27 kesäkuuta 2014

Melkein SM-radalla

Viikkotreenien rata oli jokseenkin kuvan mukainen. Loppuosa 9-18 oli kutakuinkin kuin SM kisojen joukkueradalla. Veikkaan, että näitä SM ratoja on pyöritelty muissakin agitreeneissä lähiaikoina :D

Liikkuvaa kuvaa ei tällä kertaa valitettavasti ole.
  • Kepeille niisto. Uusi juttu meille, mutta alun kankeuden jälkeen meni jopa yllättävän hyvin. Virheet tuli pitkälti minun hätiköinnistä, jos yhtään muutan omaa rytmiä kepeillä tai liike on muuten jotenkin nykivää niin tekee helpommin virheitä. Ei mitään vauhdin muutoksia (varsinkaan) kun lähestytään loppua! Kesti kuitenkin yllättävän hyvin vaikka ihan vauhdilla kiritin rinnalla ja kepit oli kyllä nopeat! En ole uskaltanutkaan ennen "vedättää" sitä noin kepeillä kun olen pelännyt virheitä, mutta se tekikin yllättävän hyvin. Parit koiran puolesta hätiköinnit seuraavalle esteelle, mutta muuten virheet taisi johtua minusta. Vaikka virheitäkin tuli niin kepit oli kyllä kivat ja sillä oli hyvä fokus eteenpäin.
  • 7-8 takaakierto&valssi. Katse koirassa, muista ottaa valssilla tilaa.
  • Puomia epäröi ekan toiston, parien yksittäisten puomien jälkeen oli ok myös osana rataa. Tämä puomiepäröinti on kyllä jotenkin ihmeellistä, mutta ehkä se sitten menee lähiaikojen keinutreenailujen ja ehkä sen puomilla tassun lipsahduksen piikkiin.
  • 10-11 ihan vain hieman linjaamalla ja vasemmalla kädellä ohjaamalla pyörittämällä (niinkuin aika moni teki näköjään myös SM-kisoissa). Tuli herkästi välistä jos liikaa tai liian nopeaa olin kääntämässä.
  • 12-13 valssi/sylikäännös yhdistelmällä. Pari kertaa taisi pujahtaa väärään päähän putkea, mutta ihan kivasti ohjautui sylkkärillä. Ajoissa!
  • 13-18 persjättö putken jälkeen, jottei ohjaannu esim. seiska hypylle jos ohjaaja seilaa myöhässä (hyvä pointti!) Ja mehän juostiin!
Hei sinä, ootko sä muistanu pitää radalla hauskaa!
Se on alkanut taas jostain syystä paineistumaan lähdöissä ja lähtöön jääminen on ollut hankalaa. Toisella radalla haukkuvat koirat, sieltä kuuluvat käskyt, minä? Jotenkin muutenkin sen vire on ollut parit viime treenit hukassa eikä meillä ole oikein ollut sellaista "jes, pidetään kivaa yhdessä" fiilistä agilityssä. En oikein tiedä mistä se johtuu. Olen ehkä ottanut aksan liian tosissani viime aikoina. Jostain syystä me molemmat ollaan nautittu tokoilusta lähiaikoina huomattavasti enemmän. 

25 kesäkuuta 2014

Stressitöntä treenaamista

Ollaan tokoa tosiaan tehty lähiaikoina korkealla vireellä varustettuna, mikä kyllä näkyy ehkä paikoitellen hieman hajonneena tekniikkana ja holtittomana seuraamisena. Mutta ei se mitään, koska pieni wannabe tottis pilkku <3
Mieluummin minä katson innokasta tekemistä kuin teknisesti pilkuntarkkaa, mutta innotonta puurtamista. Toki on mahdollista saada molemmat ja siihen pyritään, mutta jotenkin olen vain tykännyt lähiaikoina tehdä "ei nipoteta pikkuseikoista" tokoa. Ollaan toisin sanoen leikitty tottista. Meillä oli molemmilla niin kivaa! Ja ai miten mä rakastan sen häntää. Kun se vielä seuraisi tuolla intensiteetillä ja koko ajan ravilla niin ai että.

Linkki videoon
Otettiin vielä kiertämisen kautta seisomisia. Alkaa ennakoida tosi nopeaa, pitäisi ottaa välissä enemmän läpijuoksuja. Läpijuoksuissa olisi pitänyt heittää mieluummin oman selän taakse. Viimeinen toisto mistä menin palkkaamaan oli jo koiran puolesta ennakointia ja olisi pitänyt jättää palkkaamatta ja ottaa mieluummin läpijuoksuna. Mutta muuten tykkään, reagoi hyvin seis-käskyyn ja pysähtyy kohtuu napakasti.

Agilityn osalta ollaan käyty tekemässä tehokuurina kolmikkoa kepit, keinu ja puomi. Ja kyllähän se treenaaminen näkyy, nimittäin keinu alkaa olla jo sillä tasolla millä se oli parhaimmillaan. Irtoaa hyvin eikä tarvitse minun tukea kuin ehkä ensimmäisellä toistolla. Tehtiin yhden hypynkin kautta eikä epäröinyt ollenkaan ja näytti siltä, että tietää mitä on tekemässä. Puomi on jostain syystä hitusen epävarmempi, mutta saatiin sieltäkin toistojen kautta se alun epäröinti pois. Kepit on onnistuessaan kivat, mutta niille tarvitaan vielä varmuutta sillä virheitä tulee vielä liikaa. Hakee oikean välin, mutta vauhdissa tahtoo vetää ensimmäisen käännöksen liian pitkäksi tai jättää viimeisen välin pujottelematta. Keppejä enemmän osana rataa siis. Ahkerammalla treenauksella nämä olisivat olleet jo aikoja sitten valmiit, mutta minkäs voit kun ei pysty eikä kerkeä. Edetään sitten hitaasti ja varmasti.

23 kesäkuuta 2014

Mistä oli Jalin juhannus tehty?


...mutta jotain eroa viime käyntiin
Sama paikka...



Pilkullinen pääsee näihin maisemiin kohta pidemmäksi aikaa kun minulla alkaa kesätyöt. Saapa nähdä miten käy meidän treenailujen. Täytyy ainakin paikallisen koiraseuran jäsenmaksu maksaa niin pääsee edes itsenäisesti joskus aksaamaan.



Ai, että jätä kissa rauhaan vai?

18 kesäkuuta 2014

Sateenkaaren päässä on aarre

Joskus aarteen voi löytää myös...
 ...lähempää kuin arvaatkaan.

+fyssarin mukaan koira oli vetreämpi kuin koskaan aikaisemmin!

16 kesäkuuta 2014

Toktok tokkoo

Kirjotetaas välillä tokojuttujakin ylös. Käytiin Tiinan kanssa pyörähtämässä Killerillä tokoamassa.

Jali teki hyvällä vireellä. Seurasi autosta ensin Pongon tokoilua ja meinasi alussa vähän olla ylivireessä ja liikkeelle lähdöt oli hieman, hmmm, vallattomia :D Parin huomauttelun jälkeen olikin ihan pätevä. Tehtiin muutamat seuruupätkät, en viitsinyt alkaa nillittämään pikkujutuista tai jankata mitään erityisemmin kun edelleen halusin vain tehdä hyvällä fiiliksellä ja vireellä. Kivaa seuruuta se pääsääntöisesti tekikin vireestä huolimatta tai ehkä ennemmin sen ansiosta. Mä niin tykkään siitä kun sen vire on kohdillaan ja se tekee innolla <3 Teki koko treenin hirmu kivalla ilmeellä!
Otettiin parit liikkuroidut (käskytetyt, ohjatut, samapa tuo :D) seuruut. Alussa luoksepäästävyys, jossa ensin nousi vastaan, mutta vakavoitui hyvin kun Tiina perääntyi ja käskytin uudestaan sivulle. Otti kivasti itse kontaktin toisella kertaa ja antoi koskea vaikka selvästi ihan vähän ällötti kun tullaan käpälöimään. Olin kyllä ihan tyytyväinen varsinkin kun vakavoitui hyvin töihin ekan nousemisen jälkeen ja sen asenne tuntui olevan "ai tää on tätä kontaktin häiriötä".

Liikkuroituna seuraaminen tuntui ainakin samanlaiselta kuin vapaana seurailut. Toisin kuin möllitokossa, jossa liikkuroitu seuraaminen oli ihan kamalaa. Tilanne oli toki erilainen eikä minua jännittänyt. Pitäisi opetella kääntymään, en vain osaa. Seuraaminen oli ihan kivaa jos käännöksiä ei lasketa ja piti kivasti kontaktia. Mölleistä oppineena olen opettanut sille "liikkeen alkuja", ts. olen palkannut sitä "valmis" sanan jälkeen ja lopulta vaatinut sen kontaktinkin ennen palkkaa. Ilokseni se toimi myös liikkuroituna ja palautti kontaktin "valmis" sanalla ennen seuraamista. Jes! Toivon mukaan jatkossakin (sitten joskus kokeissa) saan koiran kontaktin liikkeiden alussa tarvittaessa takaisin tuolla konstilla.
Otettiin myös paikkamakuu. Lyhyellä matkalla, ajasta en osaa sanoa kun sekosin itse laskuissa. Nousi kerran jostain syystä ylös ja lähti hipsimään minua kohti, mutta muuten pysyi hyvin. Paikoitellen piippaava Pongo vieressä ja meidän takana kulkevat rämisevät autot ehkä paineisti liikaa, en osaa sanoa? Ei ollut erityisen levoton, vähän haisteli Pongon suuntaan. Palkkailin paikaltani äänettömästi huulion avulla kun otti kontaktin ja oli rauhassa.

Loppuun höntsättiin parit luoksetulot Tiinan ja Pongon treenatessa kauempana. Näkyi kyllä, ettei tätä ole turhan usein treenattu, meinasi olla alkuun vähän laiskaa sivulletuloa. Paransi loppua kohden mukavasti.

Jali kävi loppuun tekemässä hallilla myös muutamat toistot keinua ja puomia. Meni kokonaisen keinun ihan kivastikin. Alkaa näyttää jo ihan hyvältä, ainoa vaan ettei se edelleenkään todellakaan erota keinua ja puomia toisistaan. Eikai se auta kuin niitä toistoja.

Jäähkälenkillä pilkku ei voinut ymmärtää miksei päässyt Pongon kanssa leikkimään ja meno oli sen mukaista ja näköistä. Kuriton kakara. Onneksi tyytyi lopulta kohtaloonsa, meinasi ihan hermot mennä :D

14 kesäkuuta 2014

Kun et osaa, älä näytä sitä koiralle

Huah. Minä olen henkilö, joka välillä turhautuu ihan liian helposti jos tuntuu ettei onnistu ja en osaa. Viime treeneissä tuntui pitkästä aikaa siltä.
Suurinpiirtein näin. Klikkaamalla suuremmaksi
Jatkettiin välistävedoilla ja takaakierroilla aluksi eli sama harjoitus noilla viidellä rinnakkaisella hypyllä kuin viimeksi. Saatiin parit ihan loistosuoritukset, jotka tuntui vain soljuvan eteenpäin. Parhaiten sujui muuten kun pidin turpani kiinni... Mutta seuraava toisto oli taas yhtä räpellystä.  Lopulta aloin turhautua omaan osaamattomuuteen kun tuntui ettei mikään onnistu ja en vain osaa ja toisto toiston perään tuntui menevän vain huonommin. En ollut vihainen koiralle vaan itselleni, mutta kun tuolla on niin herkät tuntosarvet mun mielentilalle ja mun on vaikea iloita pienistä onnistumisista kun tähän mielentilaan pääsen. Mä tiedän mun virheet ohjauksessa. Mä nään mun virheet ohjauksessa. Mun on vaan tosi vaikea muuttaa omaa toimintaani. Säälittää koiran puolesta kun toinen yrittää parhaansa ja emäntä on ihan torvelo.

Olen sille päälle sattuessani kuin koira, jonka vire laskee epäonnistumisten jälkeen. En vaan voi sille mitään ja mun on vaikea pysyä positiivisena ja tsempata koiraa minkä koira toki aistii ja se näkyy sitten suoraan Jalissa kun se paineistuu ja siirtyy helposti sijaistoiminnoille. Me ollaan välillä niin huono pari- minä ja Jali. Toisen on vaikea pitää tunteitaan kurissa ja toinen on herkkis ja reagoi suoraan näihin mielialanvaihteluihin.

Videolle tuli vain lopun ratatreenailut.
En tiedä huomaako muut sitä videolta. Minä huomaan. En palkkaa koiraa suoritusten jälkeen kunnolla ja olen tosi ponneton. Jo valmiiksi luovuttanut. En iloitse onnistumisista vaan jään kiinni epäonnistumisiin. Tyhmä minä. Mun pitäis osata itse lopettaa ja/tai käydä tauolla kun alkaa päässä kiristää. En ollut reilu koiralle, enkä kai reilu itsellenikään. Pitäisi vaan antaa itselleen anteeksi ja vetää muutamaan kertaan syvään henkeä ja rauhoittua. Olihan tuolla ihan hyviäkin pätkiä ja ihana Jali kyllä yritti. Sattuuhan näitä, huonoja päiviä.
T. Sylvi
Luulen, että juhannusviikon tauko tekee (mulle) vain hyvää. Olen ollut tämän päivän sairaana ja muutenkin tuntuu, että stressaan tällä hetkellä gradusta, valmistumisesta (tai valmistumattomuudesta), töistä, kaikesta. Onneksi kaverit hoiti koiran lenkityksen tältä päivältä ja omakin olo alkaa tuntua pikku hiljaa paremmalta.

12 kesäkuuta 2014

Hätä keinot keksii

Kun häiriö ei tule meidän luo (kumma juttu) niin me mennään häiriön luokse.
Paikkamakuu, noin 2min, ihmishäiriössä. Varuilta oli kiinni hihnalla tolpassa jos ohi olisi sattunut kävelemään toinen koirakko, joka olisi saattanut olla liian suuri häiriö. Eipä tuota rauhalliseksi makuuksi voi sanoa, mutta toisaalta häiriötä oli kyllä riittämiin eikä sillä ollut aikomustakaan nousta ylös joten kelpaa. Ja muutenkin, ensimmäinen kerta täydellä ajalla noin suuressa häiriössä, ilman välipalkkausta. Saatiin huvittuneita/kummastelevia katseita ohikulkijoilta.

Tarkoitus oli kuvata muutakin tokoilua mutta kameran akku sanoi itsensä irti jo tuon paikkamakuu session aikana. Olisihan sen voinut toki tarkistaa kun kerran varta vasten sen raahasin mukaan. Höntsättiin helppoa fiilistreenailua samalla kun vieressä tanssahteli häiriönä joku paritanssiryhmä. Tämä häiriö ei vaikuttanut milläänlailla Jalin tekemiseen kuten ei tämän tyyppinen ihmishäiriö yleensä muutenkaan. Yleensä ihmishäiriö vaikuttaa ennemmin mun kautta koiraan jos jännitän katsojia. Tokon suhteen ollaan oltu superlaiskoja ja motivaatio on ollut nollassa. Ajatus oli vaan hakea sitä fiilistä ja virettä takaisin.

Ja jatketaan samalla otsikon mukaisella teemalla. Ne viime viikon treenipätkätkin näkyviin kun olin ovela ja kuvasin ne tietokoneen näytöltä ;) Pätkät on siis lopputreenistä kuvattu, mitä nyt videolle tuli. Laatu hieman kärsi tästä innovaatiosta, mutta kyllä noista selvää saa. Onpahan nyt minullakin paremmin tallella koneella eikä hautaudu faceen.
Rytmitys, mikä se on? Suurin ongelma ainakin noissa pätkissä näyttää olevan, että vedän sen välistävedon jälkeen liian pitkälle ennenkuin ohjaan seuraavan hypyn eikä se kerkeä hypätä sitä vaan tulee minun liikkeen mukana ohi. Vaikeaa on.

Tänään jatketaan treeneissä osin samalla radan pohjalla. Olisikohan sitä yhtään viisaampi tällä kertaa?

09 kesäkuuta 2014

Helletreeniä

Viime viikon viikkotreenit ylös. Oli vähän turhan kuuma treenata eikä me oikein kumpikaan jaksettu keskittyä. Tai lähinnä omat aivot ei kyennyt prosessoimaan ohjeita ja ohjaus oli mitä oli. Jali teki tunnollisesti, mutta selkeästi väsyi nopeammin mitä yleensä mikä näkyi lähtöön tulemisen ja jäämisen vaikeutena kun ei olisi enää oikein jaksanut. Meitä oli treeneissä vain kaksi koirakkoa, yritettiin tehdä lyhyitä pätkiä ja pitää usein juomataukoja ja käytin koiraa aina tauoilla kahlaamassa läheisessä ojalätäkössä.
Harjoiteltiin ensin molempiin suuntiin takaakiertoja ja välistävetoja noilla kuuden vierekkäisen hypyn avulla pätkissä. Meni hyvin ja vähemmän hyvin :D Minä myöhässä, ajoissa, liian lähellä estettä, liian kaukana estettä... Jotenkin oli rytmittäminen erityisen hankalaa. Koira yritti parhaansa. Alun lähetys takaakiertoon sujui yllättäin hyvin kauempaakin "V-lähetyksenä" (en tiedä oliko tällä joku hieno nimitys, mutta minä ja koira V:n eri  sakaroissa ja törkkään takaakiertoon kohti V:n kärkeä).

Lopussa vielä tuo ylläoleva radanpätkä. Mentiin edellisen jäljiltä 35cm minirimoilla kun ajattelin josko koira jaksaisi paremmin. Muuri ja pituus oli maksimitoilla. Oltais vedetty ensimmäisellä nollat, mutta ohjasin "hieman" huolimattomasti viimeisen hypyn ja tuli ohi. Mitäs innostuin turhan aikaisin. Alku meni tosi hyvin ja Jali oli oikeinkin pätevä tällä radalla. Vitsit miten hienosti me saatiin vedettyä tuo kaarros ja vielä niin, ettei tullut edes mikään kiire ysille. Koira 4 putkeen, itse juoksen muurin taakse ottamaan koiraa vastaan, pieni jarrutus pituudelle (jota hiukan epäröin toteuttaa) jollonka kääntyi ihan superhyvin okserille eikä vetänyt tippaakaan pitkäksi. Välistävedoissa olin myöhässä kertomassa koiralle suunnanvaihdosta, mutta "tässä"-huutelulla pelastellen sujui joten kuten. Rytmitys oli hukassa. Video paljasti karun totuuden, luulin ohjaavani paremmin ja olevani ajoissa. Aikamoista husimista oli ja koira meni tasan tarkkaan sinne minne "ohjasin".

Niin, näistä olisi videota, mutta en tiedä miten saan ne facebookin kautta tallennettua koneelleni. Kiitos treenikaverille kuitenkin kuvaamisesta! :) Jos joku tietää kuinka saan kännykällä kuvatut videot tallennettua koneelleni facebookin yksityisviesteistä niin kertokaahan toki.

Niin ja vielä. Omatoimitreeneissä se meni kokonaisen keinun! Madalletun, mutta silti! Siitä se lähtee. Nopea vapautus pallopalkalle kontaktilta. Pallopalkka rules! Puomikin meni ongelmitta, mutta se nyt ollaan käyty palauttamassa ennalleen jo aikaisemmin. Muista: puomille innokas "kiipeekiipeekiipee", keinulle rauhallisempi "laskee". Pyri treenikerralla tekemään aina molempia erottelun vahvistamiseksi!