29 joulukuuta 2015

Oli vuosi 2015

Olinhan minä vuodelle 2015 jotain tavoitteita asettanut, vaikkeivat ne vuoden aikana hirveästi mielessä pyörineetkään. Me ei aiota olla blogimaailman poikkeus vaan mekin katsotaan miten tavoitteissa onnistuttiin! Kaikki postauksen kuvat otettu muuten joulukuussa. Ah, Suomen talvi!
  • Ensisijaisesti me halutaan pysyä edelleen terveenä. Vaikka itsestään selvyyshän tämä pitäisi olla, mutta pakko mainita. 
    • Jooo!! Not bad! Uraattikivien suhteen ollaan vietetty kivaa varmaa siestaa ja toivotaan, että meno jatkuu yhtä vaivattomana jatkossakin! Blogitekstien mukaan ollaan helmikuussa kärsitty hetki nenäpunkista, mutta muuten "terveys"-tunniste näyttää vuoden 2015 suhteen kivan tyhjältä! Kesällä käytiin poistamassa hammaskiveä kun en itse saanut niitä raaputeltua pois, mutta muuten pysyttiin kaukana eläinlääkäristä.
  • Ensi vuonna agilityradoillekin eli keinu kuntoon. Varmuutta myöskin kepeille ja toiveissa olisi päästä treenaamaan myös omatoimisesti kun kerran viikossa viikkotreeneissä ei vain ole mahdollista kehittyä siinä missä olisi tarve. Tai kunhan pääsisi edes treenaamaan jossain. (Ikävä Jattilaan...)
    • Blaaah. Ollaan blogin mukaan treenattu agilityä viimeksi maaliskuussa! Ei oikein ollut otollinen vuosi millekään ryhmäpaikalle eikä itsenäisestikään päästy/keretty treenaamaan. Ei se osaa vieläkään keinua kunnolla ei :D Välillä katson jotain vanhoja agivideoita ja sitä koiran intoa ja haikailen radalle. Mutta toisaalta muistan miten turhauduin agitreeneissä helposti kun en itse vain osaa tai ymmärrä. Agility jäänyt siis jännästi unhoon, mutta kaipuu radoille on toisaalta vieläkin...

  • Voihan toko. Uudet sääntömuutokset (1.8.2015) vaikuttaa itseasiassa mielenkiintoisilta, mutta kapulan pito. Prkl kapulan pito. Yritettäiskö kuitenkin korkata se ALO ensi vuonna, yritettäiskö? Uusilla tahi vanhoilla säännöillä. Kun pääsisi tätäkin treenaamaan johonkin.
    • Kapulan pito, check! Kisat, check! Yritettiin ja onnistuttiin! Mentiin kokeeseen vanhoilla säännöillä kesäkuussa Pieksämäelle ja kerättiin kasaan 165,5 pistettä oikein tasomme mukaisella työskentelyllä. Kivat kisat, vieläkin on hyvä mieli :) Ei treenattu missään ryhmässä, mutta ennen kokeita kerjättiin paikkisseuraa sieltä mistä saatiin. Uudet säännöt on kivat ja muutenkin ollut tosi kiva päästä treenaamaan uusia juttuja. 
  • RTK1. Tämä on oikeastaan hyvinkin realistinen tavoite ja pitäisi olla kyllä ihan mahdollinen.
    • Jopjop. RTK1 saatiin kasaan tammikuussa Seinäjoella. Sen jälkeen rally on ollut vähän unholassa enkä ole edes kisapaikkoja katsonut, vaikka AVO-luokka voitaisiin hyvinkin käydä kokeilemassa. Rallyn liikkeitä ollaan kyllä höntsäilty, mm. seuraamista oikealla puolella ja erilaisia käännöksiä.
  • Hakua olisi mukava jatkaa. Kisatavoitteita en elättele. Tottistelu taitaa olla meille sitä, että opin pelaamaan tuon koiran vireen kanssa ja saan sen tekemään hyvällä fiiliksellä myös muualla kuin häiriöttömässä ympäristössä. 
    • Njäääääh. Pompittiin taas eri paikkakunnilla ja treenipaikka jäi jälkeen enkä uutta saanut aikaiseksi etsiä. Ollut niin muuta ajateltavaa. 
  • Pakko ottaa tähän vielä erikseen nouto. Mähän opetan tuon noutamaan. Ja pitämään sitä kapulaa. 
    • Woopwoop! Sehän pitää ja pitääkin oikein mukavasti! Nouto onnistuu jo kokonaisenakin, mutta tarvitsee toistoja ja varmuutta mitä joku ei ole saanut aikaiseksi viimeistellä.

  • Paineistumaton koira kisakentille! Kisavarmuutta ohjaajalle ja koiralle lajissa kuin lajissa. 
    • En muista millon viimeksi Jali on lyönyt lukkoon paineistumisen takia? Olen ehkä itse rennompi ja itsevarmempi treenatessa mikä näkyy myös koirassa. Tällä hetkellä ajattelen kisoistakin ehkä eri tavalla kuin joskus aiemmin. Ei ole niin vakavaa ja turha panikoida :) Ei me viime vuoden puolella taidettu käydä kuin kahdet kisat, mutta mikä tärkeintä, molemmat oikeinkin rennolla fiiliksellä! 
  • Josko hitusen säännöllisempää (tavoitteellisempaa?) treenaamista, että edistyttäisiinkin johonkin? Vi ses. 
    • Joo ei. Toisaalta mä nyt vaan taidan olla tällainen sunnuntaitreenaaja ja se kyllä sopii meille oikein hyvin! Käytiin kuitenkin ihan kivasti koulutuksissa kun dalluyhdistys sponssasi 2xKorrien koulutuksen ja Riitta Kivimäen koulutuksen. Sanotaanko, että treenattiin kausittain ahkerammin ja oikeastaan tosi paljon vaan pohjia uusiin liikkeisiin (ruutu, tunnari, metallikapula, merkin kierto, peruutukset...). Ehkä olen sisäistänyt paremmin, että "ei se määrä vaan se laatu" ja osaan paremmin purkaa tokon liikkeet pieniin treenattaviin paloihin joita treenata. Ajattelen kauaskantoisemmin ja tunnistan paremmin ne meidän vahvuudet ja heikkoudet? Hyvin tokopainotteinen vuosi kyllä ollut. Uutena lajina ollaan myös opeteltu noseworkkia.

  • Lihashuolto kuntoon. 
    • Käytiin alkuvuodesta hierojalla helmikuussa (ei huomautettavaa) ja kesällä kunnon huoltotauko kun oli kunnolla jumissa ja tarvitsi useamman hierontakerran. Ei taidettu käydä kuin hierojilla, edelleen haluaisin viedä tuon jonnekin osteopaatille. 
  • Pidetään hausssskaaaa! 
    • Koirailun osalta oikein rento vuosi kaikin puolin. Treenaaminen ei ole ollut erityisen tavoitteellista, mutta kun ollaan treenattu niin ollaan kyllä mielestäni onnistuttu pitämään hauskaa. Ei me hampaita kiristellä muutenkaan :D
Semmoinen vuosi. Paljon tapahtui ja toisaalta niin vähän. Katsotaan mitä uusi vuosi tuo taas tullessaan!

27 joulukuuta 2015

Liebster award*3

Joulusta selvitty ja näin välipäivinä on hyvä paahtaa vastaukset viimeisiin Liebster Award haasteisiin. Huhh. Sen verran laiska olin, etten vastaa jo ennestään vastattuihin kysymyksiin. Kaivakaa vastaukset itse esiin vanhoista haasteista jos kiinnostaa.

Random kuvituksena "making of joulutervehdys" kuvia. Ei ehkä laadullisesti priimoja ja pikaisen käsittelyn läpikäyneitä, mutta jotenkin niin hauskoja :D Ajattelin ensin kirjoittaa kuviin kuvatekstit, mutta totesin, että Jalin ilmeet puhuvat varmaan puolestaan.

Ensimmäisestä haasteesta kiitoos Pure-Jenkki.
1. Mikä on ollut paras muistosi menneeltä vuodelta?
Maisterin paperit.
2. Jos saisit toivoa yhtä asiaa mikä se olisi?
Äh. En tiedä!
3. Millä perusteella valitsit koirasi/koiriesi nimen?
Jali oli kasvattajalla nimetty Jalleksi, siitä sitten väänsin Jaliksi. Tykkään lyhyistä, kaksitavuisista ja helposti sanottavista nimistä. Kaikki Daisyt ja Mistyt ja Dracot sun muut on omaan suuhun liian hankalia.
4. Mikä on parasta koirassasi?
Olen tainnut tähän vastata joskus aiemmin.
5. Mistä vuodenajasta pidät eniten ja miksi?
Vaikea kysymys. Haluaisin sanoa, että kaikista kun kaikissa on puolensa. Ehkä kesä tai talvi vie voiton.
6. Paras lapsuuden muistosi?
Hmmm. Joulut?
7. Miksi valitsit juuri sen koiran, joka sinulla on nyt?
Jali oli minulle tullessaan jo puoli vuotias, joten eipä siinä enää valinnanvaraa ollut pentujen kesken. Mutta muuten lyhyesti oikea ilmoitus oikeaan aikaan.
8. Jos saisit muuttaa yhden asian koirassasi mitä muuttaisit?
Tähän olen vastannut aiemmin.
9. Mitä tekisit jos saisit kutsun linnanjuhliin?
Hyppisin riemusta, hommaisin mittatilauksena juuri mulle tehdyn puvun, hommaisin kunnon meikkauksen ja kampauksen ja leiriytyisin tarjoilupöydän ääreen mässäämään.
10. Minkä nimen antaisit lapsellesi?
Hmmm. En ole miettinyt asiaa. Ehkä jonkun vanhanaikaisen tai suvussa kulkevan nimen?
11. Voisitko antaa lapsellesi edesmenneen koirasi nimen?
En. Koiran nimet erikseen. Kyllä se edesmenneen koiran nimi vaan herättää niin tunteita, etten voisi kuvitellakaan nimeäväni lastani samalla nimellä. Ja toisekseen ei kävisi mielessäkään nimetä lasta vaikka Pikiksi :D Eli koiran nimet tosiaan koiran nimiä eikä perus Pekkoja ja Liisoja täällä.

Vellan elämää-blogista.
1. Mikä on tällä hetkellä parasta elämässäsi?
Opiskelijastatuksesta pääseminen ja uuden vuoden mukanaan tuomat vakaat rahanlähteet eli töiden alkaminen. Vaikkakin vain sijaisuus.
2. Mistä lemmikkisi on saanut nimensä?
Vastattu yllä.
3. Mikä on suosikki kuva lemmikistäsi?
Vaikea! Mutta ensimmäisenä mieleen tuli nämä:
4. Mikä on lempi vuodenaikasi?
Ks. yllä.
5. Millainen on arkesi koirien kanssa? Entä ilman koiria?
Herään, käyn aamulenkin, teen aamutoimet, syön, lähden töihin (jos oletetaan, että olen onnellisesti työelämässä), tulen töistä, käytän koiran lenkillä/treenaan, syön, katson teeveetä, käydään iltalenkki, teen iltatoimet, menen nukkumaan. Arki ilman koiraa, mitä se on?
6. Harrastako jotain mihin ei liity koirat?
Tällä hetkellä en taida. Opiskeluaikoina kävin pelailemassa sählyä, mutta tällä hetkellä ei ole porukkaa tiedossa.
7. Mikä on lempi koirarotusi? Entä rodut, jotka eivät miellytä sinua yhtään?
Lyttykuonot on melko nounounou. Lempikoirarotuihin taitaa tämä dalmatiankoira aika vahvasti kuulua. Tähän olen tainnut vastata tarkemmin joskus aiemmin.
8. Onko sinulle koskaan käynyt tilannetta, jossa olisit säikähtänyt pahanpäiväisesti?
Kun koira juoksee päin tietä jossa juuri viilettää auto ohi. Tilanne oli kyllä valitettavasti pahempi kuin pelkkä säikähdys. Kaikki tilapäisetkin "en tiedä missä koira on" saa säikäyttämään, varsinkin jos liikutaan lähellä liikennettä.
9. Jos saisit nyt valita, niin minkä rotuisen koiran ottaisit ja miksi?
Varmaankin dalmaatin. Koska ois kiva kasvattaa moinen pennusta asti harrastuksia ajatellen.
10. Mitä teet yleensä vapaa-ajallasi?
Jos en puuhaile koirajuttujen parissa niin varmaankin katselen sarjoja/elokuvia tai sometan.
11. Jos saisit olla jokin eläin yhden päivän, niin mikä eläin olisit, miksi?
Varmaankin joku lintu, koska lentäminen ois siistiä!

Ja Puikkonokka- blogista.
1. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi ja miksi?
Ks. yllä.
2. Sano koiraurheilulaji(t), jo(i)ta haluaisit testata/harrastaa, muttet ole vielä testannut?
Vastattu aiemmin, mutta sanotaan nyt MEJÄ.
3. Mitkä ovat tämän hetken top3 koiratarvikkeet?
Fleecehaalari, heijastinliivi ja valo.
4. Millaisia outoja tapoja koirallasi/koirillasi on?
Syliin istuminen, maassa pyöriminen ja öriseminen kun on kivaa, tassulla huitominen tai pään nojaaminen jalkoihin kun on tylsää. Istuminen röhnöttämällä johonkin nojaten. Syödä ei pysty yksin jos ei välillä käy tarkistamassa, etten ole kadonnut minnekään. Nämä nyt äkkiä tuli mieleen :)
5. Mikä on yksi mieleenpainuvimmista hetkistä koirasi kanssa?
Vastattu aiemmin.
6. Ikävin velvollisuus tai asia koiran omistamisessa?
Menettäminen.
7. Paras vinkkisi ensimmäisen koiransa ottajalle?
Ihan tämä perus, että mieti mitä haluat koiralta! Jos et itse lenkkeile ja tykkää liikkumisesta niin älä hommaa aktiivista paimenta vain koska ajattelet että kyllä se koira sitten saa liikkeelle. Väärä rotu väärällä ihmisellä on hyvin ikävä kombinaatio. Mieti oletko ylipäätään koiraihminen, miksi haluat koiran, mitä sinulla on koiralle tarjota? Hommaa koira luotettavalta kasvattajalta. Ensimmäisen koiran kanssa helposti vain tyytyy siihen ensimmäiseen pentueeseen, joka vastaan tulee, mutta neuvoisin pitämään sen maltin mukana. Jos lähipiirissä on koiraihmisiä niin kysy neuvoa heiltä tai tiedustele neuvoja vaikka somen kautta.

Kun rotu on valittu, mieti ennenkuin se supersöpö karvapallo on kotona jo muutamia sääntöjä. Pääseekö koira sängylle/sohvalle? Saako se kerjätä ruokapöydästä? Minkälaista hihnakäytöstä haluat koiralta? Näin esimerkiksi. Kun olet tietyt jutut miettinyt jo etukäteen on niistä helpompi pitää myös kiinni.
8. Miten koirasi viettää joulua tai eroaako se normaaleista päivistä?
Ei niin mitenkään.
9. Miksi valitsit sen rotuisen koiran/koirat kuin sinulla on?
Vastattu joskus aiemmin.
10. Teetkö koirallesi/koirillesi itse herkkuja koskaan ja jos teet, millaisia ne ovat?
Nääh. Joskus varmaan keitellyt brotskun sydämiä tai brotskun suikaleita ja ehkä jonkun jauhelihalevynamijutun oon tainnut tehdä, mutta siihen se on tainnut jäädä. Oon liian laiska moiseen.
11. Kolme hyvää puolta koirasi/koiriesi rodusta?
Monipuolisuus, liioittelematon rakenne ja huumorintaju.

16 joulukuuta 2015

Metallikapulaan tutustumista

Jos olet ollut lukijana kauemman aikaa, saatat olla tietoinen meidän viha-rakkaus suhteesta noutoon (se on ansainnut oman tunnisteensakin!). Noh, voinette arvata, että jos puukapula tuotti ongelmia niin johan metallikapula oli hirvitys! Loppujen lopuksi kun alkujärkytyksestä toivuttiin se taisikin olla suurempi hirvitys omistajalle kuin koiralle. Tuttuun tapaamme ei treenattu mitenkään aktiivisesti vaan aina silloin tällöin ja kausittain. Nopeampaakin edistyy kunhan jaksaa nähdä vaivaa, mutta mikäs kiire meillä ALO/AVO-luokkalaisilla olisi edes metalliin tutustua. On vaan niin hauska testailla :) Testasin Almallekin kapulan pitoa kirpparilta halvalla ostamallani minikapulalla ja näköjään se kapulan saaminen koiran suuhun voi oikeasti ollakin helppoa. Almu edisty yhdellä treenikerralla pidemmälle kuin Jali ehkä kuukaudessa :D Niin sitä on koirissa eroa.

Kaikki kuvat ja videot kännykkälaatua.
Kuva, jonka @hennaoj julkaisi

Elokuu. Jos tarpeeks kauan tuijottaa niin ehkä se häviää pois? Metallikapula oli Jalille aluksi pienoinen järkytys. Jali kun ei ole niitä koiria, jotka voi lähettää suorilta suorittamaan noutoa metallilla. Kiusattiin monet illat metallilla ruokakuppitreeninä ja aika pian alkoi kiinnostamaan kun "enalahyiällööö"-mutinasta ja kapulan tökkimisestä tassuilla lähti hetkeksi ruokakuppi ja kapula veks.  Ahne koira <3 Käskysana ja toiminto kun oli tuttu niin tuollaiselle hölmöilylle sanottiin piutpaut. Kuitenkin jonkun verran aloitin matalemmalla kriteerillä eli ensin riitti pelkkä suun aukaiseminen ja hampaiden osuminen ja siitä sitten pikku hiljaa nostoon.


Lokakuu. Ai mikä hyvä puruote? Noh, kunhan suussa pysyy! Edelleen ruokakuppitreeniä. Nyt myös pitotreeniä eli kädestä poimimista. Vapauta jo pliiiiiiis eli vähän pitää mutista ennenkuin tarttuu, muttei enää ihan niin paljon protestoinut mitä alussa. Välillä sovitteli suutaan kapulan ympärille siihen tarttumatta, mutta ei tiputa kun kapulan suuhun asti saa. Haettiin jo sitä liikettäkin eli saatoin pyytää kapula suussa sivulle ennen vapautusta tai temputtaa.

Joulukuu. Ensimmäistä kertaa kokonainen nouto metallikapulalla. Pikku-Alma oli häiriköimässä eikä sen takia tarttunut heti ensimmäiseen käskyyn kun ihmetteli kun Alma riensi kapulalle.Videolla Jaliksi tosi hyvä ja varma nosto. Palautus hidas ja epävarma, mutta se on hyvin pieni ongelma ja helposti korjattavissa. Ote ei ole vielä hirveän varma, joten palauttaa kapulan vähän hassusti pää ylhäällä, jotta pysyy varmasti suussa eikä vaan tarvisi purra tiukemmin. Kameli :D

Vielä saattaa esim siirrellä kapulaa tassulla hakiessaan eli pieni ällötys on jäljellä. Mutta uskoisin, että sekin loppuu kun vaan saa lisää toistoja ja varmuutta. Metallia ollaan tehty aina treenatessa ensimmäisenä kun on vire korkeimmillaan ja ällötyskerroin tällöin matalimmillaan. Toimii kivasti! Ilmekin on parantunut huomattavasti eikä se enää näytä kapulan kanssa "määkuolen"-naamaa.

Kyllä siitä vielä tokovalio leivotaan, köhköhköh :DD

11 joulukuuta 2015

Miksi niin rakastan treenaamista dalmatiankoiran kanssa?

Esineruutua

Hanska ruudussa löytyy helposti ja lähtee vauhdilla tuomaan kohti. Hanska kuitenkin putoaa suusta vähän matkan päässä. Tulee sivulle ilman hanskaa. Aivot raksuttaa, ohjaaja ei reagoi mitenkään. 
*Okeiokei, tässä meni nyt joku väärin, katotaas. Ai pitiks mun tuua se hanska ihan perille asti? Hanska, haluuks se hanskan?!* 
Rientää innoissaan hakemaan hanskaa ja tulee niin vauhdikkaasti sivulle päätään heilauttaen, että hanska lentää monen metrin päähän taakse. Ohjaaja yrittää hillitä nauruaan.
*Hmmm. Ei tässä näin pitänyt käydä. Kui se ei vieläkään oo tyytyväinen. Aihei se hanska, mihin se oikeen hävis??? Justhan se oli mulla!?*
Etsii hanskan ja tulee pönöttämään tyytyväisenä itseensä sivulle. Ansaitsee tästä aivotyöskentelystä palkaksi THE pallon.

Ruokakippotreeniä

*Ruokaaaruokaaa tuollaonruokaa kuolennälkäään!*
Ohjaaja kääntyy selkä kohti ruokakippoa ja pyytää koiran sivulle.
*Mää kuoolen. Joku varastaa sen jos mää käännän selkäni. Äkkkiiiiäääää!!*
Tulee "sivulle" kylki ohjaajan selkäpuolella jaloissa kiinni, yrittäen pitää kontaktia. Ohjaaja pidättelee nauruaan.

*Camoooon, miten niin ei muka kelpaa?! Et oo tosissaaaaas, ihme nipotusta!*
Korjaa oikealle paikalle ja saa vapautuksen ruokakipolle.

 #normipäivä. #vaindalmatiankoirajuttuja #painttöherryksiä