Eilen talmaattitreeneissä noseworkkia ja tokoa/rallya. Paikkamakuussa kesti vieruskaverin nousun ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kerralla ei sitten pysynytkään. Häiriöänä lisäksi rallyilevia huskeja, joihin ei juurikaan kiinnittänyt huomiota, mutta kun vierestä kaveri lähti niin oli pakko lähteä leikkimään... En yhtään huomannut miten tilanne eteni, mutta mur. Sen jälkeen teki ihan onnistunutta paikkamakuuta ja -istumista, mutta hmph. Näitä pitäisi tehdä enemmän, mutta haluaisin tehdä sen hallitusti eli niin, että tiedän, että vierustoveri vaikka kutsutaan luokse eikä ole pelkoa, että Jali saisi palkata itseään leikkituokiolla ja että pystyisin heti puuttumaan ja otettaisiin uusiksi kunnes menee kaaliin. Ettei liikkuvia muuttujia olisi ihan niin paljon mitä nyt oli.
Noseworkissa oli alussa asiassa, mutta toisella kiekalla haisteli vain maata ja oli kuin ei olisi koskaan mitään nenäilyä tehnyt. Hmpph. Satunnaiset tokoilut, mitälie tehtiinkään, oli ihan ok, mitä nyt koira edisti ja poikitti ihan ihmeellisesti ja minä en puuttunut asiaan mitenkään ja kaikki oli ihan epämäärästä, tehdään mitä sattuu ja ilman että Jali oppii tästä yhtään mitään. Hmph.
Olen huomannut itsessäni treenirintamalla pientä whatever meininkiä. Tarvitsisin osaavamman ohjeistusta, että saan itsestäni ja koirasta enemmän irti tai edes tavoitteellisesti treenaavan treeniporukan. Viikottaiset dallutreenit on enemmänkin kuin jees ja tekee hyvää Jalille päästä häiriöön tekemään jotain, mutta en vaan tunnu saavan itsestäni näissä treeneissä oikein mitään irti. Teen jotain epämääräistä, palkkaan mistä sattuu, en pidä kriteerejä.Tehdään tuttua ja turvallista ja olen vain tyytyväinen siihen, että koira on ylipäätään kiinnostunut minusta eikä ympäristöstä kun voisin hyvin haastaa ja vaatia koiralta enemmänkin. Silti tehdään vaan jotain perusasennonhakua ja seuraamista ja käännöksiä ja blaaaah. Ollaan koko ajan mukavuusalueella.
Huomaan petraavani osaavamman koulutuksissa, kun ympärillä on muita perfektionisteja. Tiedän miten pitäisi treenata, mutta kun tukiverkko ja perseellepotkijat puuttuvat niin sitä vaan lipsuu jauhamaan samaa tuttua ja turvallista. Tiedän, mutten osaa toteuttaa ilman tukea tai ulkopuolelta tulevaa "painostusta". Pitäisi tehdä hallittua häiriötreeniä. Impulsiivikontrollia. Paikkamakuuta. Yleistää ruutua ja kiertoa. Pysyä kriteereissä ja vaatia koiralta. Uskaltaa käydä niillä koiran äärirajoilla ja venyttää niitä eteenpäin. Olla systemaattinen, miettiä treenejä etukäteen. Asettaa tavoitteita.
Olisi niin mukava tuskailla jonkun kanssa joka ymmärtää kun koira hakeutuu kerta toisensa jälkeen ruudussa etukulmaan tai ei löydä kiertoa ensimmäisellä toistolla. Joku joka pitää myös tärkeänä sitä, että muistaa nillittää siitä perusasennon suoruudesta joka kerta ja huomauttaa koiralle putoavasta kontaktista. Seura tekee kaltaisekseen, jotenkin on vaikea treenata ajatuksella jos muutkin ovat höntsäilylinjalla. Tai kun ainoa oma tavoite on että "kunhan se nyt jotain tekee".
Tykkään treenata yksin, mutta tokossa varsinkin tuntuu, että on pakko olla se treeniryhmä ympärillä jos haluaa edistyä. Ei paikkamakuuta pysty yksin treenata kuin tiettyyn pisteeseen. Häiriökäskyihin reagoimattomuutta ei pysty treenata jos ei ole ketään huutelemassa niitä häiriökäskyjä. Tarvitsisin vertaistukea. En pitäisi yhtään mahdottomana tehdä tästä tokovaliota, mutta yksin en vaan siihen pysty.
Olen miettinyt ilmottautumista kokeeseen ihan vaan motivaatiosysäyksenä. Saisiko treeneistä vähän tavoitteellisempia ja järkevämpiä kun olisi jotain mitä tavoitella? Enköhän täältäkin löytäisi sitä tavoitteellisesti treenaavaa porukkaa kun ottaisin asiakseni selvittää. Mutta miten se on vaan niin vaikeaa yrittää tunkea valmiisiin treeniporukoihin tai yrittää muodostaa omaa?
Treenimasis vol 2000.
