30 elokuuta 2016

Pieni treenipäivitys

Pitkä päivä töissä ja kotiin tullessa teki mieli tehdä välikuolema ja nousta ylös ehkä seuraavan vuoden puolella. Jali oli ollut yksin noin 9,5h mikä on minun työajoilla poikkeuksellisen pitkä aika. Vastassa oli venytellen haukotteleva koira, joka pääsi pihalle pikapissalle ja tuli sen jälkeen kainaloon nukkumaan. Ominaisuus, jota suorastaan rakastan koirassa! Kunnon levon jälkeen raahasin itseni ylös ja käppäiltiin lähikentälle tekemään pientä treeniä. Flunssaisena ja väsyneenä ei tee mieli lähteä pidemmälle lenkille ja aivotyöskentely väsyttää koiraakin enemmän. Äkkiä sitä itsekin virkistyi kun näki sen koiran innon <3

Tuli hieman creepy olo kun kentän laidalle pysähtyi joku mies seurailemaan meidän treenejä. Koko ajan hän siinä pyöränsä kanssa katseli, liekö hulluksi luuli kun hihkuin ja hilluin koiran kanssa. Ei annettu häiritä kuitenkaan määräänsä enempää, otan kylähullun maineen vastaan mukisematta jos niikseen (välillä miettii, että harmi kun tuo koira on noin helposti tunnistettavissa...). Tehtiin kierron vahvistamista, kentän laidalla on jotain työmiesten tiekartioita, jotka asetin joka pääilmansuuntaan ja lähettelin vuoron perään eri suuntiin. Oli muksaa ja toimi hyvin.

Istu-seiso-maahan erottelua tekee hyvin kun itse peruutan ja koira seuraa perässä tai muuten vapaalla seuraamisella, mutta heti kun otan sen seuraamiseen niin istuminen on sula mahdottomuus. "Et oo tosissas, enkai mä voi istua kesken seuraamisen?". Tarjoaa seisomista, on vissiin taottu selkärankaan perusjäävät vähän turhankin hyvin. Hmmm.
Video ei ole tältä päivältä, mutta laitetaas se nyt tähän väliin. Ajatus oli kuvailla missä mallissa AVO-liikkeet on vaan kameran akkupa päätti loppua niin tämän verran vain sain kuvailtua. Eikä sitten lopulta oikeastaan muuta tehtykään.

Ruutu oli jännä. Liekö hämmästeli mun erikoisen painokasta seis käskyä (olin superyllättynyt kun lähti ilman mitään apuja noin hyvin heti ekalla ruutuun) tai sekoitti jotenkin kummasti jes-palkkasanaan? Ja sen jälkeen ehkä hämmentyi, että mitä mun muka sitten piti tehdä? Jää ruudussa nykyään  liian eteen ja videollakin ehkä vähän ennakoi, mutta parempi sekin kuin että sekoittaa kiertoon. Eka toisto harvoin menee täysin nappiin ilman mitään apuja, mutta niitä toistoja toistoja vaan.

Nouto oli hyvä ja on hyvä. Jali <3 nouto ja se näkyy joskus kapulahepuleina ja omanakivana kapulan kanssa. Mutta silti uskaltaisin sanoa, että ihan kisavalmis on. Vaikka pitäisi kyllä päästä tekemään liikkurinkin kanssa.

Kierrossa hämmentyi tuosta tötsästä minkä lähellä seisottiin. Samaa ongelmaa mitä ruudussa, ei tahdo ekalla bongata. Yritin viritellä ja bongauttaa kiertotötsää ja luulin, että sen havaitsikin, mutta havaitsi myös tuon ylimääräsen tötsän. Häiriöitä siis vaan mukaan.

Kyllä tästä AVO hiljalleen rakentuu. Sitten joskus :D

23 elokuuta 2016

Kuuluuko? Ai mitä?

No ihan hyvää, kiitos kysymästä! Ah, opettajan ensimmäiset vuodet. Sijaisuuksia, uusia kouluja, uusia käytänteitä. Syksy alkoi siis jälleen uudella työpaikalla vaikka välillä vähän huolestuttavalta vaikuttikin. Onneksi samassa kaupungissa pysytään. Taas ainakin yhden vuoden... Uuden opettajan ensimmäiset vuodet vie kieltämättä kivasti mehut.
Oltiin Jalin kanssa dogsittereinä yksi viikonloppu. Pipsa-rouva oli varsin miellyttävä hoidokki, melkein dognappasin :)
Treeneissä pidettiin taukoa kun jouduttiin taas muutamien huonommin menneiden treenien jälkeen oravanpyörään "Jalia ei kiinnosta, Henna hermostuu, Jalia ei kiinnosta, Henna odottaa jo ennen treenien alkua että ei sitä kuitenkaan kiinnosta, Jalia ei kiinnosta...". Kirjoitin yhden treenin jälkeen ehkä kk sitten kunnon vuodatuksen kun olin taas niin pettynyt itseeni ja koiraan, mutta päätin vetää henkeä ja antaa sen olla. Pari viime treeniä tauon jälkeen on mennyt taas molemmilta oikealla vireellä kun sain nollattua pääni. Jali haukkuu tooooosi harvoin, mutta aina pidempien taukojen jälkeen siltä hetsatessa/palkkaan padotessa pääsee haukku, siitä tietää että se on ihan messissä <3

Tauot tekee meille vaan oikeasti hyvää, pitäisi muistaa pitää vaan useammin eikä vasta silloin kun alkaa molemmilla tökkiä. Nytkin olen ottanut pienesti painetta varakoirakkona olosta rallyn voi-luokkalaisena (joka on meillä ihan kesken) pm-joukkueessa ja treeneissä on ehkä ollut mukana sellaista pientä stressinpoikasta muutenkin. 
Viimeisin treeni pidettiin dalluporukalla Seinäjoella, kun eräs talmaattiharrastaja oli siellä vierailemassa ja pyysi treeniseuraa (dalmatiankoiran kanssa, treeniseuraa, kuvitelkaa ;D). Meitä oli siellä lopulta neljä dallua, joista yksi ihan (älyttömän ihana ja suloinen ja taitava!) minityyppi, joka oli vähän haistelemassa menoa. Suurin osa postauksen kuvista on tältä reissulta.

Kyllähän Jali omalla vuorollaan aluksi meinasi haistella ja vilkuilla vuoroaan odottavia, mutta olin jo ottanut asenteen, että odotan luopumista ja omaa kontaktia enkä hermostu ja välitä mitä muut ajattelee ja kun se sieltä tuli ei ollut enää mitään ongelmaa ja toisella kiekalla päästiin melkeinpä heti hommiin. Siinä on niin suuri ero kun jos olisin lähtenyt heti hermostumaan ja ajattelemaan, että ei tästä taas mitään tule, olisi treenit päättyneet samalla tavalla kuin ne pari edeltävää huonompaa treeniä. Pitää muistaa antaa koiralle mahdollisuus ja muistaa itse laskea sataan jos alkaa hermoja kiristää. Ja se oikea asenne!
Jalin kanssa tehtiin jotain höpöhöpökivaa, sen seuruu on nykyään (edelleen) melko ihanan kaameeta (koska rallytoko ja tauko, ylivire ja pomppiminen ja poikittaminen ja edistäminen ja kaikkee ah, lopulta niin merkityksetöntä hienosäätöä), mutta olkoon kun asenne on kohdallaan! Peruuttaminen oli superjees! Kaikki jäävätkin sekoitetaan nykyään iloisesti, mutta yritystä löytyy. Olen miettinyt istumiskäskyn vaihtamista kun meillä on käytössä "isssstu" ja "seis", voisiko sekoittaa kun niin ässää suhisee molemmissa? Ruutuun löydetään, muttei aina ensimmäisellä toistolla (mutta yritystä löytyy!). Ruutuun seisomista ja napakkaa stoppia ja siellä pysymistä pitäisi vahvistaa erikseen, tahtoo vähän haistella ja ottaa välillä askelia kun lähestyn. Paikkakaan ei aina se optimi vaikka usein sisällä pysyykin. Kiertäminen oli hyvä. Paikkaistumisessa vähän vilkuili takana olevia, mutta ei paha. Ei ottanut kertaakaan kentällä häiriötä vuoroa odottavista, ei ohi kulkevista koirakoista. Oishan sitä treenaamista ja viilaamista, mutta olin vaan niin tyytyväinen Jalin asenteeseen, että ihan sama!

Sitä oikeaa asennetta osaa vaan arvostaa niin paljon kun se ei ole itsestäänselvyys.

Jaaa sitten lisää kuvatulvaa. Pilkut pääsi lopulta pienen lenkin jälkeen juoksemaan keskenään ja Jali oli taas taivaissa neitiseurassa ;) Pentu kerkesi valitettavasti lähteä ennenkuin hokattiin ottaa ryhmäkuvaa ja pilkulliset ei oikein olisi enää jaksaneet mitään poseeraushommia :D
Jali, Alma ja Bella
Ja sit pikku-Kalle meni jääkaappiin ja sanoi: "hrrrr, täällä on kylmä", kähkähkähkäh!

07 elokuuta 2016

Selästä asiaa

Ensimmäisen kerran Jalin selkä on kuvattu epävirallisena virallisten luustokuvien yhteydessä 20.2.13 kun ikä ei vielä tällöin riittänyt virallisiin selkäkuviin. Vasta kahden vuoden ikäiseltähän voidaan lausua kaikki viralliset selkälausunnot, Jali oli kuvauksen aikaan 1,5 vuotias. Tuolloin ei mitään ihmeempää selästä löytynyt. 
Halusin kuitenkin myös selästä lausunnon virallisena ja muutenkin tuntui hyvältä tarkistaa onko mitään muutoksia tapahtunut. Ja kun dalmatiankoirilta tuntuu jonkun verran näitä spondareita löytyneen, niin halusin tuoda oman korteni kekoon virallisilla lausunnoilla. Jali kävikin 27.4.16 virallisissa selkäkuvissa noin kolmisen vuotta yllä näkyvien ensimmäisten luustokuvien jälkeen, 4v7kk ikäisenä.  
Muutos ympyröity
Kuvat tulivat Kennelliitolta puhtaina, mutta maininnalla "Rajatapaus sp". Kyllä meinasi moinen maininta jäädä kokonaan huomaamatta kun se luki lausunnon lopussa omalla sivullaan. Minähän heti laittamaan tarkentavaa viestiä, että mitä ihmettä. Sähköpostia laitoin siis kuvat lausuneelle Anu Lappalaiselle, sekä kun kuvat sain käsiini niin vinkistä myös Juha Kalliolle.

Lopputulema oli se, että muutos ei ole perinnöllinen vaan voi olla esim. minkä tahansa vamman tai muun syyn aiheuttama. Varsinkin kun koira on iso, aktiivinen ja agilitytaustaa löytyy, sekä ikääkin alkaa olla. Lappalainen mainitsi vastauksessaan, että muutos voi liittyä välilevytyrään, mutta Kallio toppuutteli, että muita merkkejä välilevyn sairauksista ei näy eikä pidä sitä todennäköisenä ja näin ollen voi olla ihan rauhassa. Muutos on niin pieni, ettei tällä hetkellä vaivaa mitenkään eikä ole mitään syytä rajoittaa mitään harrastuksia. Jos selkä myöhemmin tuntuu kipeytyvän niin sitten uusi röntgen ja tarvittaessa jatkotutkimuksiin.

Jatketaan siis hyvillä mielin niinkuin ennenkin :)