26 syyskuuta 2012

Elukkatohtorilla (taaaas)

Kyllä eläinlääkärillä käynti on masentavaa. Käytiin siis tänään taas eläinlääkärillä, koska Jalilla näkyi virtsassa perjantaina verta (testasin ja syötin viikon toista ruokaa) ja muutenkin iho-ongelmien takia oli tarkoitus käydä kontrollissa. Vein samalla taas virtsanäytteen. Halusin toisenkin eläinlääkärin mielipiteen Jalin hoidosta, joten käytiin eri lääkärillä kuin ennen.

Lopputulos oli- masentava. Arvatenkin näytteestä löytyi kiteitä ja ultrassa näkyi uraattikiviä. Siis kiviä, ei kiteitä tai sakkaa. Eläinlääkäri ihmetteli, miksei Jalia ole kontrolliultrattu aikasemmin vaan on luotettu vaan puhtaaseen virtsanäytteeseen. Kiteet/kivet ei kuulema oo mitenkään voinu syntyä vaan viikon eri ruokinnan seurauksena vaan luultavasti niitä kiviä rakossa on ollut koko ajan huolimatta, että näytteet on ollu puhtaat. Tuo Hill´sin u/d ruoka ei kuulema liuota kiviä vaan on enemmänkin ylläpitoruokaa. Että kiva. Ei tämmösestä vaan oo ollu ennen puhetta.  Kun ei oikein tiiä ketä uskois.

Iho-ongelmista ei osannu sanoa oikein mitään. Epäili yhtenä vaihtoehtona kapiakin, muttei testissä mitään moisesta näkynyt. Ihosta otetussa teippinäytteessä näkyi jotain bakteereja. Ei suorilta uskonut, että ongelmat johtuisivat ruuasta, mutta tilasin siltikin toisen ruokamerkin ruokaa (eivät tosin osanneet sanoo säkin hintaa, niin saa nähä mimmonen yllätys sieltä tulee...). Jalin korvanpäät on siis ihan samanlaiset kuin kuukausi sitten ja lisäksi rapsuttelee poskiaan. Tassut ei oo ehkä ihan niin kuivat kuin ennen eikä iho punota ihan yhtä paljon.

Lykkäs meille antibiootit, jotain voidetta tuohon ihoon (käski jatkaa malaseb shampoo pesuja) ja allonol-kuurin. Allonol-lääkkeen siis pitäis liottaa niitä kiteitä, mutta toimii kuulema vain noin. 50% tapauksista. Mä itse mietin, että oisin voinu testata raakaruokintaa tuolle yhtenä vaihtoehtona, mutta siinä vaiheessa ku eläinlääkäri saneli niinki pelottavia sanoja kuin "tukos", "hengenvaarallinen", "kallis leikkaus", niin pikku-Henna nyökytteli vaan kilttinä, että juujuu, mennään näillä ohjeilla. En mä tiiä, ku en mä tohtis leikkiä tuon terveydelläkään. Äh. Ehkä sitte kun (KUN, ei jos *sormet ja varpaat ristissä*) ne kiteet ja kivet on ihan oikeesti pois, vois alkaa testailla eri ruokintavaihtoehtoja.

Tympäsee aina kirjottaa näistä meiän lääkärikäynneistä. Mä antasin mitä vaan, että toi ois terve. Onneks se ulkosesti vaikuttaa ihan terveeltä, vois kai asiat pahemminki olla. "Pikku"-Jali painoi muuten eläinlääkärin puntarilla jo 34,8kg!! Hups heijaa, iso poika.


21 syyskuuta 2012

Koiran uraattikiteistä

Lue myös postaukseni Dalmatialainen ja uraattikiteet sekä Mitä tänään syötäisiin-dalmatiankoira edition

(uusia linkkejä muistiin 4.11.2013)
Jonkun verran porukkaa on löytäny tänne blogiin hakusanalla "uraattikiteet". I feel your pain kohtalotoverit! Mäkin nimittäin lähdin ensimmäisenä googlettelemaan kun kuulin pojalla kiteitä (tarkemmin ammoniumuraattikiteitä) olevan. Mutta kun tietoa löytyy hyvin sirpaleittain sieltä ja täältä. Mulla on itellä pyöriny päässä, että pitäis koota itelle jotenki tietoa kiteistä yhteen ja jos siitä on jolleki muulleki hyötyä niin aina parempi.

Olen kerännyt lähinnä sellaista tietoa, jonka itse koen hyödylliseksi ja muistamisen arvoiseksi ja osa tiedoista on poimittu eri ihmisten kokemuksista ja keskusteluista. Päivittelen tietoja sitä mukaan kun kerkeän ja löydän jotain uutta ja hyödyllistä tietoa. Mä en oo mikään professori aiheesta, en todellakaan siis tiedä kiteistä kaikkea ja moni asia on mulle itelleki epäselvää. Jos joku tieto on väärin, jostain on jotain kysyttävää tai joku tietää asiasta jotain hyödyllistä niin kommentoikaa ihmeessä!


Uraattikiteet ja niiden synty

Dalmatiankoirilla on perinnöllinen taipumus muodostaa uraattikiteitä ja kiteet vaivaavat useimmin uroksia ihan virtsateiden erilaisesta anatomiasta johtuen.
Kuva täältä

Dalmatiankoirilla siis entsyymivajauden takia virtsahappoa (=uraattia) muodostuu ja erittyy liian suuria määriä virtsan joukkoon, joka altistaa kiteille. Tietyt ruoka-aineet lisäävät tätä virtsahapon erittymistä ennestään. Tällaisia aineita ovat runsaasti puriinia sisältävät aineet.
Kuva täältä
Suomeen on tosin tuotu jo LUA (low uric acid) dalmatialainen, jolla tätä poikkeamaa ei ole. Risteyttämällä dalmatiankoira ja pointteri, on saatu aikaiseksi dalmatialainen, jolla tätä geeniä ei ole, sillä kyseinen poikkeama periytyy resessiivisesti. LUA dalmatialaista lisää täältä.
Uraattikiteet voivat johtua myös maksan toimintahäiriöstä, tämä voidaan testata eläinlääkärissä. Kiteistä voi muodostua kiviä, jotka voivat tukkia virtsatiet ja vaatia jopa leikkauksen/rakon huuhtelun ja virtsateiden katetroinnin. Kiteet havaitaan mikroskoopilla koiran virtsanäytteestä tai ultraamalla virtsarakosta. Varmiten kiteet/kivet huomataan ultraamalla.

Oireilu

Jalin kiteiden näkyvänä oireena oli veri virtsan seassa (uraattikiteet ärsyttävät virtsateitä). Oireina voi olla myös vaikeutunut, kivulias ja tihentynyt virtsaaminen ja sukuelinten tihentynyt nuoleminen. Kiteet antavat oivan pohjan bakteerikasvulle eli koira saattaa oireilla kuten virtsatietulehduksessa. Toisaalta koira saattaa olla pitkän aikaa oirehtimattakin tai ei oirehti välttämättä ollenkaan.
Kuva täältä

Yleisemmin oireet ilmestyvät siinä 1-4 vuoden iässä (Jalilla alle 1v) ja jos oireita ei ole ilmestynyt, ei koiralla yleensä ole taipumusta muodostaa uraattikiteitä. Tosin, joillekin koirille oireet ovat ilmestyneet vasta myöhemmin. Vaikka kaikilla dalmatialaisilla on alttius muodostaa uraattikiteitä, eivät ne suurimmalla osalla kuitenkaan vaivaa ollenkaan. Tällä hetkellä meillä ei kivet oireile millään näkyvällä tavalla.

Uraattikiteiden hoitaminen

Kiteitä hoidetaan ennaltaehkäisevällä ruokavaliolla ja/tai kiteiden liuottamiseen on myös lääke (allonol), joka vähentää virtsahapon muodostumista. Kiteiden liuottamiseen on omat (kalliit) ruokansa, joita saa vain eläinlääkäriltä (Hill´s u/d, Royal Canin urinary u/c...). Uraattikiteiden hoitoon tarkoitettuja ruokia ei valitettavasti vakuutus korvaa. Jali on syönyt Hill´s u/d ruokaa, mutta alkoi reagoimaan ihollaan, tällä hetkellä testissä on Royal Canin, joka tuntuu sopivan paremmin ja iho-oireistakin päästiin kokonaan ruuan vaihdolla eroon. Olen lukenut muistakin dalluista, joille Hill´sin u/d ruoka ei sovi.

Jos kiteet/kivet aiheuttavat virtsateiden tukkeutumisen (=koiran virtsaaminen kivuliasta, virtsaa ei tule ollenkaan tai vain tipoittain) on suunnattava välittömästi eläinlääkärille, jossa koiran virtsatie voidaan katetroida ja rakko huuhdella. Jos tämä ei onnistu, voidaan tukos poistaa myös leikkauksella. Jotkut koirat voivat vaatia useammankin leikkauksen.

Ruuan on oltava vähäproteiinista (proteiinitaso kuivaruuassa olisi hyvä olla korkeintaan siinä 20-25% paikkeilla) ja -puriinista (katso lopun lähteistä lista eri ruokien puriinipitoisuuksista). Usein dalmatialaisille suositellaan vähäproteiinista ruokaa sillä runsasproteiinisessa ruuassa on usein runsaasti puriiniakin. Näin ei kuitenkaan aina ole ja kaikkia proteiinipitoisia ruokia ei tarvitse välttää (esim. kananmuna ja raejuusto ovat hyviä proteiinin lähteitä, mutta sisältävät vain vähän puriinia). Kiteet syntyvät happamassa (eli pH alle 7) virtsassa (eläinlääkärin mukaan voi tosin syntyä myös muussa pH:ssa), joten virtsan pH:n olisi hyvä pysyä neutraalissa (pH 7-7.5). Virtsan pH:ta voi lähteä nostamaan esimerkiksi ruokasoodan avulla (noin 3tl päivässä?). Virtsan pH:ta voi mitata myös kotona pH-liuskoilla, joita tosin ainakin minä jouduin metsästämällä metsästää apteekeista. Ihmisille löytyy myös pH:n nostamiseen apteekkituote nimeltä ph-Balance pascoe, jota ilmeisesti voi koirille myös käyttää, mutta kyseisestä tuotteesta ei minulla ole kokemusta.

On tärkeää, että koira juo mahdollisimman paljon, jotta virtsa laimenisi ja kiteet huuhtoutuisivat virtsarakosta pois. Jos koira ei muuten juo voi juomakuppiin vaikka pudotella raksuja tai liottaa vähän lihaliemikuutiosta makua tai lisätä veden joukkoon öljyä tai piimää. Lihaliemet ovat melko suolaisia (->koira juo enemmän myös janoon), mutta koska suola ei ole hyväksi koiralle, kannattaa annostuksessa olla tarkkana (kukaan tuskin kymmentä liemikuutiota veteen alkaisikaan liuottamaan). Raksut voi ja kannattaakin myös tarjoilla "muroina", eli lisätä raksujen sekaan reilusti vettä kuten meillä tehdään. Sekaan voi lisätä myös esimerkiksi raejuustoa tai jotain maitotuotetta (piimä, maustamaton jugurtti...) niin vesi uppoaa yleensä paremmin. Vettä kannattaa myös vaihtaa usein, sillä usein koirat juovat mieluummin puhtaan raikasta vettä.

Eläinlääkärit suosittelevat lähes poikkeuksetta (elinikäiselle) ruokavaliolle siirtymistä ja/tai lääkekuuria, mutta jotkut ovat päässeet eroon kiteistä myös kotikonstein esimerkiksi raakaruokinnalla.Yhden eläinlääkärin mukaan ammoniumuraattikiviä ei voi liuottaa ruokavaliolla (Hill´sit sun muut on lähinnä ylläpitoruokia, jotta kiviä ei enää ilmestyisi), vaan kivien liottamiseen tarvitaan allonol-lääkitys. Allonol on ihmisten kihtiin tarkoitettu lääke, joka koirilla toimii kuulema 50% tapauksista.  Jali on ollut yli 3kk allonol-lääkekuurilla ja kiteiden määrä on hiljalleen vähentynyt, mutta kokonaan ne eivät ole vieläkään hävinneet. Eli vaikutus on hidasta. Tällä hetkellä lähes puolen vuoden lääkekuurin jälkeen kiteet ovat hävinneet ja testataan, pysyisivätkö ne poissa ilman lääkitystä. Kiteiden hävittyä, jotkut pystyvät siirtymään myös normaaliin ruokintaan ilman, että kiteet uusivat.

Vähäpuriinisia lihoja ovat vaaleat lihat kuten (nahaton) kana, kalkkuna ja jotkut kalat. Hyviä proteiinin lähteitä ovat myös erilaiset maitotuotteet ja esim. kananmuna ja raejuusto.Jotkut syöttävät myös uraattikideruuan kanssa normaaleja raksuja ongelmitta, vaikka eläinlääkärien mukaan mitään muuta ei saisi syöttää. Toisille taas ei eläinlääkärin liuotusruuat ja lääkkeet auta vaan koira voi joutua täysin kasvis/puurolinjalle. Se, voiko koira siirtyä ns. normaalille ruualle vai onko koko eliniän lääkityksellä/ruokavaliolla on yksilöllistä.

Kaupan puristeluita (miten on oikeiden luiden laita?) ja muita kuivattuja eläintuotteita (esim siankorvat) ei uraattikidekoirille voi oikein antaa, sillä ne sisältävät runsaasti puriinia. Jotkut pystyvät käyttämään koulutusnameina vähäisissä määrin esim nakkeja ja lihapullia, mutta toiset eivät pysty syömään niitäkään. Esim. juusto käy hyvin kideongelmaiselle makupalaksi (vaikkei varmasti olekaan koiran mielestä niin herkullista kuin ne nakit...).  Pureskeltavaksi luiksi on olemassa täysin kasvispohjaisia luita (esim. Best Friend Denticks). Soijapohjaiset kasvisruuat eivät myöskään sovellu kideongelmaisille, sillä soija sisältää runsaasti puriinia. Ilmeisesti on olemassa myös täysin kasvipohjaisia kuivaruokia, jotka eivät sisällä soijaa.

Erikoisruokien hintoja
Hill´s prescription diet canine u/d 81,90€ (12kg)
Royal Canin urinary u/c 96,00€ (14kg) [Kannattaa tilata täältä!]

Eri kuivaruokien proteiinipitoisuuksia (proteiini/rasva)
- Bosch Renal & Reduction: 13,5%/9,5%
- Burns Chicken & Rice: 18,5%/7,5%
- James Wellbeloved Lamb & Rice: 20,00%
- Bozita Robur Genuine Salmon & Rice: 20,00%/10%
- Canidae Lamb & Rice: 21,00%/12,50%
- Precept Sensicare Lamb & Rice: 22,00%/12,00%
- Royal Canin Dalmatian 22 adult: 22,00%/18,00%
- Regal Adult/ Lamb & Rice/Salmon:  22,00%/12,00%
- Meradog Pure Turkey & Rice: 22,00%/9,0%
- Josera Optiness: 22,00%/12,0%
ANF Adult Lamb & Rice: 23,00%/14,00%
- Bozita genuine Lamb & Rice: 23,00%/13,00%
- Belcando Adult Lamb & Rice: 23,00%/12,50%
- Eukanuba Adult large breed/Adult large breed rich in lamb rice: 23,00%/13,00%
- ANF Holistic Duck & Potato/ Holistic Adult Canine/Holistic Fish and Potato: 24,00%/15,00%

Muista!
- Tarkista eläinlääkäriltä mitä kiteitä koiralla on. Eri kiteitä hoidetaan eri tavalla.
- Jos koiran virtsaaminen ei onnistu tai vaikuttaa kivuliaalta niin heti lääkäriin!
- Juota koiralle mahdollisimman paljon vettä
- Pureskeltavaksi kidevammaisille voi syöttää kasvispohjaisia luita (esim Racinelin "siililuut"). Kesällä raksuja voi liottaa veteen ja laittaa pakkaseen, jolloin koiralla on tekemistä ja pureskeltavaa "mehujäänsä" kanssa.
- Tarkkaile koiran virtsaamista päivittäin ja mittaile pH:ta sillon tällöin.
- Yksi kiteetön näyte ei aina tarkoita sitä, että koiralla on kiteet lopullisesti hävinneet. Tarkista kiteettömyys kontrollinäytteellä (esim kerran kuukaudessa)! Yksi virtsanäytteen analysointi maksaa noin 20e. Pelkän virtsanäytteen lisäksi kannattaa myös ultrata rakko, sillä vaikka virtsanäyte olisi puhdas, voi rakossa silti näkyä kiteitä/kiviä. Virtsanäyte+ultra on ollu meillä semmonen 80e pläjäys.
- Hommaa vakuutus! Kideongelmainen koira saa rampata yleensä useamman kuin yhden kerran eläinlääkärillä.

Lähteitä ja muita hyödyllisiä linkkejä

Eläinlääkäriin.fi/uraattikiteet
Royal canin/virtsakiteet ja -kivet
Dallufoorumi/uraattikiteet keskustelua
Uric Acid Stones in Dalmatian
Dalmatian and uric acid imbalance
The Dalmatian Club of America, tutkimus (noin 3000 dalmatialaista) 15 vuoden ajalta (1981-1996) dalmatialaisten uraattikivistä
Dogaware.com/ paljon tietoa kiteistä, puriinitaulukko ja linkkejä (englanniksi)
Terveyskirjasto, kihti ruokien puriinipitoisuuksia (suomeksi)
Kihti ja ruokavalio/ Taulukko ruokien puriinipitoisuuksista (suomeksi)/ linkki ei enää toimi mutta taulukko on mulla tallessa jos joku sen haluaa :)
Purine table puriinitaulukko (englanniksi)
Puriinipitoisuus taulukko (englanniksi)
Puriinitaulukkoja lisää (englanniksi)
Dalmatian urinary stone disease British Dalmatian Club:n kattava artikkeli aiheesta
Feeding dalmatian
Healthy dalmatian diets: Preventing urinary stones and allergies
Thoughts on feeding your dalmatian
One dog’s meat is another dog’s poison—nutrition in the Dalmatian dog
LUA-Dalmatialaisista
Dalmatian treat recipes, reseptejä dalmatialaisten nameiksi
Dalmatialainen&barf 1 Artikkeli dalmatialaisten barf ruokinnasta (eng)
Dallu&barf/menu 2 Yhden dalmatialaisen barf menu (eng)
Dallu&barf/menu 3 Dallujen barffauksesta, esimerkki menu (eng)
Dog´s nutritional needs Mitä koiran pitäisi ruuasta saada ja miten paljon.

17 syyskuuta 2012

Kuvapläjäys synttärisankarista

Pilkkupoika täytti eilen 1vuotta! Ei kyllä uskois, mun mielestä se ei oo miehistyny vielä yhtään :D
Nyt, 1v
Ekaa päivää kotona, 5kk
DIY seisotus, ei iihan onnistunu :D





13 syyskuuta 2012

Agilityn alkeita

Tänään oli tosiaan meiän eka agilitykerta. Mentiin estettä, putkea ja keppejä.

Niinku oletinki poika oli ihan superhäslä ainaki ekat puol tuntia. Ooooo, toinen koira! Ooooh, tuollaki on koira! Iiiiiih, uus paikka, hirveesti hajuja, hirveesti koiria!!! Se ehkä vähän stressaski uutta paikkaa ja koiria, hirveä läähätys ja säntäily joka paikkaan. Eipä se siinä jaksanu hirveesti muuhun keskittyä.

Sitteku päästiin oikeesti tekemään niin sytty lamppu pienen dallupojanki päässä. Alotettiin hypyllä ja noh, vissiin este ois niin paljon kivempi kiertää, miks se ois pitäny siis niinku HYPÄTÄ yli? (Ei oltu kuulemma ekoja dalluja, jotka mieluummin kiertää :D) Me ollaan estettä menty siellä dalluleirillä niin et ite ohjaan sen vierellä esteelle (hihnassa tai vapaana) ja niin hyppää kyllä ihan hyvin. Nyt mentiin niin että mä menin koiraa vastaan esteen toiselle puolelle ja kutsuin luo. Tais joka kerta yrittää enste kiertää esteen, mut kyllä se sitte yliki hyppäs ku ei annettu muuta vaihtoehtoa. Oli siinä kyllä ohjaajalla pitelemistä ku 32kg junnu haluaa mamman luo keinolla millä hyvänsä :D

Putki oliki sitte kiva. Tätäki tehtiin tosiaan dalluleirillä eli tuttu juttu. Ei meinannu onnistua ku menin putken päähän vastaan (vierasti vähän ohjaajaa joka piteli hihnasta ja ois mieluummin kiertäny luo) niin mä ehotin, että jos me voitais mennä niin että mä ohjaan sen putkeen kerta se sen jo osaa. Meniki sitte huippuhyvin! Hyvin malttoi istua paikoilla odottamassa mun käskyä ja juoksi innolla putkeen. Putkea tehessä tais poikaki innostua ja iiiihana ku toinen alko oikee ottaa kontaktia et mamma mitä me nyt tehään?! Katoko mä istun, saanko mä namin? Katoko mä seuraan nätisti, saanko mä namin? (Nojoo, aina välillä piti yrittää päästä morjenstaan muita, mut silti) Voiku se ois aina tommonen, intoa täynnä ja valmiina tekemään.

Viimesenä se vaikein, kepit. Neljä keppiä ohjureitten kans. Noh, enste vähän ohjaaja tai kepit pelotti, mut kyllä se sitte toistoilla oli jo innolla meneen kepeille. Ei se kyllä mun mielestä sitä ideaa yhtää tajunnu ku aina piti päästä namikupille suoraan ohjureista välittämättä, mut kyllähän se sitte ihan "pujotteliki" oikein.

Hyvä mieli jäi, hauskaa oli ja koira on ihan rätti. Ens viikolla uudestaan :)

06 syyskuuta 2012

Hihnakäyttäytymisestä

Multa kysyttiin dalluleirillä vihjeitä hihnakäyttäytymisen opettamiseen kun Jali kuulema kulki niin nätisti hihnassa. Multa? Koulutusvihjeitä? Jaliko nätisti hihnassa? Mä olin ihan puulla päällä lyöty ja sopersin siinä jotain palkitsemisesta ja pysähtelystä. Nyt on tullu pohdittua asiaa vähän syvällisemmin.

Jos vertaa Jali Pikiin niin ainakin hihnakäyttäytymisessä ollaan (ainaki ajatuksen tasolla) vähän edistytty. Pikin kans mä tein melkeen kaikki maholliset virheet. Piki eli pentuaikansa maalla mikä tarkotti enimmäkseen lenkkejä vapaana. Sen mitä me mentiin hihnassa, Piki oli flexin päässä. Voitte kuvitella siis mitä meiän lenkit oli. Kun vähän vanhenin ja viisaistuin flexin suhteen ja vaihoin normaaliin hihnaan oli jo aikalailla myöhästä. Tapa oli jo opittu ja hihnassa mentiin kovaa ja vetämällä. Mä iteki annoin osittain periks ja kuljetin sitä joko flexin päässä tai sitten kuonopannan kans.

Ei siinä, Piki oli semmonen 19kg, kyllähän semmosen kans vielä vetämisen kans pärjäs. Mut Jali, semmonen +30kg vetävä, voimakas uroskoira ei ehkä oo mikään mukava hihnan päässä. Sen takia mä oon yrittäny ottaa ton hihnakäyttäytymisen opettamisen vähän enemmän tosissaan.

Pienempänä meiän lenkit oli sitä, että Jali poukkoili puolelta toiselle, sinkoili sinne ja tänne ainakun jotain mielenkiintosta mukamas ilmestyi. Noo, se oli pentu (vaikkakin 5kk ikäinen pentu...), saa se nyt vähän tutkia paikkoja enkä mä voi siltä ihan täydellistä käyttäytymistä vaatia. Niinpä niin. Siinä vaiheessa kun massaa alko tulla vähän lisää niin alko tuo vetäminenki jo vähän häiritä. No hei, mitäs näitä neuvoja onkaan:

  1. Pysähdy kun koira vetää ja jatka matkaa vasta kun hihna löystyy: Hihna kireenä-stop-löysytys-hihna kireenä-stop-löysytys jne. Me päästiin ehkä kulkemaan 100m puolessa tunnissa... 
  2. Vaihtele suuntaa aina kun hihna kiristyy: Tällä tavalla me ei päästy ees sitä 100m vaa jankattiin samaa parin askeleen pätkää.
Mä vaan en oo tarpeeks kärsivällinen, että jaksan jankata näillä tavoilla mooooonta kuukautta.

Sitte mä luin jonku koirankoulutus kirjan, jossa mainittiin jotenkin, että ei koira voi oppia kulkemaan vetämättä omistajan tahtiin jos se ei osaa vaihdella edes omaa tahtiaan. Samaan tapaan kuin tuossa 1. tavassa, nyt ei pysähdytäkään kireestä hihnasta (mulle tuotti ainaki vaikeutta määritellä millon se hihna oikeesti muka oli niin kireenä että nyt pysähytään ja koiralle varmasti tuottaa vaikeuksia myös ymmärtää että miks nyt ylipäätään pysähytään) vaan siitä kun koiran kävelytahti on selkeesti liian nopea. Sen lisäks mä palkkaan aina kun se kulkee sopivaa vauhtia, mikä tarkottaa sitä että nameja kuluu tässä vaiheessa meiän lenkillä aika paljon. 

Mut oikeesti, mun päässä naksahti. Mulla on selkee mittari millon ite pysähtyä: ei siis sillon kun hihna on jo kireenä vaan sillon kun koiran kävelytahti on liian nopea. Ja sen muuten oppii huomaamaan tosi nopeeta! Koiran oppimista voi testata sitten ihan sillä että hidastaa omaa tahtiaan ja kattoo hidastaako koira myöskin. Jali on oppinu tosi hyvin sen, että jos lähetään liian kovaa, joudutaan pysähtyä (tai Jali hidastaa vauhtia jo ite ennenku hihna ees kiristyy!) ja palata takas. Sen jälkeen se hidastaaki ja alkaa kärkkyä vierellä namin toivossa. Tässä mä luulen auttaa myös tuo ketjullinen puolikurra, kun hihna kiristyy ja ketju alkaa kilistä, Jali saattaa ihan automaattisesti hidastaa vauhtia. 

Niin, ongelmana on vielä se, että jos mulla ei oo lenkillä nameja mukana, saattaa tuo viis välittää mun pysähtelyistä ja kävelytahdista, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Lisäksi noita pysähtelyjä tarvitaan vielä melko usein, muttei läheskään niin usein kuin ennen ja päästään hyvin jatkamaan lenkkiä ilman koko aikasta stoppailua. Ei se vielä täydellinen oo, ehei, ei lähelläkään. Mut ehkä me siihen vielä päästään.

Yks pieni "ongelma" meillä vielä on mikä johtuu (taas kerran) ihan vaan musta itestä. Mä annan Jalin kulkee edellä enkä vaadi kulkemaan ihan vierellä. Niin no, ei se mua nyt ihan hirveesti haittaa, mutta oishan se mukavampi jos koira kulkis siististi vierellä ja yllättävissä tilanteissa hallinta ois helpompaa. Jalin saattais olla myös parempi seurata mun tahtia ku se kulkis ihan vieressä, mutta mä en oo jaksanu nähä sitä vaivaa että alan sitä vaatia. Toinen, vähän vakavampi ongelma on lenkillä vastaantulevat koirat, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää...

02 syyskuuta 2012

Agiliitämääään

Käytiin Jalin kans suorittamassa agilityn hallittavuustesti ja päästiin läpi ja alkeiskurssille, jeeee! :D Mä aattelin enste ettei meiän testi mitään tuu, Jali ku on ollu täällä maalla lomalla sen 2kk eikä pahemmin koiria oo lenkeillä tullu vastaan niin oli vähän intopiukeena kun yhtäkkiä oliki ihan hirveesti koiria ympärillä. Onneks rauhottu kuitenki sen verran, että jakso taas namit kiinnostaa.

Mutta äh, mä en tiiä mikä kausi tuolla nyt on kun kaikki vieraat ihmiset on ihan hirmu pelottavia. Tai siis toivottavasti se on vaan joku ohimenevä kausi. Tai se on ihmeen valikoiva, yleensä miehet on ihan hui kauhistus, mutta toisaalta on ollu ihan parasta kaveria myös yhen iso kokosen täysin tuntemattoman miehenki kans joka tuli Jalia rapsuttelemaan. Se tosin osas lähestyä Jali silleen tosi fiksusti. Ehkäpä tää menee iän myötä ohi ja hyvillä ihmiskontakteilla.

Mainitsin viime kirjotuksessa niistä iho-ongelmista. Jali alko rapsutteleen itteään sen verran pahasti, että lähin käyttään sitä eläinlääkärillä. Ei se ell osannu oikeen sanoa, että mikä sillä on, epäili kyllä että voi johtua ruuastakin. Anto matkaan loishäädöt kaikille talon elukoille, Malaseb lääkeshampoota ja rasvahappoja. Käydään kuukauden päästä sitte näyttään uuestaan. Raukalla vaan vuotaa molempien korvanlehtien päät verta, se näyttää aina siltä kun se ois teurastanu jonku (samalta näyttää kyllä seinätki) ku ne ruvet aukeaa kun Jali ravistelee päätään. Muut oireet on vähän helpottanu tuolla shampoolla ja rasvahapoilla, mut korvissa ei oo tapahtunu muutosta. Jotenki sitä nyt osaa arvostaa enemmän sitä, että koira on terve...