29 marraskuuta 2014

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä

(Kun tämä Tahdon2013-kampanja on kovasti ollut tässä nyt tapetilla niin jatketaan vähän samassa hengessä :) )

Jotain uutta:

Käytiin kokeilemassa tänään Jalin kanssa (vihdoin) hakua. Ei tehty mitään "oikeaa" hakua vaan ihan vaan vierailta palkan hakua. Meni niinkuin ajattelinkin eli jänskätti käydä maalimiehiltä ottamassa namia. Mutta meni kuitenkin. Toisella kiekalla sitten taas meinasi hajut viedä kun muut olivat pyörineet radalla (aloitettiin ensimmäisinä) ja kun minkäänlaista motivaatiota ei vieraiden kanssa ole toimia niin ei yllättäin tahtonut kiinnostaa. Osin varmaankin paineistui ja meni sijaistoiminnollekin kun vieraat noin yhtäkkiä yrittivät houkutella ja olin itsekin ihan ulalla kun yhtäkkiä en itse saanutkaan tehdä itsestäni "sitä juttua" vaan palkan piti tulla vierailta ja kun huomasin heti, että nyt ei ole koira kyllä yhtään asiassa. Jalin kanssa sitä motivaatiota maalimiehille saa rakentaa varmaankin pitkän kaavan mukaan.
Vaihdettiin nameista lelupalkkaukseen ja treenikaverin pörröinen vinkupatukka olikin ihan ok ja leikki mukavasti jopa vieraan kanssa. Katsotaan josko jatketaan siis lelupalkan kanssa kun namit tosiaan ei kiinnosta. Saa purkaa ehkä vähän jännitystäänkin paremmin leluun. Ei ole kuulema toivoton tapaus, ettei sillä kannata luovuttaa. Tekee ihan hyvää Jalille muutenkin kerätä itseluottamusta vieraiden kanssa, joten eiköhän me jatketa sen mitä mukaan vaan päästään.
Löysin muuten hyvän tekstin koiran itsetunnosta ja yhdistelmästä epävarma koira/epävarma ohjaaja."Epävarmuus on ainakin osittain ihmisestä koiraan tarttuva (hankittu) huono ominaisuus, joka valitettavasti ruokkii itse itseään." Hyvää tekstiä, joka kannattaa käydä lukemassa: Salme Mujunen, Koiran itsetunto ja sen kehittäminen . 

"Varsinaisesti luonteeltaan ns. käyttökelvottomia koiria ei juurikaan ole, 
koiranlukutaidottomia ohjaajia sitä vastoin löytyy yllinkyllin. 
Hyvä kouluttaja kehittää koiransa vahvuuksia, huono takertuu vähäisiinkin heikkouksiin 
ja tekee niistä kestoselityksiä koulutuksellisille epäonnistumisille. 
Rakentava muutos lähtee ohjaajasta itsestään."

Tunnistin itseni monesta kohtaa. Näin uuten lajiin tutustuessakin kun itse olen epävarma enkä tiedä mitä tapahtuu niin se näkyy koirassa kyllä heti.

Jotain vanhaa:

Yhdet agitreenit on jäänyt kirjaamatta ylös. Ei sillä että enää koko rataa muistin, mutta alun sentään. Tuo alun pyörittely itse asiassa saatiin kyllä sujumaan, mutta kaarroksilla. Se hyppää ihan selkä suorassa ja kääntyy vasta maassa, ihan sama mitä minä tein. Ei se pysty. Ihan oli pakko käydä katsomassa vanhoja videoita, että onko se joskus kääntynyt hypyn päällä ja kyllä, ainakin paremmin mitä nyt. Jumissa se siis jostain luultavasti on. Aaaaarrgh, pakkoko on asua tämmösessä perähikiässä. Minulta ihan tosissaan kysyttiin ennen yksiä treenejä miksi käyn koiran kanssa lämppälenkillä. Se kun on jo niin itsestään selvää itselle, että oli vähän vaikea ymmärtää kysymystä.

Kepeille testattiin leijeröintiä. Ensimmäisellä toistolla haki itseasiassa kepit hyvin, mutta sitten tuli uskon puute kun en ollutkaan tukemassa. Sen jälkeen ei sitten tahtonut onnistua. Kepit oli muutenkin taas vaikeassa paikassa kun loppuivat noin metrin päähän seinästä. Otettiin sitten ihan vaan putken kautta kepeille ilman leijeröintiä, että saatiin koira pujottelemaan loppuun asti. Liian monta haastetta testata leijeröintiä tähän. Teki kepit himohyvin kun olin tukemassa. Treenin puutetta sanoisin. Loppurataa en enää kuollaksenikaan muista. Paitsi että siellä olla jossain kohdassa vaikeahko takaakierto joka onnistui hyvin ja jonkun sortin sylkkäri myöskin joka sujui loppuviimein ihan kivasti.

Jotain uutta ja sinistä:


Uusi ulkoasu, alitajuntani näköjään toivoisi tänne lisää lunta! Häiritseekö otsikon gif-animaatio? Ensimmäinen animaationi ikinä, onhan se inasen kömpelö, mutta ylpeä olen joka tapauksessa! Parannusehdotuksia? Mä kyllästyn vähän turhan nopeaa näihin ulkoasuihin, vaihtelu virkistää. Josko tämä pysyisi taas vaikka hetken...

16 marraskuuta 2014

Menestyvän koirablogin resepti?


  • Valitse koiran rotu huolella. Shetlanninlammaskoira, kelpie, lk. collie, bordercollie tai villakoira ovat hyviä vaihtoehtoja. Samaa rotua omistavat pitävät yhtä ja saat kymmeniä seuraajia pelkästään omistamalla oikean rotuisen koiran.
  • Hanki järjestelmäkamera ja ennenkaikkea opettele käyttämään sitä ja vielä tärkeämpää opettele muokkaamaan kuvia. Mitä hienompia kuvia ja erikoisempia muokkauksia, sen parempi. Hyödynnä erilaisia filttereitä. Muista kantaa kameraa kaikkialla. Tekstillä ei ole väliä kunhan kuvat ovat laadukkaita. Videoita kuuluu jokaisessa koirablogissa olla myös tasaisin väliajoin.
  • Panosta ulkoasuun. Kaikkein paras olisi kun osaisit koodata ulkoasusi itse. Ulkoasun pitäisi olla yksinkertainen muttei tylsä. Mieluusti valkoinen, mutta silti värikäs. Sivupalkissa kuuluu olla hieno itse muokattu kuvalinkki koirasi omalle sivulle, tekstilinkki on niin so last season. 
  • Mitä enemmän hienoja muokattuja pikkukuvia saat sivullesi tungettua, sen parempi. Otsikon eteen, sivupalkkiin, kommenttiboxiin... Keskitys on in (vähintään päivämäärä ja otsikko), sillä sitähän ei bloggerissa voi  suoraan tehdä, joten blogisi on erilainen.

  • Mainosta. Ole aktiivinen erilaisilla koirafoorumeilla, facebookissa, keskustelupalstoilla... Kirjoita kommentteja niin moneen blogiin kuin mahdollista (jonka yhteyteen toki liität oman blogisi osoitteen). 
  • Muista liittää blogisi blogloviniin, blogilistalle, intagramiin, facebookiin... Facebook seuraajille on tietenkin luvassa blogissa näkymätöntä materiaalia vaikka todellisuudessa linkkaatkin vain linkin aina uuteen postaukseen.
  • Ota osaa jokaiseen "linkkaa blogisi" postaukseen jonka vain löydät. Googlesta on apua, jos tuntuu ettei kyseisiä postauksia löydy (usko, jossain blogissa kyseinen postaus on joka tapauksessa parasta aikaa pyörimässä).
  • Järjestä blogissasi arvonta. Vain teille lukijoille. Muista antaa lisäarpa kun blogiasi mainostetaan eteenpäin ja kun liityt blogin lukijaksi.
  • Anna lukijoiden vaikuttaa. Ei haittaa vaikka olisit aikonut kirjoittaa kyseiset postaukset muutenkin, mutta anna lukijoiden itse päättää ja äänestää mikä postaus seuraavaksi kirjoitetaan. Myös kysymyspostaukset kuuluvat asiaan. Tärkeintä, että osoitat ottavasi lukijat huomioon.
  • Toteuta blogissasi DIY-postauksia. Ihan sama vaikka paracord-pannan ja koiran namien ohjeet ovat jo kiertäneet useammassa blogissa, sinun kuuluu toteuttaa nämä postaukset ollaksesi uskottava koirablogisti. Näitä jokaisesta koirablogista löytyviä postauksia ovat myös varustepostaukset, päiväni kuvina ja erilaiset haastepostaukset.
  • Kirjoita mielipidepostauksia. Jälleen, ei ole väliä vaikka samat aiheet ovat kiertäneet blogimaailmassa sen viidennen kerran sillä onhan sinulla uusi näkökulma aiheeseen. Haistele mikä aihe on tällä hetkellä pinnalla ja kirjoita siitä. Saat lukijoita ja toivon mukaan blogikirjoituksesi lähtee leviämään facebookissa.
  • Kirjoita niin monta erityispostausta kuin mahdollista. Aiheen voit ihan hyvin kopioida jostain toisesta blogista, kunhan vain saat kirjoitettua tägin "erikoispostaus" alle mahdollisimman paljon erilaisia postauksia, joilla erotut muista blogeista.
  • Tutustu jo valmiiksi suosittuihin koirabloggaajiin ja hankkiudu heidän kanssaan koiratreffeille tai treenaamaan. Saat varmasti näkyvyyttä blogillesi sillä voit olla varma, että tämä bloggaaja kirjoittaa tapaamisesta blogiinsa.
  • Kysy lukijoiden mielipidettä asiaan.
Unohtuiko jotain?
Kuumehöyryissä tylsyyteen vaipuneena sitä tulee mietittyä kaikenlaista. Älkää kukaan loukkaantuko, tekstiä ei pidä ottaa tosissaan.

07 marraskuuta 2014

Ikuisuusprojekti nouto

Meidän kapulatreenin vaiheet kutakuinkin:
  • Koira ei koskekaan kapulaan.
  • Koira katsoo kapulaa, koskee kapulaa, ottaa kapulan suuhunsa. Ällöttää kun kapula tippuu varpaille tai muuten kolahtelee ikävästi.
  • Koira nostaa kapulan, mutta tiputtaa heti suustaan. 
  • Koira nostaa kapulan ja pitää sekunnin, kaksi, kolme...
  • Koira nostaa kapulan, muttei siedä pätkääkään liikehäiriötä.
  • Koira nostaa kapulan, sietää jo jonkin verran häiriötä, tiputtaa käskystä.
  • Koira lähtee kapulan perään, nostaa kapulan ja jää paikalleen odottamaan irrotuskäskyä (tai juoksee iloisesti rallattaen ja kapulaa jäystäen ympäriinsä)
  • Koira nostaa kapulan, sietää häiriötä, mutta ei liiku kapula suussa pätkääkään (paitsi rallatellen ja kapulaa jäystäen). Jos käskytän esimerkiksi sivulle, tottelee käskyä kyllä mutta tiputtaa ensin kapulan.
Nyt näyttää tältä:
Onneksi on koira, joka jaksaa yrittää vaikkei heti onnistuisi. Videon lopussa yksi hyvä täyskäännös ihanan huonolla seuraamisella (ei tehnyt mieli nipottaa) ja pallon repimistä. En tiedä teistä, mutta mä tuun aina niin hyvälle tuulelle kun tuota koiraa seuraa <3

Tänne tuli kuin tulikin lunta!
Kriteerinä oli ainoastaan tulla "näkysälle" kapula suussa ja tiputtaa vasta käskystä "hyvä". Perusasentoa en vaatinut, enkä puuttunut huonoon perusasentoon kapula suussa. Samoin kapulan jäystämiset ja kapulan perään hyökkimiset ja muut pelleilyt jätin huomioimatta. Se on niin ehdollistunut edessä  kapulan hakemisessa vain siihen nostamiseen, ettei liikkuminen kapula suussa tahtonut onnistua. Välähti joskus, että mitäpä jos antaisin sen hakea kapulan selän takaa ja se sitten alkoikin tuottaa tulosta. Kun paljon harrastan perusasentoon hakeutumistreeniä näin, että palkkaan koiran taakse, käännän selän ja annan käskyttämättä koiran hakeutua perusasentoon. Luulen, että tästä oli apua. Tiputteli kapulaa nyt melko paljon, mutta luminen kapula taisi vähän ällöttää.

Katsotaan sitä luovutusta sitten myöhemmin/erikseen. Aika operantisti ja sheippaamalla tätä on nyt rakennettu, mutta tykkään kun koira saa itse miettiä ja se toimii Jalille ehkä parhaiten. Nämä "työnnä koiralle kapula suuhun ja pidä suuta kiinni ettei koira voi kapulaa tiputtaa" tavat eivät meille toimi enkä niitä halua kokeillakaan.





Eihän se osaa vielä:
  • Luovuttaa kapulaa käteen.
  • Tulla oikein perusasentoon, varsinkaan kun kapula pitäisi hakea edestä.
  • Odottaa lupaa kapulaa heitettäessä.
  • Nämä kaikki yhdistettynä eli lopullinen noutoliike.
Mutta nuohan ei ole mitenkään oleellisia.

Jos treenaisi useammin kuin kerran puolessa vuodessa niin tämä projekti saattaisi edistyä vähän nopeamminkin? Mutta hei, se ajatus kapula suussa perusasentoon tulemisesta on vihdoin edes muhimassa koiran päässä!

04 marraskuuta 2014

Kokkola 25.10.2014 agilitykisavideo

Kisaraportin kirjoitinkin jo aikaisemmin, löytyy täältä.

Keski-Pohjanmaan koirakiltalla on minun mielestäni hirveän kiva periaate kuvata kotikisoissa seuralaisten suoritukset. Kisoissa on yksi kisatyöntekijä vartavasten kuvaamassa. Ei olisi mielestäni huono idea ottaa muuallekin  käyttöön.

En kuitenkaan ajatellut, että meidän rataa kuvattaisiin kun varsinaisesti edustetaan vielä JAT ry:tä, mutta meidän kouluttaja oli meidän suorituksen bongannut ja kuvannut (tai pyytänyt kuvaamaan) kun tiesi meidän olevan tällä hetkellä kiltalaisia. Kiitos siitä!

Ei se nyt videolta näytä ihan niin pahalta kuin miltä se tuntui. Kepit käskytän (yllättäin?) huuuoooonosti ja koira kääntyy katsomaan minua huutelujeni takia eikä sen takia hae niitä keppejä. Miten olisi vaikka se yksi kunnon keppikäsky eikä mitään tuollaista ihme hihkumista mistä koira ei ota selkoa? Ja pakkoko on huitoa? Ihan muuallakin radalla. Kai se on. Pakko. Joku kultainen keskitie tuohon keppien ohjaamiseen kisoissa pitäisi kyllä löytää. Tuo keppien jälkeinen jäätyminen oli myöskin aika hauska ja lopussa olin tosiaan auttamattomasti myöhässä.

Noooh, oli meillä ainakin ihan hauskaa ja yritystä :D

Kepit tuntui hitaalta ja muutenkin meno oli jotenkin ehkä hitaanpaa kuin yleensä? Molemmilla. Poika on tuntunut vähän jumiselta, pitäisi päästä fyssarille, mutta eihän täällä päin sellaisia ole. Koirahieroja sentään Kokkolassa, voisi käydä koittaa käydä edes hierojan kautta. Taidetaan jättää ainakin tämän viikon treenit väliin.

02 marraskuuta 2014

Vain elämää

...ei sen enempää- eikä tarvitsekaan. Koska lämpötila on lähiviikkoina vaihdellut +10 asteesta melkein -10 asteeseen niin kuvissa on kivasti sekaisin syksyisempää ja talvisempaa fiilistä.


Jostain syystä minulla on ollut aika usein kamera mukana jos vaan töistä pääsen niin järkevään aikaan että valoa riittää. Ja oih, kun tuolla voi kuvata jopa pienessä hämärässä! Harjoitellaan, harjoitellaan, mutta kyllä tuo uusi putki aika kivasti nosti kuvausmotivaatiota.

Jali sai uuden Hurtan heijastinliivin. Kaikenlaisia soviteltiin, mutta tuohon päädyttiin. Kaipasin kovasti itse kunnon heijastusta myös eteen, mikä monessa mallissa oli minun mielestäni hyvin vaillinainen. Miksiköhän? Tuosta mallista löytyi ihan kivat heijastimet ympäriinsä.


Juu, rapaa ja loskaa ja jäätä ja lunta. Käytiin me juoksemassa viime keskiviikkona myöskin aksatreeneissä. Rata oli meille kohtuu hankala ja tuntui taas vähän sekavalta, mutta siellä oli kyllä kivojakin pätkiä. Esimerkiksi tuo kakkosen niisto sujui hyvin. Treenin loppuun otettiin muutamat toistot pitkästä aikaa keinua kun se radan sivulla oli. Säikähdettiin, mutta noustiin uudestaan. Semmosta se on se meidän keinu.
Ainiin, Kokkolan kisaradalta on kuin onkin tulossa videota! Linkkaan sen sitten kun video nettiin asti löytää tiensä :)
Tokon puolelta Jalin nouto on taas edistynyt! Mutta siitä lisää kun saan liikkuvaa kuvaa aikaiseksi.
Tulisipa jo lunta.