29 toukokuuta 2014

Hallinta vs. estehakuisuus

Mistä tunnistaa hyvän agilitykoiran? 
Se on nopea, itsenäinen ja estehakuinen.
Mistä tunnistaa vaikeasti ohjattavan agilitykoiran?
Se on nopea, itsenäinen ja estehakuinen.

Olen lähiaikoina miettinyt tuota hallintaa vs. itsenäisyyttä agilityradalla. Jali on hyvinkin itsenäinen, palkkaan sen yleensä vaikka se hakisikin väärälle esteelle enkä tykkää huudella "tässätässätäällä" pelasteluja, koska usein koira on ohjautunut väärälle esteelle, koska ohjaaja on ollut myöhässä tai tehnyt virheen. Tämän takia mulla on radalla koira, joka ei pahemmin kysele vaan lukitsee sen edessä olevan esteen hyvinkin äkkiä. Jali ei anna mulle sekuntiakaan mietintäaikaa ohjaukseni kanssa vaan jos rintamasuunta osoittaa väärään suuntaan niin sinne meni. Toisaalta tykkään hirveästi tuosta ominaisuudesta, mutta olisihan se kiva jos se välillä vähän varmistelisi multa eikä ole ihan niin itsenäinen päätöksineen. Välillä sitä vaan kaipaisi vähän helpommin ohjattavaa koiraa.
Tämmöstä rataa tänään treeneissä. Videota ei tällä kertaa kun meitä oli vain kolme treeneissä eikä ymmärrettävästi kukaan kerennyt kuvaamaan.

Tehtiin kuuden keppejä ja miten hienoja keppejä se esitti. Uskaltaisin väittää, että kepit on Jalin lempieste, koska taattu pallopalkka. Sillä nousee kierrokset aina kun se näkee kepit eikä se tahdo malttaa jäädä lähtöön ollenkaan kun pitäisi jo päästä kepeille. Hupsu. Keppien jälkeen se tahtoo jäädä hetkeksi odottamaan ja hakemaan palkkaa ("eikö se pallo lennäkään"), mutta mielestäni vähensi sitäkin kun vaan jatkettiin rataa. Ihmekkös tuo kun keppejä ollaan tehty lähinnä yksittäisenä ja sieltä on aina sen palkan saanut. 

Alkuhan oli vaikea, Jali keräsi hirveät vauhdit ja kepeille vauhtia oli aivan liikaa. Mutta miten se yritti! Aina mentiin oikeasta välistä, ei vain vauhdissa kyennyt taipumaan. Saatiin onnistuneita toistoja kun hoin jo lähdössä koiralle keppikäskyä enkä kiirehtinyt kepeille (jäin oikeastaan pituuden kohdille himmaamaan) vaan annoin sen itse ne hakea ja sovittaa vauhtinsa. Se haki keppien jälkeen väärään päähän putkea koska olin auttamattomasti myöhässä ohjaamaan oikeaan päähän, mutta samapa tuo kun kepit oli niiiiin hienot. Ja olipahan hienot muutkin keppikulmat, millonkahan se on noitakin harjoitellut? 

Mistä päästäänkin tuohon hallintaan. Kyllä se varmaan olisi jo hyvinkin valmis hyppyradalle, mutta nollia me ei tulla saamaan varmaan iäisyyksiin, koska mä en useinkaan kykene vaan ohjaamaan sitä niin, että se pysyisi mulla "käsissä". Tuolla ylläolevalla radalla se mm. viiletti 12 putkelta 5 putkelle ja lukitsi 5 putken jälkeen 7 hypyn (joka oli muuten lähempänä keppien 6 päätä) kun olin myöhässä ottamassa pakkovalssilla vastaan 6 kepeille. Toisaalta se myös haki 7-9 hypyt ihan himohyvin ja irtoaa putkiin ja kepeille ongelmitta. Huonoa ohjausta en halua alkaa korvaamaan tässätässättelyllä vaan ajattelin opetella ohjaamaan. Mutta, kyllä mun on opeteltava ottamaan sitä myös haltuun, koska esimerkiksi tuo 12 putkelta 5 putkelle on sellainen kohta jossa se tosiaan ei pahemmin minun rintamasuuntia ala katselemaan.

Muuten treeneistä jäi mieleen ihan karsea A:n ylösmenon yli hyppäys. Se on ihan hirveää kun 37kg jysäyttää itsensä vasten A:n ylösmenoa. Mutta tekipä hirveästä vauhdista huolimatta nätin 2o2o. Mitäköhän tuollekin keksisi.

22 toukokuuta 2014

Ei se pehmeä ole, sillä on vain hyvä itsesuojeluvaisto

Viikkotreeneistä hyvää päivää.

Aloitettiin kepeiltä. Keppejä (tehtiin vain neljän sarjaa) ei ole unohtanut, mutta jää kiinni palkkapalloon jos sitä yrittää etupalkkana tai niin, että tietää että pallo on palkkaajalla. Täytyyhän se yrittää mennä sieltä mistä aita on matalin. Jos mää saisin pallon ko menisin vaan ekasta välistä...

Videota jälleen kerran. Videolla kaikki mitä tehtiin, lukuun ottamatta alun keppitreeniä ja lopun puomijankkausta.
  1. Hieno keppien haku vauhdista vaikkei sinne oltu menossakaan :D Olisikohan pujotellut onnistuneesti loppuun jos olisin tullut perässä?
  2. Hieno hieno hieno käännös tuohon alkuun. Vieläkin olen ihan fiiliksissä miten hienosti se kääntyi ja miten minimaalisilla käännöksillä. Minun (fyssarin mukaan) rautakanki!
  3. Putkelta ruma pelasteluhuutelu. No, ainakin se kuunteli eikä tukka putkella ampaissut vaan putkeen :D Olisi pitänyt kertoa koiralle tuleva menosuunta jo ennen kuin kerkeää hypätä muuria.
  4. Voihan kammottava puomi... Ei mennyt putki/puomi erottelun piikkiin kuin ehkä tuo eka toisto, sen jälkeen se kyllä tiesi minne pitäisi mennä muttei vaan halunnut mennä. Taidetaan käydä keinutreenailujen sijasta tekemässä ennemmin puomitreeniä, että siihen saadaan se rohkeus takaisin. Ei suostunut menemään puomia ollenkaan vaikka yritettiin yksittäisenä. Lopulta nostettiin puomin alastulo irti ja sai mennä pelkkää maassa olevaa puomin osaa ja sitäkin alussa vähän jännitti. Pehmeä koira, minullako?

Musta tuntuu, että Jali 1. kuuntelee/seuraa paremmin mun ohjausta ja 2. ohittelee vähemmän esteitä. Kyllä se varmasti oli kipeä aikaisemmin ja sen takia tuntui välillä jotenkin keskittymiskyvyttömältä eikä tehnyt kunnolla töitä. Saattaa toki matalilla rimoillakin olla osuutta asiaan, mutta jotenkin se tuntuu hyvällä tavalla erilaiselta. Hyvä näin! 

21 toukokuuta 2014

Venyy, vanuu ja paukkuu

Fyssarilla käynti on pelottavaa. Fyssari vääntää ja kääntelee ja kuuntelee koiraa ja itse odotat vieressä mikä on tuomio. Tänään uutiset olivat onneksi varsin hyvät! Katsottiin tällä kertaa alussa liikkeet läpi ja niinkuin itsekin olen huomannut niin Jali kulkee paljon parempaa ja rennompaa ravia verrattuna ensimmäiseen fyssarikertaan eikä sorru peitsiinkään juuri ollenkaan tai jos sortuu niin vaihtaa ihan ongelmitta itse raville. Askelkin on pidempi. Harmiksi en ole sitä näyttelyihin ilmoitellut, kyllä nyt lentäis kuule askel hyvin.

Ja sitten sisälle käsittelyyn. Haukkarit venyi hyvin, takana oli vielä joitain pieniä kireyksiä, mutta ei mitenkään pahoja ja ehdottomasti paremmin venyi kauttaaltaan viime kertaan verrattuna. Fyssari tutki vielä polvet ja lonkkien löysyyden taas kerran läpi kun Jali istuu välillä oudosti ja leväyttää oikean takajalan kummallisesti. Opittu, pinttynyt tapa tai sitten löysyyttä lonkissa on fyssarin arvio. Polvet on kuulema hyvin tiiviit eikä niissä ole mitään sanomista, oikean jalan lonkasta löysyyttä hakiessa sai työllä ja vaivalla kaivettua esiin kunnolla voimaa käyttäen "jotain pientä", mutta koira ei oikeastaan aristellut tai reagoinut mihinkään. "Tältä sais varmaan repiä jalan irti ennenkuin saa reaktion aikaiseksi ja silloinkin tää varmaan vaan vähän nostais päätä, että mitä ihmettä sä hommaat" :D 

Fyssari ei tuosta kuitenkaan ollut mitenkään erityisemmin huolissaan, mutta neuvoi käymään Tampereella Juha Kallion vastaanotolla mikäli haluaa mielenrauhan tai varsinkin jos alkaa oireilemaan jollainlailla. Jalista ei tosiaan hirveästi reaktioita saa irti vaikka kuinka väänteli, joten voi olla, että se ei tosiaan vaan näytä kaikkea. Olen vähän kahden vaiheilla. Jos siellä jotain on, niin agilityn harrastaminen ei ole välttämättä mitenkään suositeltavaa, mutta toisaalta kun se ei varsinaisesti mitenkään ole oireillut jos tuota istuma-asentoa ei lasketa. Saisin tuosta käynnistä kyllä varmasti (toivonmukaan) vakuutuksesta takaisin, mutta oman mielenrauhan saamiseksi Tampereelle asti lähteminen? Täytyy nyt puntaroida asiaa. Eihän se ollenkaan pahitteeksi olisi tarkistaa ja jos siellä jotain onkin niin hyvähän se olisi jo tässä vaiheessa havaita. Kovasti fyssarikin tätä Kalliota kehui ja totesi, ettei hän ainakaan turhia tutkimuksia tee vaan osaa asiansa ja tutkii koiran huolellisesti. Sanottakoon vielä, että lonkkien tietynlainen löysyys ei aina normi lonkkakuvissa kuulema näy ja vaikka Jalillekin ne B-lonkat on kuvattu, niin se ei välttämättä kuitenkaan sano mitään. Jos kiinnostaa lukea asiasta enemmän niin täältä löytyy lisää tietoa.
Video on kuvattu jo jokunen viikko sitten ja nopeutettu ja pätkitty. Älkäähän kukaan videosta mallia ottako vaan käykää jonkun ammattilaisen (fysioterapeutin) opetuksessa ensin jos haluatte oppia venytykset kunnolla. Kuten videolta näkyy, Jalmar ei ole käsittelystä moksiskaan.

No, joka tapauksessa jatketaan jumppailua ja venyttelyä kuten tähänkin asti parilla uudella jutulla höystettynä ja palaillaan kohti normaaliarkea. Onneksi nuo venyttelyt ovat jo rutitoituneet osaksi päiväjärjestystä eli niiden jatkaminen ei ole ongelma eikä mikään. Kaiken lisäksi noita venytyksiä on hauska tehdä ja seurata kuinka koira venyttelyyn reagoi. Lenkitykset ollaankin tehty jo ihan entiseen tapaan  sillä erotuksella, että kuljetaan hihnassa huomattavasti normaalia enemmän, kannustan koiraa vapaanaollessa ennemmin ravaamaan eikä olla koiraseurassa lenkkeilty ja muutenkin kaikenlainen riehuminen jätetty pois. Lisätään näitä rajumpia aktiviteetteja vähitellen ja harkitusti päiväjärjestykseen, ettei kerralla rysäytetä kaikkea ja seuraillaan kropan reaktioita. Aika hyvin pystyn luottamaan omiin arvioihini koirasta kun fyssari ihan samat huomiot yleensä on tehnyt.

Huomenna treeneihin uudella innolla jos vaan ei koirassa tämän päiväistä käsittelyä huomaa liikkeissä tai venytellessä.

Jali sai Biltemasta röhkivän possun. Olihan se selkeästi ansainnut sen.

15 toukokuuta 2014

Takaaleikkausta ja keinupelkoa

Voihan takaaleikkaus. Jalihan hakee loppujen lopuksi tosi hyvin esteille ja sinäänsä sille ei ole mikään ongelma irrota mun edelle eli ideana takaaleikkaus ei ole meille mitenkään mahdottomuus. Ensimmäinen takaaleikkaushan oli ihan hyvä, mutta kun se hyppää niin pitkät loikat niin jos mä oon yhtään myöhässä tai rintamasuunta näyttää minne sattuu niin valuu, valuu, valuu. Sehän itse asiassa pystyy kääntymään yllättävänkin näppärästi näinkin isona koirana jos vaan kaikki osuu nappiin.  Vika toisto oli jo varsin kiva ja sujuva.
Vika toisto vielä hidastettuna kun tää oliki aika hauska kattoa läpi :D
Lopuksi tehtiin parit toistot keinua ja puomia. Käytiin omatoimisesti tekemässä Jattilan uutta keinua viime viikonloppuna. Jalillehan joutuu aina tauon jälkeen muutenkin muistutella keinua, mutta enpä olisi siihen kaivannut enää yhtään enempää haastetta. Uusi keinu nimittäin onnistui kaatumaan Jalin ollessa keinulla kun keinun alla ei ollutkaan painoja ja se on hyvin kiikkerä sivusuunnassa. Sain sen pakotettua hihnassa menemään keinun tämän episodin jälkeen uudestaan ja siitä kunnon palkat ja jätin siihen. Mutta arvatenkin palattiin keinun kanssa ihan nollapisteeseen ja tehtiin tänään taas ihan alkeita kun keinu kammotti. Huoh. Ja olipahan uusi puomikin kammotus kun se oli tämän uuden keinun kanssa samaa sarjaa. Tupla huoh.
Viimeisin "se ei näytä yhtään Jalilta"-pose :D
No, eipähän lopu treenattavat kesken. Keinulle pitäisi tehdä vaan paljon toistoja ja palkkausta, mutta oon vielä tosi varovainen tuon treenailun kanssa ja keinussakin kun Jali jännittää varmasti etupäätä sen verran, etten haluaisi sitä turhaan rasittaa. Voisinhan mä käydä sitä sen kanssa vaikka paukuttelemassa kun kerkeäisin. Ei me ollakaan nyt treenattu kuin kerran viikossa, viime viikolta jäi viikkotreenit väliin, mutta käytiin tosiaan lauantaina tekemässä hyppytekniikkaa ja tuota keinua. Ei sillä, että kerkeäisinkään töiltä ja gradulta hirveitä treenata.

Jonkinlainen yleinen treenimasennus kyllä ylipäätään päällä, ei huvita treenata juuri mitään kun tuntuu ettei voida tehdä 100%  teholla. Mulla on näistä aksatreeneistäkin aina huono omatunto, vaikkei se kyllä venyttelyssä ole takapakkia hirveästi oikeastaan näistä treenailuista ottanutkaan vaan palautunut minun mielestäni ihan hyvin. Ja toki tehdään fyssarin luvalla muutenkin. Tokossakin tykkäisin palkata mieluummin lelulla riehuttamalla, tylsä namipalkkaus syö molempien virettä eli olen päätynyt siihen, että treenaaminen tällä hetkellä tekee vain hallaa. Jalmar on saanut tyytyä toimimaan lähinnä kotisessenä.

13 toukokuuta 2014

Kuvauksellista

"Jali ei näytä yhtään kuvissa itseltään", totesi ystäväni viimeisen poseerauskuvan nähdessään ja minä en voisi olla enemmän samaa mieltä. Se on kuvissa aina niin fiksun ja filmaattisen näköinen ja aina kameran nähdessään tuntuu, että Jali alkaa vaan poseeraamaan.

Näihin kuviin on onnistunut tallentumaan ehkä enemmän sitä todellista Jalia. Olkoonkin, että usein kuvan laadun kustannuksella.















 Eikai sitä nyt kukaan jaksa koko aikaa olla fiksu ja filmaattinen?

06 toukokuuta 2014

Ensimmäinen möllitoko!

Käytiin tänään Keski-Suomen Kennelpiirin Nuorisojaoston järjestämässä möllitokossa Aholaidan kentällä. Tuomarina toimi Satu Kiljain.

Sen pidemmittä puheitta:
Kuva suurenee klikkaamalla.
Ja kootut selitykset.

  • Luoksepäästävyys 8: Hui iik ja apua kun tuomari oli pelottava. Vaikka olikin nainen ja eilen oltiin tehty onnistuneet luoksepäästävyydet jopa täysin tuntemattoman kanssa. Koira meni jotenkin ihan lukkoon ja vielä enemmän lukkoon kun tuomari alkoi houkutella nameilla. Nousi ja peruutti vaikka alussa vaikutti, että vois jopa kestää. Saattoi vaikuttaa kun ennen kehää tehtiin kaikille koirille "juoksutarkastus" ja otti siellä jo tuomarista pultit kun ei ollut varautunut tilanteeseen eikä varsinaisesti ollut käskyn alla. Treeniähän tämä tarvitsee.
  • Paikalla makaaminen 10: Seisoin helpotettuna hihnan mitan päässä hihnan päällä, mutta en palkannut koko aikana. Oli mielestäni turhan levoton ja vilkuili viereistä kultaistanoutajaa, mutta ei ollut kuitenkaan lähdössä minnekään.
  • Seuraaminen kytkettynä 7: Sunnuntaikävelyllä. Tuli perässä, mutta ei puhettakaan kontaktista tai mistään muustakaan... Surkeaasurkeaasurkeaa, eikä yhtään Jalin tasoa. Pikkasen paransi loppuun, mutta suoraan sanottuna ihan hirveää. Oli siellä joitain ihan hyviäkin pätkiä, mutta kokonaisuutena ihan kamalaa.
  • Seuraaminen taluttimetta 8: Jaa, en tiedä oliko yhtään sen parempaa. Petrasi taas jostain syystä loppuun, mutta oli ihan toisissa maailmoissa koko ajan. Mukana tuli toki, mutta ei se koskaan ole noin laamaillut.
  • Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5: Syttyi lamppu pilkun päässä ja seuraamisosuus oli jo huomattavasti parempaa ja se piti kontaktia! Maahanmenossa valui normaalia enemmän ja oli hidas.
  • Luoksetulo 7: Ekalla käskyllä vilkuili muualle eikä liikahtanutkaan. Käskytin "Jalitule", mitä normaalisti en tee kun ajattelin saavani koiran huomion niin paremmin. Toisella "Tule" käskyllä lähti kuin tykin kuula ja ampaisi haistelemaan takana pusikoita(?!). Palasi kyllä sivulle kun aikani huutelin. 
  • Seisominen seuraamisen yhteydessä 0: Meni maahan?! Seuraaminen hyvää.
  • Estehyppy 0: Ei yllättänyt. Ei olla tehty aikoihin ja vieras este. Ei hypännyt ekalla, jäi haistelemaan estettä. Ei mitään käsitystä käskystä tai mitä tässä pitikään tehdä enkä syytä tästä yhtään koiraa. Tehtiin uusiksi, jolloin hyppäs tokalla käskyllä ja seisahtui ehkä 3 metrin päähän esteestä :D
  • Kokonaisvaikutus 8
Ei mun mielestä ansaittu kyllä noita kaikkia pisteitä.

Mä arvoin, että osallistunko koko mölleihin ollenkaan. Ollaan käyty erilaisilla kokoonpanoilla vähän treenailemassa enemmän ja vähemmän hyvällä treenillä tässä muutaman päivän aikana. Eilen oli osin vieraassa seurassa niin superhyvät treenit ja koira oli ihan fiiliksissä ja teki ihan mielettömän hyvin häiriöstä huolimatta, että ajattelin uskaltaa mölleihin.

En saanut koiralle tänään odotellessa samaa "jeee, nyt tehdään hommia yhdessä!" fiilistä, mikä sillä oli esim. eilen treenatessa ja ehkä itsekin jännitin uutta tilannetta ja olin käskytysteni kanssa ehkä outo. Odotellessa se teki ihan ok kivoja pätkiä, mutta en saanut kuitenkaan viriteltyä sitä siihen oikeaan mielentilaan. Kehään mennessä se oli ihan kuin toinen koira, totteli kyllä käskyjä, mutta ei puhettakaan katsekontaktista vaan vilkuili sinne tänne eikä yhtään tsempannut vaikka yritin vähän ottaa sivulletuloja siinä lähdössä ja hakea sitä kontaktia. Annoin (tyhmänä) sen siirtyä vapaasti lähtöpaikalle ja tokihan nokkaan otti hajut. Olisi pitänyt seurauttaa. Olisi tarvinnut kunnon palautteen ja pienen herätyksen, mutta en kehdannut antaa. Ja olisin ehkä voinut koittaa hetsata vähän vaikka pallolla tai jotain siinä vaiheessa kun huomasin, että huomio on jossain ihan muualla, mutta enpä tehnyt sitäkään. Luoksetulon haistelusessio oli ihan idioottia, kerkesin jo pelästyä, että nyt se lähtee rälläämään ympäri kenttää. Pikkasen huokasin helpotuksesta kun sain sen huudettua sieltä takaisin hommiin. Seuraamisesta maahankin seisomisen yhteydessä oli kyllä myös melko outoa Jalilta, mutta menköön uuden tilanteen ja häiriön piikkiin.

Mutta jotain positiivista. Koira tsemppas loppua kohti kyllä tosi kivasti, suurin vika oli varmaan mun huonossa virittelyssä ja muutenkin mun pitäis opettaa sille selkeesti se koska aletaan tehdä hommia. Menee mun mielestä treenaamattomuudenkin piikkiin kun ei heti päässyt siihen treenimoodiin kun ei sitä treenimoodia ole aikoihin tarvittu. Häiriötreeniä tarvitaan lisää, mutta siihen nähden, ettei olla nyt melkein kahteen kuukauteen treenattu niin teki ihan kivasti. Otti vieraasta paikasta ja koirista kyllä häiriötä, mutta oli liikkeiden välillä vapaana(!) kyllä ihan skarppina ja hallinnassa. Pelkäsin nimittäin, että ryntäilee heti toisen koiran nähdessään luo tai katoaa pahemmin hajujen perään ja olin jo ajattellut ottavani sen aina hihnaan, mutta tuntui olevan sen verran kuulolla, etten ottanut.

Alkoi sentään loppua kohti jo pikkasen näyttää ja tuntua siltä normaalilta Jalilta ja alkaa hommiin, seuraamiset olisi luultavasti ollut eri näköistä jos ne oltaisiin tehty loppuun. Olin kyllä vähän ihmeissäni, että mikä koira mulla on kehässä, koska se usein häiriössä jopa tsemppaa ja tekee paremmin, mutta nyt nuo seuraamiset oli ihan käsittämätöntä laamailua. Ei palautunut niistä normaaliin, koska en toiminut itsekään niinkuin olisin tuossa vaiheessa treeneissä toiminut vaan annoin sen laamailla perässä ja käskyttelin vain lisää seuruu-käskyjä (mitä, miksi ihmeessä?!) kesken seuruun. Mutta niin, uusi tilanne molemmille. Oikeastaan en ollut suorituksen jälkeen kuitenkaan edes pettynyt, lähinnä mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Ehkä eniten pettynyt tosiaan itseeni kun en saanut koirasta irti sitä minkä tiedän siellä olevan. Kokemusta rikkaampana ja ensi kerralla paremmin valmistautuneena.

Jali pystyy parempaan.