23 marraskuuta 2012

Jatko1

Meillä alko tänään tosiaan Jatko1 ryhmä agilityssä. Koirakkoja tuossa meiän ryhmässä onkin vain 4 eli pitäis olla roimasti aikaa tehdä ja näin. Mutta silti jotenkin tältä kerralta jäi mulle (ehkä koiralleki) päällimäiseks tunteeks turhautuminen.

Tehtiin siis niin, että yksi kerrallaan oli kentällä tekemässä ja muut odotteli autossa. Ensinnäkin, tässä vaiheessa on ehkä vähän tylsää seurata muiden juttuja kun jotenkin ei vielä oo hirveesti mitään mitä oppia. Tylsää oli Jalillakin kun joutui välillä autoon ootteleen.

Noh, alotettiin hyppy-hyppy-suora putki- sarjalla. Ensin pelkkää putkea, sitten lisättiin hyppy ja lopuksi kaikki esteet. Ja molemmilta puolilta toistoja. Ottakaapa autossa vuoroaan odottava (oltiin kolmansina) koira kylmiltään suorittamaan jotain tehtävää, ei sillä mitään keskittymiskykyä oo. Ja voi että miten turhauttavaa kun en meinaa oikeesti saada sitä ees istumaan lähtöön, joka ikisellä esteellä se näytteli ihan kuuroa eikä osannu enää istua. Mä oon aikasemminki tainnu mainita, että tolla kestää aikansa ennenku se alkaa oikeesti keskittyä ja tehä töitä, sillä tuo vanha tyyli oli parempi kun siinä ei ollu juurikaan odottelua ja pystyin sitä temputtaa ja käskyttää tauoilla. Niin se kuunteli mua ees vähän paremmin kun oli ympäristön jo noteerannu. Nyt taas häiritsi ihan hirveesti kaikki viereisen kentän tapahtumat esimerkiks... Huoh.

No niin. Nyt siis tuntu siltä, että just ku koira alko toimimaan niin meiän vuoro oliki jo ohi ja taas sen piti viedä autoon nollaamaan kaikki. Hei, oli mulla tästä sarjasta jotain kehuttavaaki! Nyt lähti tosi hyvin hypyille vaikka lähin sen kans yhtäaikaa viereltä kun aikasemmin valitin sitä, ettei se osaa lähteä jos en ite mee esteen luo ohjaan. Ja vitsit se meni lujaa tuon koko sarjan, mulle tuli ihan sairaan kiire huutaa sille ees mitään käskyjä, saatikka että oisin pysyny sen vauhdissa mukana. Vähänkö mä tuun oleen joskus ton kans ongelmissa ku pitäis ees jotenki pysyä ton vauhissa ja keretä vielä ohjaanki!

Seuraavaks mentiin keppejä. Eipä siinä mitään, ihan hyvin se niitä meni mut ei vaan meinannu kiinnostaa mikään. Haahuili ihan omiaan, ei ottanu yhtää kontaktia. Voi apua, tämmönen se oli joka ikinen kerta kun me käytiin siellä ohjatussa tokossa, älä alota sitä nyt taas, ethän? Emmä tiiä, tylsistyykö se kun ei tällä kertaa päässy hirveesti tekeen mitään vai mitä? Paineistuu ku mä yritän sitä käskyttää? Noh, se kouluttaja mietiskeli, että voi olla ihan tuosta iästäki kiinni. Kepeillä tehtiin vaan 2 toistoa molemmilta puolilta.

Viimesenä puomia. Mä oon oikeesti luullu, että me ollaan tehty jo täyskorkeeta puomia, mut ehei. Vitsit se on korkee! Ei meistä kukaan ees huomannu, että se puomi oli korkeempi ku yleensä kun eka koira (flätti) meni ihan ongelmitta (se nyt on muutenki semmonen ihannekoira, että mä tuijottelen sitä aina kateellisena vierestä...). Siinä vaiheessa vasta kun meitä edellinen koira alko jäykistellä puomilla niin hokattiin. Olipahan sitte Jalilleki ihan hui kauhistus tommonen superkorkee puomi. Laitettiin nameja pitkin puomia ja koiran piti ne sitte poimia, mut jännäs sen verran että jäi niitä namejaki syömättä. Tätä ei sitte saada itsenäisesti harjotella jos ei oo ketään varmistamassa toisella puolella puomia ettei se päätä hypätä alas tai putoa. Tähän lopetettiin eikä menty ku yks toisto. Näin jälkikäteen jäi vähän harmittaan ettei tehty viimesenä vaikka jotain helppoa putkirälläystä kun loppu koiralleki vähän ikävästi. Se oliki jotenki vaisu kun lähettiin, ei ollenkaan semmonen intoa täynnä ku yleensä.

Voi olla että tää kerta oli enemminki sitä, että uus ohjaaja vähän katteli, että mimmosta meiän meno on kun ei tehty oikeestaan mitään erikoista. Toivottavasti ens kerralla ois jo vähän enemmän haastetta ja koiraki ois vähän paremmalla fiiliksellä...

22 marraskuuta 2012

Hitaasti mutta varmasti?

Elukkatohtorilla käytiin taasen, ultrailtiin siis rakkoa. Seistessä tilanne näytti hirveen hyvältä, ei meinannu löytää ollenkaan mitään kiviin viittaavaa, mut tarkistettiin vielä koira selällään. Kyllähän siellä niitä kiviä oli, mutta selkeesti vähemmän kun viimeks ja joutu tosiaan vähän ettiä, että ne löyty. Jalin rakko oli tällä kertaa täydempi eli näytti ultrassa suuremmalta, mikä vähän hämäs kun näytti, että niitä kiviä ois ollu selkeesti vähemmän. Kyllähän niitä vähemmän oli, mutta ei ihan siinä määrin mitä kuvasta näytti.

Hitaasti siis tuo lääkitys vaikuttaa, mutta sentään vaikuttaa ees jotenkin. Kuulema voi olla, ettei lääkityksellä saadakaan liuotettua kaikkia kivia ja jossain vaiheessa joutuu miettiä, että leikkaako ne jäljelle jäävät kivet ennaltaehkäsevästi rakosta pois, vai odottaako mahdollista tukosta. Tällä hetkellä jatketaan vielä tällä lääkityksellä ja katotaan parin kuukauden päästä taas uudestaan.

Iho-ongelmat sentään on hävinny :) Molemmat korvan päät on parantunu tosi hyvin, toisessa on vielä ihan pientä rupea. Ei rapsuttele eikä nuole mistään, ihana ku ei oo tarttenu pitkään aikaan enää pestä viikottain sillä lääkeshampoolla! Tassutki alkaa olla normaalit, mun mielestä näyttää että tassun pohjiin on alkanu kasvaa uus "iho" tai siis ne näyttää jotenki paljon terveemmiltä. Silmät sillä on alkanu vähän rähmiä, mut se nyt on tällä hetkellä hyvin pieni murhe.

Ah, miten mä taas oon onnellinen vakuutuksesta! Se on kyllä maksanu ittensä jo takas vaikka koira on vasta vähän päälle vuoden! Ja ah, miten mä rakastan Tapiolan suoravelotusta, ihan sairaan helppoa ja mieluusti mä maksan käynnistä vähemmän heti kuin että niitä korvauksia pitäis ootella johonki kuukausienki päähän...

19 marraskuuta 2012

Pikapurnaus

Ampukaa. Joku.
Kaikki. Maailman. (tai Suomen? Jyväskylän? no ees Ristonmaan?!)
Jäniseläimet. Sukupuuttoon.
Kiitos!

Tai vaihtoehtosesti opettakaa tuolle hemmetin jääräpäälle järkeä! (jos Suomessa ois vaikka sähköpannat sallittuja nii mä niiiiiin keksisin käyttöä...)

15 marraskuuta 2012

Young and wild and free

Mitä tulee kun yhdistää Jalin, 11v mäyräkoira Lakun ja 8v englantilais-venäläinen ajokoira Pablon? Ihan loistava metsälenkki!
Olin viime viikonlopun tosiaan kotikotona käymässä ja käytiin vähän samoilemassa iskän ja siskon ja koirapoppoon kanssa metsässä. Olisitte nähny miten Jali palvo maata Pablon jalkojen alla, mä en oo koskaan nähny, että se käyttäytyis noin! Pablo oli ihan Jalin idoli ja se kulkiki koko lenkin Pablon perässä. Mitä nyt välillä palas meiän luo kun Pablo teki vähän laajempia kierroksia. Ja aina kun Pablo palas niin Jali oli ihan että "Jee, sä tulit takas! Älä enää koskaan lähde pois!". Pablo otti suosionosotukset tyynesti vastaan (mä oon kyllä ihan varma että se harhautti ja eksytti Jalia tahallaan siellä metsässä, että pääsis hetkeks eroon :D) Mäykkyherra teki kaikkensa pysyäkseen isojen poikien perässä. Saatettiin olla aika koominen näky kun eellä menee ajokoira, jonka perävaununa kulkee pilkku ja perässä töpöttää mäykky minkä jaloistaan pääsee. Note to myself, joko ois aika hommata semmonen kännykkä jossa ois kunnon kamera, tuosta kokoonpanosta ois pitäny saada kuva!

Lähettin aikalailla heti lenkin jälkeen linkalla takas Jyväskylään. Onneks ei usein tartte bussilla kulkea, tän kokosen koiran kans se on kohtuu hankalaa. Poika matkas suurimman osan ajasta makoillen puoliks viereisellä penkillä (johon levitin viltin) ja puoliks mun sylissä. Puolimatkassa alko bussi olla ihan täynnä niin passitin pojan maahan, jossa hää todisti että dalmatialainen mahtuu hyvin makoilemaan myös linja-auton jalkotilassa... Kohtuu ahdasta oli.

Tuttuun tapaan tänään oltiin aksailemassa. Vikaa kertaa alkeiskurssilla, ens viikolla me treenaillaanki pienemmissä ryhmissä (6 koiraa) jatko1:ssä ja perjantaisin.

Tänään aloteltiin hyppyjen ja putken yhdistämisellä. Tehtiin enste pelkästään mutkaputkea ja hiiohoi sehän meni! Ja kuten arvata saattaa kun se kerran sinne uskalsi niin sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmaa. Hyvin hyppäs kaks estettäki ja siitä sitten vielä putkeen, ei suurempia ongelmia. Mut ryökäle ku se ei meinaa enää mitenkää malttaa istumaan lähtöön vaikka kuinka käskis. Seisoa tönötetään paikalla ja tuijotellaan kaikkialle muualle (yleensä sinne esteen tai namikupin suuntaan) kuin esim mua silmiin ja käskytki menee selkeesti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Möh, mihin sen kontakti on hävinny, kyllä se sillon ekoilla kerroilla... Kouluttaja naureskeli että se on hauska ku se välillä saa niitä hepuleitaan, siitä näkee kuulema, että se on aika nuori vielä. Juuu, ei se musta oo kyllä yhtään hauskaa kun 35kg meinaa kiskoa sut yhtäkkiä toisen koiran luo leikkimään tai osallistumaan rataan ennenku on oma vuoro... Huoh.
Puhutsä mulle? (kuva parin viikon takaa,
ei täällä enää oo lunta, nyyh!)
Seuraavaks oli neljä estettä ympyrässä. Hypättiin enste kaks estettä, jotka se meniki oikeen hyvin myötäpäivään. Vastapäivään ei sitte niin onnistunukaan. Ja kun otattiin kolmas este mukaan niin ei enää meinannu hypätäkään toista estettä. Ja ryökäle ku lähti taas rallaamaan omiaan. Olin jättäny istumaan ja paikka käskyllä oottaan lähtöä ja ite olin esteen luona valmiina ohjaamaan. Se vaan tuijotteli esteen takana olevia muita koiria, enkä viittiny sitä käskyttää esteelle ennenku sen huomio ois mussa. Ne sitte käskettiin sieltä siirtyä ja se oli sitte Jalille liikaa ja sin men. Ärsyttää, ois pitäny ite mennä varmistamaan pojan paikallaolo nameilla palkaten ja ottaa varmuudeks siitä pannasta kiinni... En tiiä oisko pysyny jos ne muut ois pysyny vaa rauhassa siellä paikoillaan nii mä oisin voinu saada sen huomion itteeni. Siellä se sitte rälläs menemään, ois pitäny päästä leikkimään muitten kans ja sitte rällättiin muuten vaan. Ei meinannu antaa kiinni ollenkaan  eikä kuunnellu yhtään. Nojoo, kyllä kai se siitä, sain mä sen huomion sitte lopulta itteeni niin että saatiin jotain suht onnistuneita toistoja. Mut ei me niitä kaikkia neljää estettä kyllä päästy kiertään. Laura oli tullu tässä vaiheessa katteleen meiän treenejä ja pääs näkeen kyllä ku poika pani parastaan (go Jali...).

Lopuks keppejä niin, että viimesessä välissä ei ollu ohjureita ollenkaan. Aluks alitti yhestä kohtaa ohjurin, mutta meni lopulta tosi hyvin. Eikä oikassu lopussakaan mistään vaikkei ollukaan ohjureita, se ei varmaan ees huomannu asiaa (no eikai ku namikuppi oli oottamassa sopivassa paikkaa). Sillä on edelleen ihme hinku kepeille eikä taaskaan meinannu istua lähössä saatikka muutenkaan kiinnostua musta kun piti vaan päästä sinne namikupille. Oikeesti, sille on varmaan ihan sama oonko mä olemassakaan ku se huomaa, että pääsee suorittaan estettä ja namikuppi on oottamassa. Höhlä pöhlä.

Kouluttajaki sano, että Jalille on varmaan hyvä kun päästään pienempiin ryhmiin niin toiset koirat voi olla pois hallista kun me treenataan. Ja juu, samaa mieltä! Ihan kiva siis, että päästään ens viikolla pienempiin ryhmiin. Ja saadaan itsenäiset treenioikeudet halliin. Täytyy ehkä koittaa vahvistaa sitä, että niitä hommia on kiva tehä mun kans vaikka ihan leikittämällä siellä hallilla. Se on muutenki selkeesti jotenki itsenäistyny. Metsälenkeillä otetaan yhä enemmän etäisyyttä, mä en oo enää the best, eikä kaikki käskyt vaan kiinnosta. Luoksetulo on onneks edelleen ihan suht hyvä (ainaki ilman häiriötä eli toisia koiria tai jotain superhyperhajua....). Ehkä tää nyt on oikeesti sitä murkkuikää. (Onhan, meneehän tää ohi?!) Mä haluun vanhan pikku Jalin takas :P

09 marraskuuta 2012

Osaan, EN osaa, osaan?!

Viikon kuulumisia. Käytiin viime viikonloppuna Laajavuorella palloilemassa pienellä dallulenkillä, 4 dallua ja bortsu. Kaikki tuli varsin hyvin juttuun ja Jalista oli kiva päästä riekkuun vapaana. Näitä lisää :)

Mulla on ollu lähiaikoina tenttisuma ja sen huomaa vähän koirastakin. Sen mielestä on sairaan tylsää ku mä vaan istun lukemassa tai koneella. Se kantaa mulle kaikkia lelujaan ja tulee istuun ja tuijotteleen vierelle. Raasu. Onneks nyt hiljalleen helpottaa.

Tuttuun tapaan käytiin torstaina agitreeneissä. Aloteltiin renkaalla ja A:lla. Meillä oli hirmu kiva rengas treeni tällä kertaa, oltiin niin että minä olin namien kans toisella puolella ja kouluttaja namien kans toisella puolella ja vuorotellen koiran piti hypätä renkaan läpi namia hakemaan. Jos hyppäs väärästä välistä niin ei saanut palkkiota. Mammanpoikakin tais jopa tajuta ideaa, vaikka se vielä hyppää niistä vääristä kohdista (tai kiertää) niin suurin osa toistoista saatiin onnistuneita. Jeee!

A:lla ei mitään uutta. Kontaktit oli tällä kertaa vähän hakusessa kun se kuulema tulee pomppien sieltä alas ja ohjaajan oma häslääminen vielä pahentaa asiaa (tiedetään, tiedetään). Pitäis vaan pysyä iteki rauhallisena ja rintamasuunta oikeeseen suuntaan. Se vaatii vielä sen namipysäyttämisen, pitäis ottaa jotenki tehotreeniin tuo kontaktille jääminen, ettei mun tarttis niin vahvasti sitä avustaa.

Seuraavaks keppejä ja keinua. Kepeillä se eka väli tuottaa vielä ongelmaa, mut kun vaan rytmiin pääsee niin menee ihan hyvin. Ja siis ohjureillahan edelleen mennään ja nyt ei tainnu ees hypätä kertaakaan ohjureiden yli, hyvä! Jalista on tullu tuolla hallilla ihan mieletön häslä, hetiku se huomaa että on meiän vuoro ja lähestytään estettä niin siltä katoo totaalisesti korvat, se hyppii ja riehuu ja vetää eikä malta ollenkaan kuunnella ja jäädä istumaan. Huoh. Nojaa, ehkä pitäis olla ilonen, että koiralla ainaki on intoa, mut voisko sen näyttää vähän maltillisemmin? Vähän niinku kaikki muut? Jali hoi, mallioppiminen, mallioppiminen...

Vitsit keinu! Ei mitään ongelmaa! Menee ihan hurjaa vauhtia keinulle (se vois kyllä vähän rajottaa, että se joskus hallitsis sen keinun liikkeenki ite...) ja nyt laskettiinki aika nopeeta eikä mitään jäykistelyitä eikä yrittänykään hypätä pois. Kontaktilleki jäi huomattavasti paremmin ku A:lla. Ja ei haitannu yhtää vaikka keinu vähän paukahti ku mentiin alas! Go Jali, go!

Viimesenä tehtiin vähän pientä ohjausharjotusta. Eli kierreltiin hyppyjen kaarrokkeita ja jotain tolppia (olikohan ne muurin päädyt mahollisesti). Teki ihan innolla (no kyllä nyt ku pääs vapaana rellestään), teki aika suuret kaarrokset aina ja kävi siinä välissä vähän kouluttajaaki morjenstaan. No, mut tuli kuitenki aina mukaan lopulta :D Mä oisin voinu lähtee vähän rauhallisemmin, mut mä arvasin et koiralla on intoo ja vauhtii nii aattelin ettei siitä kuitenkaa ois tullu mitään jos oisin yrittäny sitä hillitä. Mä oisin halunnu mennä ton uudestaan ku tuntu nii kivalta, mut ei ollu valitettavasti aikaa muutako yhteen toistoon, höh.

Hei ja mä luulen että mä muistin miten kukin este piti kiertää vaikka aluks tuntu ettei millään voi muistaa kummalta puolelta tää oli tarkotus kiertää ja millä kädellä piti ottaa koira haltuun. Me ollaan harjoteltu tota kiertämistä nyt aika paljon kotosalla, se osaa sen kyllä molempiin suuntiin melko hyvin. Mut vois koittaa tehä jotain ton tyyppistä ihan itekseenki vaikka puilla tai jollain.

Loppuun vielä putkien kanssa. Eli ensin oli mutkaputki, jonka perässä suora putki. Mä suosiolla jätin sen mutkaputken tekemättä edellis kerran perusteella, mikä oli kyllä ihan fiksusti. Ei meinannu taaskaan tehä putkea (mikä ihme sille on tullu?), mut kyllä se lopulta ku tarpeeks kauan houkutteli nii yhtäkkiä vaan meni. Ja tuli. Ja meni uudestaan. Ja heeeeiii, kivaaa, taaaaas! Ja ihmetteli että miksei niitä nameja tipu (no hei, voisko sitä vaikka odottaa käskyä eikä rällätä omin luvin?) Joo, se vois vähän enemmän kuunnella mua... Joutuu oikeen välillä muistutteleen et hei mäkin oon tosiaan täällä.

Viikonloppuna ois näytelmiä Jyväskylässä, mut katos ku on isäinpäivä viikonloppu! Mä ihan unohin, ois ollu kiva päästä dallukehän laidalle katteleen. Mut lähin Keski-Pohojammaalle kuitenkin isäinpäivää viettämään kun en oo aikoihin kotikotona käyny. Pääsee Jali rallaamaan taas kunnolla vapaana pitkin maita ja mantuja ja kiusaamaan vähän mäykkyvanhusta.

01 marraskuuta 2012

Torstain agiliitelyt

Mun oli tarkotus agin jälkeen lukee vielä viime hetken paniikkilukemiset huomiseen tenttiin ja kirjottaa tää postaus vasta huomenna, mut pakko kirjottaa tää nyt enste ku mä varmaan unohtaisin kaikki mitä piti muistaa kirjottaa. Kun mammanpoika näytti taas osaamistaan.

Puomi: Aloteltiin puomilla, tällä kertaa täyskorkeella. Tässä ei mitään ongelmaa, alastullessa meinas jostain syystä aluks vähän jäykistellä, mut siitäki toipu nopeaa kun työns namia naamaan. Jäi pari kertaa ihan loistavasti kontaktille kun namilla pysäytin ja tästä rohkaistuneena yritin samaa mut pelkällä käskyllä. Ei, ei se kontaktille jääminen oo vielä siinä vaiheessa, että se ymmärtäis jäädä siihen oikeaan asentoon ilman käsiapua. Jatketaan siis vielä vähän auttamista. Mut kouluttajanki mukaan on oppinu selkeesti hallitsemaan sitä takapäätäänki, ei enää tippuvia jalkoja! Ja ihmetteli sitä miten nopeesti se tosiaan pääs alun puomipelostaan eroon kun nyt jäi kontaktille heilutellen häntää. Nii, ku se nyt vaan on tommonen, että kun se vaan toteaa, ettei tässä ollukaan mitään ihmeellistä, niin sitte siinä ei oo mitään ihmeellistä.

Tuplahyppy: Puomin jälkeen tehtiin pari toistoa suorassa linjassa olevilla hyppyesteillä. Eipä tässä mitään, ekalla toistolla kiersi jälkimmäisen esteen, mutta seuraavilla suunnattiin jo ihan nätisti loppuun asti namikupille. Hei ja tästä piti muistaa mainita kun poika oli käskyä odottamassa niin vierestä juoksi pikkutyttö (se on niin sulonen pikkuagiohjaaja :) ) koiransa kans omalle rastilleen ja Jali vaan vähän vilkas! Myönnän, oli pakko olla jo valmiina vähän pannassa kiinni kun se aikasemmin just tuon pikkukoiran luo karkas niin olin varma, että se olis ihan vauhilla menossa, mut ei. Muutenki oli vapaana tosi nätisti kaikilla esteillä eikä karkaillu minnekään :)

 Ja seuraavalle kouluttajalle.

Pituus (ja hyppy): Pituus  tais vissiin olla tällä kertaa täyspitunen (oli se mun silmään ainaki aika pitkä hyppy), mutta siinä ei mitään ongelmaa silti. Mutta. Niinku normaalisti, jätin pojan enste istumaan ja odottamaan käskyä. Tarkotus oli siis, että lähden yhtäaikaa koiran viereltä juokseen namikupille, mut katos vaan kun ei tahtonu onnistua. Aina kun tätä yritettiin niin poika lähtikin kiertämään esteen ja namikupille. Ei mitään ongelmaa jos jätin pojan istumaan, menin ite lähemmäs estettä ja ohjasin yli. Sillä ei kuulema oo vielä oikein semmosta "suunta suoraan kohti namikuppia" vaan se lähdössäkin on vaan niin kiinni minussa ja jos lähden viereltä niin sille ei oo ollenkaan selvää, että se este pitäis ylittää. Ihan samaa oli noitten edellisten hyppyjen kans. Tarkotus oli, että oltais tähän pituuteenki yhdistetty vielä hyppy, mutta kouluttajan mielestä Jalin ei kannattanu sitä vielä lähtee yrittään. Mähän pyydän sen tuijottamaan silmiin sitä lupaa oottaessa, mut kuulema vois olla ihan hyvä, että joissain tilanteissa mä vaan antasin sille luvan mennä sillon kun se katsoo oikeaan suuntaan ja ois selkeesti menossa.

Rengas: Rengasta ekaa kertaa vapaana. Juu, eihän se hokannu sieltä oikeesta välistä hypätä. Huvittava ku kier esteen, meni kouluttajan luo (oho, miks ei saakaan namia?) ja alko sitte tarjota kaikenmaailman istumisia siinä namin toivossa. Tyhmä! Tässä myös sama mikä edellisessä eli mun pitäis vaan käskyttää sitä sillon kun se kattoo sinne renkaalle. Kun nyt meillä oli vaikeuksia saada se ees kattoon renkaalle kun se vaan toljotti mua silmiin ja jos annoin tällön käskyn niin lähti vaan kiertämään sen esteen. Ei se siis käskysanasta ymmärrä yhtään mitään vielä niinku ei varmasti monilla muillakaan (ei ehkä vielä yhelläkään) esteillä. Noh, saatiin me pari enemmän tai vähemmän onnistunutta hyppyä sieltä oikeestaki välistä kun tarpeeks avusti. Ja seuraaville rasteille.

Kepit: Keppejäpä olikin nytte 6. Eka kerta mentiin muistutukseks hihnan kanssa, mutta seuraavat sitten ekaa kertaa vapaana. Ohjureitten kans kyllä tietenkin vielä. Ekalla hyppäs loppupäästä ohjurista yli, mut alko se sitten taas sujua ja kun kouluttaja oli vähän esteenä siinä vaikeessa kohassa. Mut tää on kyllä jännä miten se jostain syystä tykkää tästä pujottelusta, muutaman kerran varasti kepeille (kertaakaan ei kiertäny namikupille vaikka vähän kauempaakin lähetin ja tuijotti silmiin!) ja kun alkoi tehä tuota toistamiseen niin ei enää saanukaan nameja lopussa ja alko ihmettelemään, että mitä ihmettä tää nyt oikeen on kun ihan täydellisesti tein? Ja sitte ne kepit tehtiin taas varastamalla (no johan nyt kun ei vieläkään!) ja tais tehä perään vielä kolmannenki kerran ennenko maltto jäädä oottaan käskyä. Tais mennä jopa ihan omatoimisesti niitä keppejä ilman, että kävi välissä ees mua morjenstaan... Noh, saipahan monta toistoa ainaki ja kyllä se näköjään ohjureilla osaa kepit mennä :D

Kaareva putki: Pussia ei ollakaan tehty pieneen iäisyyteen ja nyt se oli semmosessa 90 asteen kulmassa väännettynä. Mulla oli pien aavistus, että tää tuottaa ongelmaa (vrt. pussikammotus) vaikka suora putki Jalin mielestä kiva olikin. Niin, tuottihan se. Ei sinne putkeen uskaltanu mennä ja sen yhen kerran ku meni (ja mä olin jo ihan et JES) niin tuli peruuttamalla pois. Se alko olla jo vähän paniikissakin kun sinne putkeen yritettiin saada, jostain syystä se nyt oli ihan kammotus

Me siirryttiin sitte toiselle kentälle ottaan suoraa putkea kun muut jatko tällä kaarevalla. Siis Jalihan suorastaan rrrrakasti putkea eikä siinä ollu mitään ongelmaa, mut katos vaan kun nyt tuotti se suorakin putki ongelmaa. Meni se sit lopulta kun mä vähän taas ryömin eellä ja saatiin se sitten ihan suht hyvin menemään. Jalilla alko olla tässä vaiheessa kyllä selkeesti muutenkin kisaväsymystä, alko vaellella ympäriinsä haistelemassa paikkoja, eikä ois enää jaksanu yhtään ees yrittää. Ei sitte viititty montaa toistoa tehä. Mut ottaen huomioon, että ollaan putkea tehty niin että lähetän koiran istumasta putkeen ilman ongelmia, niin ollaan palattu kyllä takas lähtöpisteeseen. Voi pikku mammanpoika kun uudet (tai unohtuneet...) asiat on sille niin kammotuksia.

Me tarttettais ehkä vaan enemmän toistoja. Siks mä odotanki innolla, että saadaan se lupa sinne hallille ite harjottelemaan, josko ainaki kerran viikkon kävis tekeen sitte vähän lisätreeniä. Jaltsu poika vaan vaatii vähän enemmän aikaa kun monet muut tuolla kurssilla.

(Pahoittelen ylipitkiä ja huonosti muotoiltuja lauseita, on näköjään itelläki vähän aivot sekasin :D)