22 marraskuuta 2012

Hitaasti mutta varmasti?

Elukkatohtorilla käytiin taasen, ultrailtiin siis rakkoa. Seistessä tilanne näytti hirveen hyvältä, ei meinannu löytää ollenkaan mitään kiviin viittaavaa, mut tarkistettiin vielä koira selällään. Kyllähän siellä niitä kiviä oli, mutta selkeesti vähemmän kun viimeks ja joutu tosiaan vähän ettiä, että ne löyty. Jalin rakko oli tällä kertaa täydempi eli näytti ultrassa suuremmalta, mikä vähän hämäs kun näytti, että niitä kiviä ois ollu selkeesti vähemmän. Kyllähän niitä vähemmän oli, mutta ei ihan siinä määrin mitä kuvasta näytti.

Hitaasti siis tuo lääkitys vaikuttaa, mutta sentään vaikuttaa ees jotenkin. Kuulema voi olla, ettei lääkityksellä saadakaan liuotettua kaikkia kivia ja jossain vaiheessa joutuu miettiä, että leikkaako ne jäljelle jäävät kivet ennaltaehkäsevästi rakosta pois, vai odottaako mahdollista tukosta. Tällä hetkellä jatketaan vielä tällä lääkityksellä ja katotaan parin kuukauden päästä taas uudestaan.

Iho-ongelmat sentään on hävinny :) Molemmat korvan päät on parantunu tosi hyvin, toisessa on vielä ihan pientä rupea. Ei rapsuttele eikä nuole mistään, ihana ku ei oo tarttenu pitkään aikaan enää pestä viikottain sillä lääkeshampoolla! Tassutki alkaa olla normaalit, mun mielestä näyttää että tassun pohjiin on alkanu kasvaa uus "iho" tai siis ne näyttää jotenki paljon terveemmiltä. Silmät sillä on alkanu vähän rähmiä, mut se nyt on tällä hetkellä hyvin pieni murhe.

Ah, miten mä taas oon onnellinen vakuutuksesta! Se on kyllä maksanu ittensä jo takas vaikka koira on vasta vähän päälle vuoden! Ja ah, miten mä rakastan Tapiolan suoravelotusta, ihan sairaan helppoa ja mieluusti mä maksan käynnistä vähemmän heti kuin että niitä korvauksia pitäis ootella johonki kuukausienki päähän...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!