05 elokuuta 2018

Satunnaista

Tina-Marina Backmanin jälkipäivältä ei jäänyt mitään maata mullistavaa mieleen. Pelto oli melko korkealla heinällä, mikä oli hyvä, sillä juuri siihen halusin apua. Tehtiin suora jälki, jossa noin 5 loikkaa sivulle, vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Ajatuksena saada koira pysymään hereillä ja tarkkana. Ilma oli hyvin lämmin. Waldo pysyi hyvin kartalla katkokohdissakin, mutta tapansa mukaan jäljesti osin korkealla nenällä namittomilla pätkillä. Tähän huomio, että kun namiton pätkä alkaa, koira kiristää vauhtia ja minä alan "juosta" sen perässä. Eli ei anneta koiran rynniä, koira määrää suunnan, ohjaaja vauhdin. Jos nostaa pään ylös, pysähdytään ja jatketaan vasta kun pää alhaalla. Niin ja tallomisesta, mieluummin vähän laahaa jalkoja kuin talloo korkeaan heinään sellaisen "heinämuurin" koiralle ylitettäväksi. Ilmat on ollut niin hirveitä, että ei ole hirveästi ollut motivaatiota lähteä pelloille tallomaan, jokunen ollaan tehty iltasella ja jo tuolla tallomisella on ollut kyllä suuri vaikutus.
Tehtiin pieni roadtrip ja lähdettiin katsomaan Hämeenkyröön PK SM-kisoja. Siellähän taas oli dalluedustusta niin hauska lähteä kannustamaan. Plus en ole koskaan käynyt PK-kisoissa, enkä nähnyt mitä se PK-tottis oikeasti on. Noh, voin sanoa että monen tasoista suoritusta tuntui olevan vielä SM- tasollakin ja ei se kyllä ole yhtään sen kummoisempaa kuin mikään muukaan koiraharrastuslaji (ja nyt saan varmaan kaikkien pk-harrastajien vihat niskaan... :D). Tuli kyllä sellanen olo suorituksia kattellessa, että kyllä mäkin nyt tohon pystyn... En välttämättä vielä näillä koirilla (tosin oon aika varma että Jalista ois saanu pätevän pk-koiran, jos noita laukauksiin reagoimisia ei oteta huomioon!), mutta joskus. Wallulla saattaa jäädä pk-tottis väliin kyynärän takia, mutta siitä lisää ehkä myöhemmin. Päivä oli kuuma, enkä viitsinyt koiria pitää autossa kun ei autoa saanut varjoon vaikka ikävä se oli kyllä asvaltillakin koirien odotella. En tajunnut ollenkaan, että tokihan pk-kisoissa ammutaankin, joten junnu sai kuulla ensimmäiset laukauksensa. Harmi kun Jali on vähän arka laukauksien suhteen niin näytti vähän huonoa mallia Waldolle eikä näin junnulle jäänyt ehkä ihan kaikista positiivisin kuva...
Hämeenkyröstä ajeltiin Seitsemisen kansallispuistoon, jossa vietettiin kaksi yötä. Auton jätin Koveron parkkipaikalle ja siitä kohti Haukilampea, jonne pystytin teltan. Kävin uimassa ja loppuilta sujuikin sitten teltassa kun yhtäkkiä hirveä ukkoskuuro yllätti. Pilkulliset olivat kuin kokeneitakin telttailijoita, Wallukin oli ensikertalaisena oikein siivosti ja käpertyi telttaan heti nukkumaan. Koska lämpötila oli seuraavana päivänä edelleen lähempänä +30 astetta, päädyttiin seuraavana päivänä kiertämään 6,3km pitkä Torpparintaival. Ei mitenkään erityistä maastoa, eikä jäänyt mitenkään erityisesti mieleen mitään. Koveron pihapiiri oli tietty kiva, mutta muuten. Haukilammella oli porukkaa molempina päivinä useampi sakki ja erityisesti lapsiperheitä, joista toki lähti ääntä. Ei siis mikään erityisen kiva "nauti luonnon hiljaisuudesta" kokemus :D Haukilammella oli kyllä kiva pulikoida, virkisti! Ihan kökkö kesä kun +30C ja mitään ei jaksa tehdä ja tuon 6km jälkeenkin hiki vaan valui. Pojat oli kyllä hienosti, ei oo yhtään sen kummosempaa reissata kahden kanssa vs. yhden.


Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Poria ja Yyterin koirarantaa. Yövyttiin Yyterissä leirintäalueella teltassa, sillä mökkejä ei ollut vapaana ja suihkun mahdollisuus houkutteli. Leirintäalueella oli porukkaa ja melko levotonta, mutta koirat olivat oikein malliikkaasti teltassa, jopa sen ajan kun itse kävin suihkussa. On ne hienoja! Illemmalla näin teltasta kun ohi käveli porukkaa dalmatialaisen kanssa ja kiiruhdin perään, näitä niin harvoin näkee. Hetken juttelun jälkeen selvisi, että kyseessä oli Waldon sisko Muru, joka oli tullut perheensä kanssa lomareissulle ja Wallu pääsi tervehtimään siskoaan. Pieni maailma ja mikä sattuma! Seuraavana päivänä treffattiin myös toista pilkullista 1,5v Ramboa koirarannalla ja pojat tulivat ihan kivasti juttuun. Yllättäin Jali oli se joka yritti vähän isotella, hämmentyi varmaan kun törmäsi kokoiseensa ;) Superhieno paikka tuo Yyterin koiraranta! Olin jotenkin etukäteen ajatellut sen sellaiseksi koirapuistomaiseksi "kaikki koirat irti" paikaksi, mutta siellä oli oikein hyvä fiilis ja suurin osa oli ihan siivosti kiinni ja tuolla mahtui suht hyvin ottamaan sen oman tilan. Porista jatkettiin illansuussa kohti kotia.


Tänään Waldo pääsi ensimmäistä kertaa näyttelykehään Isokyrössä, jossa tuomarina Pirjo Aaltonen. Tuloksena JUN EH ja suht Waltsun kuulonen arvostelu:
"Hieman ilmavassa vaiheessa esiintyvä nuori uros, rintakehä saisi olla pidempi. Riittävä sukupuolileima, kaunis ilme, tyypillinen pää, hyvin pilkuttuneet korvat. Hyvä vahva kaula, tiivis ylälinja, saisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Tasaisesti pilkuttunut mutta vaaleat pilkut. Sivuliikkeessä taka-askel jää turhan lyhyeksi."

Waldo oli loukannut alkuviikosta etutassuaan ja ontunut siinä olleen haavan takia ja arvoin että lähdetäänkö ollenkaan näyttelyyn jos ontuu sielläkin. Ei se tainnut nyt ontua tai keventää, mutta kuuma ilma vei vähän virtaa ja mullakin oli huonot motivaattorit mukana. Tarkoitus oli käydä kaupan kautta, mutta nehän aukesivatkin sunnuntaina vasta 11 enkä sitten ennättänytkään. Noh, ihan ok se käyttäytyi, vähän aristeli tuomaritätiä kun tuli suoraa käplimään (vähän yllätyin itsekin), mutta antoi katsoa hampaat hienosti. Juoksussa vilkuili vähän takanaolijaa eikä oikeen tahtonut keskittyä ja yksilökehässäkin oli vähän perässä vedettävää mallia. Malttoi kuitenkin seisoa hienosti paikoillaan sen mitä piti, asennosta en tiedä :D Luulen, etttä se saattaa olla vähän jumissakin, tuon Seitsemisen reissun jälkeen se ensimmäistä kertaa alkoi hihnalenkeillä peitsata, enkä pystynyt saada hieronta-aikaa tähän hätään.