mitään askelia ku koira on mukana, mut kuulema valssissa ei ollu mitään valittamista. Mää pölvästi vaan meinasin aina juosta päin tuota nelosestettä enkä osannu antaa koiralle tilaa suorittaa sitä itsenäisesti. Tai että ohjasin sitä kuulema ihan turhaan tuonne hypylle ja sitte väistin aina ite estettä. Mut koira meni nätisti, ei arkaillu putkeakaan yhtään ja oltais saatu heti ekalla ihan kiva toisto jos ohjaaja ei ois kompuroinu päin esteitä... Tätä rataa tehtiin muuten molempiin suuntiin eli 1->4 ja 4->1. Ei muistaakseni suuremmin ongelmia kummassakaan puolessa. Ach, paitsi että olihan meillä aluks ongelmana tuon ekan hypyn riman tiputtaminen. Mä kun olin hypyn takana ohjaamassa koiraa ja jos annoin hyppy käskyn ja samalla juoksin ite putkelle se luuli että on hirveä kiire ja hyppäs ekan hypyn huolimattomasti. Tähän autto kun ootin rauhassa, että se suorittaa sen hypyn kunnolla ennenku kiirehdin putkelle. Ei muuten ollu ens kerta ku tiputtelee huolimattomasti rimoja...

Seuraavana otettiin muuria, oisko ollu sitte medikorkeudella. Ekaks pelkkä muuri ja sitten sen perässä vielä hyppy. Pelkän muurin meni ihan nätisti ja hyppykin meni vallan hyvin siihen perään. Mut jostain syystä Jalia ei kiinnostanu yhtään tehä toistoja kun kerran saatiin onnistumaan (Mähän osaan tän jo? Onko mun ihan pakko ku tää on ihan tyyylsä? Enkö mä vois muka vaan mennä suoraan tänne namikupille? Tai hypätä itekseen tän yhen hypyn? No ei sitte, jos ei tästä saa palkkaa, niin keksin mä muutaki tekemistä). Karkaili lähössä aina hiimailemaan ympäri hallia eikä meinannu ollenkaan tulla ees luo. Ai että mua ärsytti. "Niinku vasikka laitumella" oli kouluttajan kommentti... Ja juu, Jaltsu otti kyllä kaiken ilon irti vapaanaolostaan.

Äh ku mä en tiiä mitä ton kans tekis ku jos mä hirveesti torun ja kieltelen sitä niin ei puhettakaan, että se antais seuraavalla kerralla kiinni tai tulis luo, mutta en mä nyt voi sitä palkatakaan (eli houkuttelen sen namilla jatkamaan hommia) siitä että se tommosia rälläysreissuja itekseen tekee. Nii mä en oikeen tiiä miten mä saisin tolle päähän, että ei, nuo tommoset hallilla ympäriinsä hillumiset ei oo sallittuja? Mulle tulee aina niin huono koiranomistaja ja kouluttaja fiilis kun se pitää siellä hallilla omaa kivaa ja oikeen lällättelee mulle, että en varmasti tuu hyppimään sun tyhmiä esteitäs. Mur. Emmä tiiä pitäiskö sitä sitte vaikka pitää hihnassa noitten rälläyksien jälkeen, muttaku se suorittaminen on vähän haastavampaa jos mä tuun hihnan kans perässä tai jos koira hyppii hihna perässään.

Meiän oli tarkotus ottaa vielä A-estettä ja keppejä, mutta loppu aika! Tällä kertaa meitä oliki 5 koirakkoa (yks uus) ja tuossa alun höpöttelyssä meni hetki aikaa ja osalla meni tuohon ekaan valssipätkäänki aika kauan aikaa. No, ei voi mitään. Tuo 1,5 tuntia tuntuu kyllä aina ihan mielettömän lyhyeltä ajalta! Pitää ehkä koittaa keretä ens viikolla joku päivä itekseen tuonne hallille, josko tekis vaikka noita kontakteja ja keppejä pitkästä aikaa. Ja vois vaikka vähän yrittää tokoillaki, ärsyttävää kun ulkona on niin kylmä, ettei hirveesti mitään tokoiluja oo viittiny tehä. Mä voisin muutenkin (melkeen) skipata jo kesään...

1-2-3, 1-2-3

Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä kun
silmissä leikkivät säkenet lyö.
Niin kaunista muuall' ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.

Niinkuin ehkä voi päätellä, me valsattiin tänään Jalin kans :)

Poikkeuksellisesti meiän aksakerta oli tänään sunnuntaina, joten sielläpä käytiin pyörimässä. Auto oli päättäny jäädyttää kaikki ovensa kiinni niin en päässyt eilenkään minnekään lähtemään (no en ois halunnukaan JATin kisoja kattoon), kyllä siinä semmonen mukava tunti vierähti kun hiustenkuivaajalla (jatkoroikan avustuksella) oven sulatin eilen illalla auki ja toivoin että se pysyis vielä tälleki päivälle auki eikä jäätyis uudestaan. Onneks oli pysyny ja pääsin suuntaan Killerille eikä tarttenu samaa urakkaa uudestaan! Tyhmä auto. Pikku-Jali oli pari päivää muuten velipojalla hoidossa kun emäntä rilluutteli laivalla (ei musta ehkä lauantai aamuna ois ollu muutenkaan mihkään kisoihin lähtemään...), ihan nätisti oli kuulema ollu, mitä nyt hihnakäytös oli taas vähän unohtunu.

No niin elikkä mitäs me tehtiinkään. Alotettiin tosiaan valssilla (eli suunnilleen niin, että kolmella askeleella pyörähdetään koiraan päin ympäri samalla ohjaavaa kättä vaihtaen), ensin ihan kuivaharjotteluna ja sitten koiran kans ja molempiin suuntiin pyörähdeltiin. Kyllähän se ilman koiraa oli ihan simppeliä (tosin pitäis muistaa vaan ottaa tarpeeks pitkät askeleet, että pääsee seuraavalle esteelle oikeaan kohtaan), sittekun koira otettiin mukaan niin ei niin kerennykään enää ajatella mitä ne jalat tekee mutta kuulema ihan oikeelta näytti :D Jalia moinen sekoilu ei haitannu, kun se hokas että palkan saa kun ne kaks estettä menee niin sehän meni, ihan siitä huolimatta mitä mä yritin siellä pyöriä. Ei se mun kädessä ainakaan siis oo hirveesti kiinni mikä on kai ihan positiivista. Noh, kai se ihan hyvin meni :)

Seuraavaks hyppy-putki yhdistelmää niin, että putki oli mutkalla. Aluksi vähän loivemmin ja sitten käännettiin enemmän mutkalle. Keine problem.  Me oltiin käyty vähän mutkaputkee hallilla itekseen tekemässäkin (ei tuottanu musta putkikaan yhtään mitään ongelmaa) niin ei ollu mitään ongelmaa. Ylipäätään koira oli huomattavasti paremmalla fiiliksellä tällä kertaa, kuunteli paaaaaljon paremmin eikä tarttenu niin istumisenkaan kans tapella (mitä nyt alussa vähän). Kerran kävi vähän pikku fifi Elsaa (mä en tiiä yhtää minkä rotunen se on ku en noita karvapalleroita niin tunnista) morjestamassa ja tahtomassa leikkiin kun Elsa oli hihnalla kiinni nurkassa, mutta tuli kyllä sitten kutsusta takas hommiin. Niin siis kokonaisuudessaan tää yhistelmä meni tosi hyvin ja kaikki toistot tais onnistua ihan nappiin. Mitä nyt jostain syystä vähän epäröi putkeen menoa kun vaihettiin ohjaus koiran vasemmalle puolelle, mutta pääasiassa hakee mun mielestä hyvin putkeen.

Lopussa otettiin rengasta. Loisto Jali, meni heti ekalla kerralla ihan täydellisesti oikeasta välistä kun mä olin kutsumassa toisella puolelta. Otettiin loput toistot sitten niin että mä pidin hihnaa ja käskytin renkaalle ja kouluttaja palkkaili toisella puolella. Teki ihan mielettömän hyvin ja kouluttajankin mukaan hakee jo tässä vaiheessa yllättävän hyvin katseellaan oikean välin (eikä tuijotellu mua vaan silmiin!) ja hyppäs joka kerralla oikeasta välistä. Jee! Ja se tuntuu tykkäävän ihan älyttömästi renkaasta, mistä mä kyllä kiitän sitä kertaa kun tehtiin alkeissa sitä edestakaisin hyppyyttämistä ja palkkausta renkaalla.

Edelliseen kertaan korjaten muuten vielä. Me kuulema ollaanki menty täyskorkusta puomia aikasemmin vaikka sitä viime postauksessa epäilinkin. Jostain syystä se nyt vaan oli ihan kammotus sillon viimeks, ihme juttu... Tällä kertaa ei otettu puomia, oli vaan puhe asiasta. Puhuttiin kans vähän palkkauksesta ja sieltä tuli ihan hyviä pointteja. Tämmösille helposti kuumuville koirille niinku Jali on namipalkkaus (rauhottaa koiraa) agissa parempi vaihtoehto kun lelulla palkkaus. Tokossa taas se toimii mun kokomuksella paremmin lelulla kun sen vire ei muuten pysy yllä kun se ei tokosta niin välitä. 

En tiiä johtuko siitä, että meitä oli tällä kertaa vaan kolme eli koiralle vähemmän odottelua autossa tai siitä, että jätin aamuruuan antamatta, mutta Jali meni tällä kertaa paljon paremmin ja molemmille jäi paremmat fiilikset tästä kerrasta. Toinenki kurssilainen mainitsi kun lopetettiin, että Jali on kyllä edistyny hurjan paljon koko ajan. On kai se, vaikkei aina siltä tunnukaan, mamman pikkupoika :)

Pahoittelen tylsiä kuvattomia postauksia, ei oo viittiny kantaa kameraa lenkeilläkään mukana kun sormet jäätyy ulkona. Eikä halliltakaan saa kuvia kun ei viiti pyytää ketään kuvaamaan eikä ite niitä kuvia voi räpsiä. Täytyy ottaa se kamera joku kerta vaikka lenkille mukaan sillon kun valoa vielä kuvaamiseen riittää.

Jatko1

Meillä alko tänään tosiaan Jatko1 ryhmä agilityssä. Koirakkoja tuossa meiän ryhmässä onkin vain 4 eli pitäis olla roimasti aikaa tehdä ja näin. Mutta silti jotenkin tältä kerralta jäi mulle (ehkä koiralleki) päällimäiseks tunteeks turhautuminen.

Tehtiin siis niin, että yksi kerrallaan oli kentällä tekemässä ja muut odotteli autossa. Ensinnäkin, tässä vaiheessa on ehkä vähän tylsää seurata muiden juttuja kun jotenkin ei vielä oo hirveesti mitään mitä oppia. Tylsää oli Jalillakin kun joutui välillä autoon ootteleen.

Noh, alotettiin hyppy-hyppy-suora putki- sarjalla. Ensin pelkkää putkea, sitten lisättiin hyppy ja lopuksi kaikki esteet. Ja molemmilta puolilta toistoja. Ottakaapa autossa vuoroaan odottava (oltiin kolmansina) koira kylmiltään suorittamaan jotain tehtävää, ei sillä mitään keskittymiskykyä oo. Ja voi että miten turhauttavaa kun en meinaa oikeesti saada sitä ees istumaan lähtöön, joka ikisellä esteellä se näytteli ihan kuuroa eikä osannu enää istua. Mä oon aikasemminki tainnu mainita, että tolla kestää aikansa ennenku se alkaa oikeesti keskittyä ja tehä töitä, sillä tuo vanha tyyli oli parempi kun siinä ei ollu juurikaan odottelua ja pystyin sitä temputtaa ja käskyttää tauoilla. Niin se kuunteli mua ees vähän paremmin kun oli ympäristön jo noteerannu. Nyt taas häiritsi ihan hirveesti kaikki viereisen kentän tapahtumat esimerkiks... Huoh.

No niin. Nyt siis tuntu siltä, että just ku koira alko toimimaan niin meiän vuoro oliki jo ohi ja taas sen piti viedä autoon nollaamaan kaikki. Hei, oli mulla tästä sarjasta jotain kehuttavaaki! Nyt lähti tosi hyvin hypyille vaikka lähin sen kans yhtäaikaa viereltä kun aikasemmin valitin sitä, ettei se osaa lähteä jos en ite mee esteen luo ohjaan. Ja vitsit se meni lujaa tuon koko sarjan, mulle tuli ihan sairaan kiire huutaa sille ees mitään käskyjä, saatikka että oisin pysyny sen vauhdissa mukana. Vähänkö mä tuun oleen joskus ton kans ongelmissa ku pitäis ees jotenki pysyä ton vauhissa ja keretä vielä ohjaanki!

Seuraavaks mentiin keppejä. Eipä siinä mitään, ihan hyvin se niitä meni mut ei vaan meinannu kiinnostaa mikään. Haahuili ihan omiaan, ei ottanu yhtää kontaktia. Voi apua, tämmönen se oli joka ikinen kerta kun me käytiin siellä ohjatussa tokossa, älä alota sitä nyt taas, ethän? Emmä tiiä, tylsistyykö se kun ei tällä kertaa päässy hirveesti tekeen mitään vai mitä? Paineistuu ku mä yritän sitä käskyttää? Noh, se kouluttaja mietiskeli, että voi olla ihan tuosta iästäki kiinni. Kepeillä tehtiin vaan 2 toistoa molemmilta puolilta.

Viimesenä puomia. Mä oon oikeesti luullu, että me ollaan tehty jo täyskorkeeta puomia, mut ehei. Vitsit se on korkee! Ei meistä kukaan ees huomannu, että se puomi oli korkeempi ku yleensä kun eka koira (flätti) meni ihan ongelmitta (se nyt on muutenki semmonen ihannekoira, että mä tuijottelen sitä aina kateellisena vierestä...). Siinä vaiheessa vasta kun meitä edellinen koira alko jäykistellä puomilla niin hokattiin. Olipahan sitte Jalilleki ihan hui kauhistus tommonen superkorkee puomi. Laitettiin nameja pitkin puomia ja koiran piti ne sitte poimia, mut jännäs sen verran että jäi niitä namejaki syömättä. Tätä ei sitte saada itsenäisesti harjotella jos ei oo ketään varmistamassa toisella puolella puomia ettei se päätä hypätä alas tai putoa. Tähän lopetettiin eikä menty ku yks toisto. Näin jälkikäteen jäi vähän harmittaan ettei tehty viimesenä vaikka jotain helppoa putkirälläystä kun loppu koiralleki vähän ikävästi. Se oliki jotenki vaisu kun lähettiin, ei ollenkaan semmonen intoa täynnä ku yleensä.

Voi olla että tää kerta oli enemminki sitä, että uus ohjaaja vähän katteli, että mimmosta meiän meno on kun ei tehty oikeestaan mitään erikoista. Toivottavasti ens kerralla ois jo vähän enemmän haastetta ja koiraki ois vähän paremmalla fiiliksellä...

Hitaasti mutta varmasti?

Elukkatohtorilla käytiin taasen, ultrailtiin siis rakkoa. Seistessä tilanne näytti hirveen hyvältä, ei meinannu löytää ollenkaan mitään kiviin viittaavaa, mut tarkistettiin vielä koira selällään. Kyllähän siellä niitä kiviä oli, mutta selkeesti vähemmän kun viimeks ja joutu tosiaan vähän ettiä, että ne löyty. Jalin rakko oli tällä kertaa täydempi eli näytti ultrassa suuremmalta, mikä vähän hämäs kun näytti, että niitä kiviä ois ollu selkeesti vähemmän. Kyllähän niitä vähemmän oli, mutta ei ihan siinä määrin mitä kuvasta näytti.

Hitaasti siis tuo lääkitys vaikuttaa, mutta sentään vaikuttaa ees jotenkin. Kuulema voi olla, ettei lääkityksellä saadakaan liuotettua kaikkia kivia ja jossain vaiheessa joutuu miettiä, että leikkaako ne jäljelle jäävät kivet ennaltaehkäsevästi rakosta pois, vai odottaako mahdollista tukosta. Tällä hetkellä jatketaan vielä tällä lääkityksellä ja katotaan parin kuukauden päästä taas uudestaan.

Iho-ongelmat sentään on hävinny :) Molemmat korvan päät on parantunu tosi hyvin, toisessa on vielä ihan pientä rupea. Ei rapsuttele eikä nuole mistään, ihana ku ei oo tarttenu pitkään aikaan enää pestä viikottain sillä lääkeshampoolla! Tassutki alkaa olla normaalit, mun mielestä näyttää että tassun pohjiin on alkanu kasvaa uus "iho" tai siis ne näyttää jotenki paljon terveemmiltä. Silmät sillä on alkanu vähän rähmiä, mut se nyt on tällä hetkellä hyvin pieni murhe.

Ah, miten mä taas oon onnellinen vakuutuksesta! Se on kyllä maksanu ittensä jo takas vaikka koira on vasta vähän päälle vuoden! Ja ah, miten mä rakastan Tapiolan suoravelotusta, ihan sairaan helppoa ja mieluusti mä maksan käynnistä vähemmän heti kuin että niitä korvauksia pitäis ootella johonki kuukausienki päähän...

Pikapurnaus

Ampukaa. Joku.
Kaikki. Maailman. (tai Suomen? Jyväskylän? no ees Ristonmaan?!)
Jäniseläimet. Sukupuuttoon.
Kiitos!

Tai vaihtoehtosesti opettakaa tuolle hemmetin jääräpäälle järkeä! (jos Suomessa ois vaikka sähköpannat sallittuja nii mä niiiiiin keksisin käyttöä...)

Young and wild and free

Mitä tulee kun yhdistää Jalin, 11v mäyräkoira Lakun ja 8v englantilais-venäläinen ajokoira Pablon? Ihan loistava metsälenkki!

Olin viime viikonlopun tosiaan kotikotona käymässä ja käytiin vähän samoilemassa iskän ja siskon ja koirapoppoon kanssa metsässä. Olisitte nähny miten Jali palvo maata Pablon jalkojen alla, mä en oo koskaan nähny, että se käyttäytyis noin! Pablo oli ihan Jalin idoli ja se kulkiki koko lenkin Pablon perässä. Mitä nyt välillä palas meiän luo kun Pablo teki vähän laajempia kierroksia. Ja aina kun Pablo palas niin Jali oli ihan että "Jee, sä tulit takas! Älä enää koskaan lähde pois!". Pablo otti suosionosotukset tyynesti vastaan (mä oon kyllä ihan varma että se harhautti ja eksytti Jalia tahallaan siellä metsässä, että pääsis hetkeks eroon :D) Mäykkyherra teki kaikkensa pysyäkseen isojen poikien perässä. Saatettiin olla aika koominen näky kun eellä menee ajokoira, jonka perävaununa kulkee pilkku ja perässä töpöttää mäykky minkä jaloistaan pääsee. Note to myself, joko ois aika hommata semmonen kännykkä jossa ois kunnon kamera, tuosta kokoonpanosta ois pitäny saada kuva!

Lähettin aikalailla heti lenkin jälkeen linkalla takas Jyväskylään. Onneks ei usein tartte bussilla kulkea, tän kokosen koiran kans se on kohtuu hankalaa. Poika matkas suurimman osan ajasta makoillen puoliks viereisellä penkillä (johon levitin viltin) ja puoliks mun sylissä. Puolimatkassa alko bussi olla ihan täynnä niin passitin pojan maahan, jossa hää todisti että dalmatialainen mahtuu hyvin makoilemaan myös linja-auton jalkotilassa... Kohtuu ahdasta oli.

Tuttuun tapaan tänään oltiin aksailemassa. Vikaa kertaa alkeiskurssilla, ens viikolla me treenaillaanki pienemmissä ryhmissä (6 koiraa) jatko1:ssä ja perjantaisin.

Tänään aloteltiin hyppyjen ja putken yhdistämisellä. Tehtiin enste pelkästään mutkaputkea ja hiiohoi sehän meni! Ja kuten arvata saattaa kun se kerran sinne uskalsi niin sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmaa. Hyvin hyppäs kaks estettäki ja siitä sitten vielä putkeen, ei suurempia ongelmia. Mut ryökäle ku se ei meinaa enää mitenkää malttaa istumaan lähtöön vaikka kuinka käskis. Seisoa tönötetään paikalla ja tuijotellaan kaikkialle muualle (yleensä sinne esteen tai namikupin suuntaan) kuin esim mua silmiin ja käskytki menee selkeesti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Möh, mihin sen kontakti on hävinny, kyllä se sillon ekoilla kerroilla... Kouluttaja naureskeli että se on hauska ku se välillä saa niitä hepuleitaan, siitä näkee kuulema, että se on aika nuori vielä. Juuu, ei se musta oo kyllä yhtään hauskaa kun 35kg meinaa kiskoa sut yhtäkkiä toisen koiran luo leikkimään tai osallistumaan rataan ennenku on oma vuoro... Huoh.

Puhutsä mulle? (kuva parin viikon takaa,
ei täällä enää oo lunta, nyyh!)

Seuraavaks oli neljä estettä ympyrässä. Hypättiin enste kaks estettä, jotka se meniki oikeen hyvin myötäpäivään. Vastapäivään ei sitte niin onnistunukaan. Ja kun otattiin kolmas este mukaan niin ei enää meinannu hypätäkään toista estettä. Ja ryökäle ku lähti taas rallaamaan omiaan. Olin jättäny istumaan ja paikka käskyllä oottaan lähtöä ja ite olin esteen luona valmiina ohjaamaan. Se vaan tuijotteli esteen takana olevia muita koiria, enkä viittiny sitä käskyttää esteelle ennenku sen huomio ois mussa. Ne sitte käskettiin sieltä siirtyä ja se oli sitte Jalille liikaa ja sin men. Ärsyttää, ois pitäny ite mennä varmistamaan pojan paikallaolo nameilla palkaten ja ottaa varmuudeks siitä pannasta kiinni... En tiiä oisko pysyny jos ne muut ois pysyny vaa rauhassa siellä paikoillaan nii mä oisin voinu saada sen huomion itteeni. Siellä se sitte rälläs menemään, ois pitäny päästä leikkimään muitten kans ja sitte rällättiin muuten vaan. Ei meinannu antaa kiinni ollenkaan  eikä kuunnellu yhtään. Nojoo, kyllä kai se siitä, sain mä sen huomion sitte lopulta itteeni niin että saatiin jotain suht onnistuneita toistoja. Mut ei me niitä kaikkia neljää estettä kyllä päästy kiertään. Laura oli tullu tässä vaiheessa katteleen meiän treenejä ja pääs näkeen kyllä ku poika pani parastaan (go Jali...).

Lopuks keppejä niin, että viimesessä välissä ei ollu ohjureita ollenkaan. Aluks alitti yhestä kohtaa ohjurin, mutta meni lopulta tosi hyvin. Eikä oikassu lopussakaan mistään vaikkei ollukaan ohjureita, se ei varmaan ees huomannu asiaa (no eikai ku namikuppi oli oottamassa sopivassa paikkaa). Sillä on edelleen ihme hinku kepeille eikä taaskaan meinannu istua lähössä saatikka muutenkaan kiinnostua musta kun piti vaan päästä sinne namikupille. Oikeesti, sille on varmaan ihan sama oonko mä olemassakaan ku se huomaa, että pääsee suorittaan estettä ja namikuppi on oottamassa. Höhlä pöhlä.

Kouluttajaki sano, että Jalille on varmaan hyvä kun päästään pienempiin ryhmiin niin toiset koirat voi olla pois hallista kun me treenataan. Ja juu, samaa mieltä! Ihan kiva siis, että päästään ens viikolla pienempiin ryhmiin. Ja saadaan itsenäiset treenioikeudet halliin. Täytyy ehkä koittaa vahvistaa sitä, että niitä hommia on kiva tehä mun kans vaikka ihan leikittämällä siellä hallilla. Se on muutenki selkeesti jotenki itsenäistyny. Metsälenkeillä otetaan yhä enemmän etäisyyttä, mä en oo enää the best, eikä kaikki käskyt vaan kiinnosta. Luoksetulo on onneks edelleen ihan suht hyvä (ainaki ilman häiriötä eli toisia koiria tai jotain superhyperhajua....). Ehkä tää nyt on oikeesti sitä murkkuikää. (Onhan, meneehän tää ohi?!) Mä haluun vanhan pikku Jalin takas :P

Osaan, EN osaa, osaan?!

Viikon kuulumisia. Käytiin viime viikonloppuna Laajavuorella palloilemassa pienellä dallulenkillä, 4 dallua ja bortsu. Kaikki tuli varsin hyvin juttuun ja Jalista oli kiva päästä riekkuun vapaana. Näitä lisää :)

Mulla on ollu lähiaikoina tenttisuma ja sen huomaa vähän koirastakin. Sen mielestä on sairaan tylsää ku mä vaan istun lukemassa tai koneella. Se kantaa mulle kaikkia lelujaan ja tulee istuun ja tuijotteleen vierelle. Raasu. Onneks nyt hiljalleen helpottaa.

Tuttuun tapaan käytiin torstaina agitreeneissä. Aloteltiin renkaalla ja A:lla. Meillä oli hirmu kiva rengas treeni tällä kertaa, oltiin niin että minä olin namien kans toisella puolella ja kouluttaja namien kans toisella puolella ja vuorotellen koiran piti hypätä renkaan läpi namia hakemaan. Jos hyppäs väärästä välistä niin ei saanut palkkiota. Mammanpoikakin tais jopa tajuta ideaa, vaikka se vielä hyppää niistä vääristä kohdista (tai kiertää) niin suurin osa toistoista saatiin onnistuneita. Jeee!

A:lla ei mitään uutta. Kontaktit oli tällä kertaa vähän hakusessa kun se kuulema tulee pomppien sieltä alas ja ohjaajan oma häslääminen vielä pahentaa asiaa (tiedetään, tiedetään). Pitäis vaan pysyä iteki rauhallisena ja rintamasuunta oikeeseen suuntaan. Se vaatii vielä sen namipysäyttämisen, pitäis ottaa jotenki tehotreeniin tuo kontaktille jääminen, ettei mun tarttis niin vahvasti sitä avustaa.

Seuraavaks keppejä ja keinua. Kepeillä se eka väli tuottaa vielä ongelmaa, mut kun vaan rytmiin pääsee niin menee ihan hyvin. Ja siis ohjureillahan edelleen mennään ja nyt ei tainnu ees hypätä kertaakaan ohjureiden yli, hyvä! Jalista on tullu tuolla hallilla ihan mieletön häslä, hetiku se huomaa että on meiän vuoro ja lähestytään estettä niin siltä katoo totaalisesti korvat, se hyppii ja riehuu ja vetää eikä malta ollenkaan kuunnella ja jäädä istumaan. Huoh. Nojaa, ehkä pitäis olla ilonen, että koiralla ainaki on intoa, mut voisko sen näyttää vähän maltillisemmin? Vähän niinku kaikki muut? Jali hoi, mallioppiminen, mallioppiminen...

Vitsit keinu! Ei mitään ongelmaa! Menee ihan hurjaa vauhtia keinulle (se vois kyllä vähän rajottaa, että se joskus hallitsis sen keinun liikkeenki ite...) ja nyt laskettiinki aika nopeeta eikä mitään jäykistelyitä eikä yrittänykään hypätä pois. Kontaktilleki jäi huomattavasti paremmin ku A:lla. Ja ei haitannu yhtää vaikka keinu vähän paukahti ku mentiin alas! Go Jali, go!

Viimesenä tehtiin vähän pientä ohjausharjotusta. Eli kierreltiin hyppyjen kaarrokkeita ja jotain tolppia (olikohan ne muurin päädyt mahollisesti). Teki ihan innolla (no kyllä nyt ku pääs vapaana rellestään), teki aika suuret kaarrokset aina ja kävi siinä välissä vähän kouluttajaaki morjenstaan. No, mut tuli kuitenki aina mukaan lopulta :D Mä oisin voinu lähtee vähän rauhallisemmin, mut mä arvasin et koiralla on intoo ja vauhtii nii aattelin ettei siitä kuitenkaa ois tullu mitään jos oisin yrittäny sitä hillitä. Mä oisin halunnu mennä ton uudestaan ku tuntu nii kivalta, mut ei ollu valitettavasti aikaa muutako yhteen toistoon, höh.

Hei ja mä luulen että mä muistin miten kukin este piti kiertää vaikka aluks tuntu ettei millään voi muistaa kummalta puolelta tää oli tarkotus kiertää ja millä kädellä piti ottaa koira haltuun. Me ollaan harjoteltu tota kiertämistä nyt aika paljon kotosalla, se osaa sen kyllä molempiin suuntiin melko hyvin. Mut vois koittaa tehä jotain ton tyyppistä ihan itekseenki vaikka puilla tai jollain.

Loppuun vielä putkien kanssa. Eli ensin oli mutkaputki, jonka perässä suora putki. Mä suosiolla jätin sen mutkaputken tekemättä edellis kerran perusteella, mikä oli kyllä ihan fiksusti. Ei meinannu taaskaan tehä putkea (mikä ihme sille on tullu?), mut kyllä se lopulta ku tarpeeks kauan houkutteli nii yhtäkkiä vaan meni. Ja tuli. Ja meni uudestaan. Ja heeeeiii, kivaaa, taaaaas! Ja ihmetteli että miksei niitä nameja tipu (no hei, voisko sitä vaikka odottaa käskyä eikä rällätä omin luvin?) Joo, se vois vähän enemmän kuunnella mua... Joutuu oikeen välillä muistutteleen et hei mäkin oon tosiaan täällä.

Viikonloppuna ois näytelmiä Jyväskylässä, mut katos ku on isäinpäivä viikonloppu! Mä ihan unohin, ois ollu kiva päästä dallukehän laidalle katteleen. Mut lähin Keski-Pohojammaalle kuitenkin isäinpäivää viettämään kun en oo aikoihin kotikotona käyny. Pääsee Jali rallaamaan taas kunnolla vapaana pitkin maita ja mantuja ja kiusaamaan vähän mäykkyvanhusta.

Torstain agiliitelyt

Mun oli tarkotus agin jälkeen lukee vielä viime hetken paniikkilukemiset huomiseen tenttiin ja kirjottaa tää postaus vasta huomenna, mut pakko kirjottaa tää nyt enste ku mä varmaan unohtaisin kaikki mitä piti muistaa kirjottaa. Kun mammanpoika näytti taas osaamistaan.

Puomi: Aloteltiin puomilla, tällä kertaa täyskorkeella. Tässä ei mitään ongelmaa, alastullessa meinas jostain syystä aluks vähän jäykistellä, mut siitäki toipu nopeaa kun työns namia naamaan. Jäi pari kertaa ihan loistavasti kontaktille kun namilla pysäytin ja tästä rohkaistuneena yritin samaa mut pelkällä käskyllä. Ei, ei se kontaktille jääminen oo vielä siinä vaiheessa, että se ymmärtäis jäädä siihen oikeaan asentoon ilman käsiapua. Jatketaan siis vielä vähän auttamista. Mut kouluttajanki mukaan on oppinu selkeesti hallitsemaan sitä takapäätäänki, ei enää tippuvia jalkoja! Ja ihmetteli sitä miten nopeesti se tosiaan pääs alun puomipelostaan eroon kun nyt jäi kontaktille heilutellen häntää. Nii, ku se nyt vaan on tommonen, että kun se vaan toteaa, ettei tässä ollukaan mitään ihmeellistä, niin sitte siinä ei oo mitään ihmeellistä.

Tuplahyppy: Puomin jälkeen tehtiin pari toistoa suorassa linjassa olevilla hyppyesteillä. Eipä tässä mitään, ekalla toistolla kiersi jälkimmäisen esteen, mutta seuraavilla suunnattiin jo ihan nätisti loppuun asti namikupille. Hei ja tästä piti muistaa mainita kun poika oli käskyä odottamassa niin vierestä juoksi pikkutyttö (se on niin sulonen pikkuagiohjaaja :) ) koiransa kans omalle rastilleen ja Jali vaan vähän vilkas! Myönnän, oli pakko olla jo valmiina vähän pannassa kiinni kun se aikasemmin just tuon pikkukoiran luo karkas niin olin varma, että se olis ihan vauhilla menossa, mut ei. Muutenki oli vapaana tosi nätisti kaikilla esteillä eikä karkaillu minnekään :)

 Ja seuraavalle kouluttajalle.

Pituus (ja hyppy): Pituus  tais vissiin olla tällä kertaa täyspitunen (oli se mun silmään ainaki aika pitkä hyppy), mutta siinä ei mitään ongelmaa silti. Mutta. Niinku normaalisti, jätin pojan enste istumaan ja odottamaan käskyä. Tarkotus oli siis, että lähden yhtäaikaa koiran viereltä juokseen namikupille, mut katos vaan kun ei tahtonu onnistua. Aina kun tätä yritettiin niin poika lähtikin kiertämään esteen ja namikupille. Ei mitään ongelmaa jos jätin pojan istumaan, menin ite lähemmäs estettä ja ohjasin yli. Sillä ei kuulema oo vielä oikein semmosta "suunta suoraan kohti namikuppia" vaan se lähdössäkin on vaan niin kiinni minussa ja jos lähden viereltä niin sille ei oo ollenkaan selvää, että se este pitäis ylittää. Ihan samaa oli noitten edellisten hyppyjen kans. Tarkotus oli, että oltais tähän pituuteenki yhdistetty vielä hyppy, mutta kouluttajan mielestä Jalin ei kannattanu sitä vielä lähtee yrittään. Mähän pyydän sen tuijottamaan silmiin sitä lupaa oottaessa, mut kuulema vois olla ihan hyvä, että joissain tilanteissa mä vaan antasin sille luvan mennä sillon kun se katsoo oikeaan suuntaan ja ois selkeesti menossa.

Rengas: Rengasta ekaa kertaa vapaana. Juu, eihän se hokannu sieltä oikeesta välistä hypätä. Huvittava ku kier esteen, meni kouluttajan luo (oho, miks ei saakaan namia?) ja alko sitte tarjota kaikenmaailman istumisia siinä namin toivossa. Tyhmä! Tässä myös sama mikä edellisessä eli mun pitäis vaan käskyttää sitä sillon kun se kattoo sinne renkaalle. Kun nyt meillä oli vaikeuksia saada se ees kattoon renkaalle kun se vaan toljotti mua silmiin ja jos annoin tällön käskyn niin lähti vaan kiertämään sen esteen. Ei se siis käskysanasta ymmärrä yhtään mitään vielä niinku ei varmasti monilla muillakaan (ei ehkä vielä yhelläkään) esteillä. Noh, saatiin me pari enemmän tai vähemmän onnistunutta hyppyä sieltä oikeestaki välistä kun tarpeeks avusti. Ja seuraaville rasteille.

Kepit: Keppejäpä olikin nytte 6. Eka kerta mentiin muistutukseks hihnan kanssa, mutta seuraavat sitten ekaa kertaa vapaana. Ohjureitten kans kyllä tietenkin vielä. Ekalla hyppäs loppupäästä ohjurista yli, mut alko se sitten taas sujua ja kun kouluttaja oli vähän esteenä siinä vaikeessa kohassa. Mut tää on kyllä jännä miten se jostain syystä tykkää tästä pujottelusta, muutaman kerran varasti kepeille (kertaakaan ei kiertäny namikupille vaikka vähän kauempaakin lähetin ja tuijotti silmiin!) ja kun alkoi tehä tuota toistamiseen niin ei enää saanukaan nameja lopussa ja alko ihmettelemään, että mitä ihmettä tää nyt oikeen on kun ihan täydellisesti tein? Ja sitte ne kepit tehtiin taas varastamalla (no johan nyt kun ei vieläkään!) ja tais tehä perään vielä kolmannenki kerran ennenko maltto jäädä oottaan käskyä. Tais mennä jopa ihan omatoimisesti niitä keppejä ilman, että kävi välissä ees mua morjenstaan... Noh, saipahan monta toistoa ainaki ja kyllä se näköjään ohjureilla osaa kepit mennä :D

Kaareva putki: Pussia ei ollakaan tehty pieneen iäisyyteen ja nyt se oli semmosessa 90 asteen kulmassa väännettynä. Mulla oli pien aavistus, että tää tuottaa ongelmaa (vrt. pussikammotus) vaikka suora putki Jalin mielestä kiva olikin. Niin, tuottihan se. Ei sinne putkeen uskaltanu mennä ja sen yhen kerran ku meni (ja mä olin jo ihan et JES) niin tuli peruuttamalla pois. Se alko olla jo vähän paniikissakin kun sinne putkeen yritettiin saada, jostain syystä se nyt oli ihan kammotus

Me siirryttiin sitte toiselle kentälle ottaan suoraa putkea kun muut jatko tällä kaarevalla. Siis Jalihan suorastaan rrrrakasti putkea eikä siinä ollu mitään ongelmaa, mut katos vaan kun nyt tuotti se suorakin putki ongelmaa. Meni se sit lopulta kun mä vähän taas ryömin eellä ja saatiin se sitten ihan suht hyvin menemään. Jalilla alko olla tässä vaiheessa kyllä selkeesti muutenkin kisaväsymystä, alko vaellella ympäriinsä haistelemassa paikkoja, eikä ois enää jaksanu yhtään ees yrittää. Ei sitte viititty montaa toistoa tehä. Mut ottaen huomioon, että ollaan putkea tehty niin että lähetän koiran istumasta putkeen ilman ongelmia, niin ollaan palattu kyllä takas lähtöpisteeseen. Voi pikku mammanpoika kun uudet (tai unohtuneet...) asiat on sille niin kammotuksia.

Me tarttettais ehkä vaan enemmän toistoja. Siks mä odotanki innolla, että saadaan se lupa sinne hallille ite harjottelemaan, josko ainaki kerran viikkon kävis tekeen sitte vähän lisätreeniä. Jaltsu poika vaan vaatii vähän enemmän aikaa kun monet muut tuolla kurssilla.

(Pahoittelen ylipitkiä ja huonosti muotoiltuja lauseita, on näköjään itelläki vähän aivot sekasin :D)

Valtakunnassa kaikki hyvin!

Mä oon 101 Valtakunnan Aateloitu Ritari Aina Valmiina ja Sisimmiltään Rohkea Sir Jali ja mä kerron vähän suojelemastani valtakunnasta. Tätä valtakuntaahan johtaa Kuningatar ja mä oon niinku sen oikea käsi. Tosin se ei oo varmaan koskaan kuullu demokratiasta vaikka mun mielestä me eletään jo 2000-luvulla kun se tekee kaikki päätökset ja harvoin kysyy mun mielipidettä. Kyllä sitä välillä pitää vähän kyseenalastaa ja kapinoida, jotku sen käskyt ja mielipiteet kun on ihan naurettavia.
Joka päivä me kierretään tarkistamassa valtakunnan tärkeimmät puolustusrajat. Mä hoidan puolustuksen vahvistuksen ja kuningatar lähinnä vahtii, että suoritan toimenpiteet kunnolla. Tosin mä en ymmärrä miten sillä on joskus ihan hirveän kiire jatkamaan, eikö se ymmärrä ettei puolustukseen voi jättää aukkoja? Ja sitte se valittaa ku mä yritän pitää ripeää vauhtia yllä. Samalla mä myös tarkistan uusimmat haju-uutiset ja jätetyt viestit, kuningattaren mukaan mä oon kehittyny siinä tosi taitavaks!

Joskus tarkistuskierroksella tulee vastaan muitakin. Mun mielestä ois elintärkeää tarkistaa onko kyseessä vihollinen vai ystävä. Sehän vois olla vaikka tuleva liittolainen tai rajoja rikkova muukalainen! Mut ei, kai sen imago kärsii jos jokaista mennään tervehtimään tai jotain.

Mä oon ottanu myös asiakseni kuningattaren suojelun. Erityisesti pimeällä liikkuu monenlaisia epäilyttäviä kaksilahkeisia, joilta mun pitää kuningatarta suojella. Kuningatar ei taas ymmärrä ollenkaan omaa parastaan, se kai luulee pystyvänsä suojelemaan itseään (ja pah sanon minä). Kyllä mä koen velvollisuudekseni ainakin ilmoittaa laitapuolen kulkijoille, että mä oon valmiina toimimaan tarvittaessa.

Yhestä toisesta asiasta me ollaan kans eri mieltä. Mä hokasin hetki sitten, että meiän valtakuntahan kuihtuu kasaan jos me ei saada sinne uusia jäseniä ja jos syntyvyys on vähäistä! Onneks me käyään noin kerran viikossa alueella, jossa on paljon potentiaalisia jäseniä. Ja mä teen parhaani turvatakseni valtakunnan tulevaisuuden! Mutta hei, kertokaa joku se kuningattarelleki, se aina kieltää mua kun mä oon just päässy asiaan, se ei taas ymmärrä mistään mitään. Mut hei, ei kenestä vaan oo jatkamaan mun aatelissukua eli en mä nyt ihan tyhmä oo. Kuningattaren mukaan kastroituja uroksia on turha yrittää, mutta tässäki se on niiin väärässä. En mä tosin tiedä mitä kastroitu tarkottaa, mut se on varmaan vähän niinku aateloitu eli jotain tosi hienoa ja tärkeetä. Ja mä oon ihan varma, että se on erehtyny tuossa uros asiassaki, kyllä mä nyt urokset haistan! Mä oon todennu, että ne on parhaita jatkamaan mun sukua ja tuottamaan valtakuntaan lisää alaisia. Kyllä nyt kastroitu on paljon parempi vaihtoehto ku vain joku narttu! On siellä muutenkin hyvä luoda niitä uusia suhteita, liittolaisia ei oo koskaan liikaa.

Joskus törmää myös pyrkyreihin, jotka ei ymmärrä pysyä kastissaan. Niitä pitää aina vähän laittaa takas ruotuun ja muistutella kumpi tässä on ylempiarvonen.Mä yritän olla tosi kärsivällinen, mut jotkut ne vaan hyppii nenille. Mut pääsääntösesti oon yrittäny olla ihan peace and love- meiningillä.
----------------------------------------------------
Mun pienestä viattomasta pojasta on alkanu kasvaa iso ja ei niin viaton mies o.O
(ps. miten niin pitäis olla lukemassa tenttiin?)

Agiraportti

Tuttuun tapaan torstain agiraportti.

Jali kyllä rrrrrakastaa agilityä, se on aina ihan mielettömän innoissaan kun hallille tullaan ja on koko ajan, että joko tehään, saanko mä mennä, kai nyt on mun vuoro?! Mikä on kyllä hyvinkin rasittavaa välillä, se kun kyttäilee muitten suorituksia ja ois aina iteki menossa (mäki haluuuuuuuun!!!). Se on kans alkanu välillä hyppiä mua vasten (ja kouluttajia vasten...) kun on niin innoissaan ja vaatii sitä tekemistä. Nätisti se on vaan jos mä temputan sitä tai muuten keksin sille jotain muuta ajateltavaa, mut heti ku mä hetkeks herpaannun niin saan melkein raahautua koiran perässä jonneki jossa tapahtuu. Mä kateellisena kattelen muita koiria ku tuntuu, että ne osaa nätisti oottaa omaa vuoroaan ja istua tapittavat onnellisena omistajiaan. Jali on vähän, hmm, keskittymiskyvytön välillä...

A-este ja rengas: Ekaa kertaa A-estettä eikä mitään suurempia ongelmia. Ainoa vaan, että vähän turhan nopeaa ois tulossa sieltä alas niin ei meinannu kontaktille jäädä. Muuten meni ihan hyvin kyllä. Rengas meni tällä kertaa myös paremmin (oli tuttu kouluttaja), kerran hyppäs ihan täydellisesti oikeesta välistä eikä ees meinannu yrittää muista väleistä! Se tosin tais olla vahinko, koska seuraavalla toistolla piti taas yrittää päästä muistakin väleistä :D

Pituus ja puomi: Pituus oli myös uus juttu, mutta tässäkään ei ollu mitään ongelmaa. Ei yrittäny kiertää vaan hyppäs joka kerta yli vaikka olikin irti. Mutta rontti meinas koko ajan varastaa lähdössä (istui siis paikoillaan) ennen käskyä. Ja mä kun oon luullu, että meiän paikallaolo ois ihan hyvä, mutta ilmeisesti halu namikupille on niin kova, ettei malteta oottaa. Hirveetä nykimistä se paikallaan istuminen ja pari kertaa varastikin kupille. Hyvin kätevä, että toisessa päässä on joku joka estää sen, ettei koira saa väärästä toiminnasta palkintoa. Noh, ainaki se irtoo namikupille tosi hyvin :D

Puomissa (edelleen madallettu) oli ekalla toistolla vähän kontaktille jäämisen kans taas ongelmia, mutta saatiin me ihan kivojakin toistoja. jopa niin että ne molemmat takatassut jäi sinne kontaktille. Ei mitään arkailuongelmia, puomi on ihan kiva este nykyään.

Kepit ja keinu: Pujottelu muuten ok, mutta eka väli tuottaa vaikeuksia. Me mennään edelleen hihnassa kun joutuu vähän ohjata alkuun ja meinaa välillä hypätä ohjureista yli. Mut into kepeille (tai sinne namikupille) on kyllä ihan valtava!

Keinu meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Se yllätti mut ja meni ekalla toistolla vauhdilla keinulle (luulee puomiksi?), mutta heti kun aletaan laskea keinua alas alkaa jäykistellä. Mutta ei se keinu sille vissiin ihan hirveä kammotus oo kun seuraavillakin toistoilla meni hirveellä vauhdilla keinulle. Ja loppujen lopuks ei ees jäykistelly yhtään niin paljon ko ekalla kerralla vaan vikalla toistolla se häntäkin jo vähän uskalsi sieltä jalkojen välistä liikkua! Hieno poika! Alastulon kontaktille jää keinussa yllättävän hyvin eikä sieltä oo ollenkaan niin kiire pois. Muutaman kerran hyppäs kyllä ylöstulon kontaktit yli/lähti kiipeämään keinua sivusta, pitää siihen vähän kiinnittää huomiota.


Loppuun vielä:
Kun luulet olevasi koiraa viisaampi...
Jali on mestari poimimaan kelluvat raksut veden päältä juomatta pisaraakaan, se varmaan siivilöi ne viimeisetki vesipisarat hampaiden välistä poimiessaan niitä raksuja. Ei siis toimi.

Mä tein empiirisen tutkimuksen ja huomasin, että juusto ei kellu. Ai että mä oon nero, ei muutakun juustopaloja juomakuppiin ja koira niitä kalastamaan. Tottakai se juo ne vedet siitä pinnalta pois, että pääsee juustoon käsiks. Vähän ajan päästä alkoi juomakupilta kuulua epämäärästä kurlutusta. Ja siellähän se koira sukelsi onnistuneesti niitä juustopaloja sieltä kupin pohjalta
...olet useimmiten väärässä

Taistelu kiteitä vastaan jatkuu

Uraattikivien kans sitä samaa vanhaa. Rakossa olevat kivet oli kuulema hitusen ehkä pienentyny, mutta niitä kiviä ja sakkaa oli silti rakossa runsaasti. Myös virtsanäytteessä oli kiteitä. Mä en ymmärrä miten niitä kiteitä nyt yhtäkkiä virtsanäytteessäki on runsaasti kun monta puhdasta näytettä on kuitenkin ollut? Eikä kyllä mikään oo muuttunu, ainoa vaan, että söi noin kuukaus sitte tosiaan yhden viikon toista ruokaa. Ja edelleenkään eläinlääkärin mukaan ei voi johtua vaan yhden viikon erilaisesta ruokinnasta.

Lisättiin lääkitystä (ihan hurjia määriä tuo kyllä vetää tuota allonolia...) ja saatiin ohjeistus juoda vieläkin enemmän. Juu u, kaikki ruuat se saa runsaan veden kera ja vettä on muutenkin koko ajan tarjolla, miten ihmeessä sen saa muka juomaan vielä enemmän? "Käytä mielikuvitusta" oli eläinlääkärin vastaus... Se on jo mestari poimimaan raksuja vedestä juomatta tippaakaan eli ei toimi. Tänään testasin laittamalla öljyä veteen ja kyllähän se sitten jopa joi, mutta vaan niin kauan kun sitä öljyä siinä veen pinnalla on. Mut täytynee yrittää käyttää vaikka tuota konstia. Tai vois kans koittaa sitä lihalientä liuottaa veteen.

Mä oon jo valmistautunu siihen, että joudutaan leikkauspöydälle kun nuo kivet ei muuten häviä. Koko ajan on kuitenki riski, että ne kivet tukkii virtsatiet, jolloin viimeistään sinne veitsen alle joudutaan.

Tyhmät virtsakivet!

Noh, jotain positiivista. Ilmeisesti tuo nykyinen ruoka sopii paremmin Jalille. Ei enää rapsuttele poskia ja iho on muutenkin normaali. Korvatki alkaa pikku hiljaa parantua vaikka kyllä ne vielä ruvella on. Tassuja se vielä nuolee ja ne on jotenki kuivat/kummalliset, melkeen oon miettiny sille jotai tossuja jo jalkaan. Mut elättelen toiveita, että kun nyt nää kelit vähän paranee niin tassutki paranee. Kun tuntuu että ne vaivaa aina enemmän kun pääsevät kastuun.

Kuukauden päästä taas uutta raporttia...

Kertaus on opintojen äiti

Me oltiin tänään taas oppimassa agilityä. Nimenomaan me, koska mäkin opin tänään asioita.

Madallettu puomi: Taidettiin tehä yhteensä kolme toistoa (yks toisto, tauko, toinen toisto...). Mä osasin jo odottaa viime kerran jälkeen jonkin verran ongelmia ja olihan se vaikeaa pysyä siinä puomilla, 
meinas hypätä sieltä alas eikä kontaktille todellakaan oltu jäämässä. Poika oli taas ihan apua, apua, apua, missä mä oon, mitä mun pitää tehä, tohtiiko tässä mennä eteenpäin?! Noh, hetken tuumailu tauko ja uudestaan. Eikä mitään ongelmaa. Mä en ihan aina pysy ton aivotuksissa mukana, poika meni puomille oikeasti kuin vanha tekijä, ei aristellu yhtään ja jäi alastulon kontaktille. Sen jälkeen puomille ois pitäny päästä kiipeileen joka välissä. Ihme tyyppi :D
Oppitunti nro1: Älä pudottele nameja, äläkä varsinkaan alastulossa juuri kun koira on täydellisesti kontaktilla.

Keinu: Keinussa mentiin jo kyytiin keikkumaan. Noh, poika meni melko rohkeasti keinulle, mutta heti kun alettiin keinua liikuttamaan niin se ei enää ollukaan kiva ja piti yrittää hypätä pois. Tähän oltiinki varauduttu, joten kyydissä pysyttiin ja hirveellä namituksella. Keinun kontakteihin ei tosin tohtinu jäädä millään, liian pelottavaa. Tässä ei oikeastaan rohkaistunu edes niillä toistoilla vaikka keinua liikutettiin hyvin vähän ja hitaasti. Harmi ettei tätä voi oikein kotona mitenkään harjoitella. Otettiin vielä lopuks yks toisto puomilla, ettei pojalle jääny siitä mitään traumoja keinun jälkeen.
Oppitunti nro2: Hiljaa hyvä tulee. Niin ja ota seuraavalla kerralla enemmän nameja mukaan, niitä kuluu yllättävän paljon.

Pussi: Uusi ohjaaja (joka oli Jalin mielestä kyllä ihan kiva) mutta jotenki pussi ei meinannu millään sujua vaikka viimeks melko nopeeta meniki alkujännityksen jälkeen pussiin. Ei vaikka pussin suuta pidettiin koko ajan täysin auki. Ei vaikka minä houkuttelen pussin suulla kun ohjaaja pitää koiraa (ohjaajalla oli taas hieman pitelemistä pojan kans, 35kg energiaa ei tosiaankaan oo mikään helppo pidettävä :D). Lopulta mä sit lähin eeltä konttaamaan pussiin (kokemus tämäkin :D) ja tohtihan se poikakin vihdoin tulla perässä. Ja taas, sen jälkeen ei ollukaan juuri mitään ongelmaa kun ensimmäistä kertaa sinne pussiin tohdittiin. Poika oli ilman hihnaa tässä vaiheessa ja pääsi karkaamaan pari kertaa yhen pikku koiran luo (murrr, ei siis aikasemmin oo karannu kenenkään luo vaikka onkin ollu välillä irti). Onneks meni vaan tahtomaan leikkiin, tuo on kyllä siitä kiva ettei tartte pelätä että se tekis kellekään mitään vaikka pääsiski karkaamaan, vaikka ei se sais noin karkailla ollenkaan. Toivottavasti ei ottais tavaks. Ohjaajan mukaan voi olla, että se paineistu pussista ja purki sitä painettaan tuolla tavalla. Tuntuu, että se paineistuu vähän joka esteellä.

Rengas: Renkaassa ei mitään ihan hirveitä ongelmia. Ainoo vaan, että ekalla hyppäs väärästä kohasta enkä päästäny tarpeeks aikasin hihnasta irti niin säikähti vähän. Mutta kyllä se lopulta hyppäs sieltä oikeastaki kohasta, mut jotenki jäi huonompi fiilis tästäki kun viime kertaan vertaa.

Kepit: Kepeissä ei suurempaa ongelmaa. Täälläkin oli uus ohjaaja tällä kertaa, joka ei ollu ollenkaan ohjureiden kans esteenä vaan seisoskeli namikupin luona. Poika hyppäski ekalla toistolla ohjureiden yli ja vaati vähän kädellä ohjausta että mites niistä kepeistä mentiinkään. Lopulta menikin sitten ihan yksikseenki hyvin.
Oppitunti nro3: Kuiskaa käskyt! Jalilla on hirvee into kepeille, jolloin aivot ei oo oikeen mukana. Älä nosta virettä hirveellä innostuksella vaan kuiskaa hiljaa käsky kepeille niin koiraki joutuu kuunteleen ja keskittymään ja käyttämään niitä aivoja. Että se vauhti tulee kyllä sitte lopulta, mutta nyt ois tärkeempi, että se oppis oikeen keppien suoritustavan. Se oli hauskaa ku ohjaaja demonstroi sitä puhumalla Jalille hiljempaa ja poika istu rauhassa ja kuunteli mitä hälle sanottiin :D Mulle sanottiin vähän samaa tokon alkeissa, että yritä välillä hillitä sitä koiran virettä omalla olemuksella äläkä nosta hirveellä hihkumisella ja innokkuudella. Nii ehkä mun pitäis ottaa opiks... Varsinki ku agilityssä meillä ei todellakaan oo mitään vireongelmia ollu.

Muuri: Muurissa ei ongelmaa, este mikä este. Muuten hirmu hyviä toistoja ja jäi jopa paikalleen istumaan odottamaan käskyä, mutta se viimenen toisto. Enää ei ois jaksanukaan hypätä vaan lähettiinki kiertämään. Ja mäku olin ihan että jeee, saatiin loppuun tämmönen täysin onnistunu sarja, mutta ei :D Saatiin me onneks se vikaki hyppy lopulta onnistumaan.

Semmosta tällä kertaa. Jotenki ei ihan saatu niin paljon onnistumiskokemuksia mitä viimeks. Oli jotenki Jalilleki vaikeempi kerta, ehkä kun alotettiin tommosilla vaikeilla esteillä. Mut toisaalta oli kiva lopettaa Jalille helppoon esteeseen niin jäi koiralleki ehkä vähän parempi fiilis.

Parempi katsoa kuin katua!

Jos Jalilla ois motto niin se ois kyllä otsikon mukainen.

Meillä oli taas agilitytreenit. Ei ollakaan nyt kahteen viikkoon päästy treeneihin mun menojen takia niin oli tosi kiva päästä pitkästä aikaa treenaamaan. Poikaki oli ihan innoissaan ku tajus mihin mennään!

Alotettiin pussilla ja renkaalla. Molempia oli muut menny jo viime kerroilla, niin oli Jalille uusia asioita. Pussi oli aluks melkosen pelottava, meni kyllä melko hyvin houkuttelun jälkeen sisään kun pussin suuta pidettiin ylhäällä, mutta heti kun pussin suuta laskettiin niin iskiki panikki ja peruutettiin pussista pois. Onneks ei jääny hirveitä traumoja vaan loppujen lopuks meni pussiin hyvinkin innolla kun vaan näki, että pussista pääsi läpi. Eli eiköhän me tää saada sujumaan kun vaan saadaan enemmän toistoja.

Mä jostain syystä odotin että rengas tulis olemaan kans ongelma. Mut eeeii, hyvin hyppäs renkaasta sisään eikä aristellu estettä yhtään. Ei se kyllä vielä varmasti tajunnu, että mistä välistä se pitääkään hypätä, mut mä oon hirmu tyytyväinen ku se sentää hyppäs sieltä mistä piti ku vaan ei päästäny muualta hyppäämään. Hyvä hyvä, kyllä tääki tästä.

Seuraavaks otettiin pöytää. Mentiin matalalla pöydällä näin aluks. Tässä ei ongelmaa, tuo osaa kyllä odottaa paikallaan, eikä pöydälle hyppäämisessä ollu mitään ongelmaa.

Pöydän jälkeen otettiin puomin pätkää, jonka toinen pätkä oli nostettu nojaamaan pöydän päälle. Siis huomattavasti loivempi puomi, mitä se oikeasti on. Täähän oliki sitte se hirvitys kammotus! Alotettiin siis hyppäämällä enste pöydälle, josta sitte lähettiin nameilla houkuttelemaan puomia alas ja alhaalla jäätiin sitte kontaktille. Jalilla oli enste ihan hirvee vauhti puomilta alas, mahdollisimman äkkiä vaan piti päästä pois, häntä koipien välissä. Eikä sillä ollu kyllä mitää kontrollia takapäähänsä vaa takajalat putoili koko ajan puomilta. Tuo puomi on kyllä yllättävän kapee isolle koiralle! Koska tästä tavasta ei tullu mitään nii mä ehotin, että jos otetaan vaan lopun kontaktia. Saatiinki hirmu hyviä toistoja niin että Jali meni puomille puomin loppupäästä ja jäi seisomaan kontaktille. Aluks toinen takajalka oli kaikkialla muualla paitsi puomilla, mutta onneks seki saatiin lopulta puomille mukaan. Kun tää alko sujua uskallauduttiin kokeilemaan puomia ylhäältä asti. Ja se MENI! Ei lipsumista, ei mitään arkailua ja alaski jäätiin nätisti molemmat takajalat kontaktilla! JES! Siis se tunne ku koira ylittää ittensä ja uskaltaa on jotain ihan mahtavaa! :)

Sittenpä keinua. Suurin osa meni niin, että namitettiin vieressä kun keinu päästettiin paukahtamaan maahan. Mä namittelin jo muiden suoritusten aikana kun huomasin, että ääni jo kauempana ollessa vähän jännitti. Koko keinu oli Jalille jostain syystä vähän mörkö, joten me otettiin vaan niin, että liikuteltiin keinua Jalin vieressä ja namitettiin siitä. Lopussa namit sai vaan keinun kyydistä, samalla ku keinu liikkui. Kyllä se häntä koipien välissä tais olla koko ajan, mutta ei sentään niin lukossa, etteikö ois uskaltanu ottaa nameja keinun päältä. Lopussa jo vähän rohkeammin. Hyvä se on alottaa hitaasti kun on tämmönen arkailija kyseessä kuin että saada koiralle hirveet raumat keinusta. Mä oon aika varma, että keinu tulee olemaan meille myöhemminkin vaikein este.

Keinun jälkeen vielä keppejä samalla vanhalla tavalla eli ohjureilla. Poika keksi hypätä ohjurin yli kun ohjaaja ei enää ollukaan edessä, joten ohjaaja oli seuraavilla toistoilla taas vähän esteenä siinä yhellä käännöksellä. Lopussa Jalin meno alko näyttääki jopa pujottelulta (tai niin pujottelulta ku neljällä kepillä yleensäkään voi näyttää). Ja Jalilla on hirvee into kepeille eli hyvä hyvä! Ekalla kerralla ku piti näitäki vähän aristella.

Mä kyllä tykkään tosta agiryhmästä ja tavasta miten siellä opetetaan. Että kukin koirakko menee omaan tahtiinsa eikä koiraa pakoteta mihinkään. Ja että koira saa keksiä asiat itse eikä ohjata liikaa esim. kepeille. Tämmöselle arkajalkailijalle on ihan superhyvä, että se saa edetä omaan tahtiinsa ja varsinki ettei sitä pakoteta mihinkään mitä se ei pysty tekeen. Niinku puomillaki, arastelihan se sitä enste kun se oli uus juttu, mutta kun se sai siihen rauhassa tutustua niin mitään hirveetä ongelmaa ei loppujen lopuks ollukaan. Jaltuska vaatii joissain asioissa vaan vähän enemmän aikaa ku muut.

Onpa mua pohdittanu muuten tän kuvauttaminenki. Onko mitään järkeä kuvauttaa tätä jo näin nuorena kun kuitenkin agilityä ollaan jo aloteltu harrastaan? Vai odottaako, että koira on lähempänä sitä kahta vuotta. Mietin vaan, että missä määrin sen kans tohtii harrastaa ennenku se on kuvautettu terveeks. Mä oon tullu sen verran pessimistiseks tän koiran kans, että oon jo varautunu siihen, että sillä kuitenki on ne d-lonkat (juu ei pitäis maalata piruja seinille...)

Missio: Toisten koirien ohitus

Tämän hetkinen tilanne: Toisia koiria jo kaukaa vaaniva peto, joka koiran kohdalla vaihtaa vaihteen kuutoselle ja pyrkii tervehtimään. Ohituksen aikana/jälkeen on hirveillä kierroksilla.
Tavoite: Nätisti toiset koirat ohittava, mieluusti kontaktia omistajaan pitävä koira.
Utopistinen tavoite: Vapaana ollessaan, toisen koiran nähdessään ottaa heti kontaktin muhun, siirtyy vierelle seuraamaan ja pysyy vierellä kunnes annan luvan poistua (tämmönen tuli kerran lenkillä vastaan ja mä niiiiiin kateellisena seurasin vierestä...)

Suunnitelma:

• Hihnassa ei tervehditä lenkillä ketään. Jos ei muu auta niin tää syö iholle pyrkiviä pikkufifejä aamupalaks ja napostelee lounaaks suurempia sessejä (tai vois tällä olla vaikka kennelyskäki, ettei aiheuteta mummoille sydänkohtausta)
• Jos mahdollista, ei ohiteta vielä läheltä, vaihdetaan suuntaa tai hypätään pusikkoon.
• Joka lenkille nameja mukaan. Heti kun Jali huomaa toisen koirakon niin hirveet kehut ja namit naamaan (=vastaehdollistaminen). Ihan ylisuuret juhlat jos sattuu ottamaan katsekontaktia!
• Mennään tuijotteleen koiria johonki missä niitä on paljon. Koirapuiston lähelle (tulee olemaan Jalille vaikeaa), mätsäreihin...
• Kierretään sitä rantaraittia, jossa yleensä tulee paljon koiria vastaan. Liikutaan "ruuhka-aikoina" (mut ei unoheta tuota kakkoskohtaa)
• Se kuonopanta vois olla ihan hyödyllinen näin aluks (sen päälle laittaminen ei vie mun kallista aikaa niin paljon, ettenkö mä vois laittaa sitä pojalle päälle...)
• Vahvistetaan sitä kontaktia muutenki ihan normilenkilläki. Ei ois pahitteeks, että se osais oikeesti seurata kontaktissa.
• Hengitä syvään, älä hermostu, älä kiinnitä huomiota toiseen koiraan...

Helppo homma!

Noni, nyt ku tää on täällä ylhäällä nii mun on ehkä pakko alkaa tehä asialle tosissani jotain, eikö niin?

Oikotie onneen?

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että olisit valmis luovuttamaan?
Että koirasi lenkittää sinua, etkä sinä koiraasi?
Että toisten koirien ohitukset ovat katastrofaalisia?
Että kuukausien työ on valunut yhtäkkiä hukkaan?
Syynä voi olla kaistapää murkkuikäinen dalmatialainen, jonka aivokapasiteetti riittää vain vieraiden hajujen perässä kulkemiseen.
Etkö kaipaisi hetken taukoa?
Onneksi ongelmaan on myös ratkaisu!

Et oo tosissas...

(Pilkkupoika ei oikeen arvostanu tätä ratkasua :D)

Elukkatohtorilla (taaaas)

Kyllä eläinlääkärillä käynti on masentavaa. Käytiin siis tänään taas eläinlääkärillä, koska Jalilla näkyi virtsassa perjantaina verta (testasin ja syötin viikon toista ruokaa) ja muutenkin iho-ongelmien takia oli tarkoitus käydä kontrollissa. Vein samalla taas virtsanäytteen. Halusin toisenkin eläinlääkärin mielipiteen Jalin hoidosta, joten käytiin eri lääkärillä kuin ennen.

Lopputulos oli- masentava. Arvatenkin näytteestä löytyi kiteitä ja ultrassa näkyi uraattikiviä. Siis kiviä, ei kiteitä tai sakkaa. Eläinlääkäri ihmetteli, miksei Jalia ole kontrolliultrattu aikasemmin vaan on luotettu vaan puhtaaseen virtsanäytteeseen. Kiteet/kivet ei kuulema oo mitenkään voinu syntyä vaan viikon eri ruokinnan seurauksena vaan luultavasti niitä kiviä rakossa on ollut koko ajan huolimatta, että näytteet on ollu puhtaat. Tuo Hill´sin u/d ruoka ei kuulema liuota kiviä vaan on enemmänkin ylläpitoruokaa. Että kiva. Ei tämmösestä vaan oo ollu ennen puhetta.  Kun ei oikein tiiä ketä uskois.

Iho-ongelmista ei osannu sanoa oikein mitään. Epäili yhtenä vaihtoehtona kapiakin, muttei testissä mitään moisesta näkynyt. Ihosta otetussa teippinäytteessä näkyi jotain bakteereja. Ei suorilta uskonut, että ongelmat johtuisivat ruuasta, mutta tilasin siltikin toisen ruokamerkin ruokaa (eivät tosin osanneet sanoo säkin hintaa, niin saa nähä mimmonen yllätys sieltä tulee...). Jalin korvanpäät on siis ihan samanlaiset kuin kuukausi sitten ja lisäksi rapsuttelee poskiaan. Tassut ei oo ehkä ihan niin kuivat kuin ennen eikä iho punota ihan yhtä paljon.

Lykkäs meille antibiootit, jotain voidetta tuohon ihoon (käski jatkaa malaseb shampoo pesuja) ja allonol-kuurin. Allonol-lääkkeen siis pitäis liottaa niitä kiteitä, mutta toimii kuulema vain noin. 50% tapauksista. Mä itse mietin, että oisin voinu testata raakaruokintaa tuolle yhtenä vaihtoehtona, mutta siinä vaiheessa ku eläinlääkäri saneli niinki pelottavia sanoja kuin "tukos", "hengenvaarallinen", "kallis leikkaus", niin pikku-Henna nyökytteli vaan kilttinä, että juujuu, mennään näillä ohjeilla. En mä tiiä, ku en mä tohtis leikkiä tuon terveydelläkään. Äh. Ehkä sitte kun (KUN, ei jos *sormet ja varpaat ristissä*) ne kiteet ja kivet on ihan oikeesti pois, vois alkaa testailla eri ruokintavaihtoehtoja.

Tympäsee aina kirjottaa näistä meiän lääkärikäynneistä. Mä antasin mitä vaan, että toi ois terve. Onneks se ulkosesti vaikuttaa ihan terveeltä, vois kai asiat pahemminki olla. "Pikku"-Jali painoi muuten eläinlääkärin puntarilla jo 34,8kg!! Hups heijaa, iso poika.

Koiran uraattikiteistä

Lue myös postaukseni Dalmatialainen ja uraattikiteet sekä Mitä tänään syötäisiin-dalmatiankoira edition

(uusia linkkejä muistiin 4.11.2013)
Jonkun verran porukkaa on löytäny tänne blogiin hakusanalla "uraattikiteet". I feel your pain kohtalotoverit! Mäkin nimittäin lähdin ensimmäisenä googlettelemaan kun kuulin pojalla kiteitä (tarkemmin ammoniumuraattikiteitä) olevan. Mutta kun tietoa löytyy hyvin sirpaleittain sieltä ja täältä. Mulla on itellä pyöriny päässä, että pitäis koota itelle jotenki tietoa kiteistä yhteen ja jos siitä on jolleki muulleki hyötyä niin aina parempi.

Olen kerännyt lähinnä sellaista tietoa, jonka itse koen hyödylliseksi ja muistamisen arvoiseksi ja osa tiedoista on poimittu eri ihmisten kokemuksista ja keskusteluista. Päivittelen tietoja sitä mukaan kun kerkeän ja löydän jotain uutta ja hyödyllistä tietoa. Mä en oo mikään professori aiheesta, en todellakaan siis tiedä kiteistä kaikkea ja moni asia on mulle itelleki epäselvää. Jos joku tieto on väärin, jostain on jotain kysyttävää tai joku tietää asiasta jotain hyödyllistä niin kommentoikaa ihmeessä!


Uraattikiteet ja niiden synty

Dalmatiankoirilla on perinnöllinen taipumus muodostaa uraattikiteitä ja kiteet vaivaavat useimmin uroksia ihan virtsateiden erilaisesta anatomiasta johtuen.

Kuva täältä

Dalmatiankoirilla siis entsyymivajauden takia virtsahappoa (=uraattia) muodostuu ja erittyy liian suuria määriä virtsan joukkoon, joka altistaa kiteille. Tietyt ruoka-aineet lisäävät tätä virtsahapon erittymistä ennestään. Tällaisia aineita ovat runsaasti puriinia sisältävät aineet.

Kuva täältä

Suomeen on tosin tuotu jo LUA (low uric acid) dalmatialainen, jolla tätä poikkeamaa ei ole. Risteyttämällä dalmatiankoira ja pointteri, on saatu aikaiseksi dalmatialainen, jolla tätä geeniä ei ole, sillä kyseinen poikkeama periytyy resessiivisesti. LUA dalmatialaista lisää täältä.
Uraattikiteet voivat johtua myös maksan toimintahäiriöstä, tämä voidaan testata eläinlääkärissä. Kiteistä voi muodostua kiviä, jotka voivat tukkia virtsatiet ja vaatia jopa leikkauksen/rakon huuhtelun ja virtsateiden katetroinnin. Kiteet havaitaan mikroskoopilla koiran virtsanäytteestä tai ultraamalla virtsarakosta. Varmiten kiteet/kivet huomataan ultraamalla.

Oireilu

Jalin kiteiden näkyvänä oireena oli veri virtsan seassa (uraattikiteet ärsyttävät virtsateitä). Oireina voi olla myös vaikeutunut, kivulias ja tihentynyt virtsaaminen ja sukuelinten tihentynyt nuoleminen. Kiteet antavat oivan pohjan bakteerikasvulle eli koira saattaa oireilla kuten virtsatietulehduksessa. Toisaalta koira saattaa olla pitkän aikaa oirehtimattakin tai ei oirehti välttämättä ollenkaan.

Kuva täältä

Yleisemmin oireet ilmestyvät siinä 1-4 vuoden iässä (Jalilla alle 1v) ja jos oireita ei ole ilmestynyt, ei koiralla yleensä ole taipumusta muodostaa uraattikiteitä. Tosin, joillekin koirille oireet ovat ilmestyneet vasta myöhemmin. Vaikka kaikilla dalmatialaisilla on alttius muodostaa uraattikiteitä, eivät ne suurimmalla osalla kuitenkaan vaivaa ollenkaan. Tällä hetkellä meillä ei kivet oireile millään näkyvällä tavalla.

Uraattikiteiden hoitaminen

Kiteitä hoidetaan ennaltaehkäisevällä ruokavaliolla ja/tai kiteiden liuottamiseen on myös lääke (allonol), joka vähentää virtsahapon muodostumista. Kiteiden liuottamiseen on omat (kalliit) ruokansa, joita saa vain eläinlääkäriltä (Hill´s u/d, Royal Canin urinary u/c...). Uraattikiteiden hoitoon tarkoitettuja ruokia ei valitettavasti vakuutus korvaa. Jali on syönyt Hill´s u/d ruokaa, mutta alkoi reagoimaan ihollaan, tällä hetkellä testissä on Royal Canin, joka tuntuu sopivan paremmin ja iho-oireistakin päästiin kokonaan ruuan vaihdolla eroon. Olen lukenut muistakin dalluista, joille Hill´sin u/d ruoka ei sovi.

Jos kiteet/kivet aiheuttavat virtsateiden tukkeutumisen (=koiran virtsaaminen kivuliasta, virtsaa ei tule ollenkaan tai vain tipoittain) on suunnattava välittömästi eläinlääkärille, jossa koiran virtsatie voidaan katetroida ja rakko huuhdella. Jos tämä ei onnistu, voidaan tukos poistaa myös leikkauksella. Jotkut koirat voivat vaatia useammankin leikkauksen.

Ruuan on oltava vähäproteiinista (proteiinitaso kuivaruuassa olisi hyvä olla korkeintaan siinä 20-25% paikkeilla) ja -puriinista (katso lopun lähteistä lista eri ruokien puriinipitoisuuksista). Usein dalmatialaisille suositellaan vähäproteiinista ruokaa sillä runsasproteiinisessa ruuassa on usein runsaasti puriiniakin. Näin ei kuitenkaan aina ole ja kaikkia proteiinipitoisia ruokia ei tarvitse välttää (esim. kananmuna ja raejuusto ovat hyviä proteiinin lähteitä, mutta sisältävät vain vähän puriinia). Kiteet syntyvät happamassa (eli pH alle 7) virtsassa (eläinlääkärin mukaan voi tosin syntyä myös muussa pH:ssa), joten virtsan pH:n olisi hyvä pysyä neutraalissa (pH 7-7.5). Virtsan pH:ta voi lähteä nostamaan esimerkiksi ruokasoodan avulla (noin 3tl päivässä?). Virtsan pH:ta voi mitata myös kotona pH-liuskoilla, joita tosin ainakin minä jouduin metsästämällä metsästää apteekeista. Ihmisille löytyy myös pH:n nostamiseen apteekkituote nimeltä ph-Balance pascoe, jota ilmeisesti voi koirille myös käyttää, mutta kyseisestä tuotteesta ei minulla ole kokemusta.

On tärkeää, että koira juo mahdollisimman paljon, jotta virtsa laimenisi ja kiteet huuhtoutuisivat virtsarakosta pois. Jos koira ei muuten juo voi juomakuppiin vaikka pudotella raksuja tai liottaa vähän lihaliemikuutiosta makua tai lisätä veden joukkoon öljyä tai piimää. Lihaliemet ovat melko suolaisia (->koira juo enemmän myös janoon), mutta koska suola ei ole hyväksi koiralle, kannattaa annostuksessa olla tarkkana (kukaan tuskin kymmentä liemikuutiota veteen alkaisikaan liuottamaan). Raksut voi ja kannattaakin myös tarjoilla "muroina", eli lisätä raksujen sekaan reilusti vettä kuten meillä tehdään. Sekaan voi lisätä myös esimerkiksi raejuustoa tai jotain maitotuotetta (piimä, maustamaton jugurtti...) niin vesi uppoaa yleensä paremmin. Vettä kannattaa myös vaihtaa usein, sillä usein koirat juovat mieluummin puhtaan raikasta vettä.

Eläinlääkärit suosittelevat lähes poikkeuksetta (elinikäiselle) ruokavaliolle siirtymistä ja/tai lääkekuuria, mutta jotkut ovat päässeet eroon kiteistä myös kotikonstein esimerkiksi raakaruokinnalla.Yhden eläinlääkärin mukaan ammoniumuraattikiviä ei voi liuottaa ruokavaliolla (Hill´sit sun muut on lähinnä ylläpitoruokia, jotta kiviä ei enää ilmestyisi), vaan kivien liottamiseen tarvitaan allonol-lääkitys. Allonol on ihmisten kihtiin tarkoitettu lääke, joka koirilla toimii kuulema 50% tapauksista.  Jali on ollut yli 3kk allonol-lääkekuurilla ja kiteiden määrä on hiljalleen vähentynyt, mutta kokonaan ne eivät ole vieläkään hävinneet. Eli vaikutus on hidasta. Tällä hetkellä lähes puolen vuoden lääkekuurin jälkeen kiteet ovat hävinneet ja testataan, pysyisivätkö ne poissa ilman lääkitystä. Kiteiden hävittyä, jotkut pystyvät siirtymään myös normaaliin ruokintaan ilman, että kiteet uusivat.

Vähäpuriinisia lihoja ovat vaaleat lihat kuten (nahaton) kana, kalkkuna ja jotkut kalat. Hyviä proteiinin lähteitä ovat myös erilaiset maitotuotteet ja esim. kananmuna ja raejuusto.Jotkut syöttävät myös uraattikideruuan kanssa normaaleja raksuja ongelmitta, vaikka eläinlääkärien mukaan mitään muuta ei saisi syöttää. Toisille taas ei eläinlääkärin liuotusruuat ja lääkkeet auta vaan koira voi joutua täysin kasvis/puurolinjalle. Se, voiko koira siirtyä ns. normaalille ruualle vai onko koko eliniän lääkityksellä/ruokavaliolla on yksilöllistä.

Kaupan puristeluita (miten on oikeiden luiden laita?) ja muita kuivattuja eläintuotteita (esim siankorvat) ei uraattikidekoirille voi oikein antaa, sillä ne sisältävät runsaasti puriinia. Jotkut pystyvät käyttämään koulutusnameina vähäisissä määrin esim nakkeja ja lihapullia, mutta toiset eivät pysty syömään niitäkään. Esim. juusto käy hyvin kideongelmaiselle makupalaksi (vaikkei varmasti olekaan koiran mielestä niin herkullista kuin ne nakit...).  Pureskeltavaksi luiksi on olemassa täysin kasvispohjaisia luita (esim. Best Friend Denticks). Soijapohjaiset kasvisruuat eivät myöskään sovellu kideongelmaisille, sillä soija sisältää runsaasti puriinia. Ilmeisesti on olemassa myös täysin kasvipohjaisia kuivaruokia, jotka eivät sisällä soijaa.

Erikoisruokien hintoja
Hill´s prescription diet canine u/d 81,90€ (12kg)
Royal Canin urinary u/c 96,00€ (14kg) [Kannattaa tilata täältä!]

Eri kuivaruokien proteiinipitoisuuksia (proteiini/rasva)
- Bosch Renal & Reduction: 13,5%/9,5%
- Burns Chicken & Rice: 18,5%/7,5%
- James Wellbeloved Lamb & Rice: 20,00%
- Bozita Robur Genuine Salmon & Rice: 20,00%/10%
- Canidae Lamb & Rice: 21,00%/12,50%
- Precept Sensicare Lamb & Rice: 22,00%/12,00%
- Royal Canin Dalmatian 22 adult: 22,00%/18,00%

- Regal Adult/ Lamb & Rice/Salmon:  22,00%/12,00%
- Meradog Pure Turkey & Rice: 22,00%/9,0%
- Josera Optiness: 22,00%/12,0%
- ANF Adult Lamb & Rice: 23,00%/14,00%
- Bozita genuine Lamb & Rice: 23,00%/13,00%
- Belcando Adult Lamb & Rice: 23,00%/12,50%

- Eukanuba Adult large breed/Adult large breed rich in lamb rice: 23,00%/13,00%

- ANF Holistic Duck & Potato/ Holistic Adult Canine/Holistic Fish and Potato: 24,00%/15,00%

Muista!
- Tarkista eläinlääkäriltä mitä kiteitä koiralla on. Eri kiteitä hoidetaan eri tavalla.
- Jos koiran virtsaaminen ei onnistu tai vaikuttaa kivuliaalta niin heti lääkäriin!
- Juota koiralle mahdollisimman paljon vettä
- Pureskeltavaksi kidevammaisille voi syöttää kasvispohjaisia luita (esim Racinelin "siililuut"). Kesällä raksuja voi liottaa veteen ja laittaa pakkaseen, jolloin koiralla on tekemistä ja pureskeltavaa "mehujäänsä" kanssa.
- Tarkkaile koiran virtsaamista päivittäin ja mittaile pH:ta sillon tällöin.
- Yksi kiteetön näyte ei aina tarkoita sitä, että koiralla on kiteet lopullisesti hävinneet. Tarkista kiteettömyys kontrollinäytteellä (esim kerran kuukaudessa)! Yksi virtsanäytteen analysointi maksaa noin 20e. Pelkän virtsanäytteen lisäksi kannattaa myös ultrata rakko, sillä vaikka virtsanäyte olisi puhdas, voi rakossa silti näkyä kiteitä/kiviä. Virtsanäyte+ultra on ollu meillä semmonen 80e pläjäys.
- Hommaa vakuutus! Kideongelmainen koira saa rampata yleensä useamman kuin yhden kerran eläinlääkärillä.

Lähteitä ja muita hyödyllisiä linkkejä

Eläinlääkäriin.fi/uraattikiteet
Royal canin/virtsakiteet ja -kivet
Dallufoorumi/uraattikiteet keskustelua
Uric Acid Stones in Dalmatian
Dalmatian and uric acid imbalance
The Dalmatian Club of America, tutkimus (noin 3000 dalmatialaista) 15 vuoden ajalta (1981-1996) dalmatialaisten uraattikivistä
Dogaware.com/ paljon tietoa kiteistä, puriinitaulukko ja linkkejä (englanniksi)
Terveyskirjasto, kihti ruokien puriinipitoisuuksia (suomeksi)
Kihti ja ruokavalio/ Taulukko ruokien puriinipitoisuuksista (suomeksi)/ linkki ei enää toimi mutta taulukko on mulla tallessa jos joku sen haluaa :)
Purine table puriinitaulukko (englanniksi)
Puriinipitoisuus taulukko (englanniksi)
Puriinitaulukkoja lisää (englanniksi)
Dalmatian urinary stone disease British Dalmatian Club:n kattava artikkeli aiheesta
Feeding dalmatian
Healthy dalmatian diets: Preventing urinary stones and allergies
Thoughts on feeding your dalmatian
One dog’s meat is another dog’s poison—nutrition in the Dalmatian dog
LUA-Dalmatialaisista
Dalmatian treat recipes, reseptejä dalmatialaisten nameiksi
Dalmatialainen&barf 1 Artikkeli dalmatialaisten barf ruokinnasta (eng)
Dallu&barf/menu 2 Yhden dalmatialaisen barf menu (eng)
Dallu&barf/menu 3 Dallujen barffauksesta, esimerkki menu (eng)
Dog´s nutritional needs Mitä koiran pitäisi ruuasta saada ja miten paljon.