29 joulukuuta 2015

Oli vuosi 2015

Olinhan minä vuodelle 2015 jotain tavoitteita asettanut, vaikkeivat ne vuoden aikana hirveästi mielessä pyörineetkään. Me ei aiota olla blogimaailman poikkeus vaan mekin katsotaan miten tavoitteissa onnistuttiin! Kaikki postauksen kuvat otettu muuten joulukuussa. Ah, Suomen talvi!
  • Ensisijaisesti me halutaan pysyä edelleen terveenä. Vaikka itsestään selvyyshän tämä pitäisi olla, mutta pakko mainita. 
    • Jooo!! Not bad! Uraattikivien suhteen ollaan vietetty kivaa varmaa siestaa ja toivotaan, että meno jatkuu yhtä vaivattomana jatkossakin! Blogitekstien mukaan ollaan helmikuussa kärsitty hetki nenäpunkista, mutta muuten "terveys"-tunniste näyttää vuoden 2015 suhteen kivan tyhjältä! Kesällä käytiin poistamassa hammaskiveä kun en itse saanut niitä raaputeltua pois, mutta muuten pysyttiin kaukana eläinlääkäristä.
  • Ensi vuonna agilityradoillekin eli keinu kuntoon. Varmuutta myöskin kepeille ja toiveissa olisi päästä treenaamaan myös omatoimisesti kun kerran viikossa viikkotreeneissä ei vain ole mahdollista kehittyä siinä missä olisi tarve. Tai kunhan pääsisi edes treenaamaan jossain. (Ikävä Jattilaan...)
    • Blaaah. Ollaan blogin mukaan treenattu agilityä viimeksi maaliskuussa! Ei oikein ollut otollinen vuosi millekään ryhmäpaikalle eikä itsenäisestikään päästy/keretty treenaamaan. Ei se osaa vieläkään keinua kunnolla ei :D Välillä katson jotain vanhoja agivideoita ja sitä koiran intoa ja haikailen radalle. Mutta toisaalta muistan miten turhauduin agitreeneissä helposti kun en itse vain osaa tai ymmärrä. Agility jäänyt siis jännästi unhoon, mutta kaipuu radoille on toisaalta vieläkin...

  • Voihan toko. Uudet sääntömuutokset (1.8.2015) vaikuttaa itseasiassa mielenkiintoisilta, mutta kapulan pito. Prkl kapulan pito. Yritettäiskö kuitenkin korkata se ALO ensi vuonna, yritettäiskö? Uusilla tahi vanhoilla säännöillä. Kun pääsisi tätäkin treenaamaan johonkin.
    • Kapulan pito, check! Kisat, check! Yritettiin ja onnistuttiin! Mentiin kokeeseen vanhoilla säännöillä kesäkuussa Pieksämäelle ja kerättiin kasaan 165,5 pistettä oikein tasomme mukaisella työskentelyllä. Kivat kisat, vieläkin on hyvä mieli :) Ei treenattu missään ryhmässä, mutta ennen kokeita kerjättiin paikkisseuraa sieltä mistä saatiin. Uudet säännöt on kivat ja muutenkin ollut tosi kiva päästä treenaamaan uusia juttuja. 
  • RTK1. Tämä on oikeastaan hyvinkin realistinen tavoite ja pitäisi olla kyllä ihan mahdollinen.
    • Jopjop. RTK1 saatiin kasaan tammikuussa Seinäjoella. Sen jälkeen rally on ollut vähän unholassa enkä ole edes kisapaikkoja katsonut, vaikka AVO-luokka voitaisiin hyvinkin käydä kokeilemassa. Rallyn liikkeitä ollaan kyllä höntsäilty, mm. seuraamista oikealla puolella ja erilaisia käännöksiä.
  • Hakua olisi mukava jatkaa. Kisatavoitteita en elättele. Tottistelu taitaa olla meille sitä, että opin pelaamaan tuon koiran vireen kanssa ja saan sen tekemään hyvällä fiiliksellä myös muualla kuin häiriöttömässä ympäristössä. 
    • Njäääääh. Pompittiin taas eri paikkakunnilla ja treenipaikka jäi jälkeen enkä uutta saanut aikaiseksi etsiä. Ollut niin muuta ajateltavaa. 
  • Pakko ottaa tähän vielä erikseen nouto. Mähän opetan tuon noutamaan. Ja pitämään sitä kapulaa. 
    • Woopwoop! Sehän pitää ja pitääkin oikein mukavasti! Nouto onnistuu jo kokonaisenakin, mutta tarvitsee toistoja ja varmuutta mitä joku ei ole saanut aikaiseksi viimeistellä.

  • Paineistumaton koira kisakentille! Kisavarmuutta ohjaajalle ja koiralle lajissa kuin lajissa. 
    • En muista millon viimeksi Jali on lyönyt lukkoon paineistumisen takia? Olen ehkä itse rennompi ja itsevarmempi treenatessa mikä näkyy myös koirassa. Tällä hetkellä ajattelen kisoistakin ehkä eri tavalla kuin joskus aiemmin. Ei ole niin vakavaa ja turha panikoida :) Ei me viime vuoden puolella taidettu käydä kuin kahdet kisat, mutta mikä tärkeintä, molemmat oikeinkin rennolla fiiliksellä! 
  • Josko hitusen säännöllisempää (tavoitteellisempaa?) treenaamista, että edistyttäisiinkin johonkin? Vi ses. 
    • Joo ei. Toisaalta mä nyt vaan taidan olla tällainen sunnuntaitreenaaja ja se kyllä sopii meille oikein hyvin! Käytiin kuitenkin ihan kivasti koulutuksissa kun dalluyhdistys sponssasi 2xKorrien koulutuksen ja Riitta Kivimäen koulutuksen. Sanotaanko, että treenattiin kausittain ahkerammin ja oikeastaan tosi paljon vaan pohjia uusiin liikkeisiin (ruutu, tunnari, metallikapula, merkin kierto, peruutukset...). Ehkä olen sisäistänyt paremmin, että "ei se määrä vaan se laatu" ja osaan paremmin purkaa tokon liikkeet pieniin treenattaviin paloihin joita treenata. Ajattelen kauaskantoisemmin ja tunnistan paremmin ne meidän vahvuudet ja heikkoudet? Hyvin tokopainotteinen vuosi kyllä ollut. Uutena lajina ollaan myös opeteltu noseworkkia.

  • Lihashuolto kuntoon. 
    • Käytiin alkuvuodesta hierojalla helmikuussa (ei huomautettavaa) ja kesällä kunnon huoltotauko kun oli kunnolla jumissa ja tarvitsi useamman hierontakerran. Ei taidettu käydä kuin hierojilla, edelleen haluaisin viedä tuon jonnekin osteopaatille. 
  • Pidetään hausssskaaaa! 
    • Koirailun osalta oikein rento vuosi kaikin puolin. Treenaaminen ei ole ollut erityisen tavoitteellista, mutta kun ollaan treenattu niin ollaan kyllä mielestäni onnistuttu pitämään hauskaa. Ei me hampaita kiristellä muutenkaan :D
Semmoinen vuosi. Paljon tapahtui ja toisaalta niin vähän. Katsotaan mitä uusi vuosi tuo taas tullessaan!

27 joulukuuta 2015

Liebster award*3

Joulusta selvitty ja näin välipäivinä on hyvä paahtaa vastaukset viimeisiin Liebster Award haasteisiin. Huhh. Sen verran laiska olin, etten vastaa jo ennestään vastattuihin kysymyksiin. Kaivakaa vastaukset itse esiin vanhoista haasteista jos kiinnostaa.

Random kuvituksena "making of joulutervehdys" kuvia. Ei ehkä laadullisesti priimoja ja pikaisen käsittelyn läpikäyneitä, mutta jotenkin niin hauskoja :D Ajattelin ensin kirjoittaa kuviin kuvatekstit, mutta totesin, että Jalin ilmeet puhuvat varmaan puolestaan.

Ensimmäisestä haasteesta kiitoos Pure-Jenkki.
1. Mikä on ollut paras muistosi menneeltä vuodelta?
Maisterin paperit.
2. Jos saisit toivoa yhtä asiaa mikä se olisi?
Äh. En tiedä!
3. Millä perusteella valitsit koirasi/koiriesi nimen?
Jali oli kasvattajalla nimetty Jalleksi, siitä sitten väänsin Jaliksi. Tykkään lyhyistä, kaksitavuisista ja helposti sanottavista nimistä. Kaikki Daisyt ja Mistyt ja Dracot sun muut on omaan suuhun liian hankalia.
4. Mikä on parasta koirassasi?
Olen tainnut tähän vastata joskus aiemmin.
5. Mistä vuodenajasta pidät eniten ja miksi?
Vaikea kysymys. Haluaisin sanoa, että kaikista kun kaikissa on puolensa. Ehkä kesä tai talvi vie voiton.
6. Paras lapsuuden muistosi?
Hmmm. Joulut?
7. Miksi valitsit juuri sen koiran, joka sinulla on nyt?
Jali oli minulle tullessaan jo puoli vuotias, joten eipä siinä enää valinnanvaraa ollut pentujen kesken. Mutta muuten lyhyesti oikea ilmoitus oikeaan aikaan.
8. Jos saisit muuttaa yhden asian koirassasi mitä muuttaisit?
Tähän olen vastannut aiemmin.
9. Mitä tekisit jos saisit kutsun linnanjuhliin?
Hyppisin riemusta, hommaisin mittatilauksena juuri mulle tehdyn puvun, hommaisin kunnon meikkauksen ja kampauksen ja leiriytyisin tarjoilupöydän ääreen mässäämään.
10. Minkä nimen antaisit lapsellesi?
Hmmm. En ole miettinyt asiaa. Ehkä jonkun vanhanaikaisen tai suvussa kulkevan nimen?
11. Voisitko antaa lapsellesi edesmenneen koirasi nimen?
En. Koiran nimet erikseen. Kyllä se edesmenneen koiran nimi vaan herättää niin tunteita, etten voisi kuvitellakaan nimeäväni lastani samalla nimellä. Ja toisekseen ei kävisi mielessäkään nimetä lasta vaikka Pikiksi :D Eli koiran nimet tosiaan koiran nimiä eikä perus Pekkoja ja Liisoja täällä.

Vellan elämää-blogista.
1. Mikä on tällä hetkellä parasta elämässäsi?
Opiskelijastatuksesta pääseminen ja uuden vuoden mukanaan tuomat vakaat rahanlähteet eli töiden alkaminen. Vaikkakin vain sijaisuus.
2. Mistä lemmikkisi on saanut nimensä?
Vastattu yllä.
3. Mikä on suosikki kuva lemmikistäsi?
Vaikea! Mutta ensimmäisenä mieleen tuli nämä:
4. Mikä on lempi vuodenaikasi?
Ks. yllä.
5. Millainen on arkesi koirien kanssa? Entä ilman koiria?
Herään, käyn aamulenkin, teen aamutoimet, syön, lähden töihin (jos oletetaan, että olen onnellisesti työelämässä), tulen töistä, käytän koiran lenkillä/treenaan, syön, katson teeveetä, käydään iltalenkki, teen iltatoimet, menen nukkumaan. Arki ilman koiraa, mitä se on?
6. Harrastako jotain mihin ei liity koirat?
Tällä hetkellä en taida. Opiskeluaikoina kävin pelailemassa sählyä, mutta tällä hetkellä ei ole porukkaa tiedossa.
7. Mikä on lempi koirarotusi? Entä rodut, jotka eivät miellytä sinua yhtään?
Lyttykuonot on melko nounounou. Lempikoirarotuihin taitaa tämä dalmatiankoira aika vahvasti kuulua. Tähän olen tainnut vastata tarkemmin joskus aiemmin.
8. Onko sinulle koskaan käynyt tilannetta, jossa olisit säikähtänyt pahanpäiväisesti?
Kun koira juoksee päin tietä jossa juuri viilettää auto ohi. Tilanne oli kyllä valitettavasti pahempi kuin pelkkä säikähdys. Kaikki tilapäisetkin "en tiedä missä koira on" saa säikäyttämään, varsinkin jos liikutaan lähellä liikennettä.
9. Jos saisit nyt valita, niin minkä rotuisen koiran ottaisit ja miksi?
Varmaankin dalmaatin. Koska ois kiva kasvattaa moinen pennusta asti harrastuksia ajatellen.
10. Mitä teet yleensä vapaa-ajallasi?
Jos en puuhaile koirajuttujen parissa niin varmaankin katselen sarjoja/elokuvia tai sometan.
11. Jos saisit olla jokin eläin yhden päivän, niin mikä eläin olisit, miksi?
Varmaankin joku lintu, koska lentäminen ois siistiä!

Ja Puikkonokka- blogista.
1. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi ja miksi?
Ks. yllä.
2. Sano koiraurheilulaji(t), jo(i)ta haluaisit testata/harrastaa, muttet ole vielä testannut?
Vastattu aiemmin, mutta sanotaan nyt MEJÄ.
3. Mitkä ovat tämän hetken top3 koiratarvikkeet?
Fleecehaalari, heijastinliivi ja valo.
4. Millaisia outoja tapoja koirallasi/koirillasi on?
Syliin istuminen, maassa pyöriminen ja öriseminen kun on kivaa, tassulla huitominen tai pään nojaaminen jalkoihin kun on tylsää. Istuminen röhnöttämällä johonkin nojaten. Syödä ei pysty yksin jos ei välillä käy tarkistamassa, etten ole kadonnut minnekään. Nämä nyt äkkiä tuli mieleen :)
5. Mikä on yksi mieleenpainuvimmista hetkistä koirasi kanssa?
Vastattu aiemmin.
6. Ikävin velvollisuus tai asia koiran omistamisessa?
Menettäminen.
7. Paras vinkkisi ensimmäisen koiransa ottajalle?
Ihan tämä perus, että mieti mitä haluat koiralta! Jos et itse lenkkeile ja tykkää liikkumisesta niin älä hommaa aktiivista paimenta vain koska ajattelet että kyllä se koira sitten saa liikkeelle. Väärä rotu väärällä ihmisellä on hyvin ikävä kombinaatio. Mieti oletko ylipäätään koiraihminen, miksi haluat koiran, mitä sinulla on koiralle tarjota? Hommaa koira luotettavalta kasvattajalta. Ensimmäisen koiran kanssa helposti vain tyytyy siihen ensimmäiseen pentueeseen, joka vastaan tulee, mutta neuvoisin pitämään sen maltin mukana. Jos lähipiirissä on koiraihmisiä niin kysy neuvoa heiltä tai tiedustele neuvoja vaikka somen kautta.

Kun rotu on valittu, mieti ennenkuin se supersöpö karvapallo on kotona jo muutamia sääntöjä. Pääseekö koira sängylle/sohvalle? Saako se kerjätä ruokapöydästä? Minkälaista hihnakäytöstä haluat koiralta? Näin esimerkiksi. Kun olet tietyt jutut miettinyt jo etukäteen on niistä helpompi pitää myös kiinni.
8. Miten koirasi viettää joulua tai eroaako se normaaleista päivistä?
Ei niin mitenkään.
9. Miksi valitsit sen rotuisen koiran/koirat kuin sinulla on?
Vastattu joskus aiemmin.
10. Teetkö koirallesi/koirillesi itse herkkuja koskaan ja jos teet, millaisia ne ovat?
Nääh. Joskus varmaan keitellyt brotskun sydämiä tai brotskun suikaleita ja ehkä jonkun jauhelihalevynamijutun oon tainnut tehdä, mutta siihen se on tainnut jäädä. Oon liian laiska moiseen.
11. Kolme hyvää puolta koirasi/koiriesi rodusta?
Monipuolisuus, liioittelematon rakenne ja huumorintaju.

16 joulukuuta 2015

Metallikapulaan tutustumista

Jos olet ollut lukijana kauemman aikaa, saatat olla tietoinen meidän viha-rakkaus suhteesta noutoon (se on ansainnut oman tunnisteensakin!). Noh, voinette arvata, että jos puukapula tuotti ongelmia niin johan metallikapula oli hirvitys! Loppujen lopuksi kun alkujärkytyksestä toivuttiin se taisikin olla suurempi hirvitys omistajalle kuin koiralle. Tuttuun tapaamme ei treenattu mitenkään aktiivisesti vaan aina silloin tällöin ja kausittain. Nopeampaakin edistyy kunhan jaksaa nähdä vaivaa, mutta mikäs kiire meillä ALO/AVO-luokkalaisilla olisi edes metalliin tutustua. On vaan niin hauska testailla :) Testasin Almallekin kapulan pitoa kirpparilta halvalla ostamallani minikapulalla ja näköjään se kapulan saaminen koiran suuhun voi oikeasti ollakin helppoa. Almu edisty yhdellä treenikerralla pidemmälle kuin Jali ehkä kuukaudessa :D Niin sitä on koirissa eroa.

Kaikki kuvat ja videot kännykkälaatua.
Kuva, jonka @hennaoj julkaisi

Elokuu. Jos tarpeeks kauan tuijottaa niin ehkä se häviää pois? Metallikapula oli Jalille aluksi pienoinen järkytys. Jali kun ei ole niitä koiria, jotka voi lähettää suorilta suorittamaan noutoa metallilla. Kiusattiin monet illat metallilla ruokakuppitreeninä ja aika pian alkoi kiinnostamaan kun "enalahyiällööö"-mutinasta ja kapulan tökkimisestä tassuilla lähti hetkeksi ruokakuppi ja kapula veks.  Ahne koira <3 Käskysana ja toiminto kun oli tuttu niin tuollaiselle hölmöilylle sanottiin piutpaut. Kuitenkin jonkun verran aloitin matalemmalla kriteerillä eli ensin riitti pelkkä suun aukaiseminen ja hampaiden osuminen ja siitä sitten pikku hiljaa nostoon.


Lokakuu. Ai mikä hyvä puruote? Noh, kunhan suussa pysyy! Edelleen ruokakuppitreeniä. Nyt myös pitotreeniä eli kädestä poimimista. Vapauta jo pliiiiiiis eli vähän pitää mutista ennenkuin tarttuu, muttei enää ihan niin paljon protestoinut mitä alussa. Välillä sovitteli suutaan kapulan ympärille siihen tarttumatta, mutta ei tiputa kun kapulan suuhun asti saa. Haettiin jo sitä liikettäkin eli saatoin pyytää kapula suussa sivulle ennen vapautusta tai temputtaa.

Joulukuu. Ensimmäistä kertaa kokonainen nouto metallikapulalla. Pikku-Alma oli häiriköimässä eikä sen takia tarttunut heti ensimmäiseen käskyyn kun ihmetteli kun Alma riensi kapulalle.Videolla Jaliksi tosi hyvä ja varma nosto. Palautus hidas ja epävarma, mutta se on hyvin pieni ongelma ja helposti korjattavissa. Ote ei ole vielä hirveän varma, joten palauttaa kapulan vähän hassusti pää ylhäällä, jotta pysyy varmasti suussa eikä vaan tarvisi purra tiukemmin. Kameli :D

Vielä saattaa esim siirrellä kapulaa tassulla hakiessaan eli pieni ällötys on jäljellä. Mutta uskoisin, että sekin loppuu kun vaan saa lisää toistoja ja varmuutta. Metallia ollaan tehty aina treenatessa ensimmäisenä kun on vire korkeimmillaan ja ällötyskerroin tällöin matalimmillaan. Toimii kivasti! Ilmekin on parantunut huomattavasti eikä se enää näytä kapulan kanssa "määkuolen"-naamaa.

Kyllä siitä vielä tokovalio leivotaan, köhköhköh :DD

11 joulukuuta 2015

Miksi niin rakastan treenaamista dalmatiankoiran kanssa?

Esineruutua

Hanska ruudussa löytyy helposti ja lähtee vauhdilla tuomaan kohti. Hanska kuitenkin putoaa suusta vähän matkan päässä. Tulee sivulle ilman hanskaa. Aivot raksuttaa, ohjaaja ei reagoi mitenkään. 
*Okeiokei, tässä meni nyt joku väärin, katotaas. Ai pitiks mun tuua se hanska ihan perille asti? Hanska, haluuks se hanskan?!* 
Rientää innoissaan hakemaan hanskaa ja tulee niin vauhdikkaasti sivulle päätään heilauttaen, että hanska lentää monen metrin päähän taakse. Ohjaaja yrittää hillitä nauruaan.
*Hmmm. Ei tässä näin pitänyt käydä. Kui se ei vieläkään oo tyytyväinen. Aihei se hanska, mihin se oikeen hävis??? Justhan se oli mulla!?*
Etsii hanskan ja tulee pönöttämään tyytyväisenä itseensä sivulle. Ansaitsee tästä aivotyöskentelystä palkaksi THE pallon.

Ruokakippotreeniä

*Ruokaaaruokaaa tuollaonruokaa kuolennälkäään!*
Ohjaaja kääntyy selkä kohti ruokakippoa ja pyytää koiran sivulle.
*Mää kuoolen. Joku varastaa sen jos mää käännän selkäni. Äkkkiiiiäääää!!*
Tulee "sivulle" kylki ohjaajan selkäpuolella jaloissa kiinni, yrittäen pitää kontaktia. Ohjaaja pidättelee nauruaan.

*Camoooon, miten niin ei muka kelpaa?! Et oo tosissaaaaas, ihme nipotusta!*
Korjaa oikealle paikalle ja saa vapautuksen ruokakipolle.

 #normipäivä. #vaindalmatiankoirajuttuja #painttöherryksiä

30 marraskuuta 2015

Mustaa, valkoista ja harmaata. Ja vastauksia kysymyksiin!

Näitä haasteita on taas kertyny ihan kivasti, koitan saada näitä pikku hiljaa tehtyä pois. Kivahan näihin on vastata, mutta kun on samaan kysymykseen vastannut jo monet kerrat niin välillä tuntuu että vaan toistaa itseään. Onneksi joukossa on aina uusiakin kysymyksiä :)
Kuvituksena viimeiset Jyväskylä otokset. Olin niin onnellinen kun saatiin vielä Jyväskyläänkin (hetkeksi) lunta. Kivuttiin siis Laajavuoren huipulle ja nappailtiin vähän posekuvatuksia. Moikka Jyväskylä, ehkä me tavataan vielä! (Mä ihailen niitä joiden kuvat on muokattu samoille sävyille. En oo vielä päässyt samaan kun tykkään muokkailla aina sillon ja tällön ja sitten kuviinkin mystisesti ilmaantuu aina eri sävyjä vähän mielialankin mukaan eikä mulle ole oikein vakiintunut mitään omaa tyyliä. Koittakaa kestää :D)
Ensimmäisestä haasteesta saan kiittää Sinisukka-blogia.

1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri sen rodun/rodut, mitä sinulla on nyt kotona? Oletko tyytyväinen valintaasi?
Tähänkin olen varmaan joskus vastannut. Mutta hyvin tiivistetysti halusin aktiivisen (muttei liian aktiivisen), keskikokoisen-suuren ja monipuolisen koiran joka jaksaa monessa menossa mukana ja jonka kanssa voi vähän kokeilla kaikenlaista. Olen tyytyväinen.
2. Mikä oli ensimmäinen käsky jonka opetit koirallesi/koirillesi, miksi?
Hmmm. Varmaankin opettamalla opetin ehkä jonkun tyyliin istu-käskyn. Koska jokaisen koiran kuuluu osata istua? En muista!
3. Mitä mieltä olet oman rotusi/rotujesi kasvatuksesta, onko jotain mihin haluaisit muutosta jalostuksessa?
Täällä bloginkin puolella olen kirjootellut näistä uraattikivi ongelmista. Jos mulla ois multiallergia-atoopikko niin varmaan markkinoisin sen puolesta, muttakun se on vaan vissiin helpompi puuttuu siihen mistä on omakohtaista kokemusta. Uraattikivien kanssa ollaan menty kivaan suuntaan sillä LUA-koirien määrä on Suomessakin kivasti lisääntynyt ja useampi kasvattaja on lähtenyt touhuun mukaan! Minä näkisin myös enemmän luonnepuolen jutuista osoitusta ja toki niitä harrastustuloksia, mutta ymmärrän kyllä että rotu on lähinnä seurakoira vaikka ne pk-oikeudetkin löytyvät.
4. Onko koirallasi/koirillasi ollut ongelmakäyttäytymistä, jos on niin mitä?
Vastannut aiemmin näin: "Nojuu. Meillä on vielä välillä ongelmia ohitusten kanssa ja sen lisäksi vapaanaoloissa riista ja joskus toiset koirat tuottavat ongelmia... Ahnepossu hyppii myös tiskipöydälle ruuan toivossa kun jää yksin."
5. Mieleenpainuvin onnistuminen koiran kanssa?
Se kun meidän yhteistyö alkoi pikku hiljaa pelittää. Kaikki onnistuneet treenit ja kisat joiden jälkeen ei voi olla hymyilemättä.

6. Haluaisitko itse joskus kasvattajaksi?
Aiemmin vastailtu: "En tiedä, ehkä? Toisaalta en usko, että pystyisin tekemään niitä päätöksiä mitä kasvattajien joutuu tehdä. Mistä tietää tehneensä oikeat valinnat? Mitkä (terveys/luonne)seikat ovat niin merkittäviä, ettei koiraa (sukua) voi käyttää jalostukseen? Toisaalta kiinnostaisi, mutta ehkä se vastuu olisi liian suuri tai ottaisin sen liian suurena. Pyrkisin täydellisyyteen vaikkei se ole käytännössä mahdollista."
7. Harrastatteko jotain lajia, mitä ja miksi? Haluaisitteko harrastaa jotain lajia?
Harrastellaan tokoa, rally-tokoa ja agilityä. Agilityä alettiin puuhaan ensimmäisenä, koska se oli niiiiin makeen näköistä. Ja siistiähän se oli. Nyt on jäänyt vähän olosuhteidenkin pakosta hunningolle. Tokoa ollaan tehty oikeastaan myöskin koko ajan jonkun verran. Alussa hyvinkin "ei tosissaan" mutta pikku hiljaa vienyt kyllä mennessään ja tokon pilkunviilaaminen onkin ihan superhauskaa! Tokossa korostuu myös ehkä jotenkin enemmän se yhteistyö, agility kun on vauhdikkaana lajina monelle koiralle itsessään motivoivaa, mutta tokoon se motivaatio pitää rakentaa ihan muuta kautta. Rally tuli mukaan vähän vahingossa. En uskaltanut tokokokeeseen, mutta päädyttiin yrittämään rally-kokeeseen ja sehän olikin ihan hauskaa. Nosework on meille sellaista ihanan (omistajalle) aivotonta aktivointia.

Haluaisin ehkä edelleen treenata kunnolla hakua+pk-tottista. Olen aika varma, että Jalista olisi myös niihin kokeisiin, mutta vaatisi kyllä töitä. Luulen, että jää seuraavan pennen harteille tämä pk-puoli ellei nyt vakiinnuta jonnekin ja päästä johonkin sopivaan ryhmään. Niiin ja mejä kiinnostaa myöskin testata. 
8. Pahin asia, jota koirasi on rikkonut?
Siskon uudet nahkakengät.
9. Oletko tyytyväinen koirasi arkitottelevaisuuteen?
Olen ja en. Vielä on petrattavaa...
10. Oletko käynyt koirasi/koiriesi kanssa näyttelyssä?
Olen. Käytiin hakemassa se "harrastus H" vaikken tiedä tehdäänkö me sillä mitään.
11. Tämän vuoden paras hetki/muisto?
Koirailun osalta varmaan nuo ekat tokokisat.

ps. Joo ei tuu joulukalenteria, ei vaan kerkeä. Eiköhän näitä kalentereita löydy muista blogeista :)

20 marraskuuta 2015

Etujalat vai takajalat- kas siinä vasta pulma?

Riitta Kivimäen koulutuksessa yhdelle koiralle mietittiin ratkaisua kaukoihin, erityisesti maahan-istu-vaihtoon. Siinä hetken pyöriteltyä Riitta totesi, että joskos tälle olisi kuitenkin etujalat paikallaan kaukot luontaisempia? Koiralla oli aika pitkälti samoja ongelmia kuin Jalilla, joten aloin pohtia, että hetkinen, tiedänkö minä kumpi tapa Jalille on helpompi?

Takajalkakaukoihin päädyin koska, noh, kaikkihan niitä tekevät. Ilman sen kummempaa ajatusta siis, ajattelin sen olevan helpompi tapa opettaa. Tein kuitenkin tässä kotosalla Jalille samaa testailua mitä Riitta teki koulutuksessa ja totesin että pahus, nämä etujalat paikalleen liikeradathan irtoaa Jalilta hyvinkin helposti!

Jali on melko etupainoinen koira ja sille etuosan ylös nostaminen on selkeästi hankalaa. Esimerkiksi juurikin maahan-istu vaihdossa se etuosa ei vaan millään tahdo nousta sieltä kokonaan ylös asti. Nyt kun ajattelen, lähes poikkeuksetta Jali istuu istumaan käskytettynä etujalat lähes paikallaan, harvemmin se "romahtaa taaksepäin" takajalkojensa päälle. Katsoin vanhoja videoita ja monessa videossa Jali tulee perusasentoon esim liikkeestä seisomisen jälkeen juurikin etujalat paikallaan.

Lähdin testailemaan (uusilla käskysanoilla). Hetki pienillä avuilla, sitten pelkällä käskysanalla ja boom. Videolta näette lopputuloksen. En uskoisi, että näin nopeaa oltaisiin päästy jo tuohon vaiheeseen ellei liikerata olisi Jalille luontainen. Vaihto on paaaaaljon parempi mitä takajalat paikoillaan! Oon ihan mykistynyt, miten se voi nyt jo tehdä noin hienon vaihdon vaikka asia esiteltiin koiralle vasta tänään...

Suuruudenhulluna päädyin sitten testailemaan myöskin istu-maahan-vaihtoa. Tämä oli ymmärrettävästi haastavampaa ja vaatii suuret avut, mutta sieltä se kuitenkin tulee! En vaatinut vielä totaali paikallaoloa etujaloille kun lähinnä vaan testailtiin, mutta aika hyvällä onnistumisprosentilla silti! Ei se tyhmä ole ei.

Eihän tästä puutu kuin seiso-istu-seiso vaihdot, sillä seiso-maahan-seiso vaihdot voidaan tehdä vanhalla tyylillä hissillä. Enkä usko noiden seiso-istu-seiso vaihtojenkaan loppujen lopuksi välttämättä muodostuvan ongelmaksi, varsinkin kun tuo istu-maahankin alkoi sujua noinkin kivasti näinkin nopeaa ja seiso-istu vaihtoakin on itse tarjonnut. Istu-seiso on tässä varmaan se haastavin. Kaukoja ei olla jumpattu mitenkään älypaljon, joten tässä vaiheessa uskoisin vaihdon sujuvan vielä hyvinkin kivuttomasti. Mulla on jotenkin hyvä fiilis tästä. Jotenkin kriteerit on itsellekin selkeämmät kun ei tarvi pohtia, että noh, nousiko se nyt maasta istumaan tarpeeksi ylös vai ei.

Näkeekö muut potentiaalia? Tuleeko meistä sittenkin etujalkakaukoilijoita?!

16 marraskuuta 2015

Jos te ette kerro teidän koiralle, että se on paras maailmassa, kuka sen kertoo?

Laura kyseli meitä Riitta Kivimäen tokokoulutukseen Längelmäelle peruutuspaikoille eiliselle eli sunnuntaille 15.11. Mietin hetken ja toisen ja totesin, että why not. Muuttopakkailut saa odottaa! Kysehän oli jälleen Dalmatiankoirat yhdistyksen sponssaamasta koulutuksesta. En ollut alunperin ilmoittautunut koulutukseen kun en tiennyt missä tulen olemaan näihin aikoihin, mutta nytkun vielä Jyväskylässä pyöritään niin mikäs siinä ajella. Ja kun matkaakin oli vain tunti suuntaansa.
Vaikkei ihan kerkeäisi niin on ihan pakko kirjoittaa tämä teksti mahdollisimman pian ennenkuin unohdan. Niin paljon tuli kaikkea ja monesti harmittelin muistiinpanovälineiden puutetta kun omaan muistiin ei oikein ole aina luottamista. Pikaisesti käsittelin tekstin lomaan vielä kuviakin koulutuksesta, kaikista kuvista kiitos Lauralle! Tehtiin settinä 2x15min, kaikki kuvat meistä tokalta setiltä. Muista talmaateista tuli myös otettua kuvia vaikka halli olikin vähän haastava vähän vaikealla valaistuksella. Täytyy käsitellä ne myöhemmin.
Vuoron odottelua. Mistä tietää, että Jali on messissä? Kun se lähtee elämäonihanaa maassa pyörimiseen ja maharapsuun vaikka kentällä tapahtuu <3 Ei paljo ressaa.
Längelmäen Kana-areena oli oikein kiva pieni halli. Vähän oli vaikea löytää paikalle kun halli ei ollut totutun koirahallin näköinen ja jonkun verran pyöriskelinkin navigaattorin kanssa, että niin mikä halli missä? Oli sinne pieni kyltti ohjaamassa, mutta enhän minä semmosia huomannut autosta. Ilmeisesti entinen kanala kyseessä ja siltä se ulospäin näyttikin, matala maatilarakennus.
Sylikoira
Meillä oli superhauskaa! Mikähän siinä on kun aina kun heitän ilmoille tän perus saarnan "nokun se ottaa niin häiriötä ja minä en luota siihen ja nyyhmeollaasurkeita" niin koira toimii kuin unelma? Jali oli tosi hyvällä fiiliksellä. Ai tänne halliin tuli tollai haukkuva uros, mitämetehtäis!! Ai, tollai huutava narttu, mitäsittee!! Sen kanssa on niin kiva tehdä hommia kun se on tuollainen, höpö tarjosi vielä jäähkälenkilläkin vaan seuraamista. On se rakas.

Ei me suuria tehty, mutta sitäkin tärkeämpiä juttuja. Ei olla taas hetkeen tehty mitään ja olin vähän koulutukseen tullessa, että emmäätiiämitämetehään, mutta mun alkupuheen takia kateltiin vähän häiriöjuttuja. Riitta pyysi ensin näyttämään ihan perusseuraamista, joka oli ihan kivaa, mutta kontakti putoili. Ei mitenkään pahasti ja oli ihan messissä, mutta putoili. Tehtiin sitten sitä, että kun kontakti putoaa, ohottelu ja palataan takaisin siihen mistä aloitettiin. Kun seuraa katkeamattomalla kontaktilla edellisen virhekohdan yli -> palkka. Tosi hienosti tsemppas ja saatiin superkivaa seuraamista. Tämä on taas niitä asioita, missä vaan olen omat kriteerini päästänyt löystymään eli huomauttelua vaan ja vaatii sitä mitä haluaa. Ja miettii sitä mitä haluaa, mitkä on ne kriteerit? Mitä haluan tältä treeniltä?
Riitta kehui monesti Jalin motivaatiota, se kestää virheet ja korjailut ja jaksaa yrittää. Ei pidä mennä laskemaan heti kriteereitä ja helpottamaan kun koira selkeästi osaa ja siltä voi sitä osaamista vaatia. Seuraamisen lisäksi tehtiin perusasentoa, jossa sama juttu eli perusasentoon tullaan heti, siellä otetaan katsekontakti heti ja siellä ei vilkuilla muualle. Yksi niitä asioita minkä kriteeri on taas yllättäin päässyt laskemaan. Jos ei tule kunnolla, työnnetään pois (joutuu oikeasti tavoitella sitä palkan mahdollisuutta) ja uudestaan. Toisella setillä tehtiin oikeastaan samalla idealla eli sitä kriteerien pitämistä. Käännöksiä (kontakti!) ja seuraamiseen lähtemisiä (ei valuta eteen askelissa). Katsotaan jos luopuisin tuosta omasta ajatuksesta ettei se vaan pysty tehdä käännöksiä kontaktia tiputtamatta ja alkaisin oikeasti pitää siitä halutusta kriteeristä kiinni. Askelkäännöksiä tyylillä käsky->naks->käännös->palkka. Odotusarvo palkalle->kontakti pysyy.
Riitta mietti tuota häiriön ottamista (jota ei siis ottanut nyt pätkääkään...) , että voi olla ettei koiralle ole vain kriteerit selvät jos palkkailen vähän mistä sattuu ja helpotan liian äkkiä ja huomenna saa seurata tiputtelemalla kontaktia ja tänään käy jos tulee suurinpiirtein sivulle. Saako bongailla mielenkiintoisia asioita kesken töitä? Jos asiat on epäselviä niin koirankin on vaikea pitää kiinni mistään kriteeristä. Ja nytkun mietin missä tilanteissa on viimeiset karkailut tullut niin ollaan treenattu jotain uutta, missä ehkä koira ei oikein ole tiennyt mitä tehdää ja ollut vähän epävarma? Se kun tykkää esim. seuraamistreeneistä, ehkä juuri sen takia kun osaa ja tietää mitä tehdään. Heräsi kyllä paljon ajatuksia ihan vaikka siitä että jos oikeasti miettisi niitä treenejä vähän etukäteen... Määrä ei korvaa laatua. Tykkään muutenkin käydä läpi tällaisia ihan "perusjuttuja". Mä osaan kyllä opettaa ne liikkeet (eihän ne oo ko temppuja), mutta kaikki se muu mitä toko on ja kaikki se muu työ niiden liikkeiden takana on vielä välillä aavistuksen hämärässä.

Saatiin muilta kehuja meidän seuraamisesta ja onhan se sen etujalkojen heiluttelu kieltämättä aika siistiä. Minun pieni kouluhevonen. On se kiva, että on jotain ainakin osannut opettaa (mutku ne käännökset).
Ja sitten kootusti muiden treeneistä ajatuksia ja neuvoja, niinkuin minä ne muistan ja tulkitsin:
  • Kaukot: tarjoamisleikkiä. Esim istu-maahan vaihto. Koira ensin kolmesti istumaan, palkaten koira maahan (ei maahan käskyä!). Neljännellä kerralla jäädäänkin odottamaan hiljaa. Jos koira tarjoaa istumista, palkataan jälleen maahan. Täpäkät vaihdot kun turhautuu kun joutuu käydä istumassa, mutta tietää palkan tulevan maahan. Prhana se palkka äkkiä, mää kävin täällä jo! Kokeiluun!
  • Kiertäminen: opeta juoksemaan halutulta puolelta merkkiä heittämällä ensin lelu suoraa linjaa merkin taakse niin, että aluksi koira automaattisesti juoksee merkin valitulta puolelta. Sen jälkeen heitä suoraa linjaa, mutta siirry lähettämään koira aavistuksen pois linjalta niin että koira joutuu jo oikeasti vähän kaartamaan juostakseen oikealta puolelta merkkiä. Kasvata lähetyskulmaa kunnes oletkin palkan vieressä-> kiertäminen. Jos koira juoksee väärältä puolelta merkkiä, palkka pois. Tarvittaessa helpotetaan. Palkkasana vasta kun ohittanut merkin, ei haluta että koira jää merkille odottamaan vahvistusta. Mulle tuli tästä mieleen vähän keppien 2x2-opetus. Jotenkin samaa ideaa. en ole koskaan kuullut tällaisesta merkin kierron opetuksesta, mutta kuulosti kyllä ihan mielenkiintoiselta. Ajatuksena siis tiivis kiertäminen ja koira ei jää vahingossakaan odottamaan merkille mitään uutta käskyä.
<3
  • Luopuminen. Riitta puhui paaaaljon luopumisesta. Selkeytti kyllä omaakin ajatusta miten sitä oikeasti voi hyödyntää ja käyttää ja treenata. Esim perusasennon kestoon/katsekontaktiin näytti luopuminen toimivan ihan superhyvin! Voi käyttää myös esim ääntelyn/haistelun lopettamiseen. Halutaan koiran omatoimista valintaa eli ei mitään käskysanaa luopumiselle! Ollaan tehty lähiaikoina itseasiassa tosi paljon THE pallosta luopumisia ja ne on Jalille tosi vaikeita. Pitänee ehkä vähän helpottaa.
  • Luopuminen/tarjoaminen: luopuminen pallosta, tarjottava (esim) perusasentoa vaikka pallo kädessä/maassa/heitetään maahan... Odotetaan koiran reaktiota. Alkuun esim. kolme toistoa sivuasentoa palkaten, sitten hiljaa, vapautetaan pallolle kun tulee perusasentoon. Vähän kuin kaukoissa.
  • Luopuminen/sosiaalinen palkka: jätetään pallo jonnekin, palkataankin liikkeestä sosiaalisella palkalla. Kun koira ei enää ajattele palloa vaan on ihan messissä palkataan joko itse tai päästetään pallolle.
  • Ensin kuittaus (muistaakseni Riitta käytti kuittaus sanaa) eli palkkasana, sitten aletaan vasta kaivaa palkkaa taskusta
  • Kapulan pito ja kapulan tuominen käteen: käsitargetti! 
  • Mitä teet kun koira vinkuu/räyhää/karkaa? Kun päässä on selkeä toimintasuunnitelma ei tapahtumaa tarvitse niin pelätä ja jännittää kun tiedät miten toimit.
  • Älä pelkää virheitä!
  • Älä koskaan jätä koiraa paikkamakuuseen varmistellen. Vaikka pelkäät, että ei se siellä kuitenkaan pysy, jätä koira silti itsevarmasti. Jos koira mokaa, toimi oman ennalta mietityn suunnitelman mukaan ja ota uusiksi.
  • Motivaatio! Useimmat ongelmat johtuu siitä ettei koiralla ole motivaatio kunnossa, sen kanssa ei ole leikitty ja/tai sitä ei ole palkattu tarpeeksi. Motivaatio kuntoon, sitten vasta liikkeitä ja pilkunviilailuja katsomaan (couldn´t agree more!! Kaikilla tuntuu vain olevan niin kiire päästä siihen lopputulokseen)
  • Jos joku käskee teitä leikkimään koiranne kanssa tietyllä tavalla niin motatkaa sitä silmään. Leikkimiseen ei ole sääntöjä! Te leikitte koiran kanssa niinkuin te koiran kanssa tykkäätte leikkiä ja niin että molemmilla on kivaa. Leikkikää enemmän, olkaa täysillä mukana, käyttäkää ääntä ja omaa liikettä! Jos te ette kerro teidän koiralle, että se on maailman paras, kuka sen kertoo?
Riitta käski miettiä koulutuksen lopuksi 5 asiaa, joissa itse oli hyvä. Tässä tulee vaikka vitjat olikin vaikeaa olla vetämättä jotain negatiivistakin mukaan:
  1. Luotin koiraan! 
  2. En jännittänyt katsojia/kouluttajaa
  3. Palkkasin pallolla enkä pelännyt, että koira karkaa pallonsa kanssa muualle (liittyy tosin kohtaan 1)
  4. En ärsyyntynyt tai turhautunut kertaakaan
  5. Kerroin koiralle, että se on maailman paras <3
Tykkäsin hirveästi Riitasta ja muiden touhuja oli mielenkiintoista seurata vaikka (tai ehkä juuri koska) paljon tehtiin ihan perusteita. Juuri sen tyyppinen kouluttaja ideologialtaankin jonka ryhmiin ehdottomasti haluaisin päästä. Sitä paitsi Riitan belgi Kipinä oli aiiivan ihana!

Oli kivaa. Me ei ollakaan pitkään aikaan saatu samallaista kuplaa ja fiilistä aikaiseksi. Kun se mitä ollaan treenattu niin ollaan tehty kaikkea epämääräistä sekavaa ilman mitään järkevää suunnitelmaa tai ajatusta ja niiden vähäisten treenien jälkeen on aina ollut vähän blaaaah olo. Tokomasis kenties? Mutta siis oli  pitkästä aikaa kivaaaa ja muistin taas miksi toko kaikkine pilkunviilauksineen on niin hauskaa!

Kuulin liian monesti "no mutku tää on dalmatialainen". Joo, huumorilla ja se nyt vaan on sellainen heitto, mutta silti pistää välillä ärsyttämään. Se on koira. Sillekin voi opettaa niitä asioita ihan yhtälailla kuin sille bortsulle/belgille/ihmekoiralle eikä kaikkee pidä tyrmätä vaan koska "nomut tää onki dalmatialainen". Ugh.

09 marraskuuta 2015

Lemmikkimessut 2015

Kävi hauskasti ja voitin useamman lipun, useasta eri arvonnasta Lemmikkimessuille 7.-8.11. Helsinkiin. Eipä olisi taas sinne tullut lähdettyä muuten ajamaan, mutta kyllä nyt kun kerran ilmaiset liput saatiin. Kaveri lähti kyytiin ja kierrettiin messut oikein pitkän kaavan mukaan, kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä lähinnä OutletExpon puolella ja sunnuntaina Lemmikkimessut ja muu messupuoli.

Tunnelmakuvia messuilta. En mielestäni roikkunut hirveästi kameran takana, mutta kyllä niitä kuvia näköjään silti kertyi ihan kivasti.
En ostanut Lemmikkimessuilta mitään muuta kuin ohjatun noudon kapulat. Muualta sitten senkin puolesta. Mielestäni ei oikein ollut erityisen hyviä tarjouksia Lemmikkimessujen puolella, en sitten tiedä olisiko lauantaina ollut parempi tarjonta. Jalille kun en mitään siankorva/luu/kuivatuote juttuja anna niin en mitään luutarjouksiakaan voinut hyödyntää. Mutta olihan siellä ihan supersöpöstys eläimiä senkin edestä!
Kuvasta huomannee, että ollaan käyty jo kapuloita testailemassa pihalla. Lopputulos: näyttää metallikapulalta-> on siis epäilyttävä-> täytyy nostaa varovaisesti. Jali ei ole hirveän hyvä yleistämään oppimaansa, mutta sillon kun yleistää, niin yhdistää asioita, joita ei tarvitsisi yhdistää. Ohjatun kapulan noutaminen on vissiin ihan eri asia kuin normaalin kapulan noutaminen ja lähempänä metallikapulan noutamista. Oishan se nyt liian helppoa jos joku asia menis omalla painollaan.