30 marraskuuta 2015

Mustaa, valkoista ja harmaata. Ja vastauksia kysymyksiin!

Näitä haasteita on taas kertyny ihan kivasti, koitan saada näitä pikku hiljaa tehtyä pois. Kivahan näihin on vastata, mutta kun on samaan kysymykseen vastannut jo monet kerrat niin välillä tuntuu että vaan toistaa itseään. Onneksi joukossa on aina uusiakin kysymyksiä :)
Kuvituksena viimeiset Jyväskylä otokset. Olin niin onnellinen kun saatiin vielä Jyväskyläänkin (hetkeksi) lunta. Kivuttiin siis Laajavuoren huipulle ja nappailtiin vähän posekuvatuksia. Moikka Jyväskylä, ehkä me tavataan vielä! (Mä ihailen niitä joiden kuvat on muokattu samoille sävyille. En oo vielä päässyt samaan kun tykkään muokkailla aina sillon ja tällön ja sitten kuviinkin mystisesti ilmaantuu aina eri sävyjä vähän mielialankin mukaan eikä mulle ole oikein vakiintunut mitään omaa tyyliä. Koittakaa kestää :D)
Ensimmäisestä haasteesta saan kiittää Sinisukka-blogia.

1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri sen rodun/rodut, mitä sinulla on nyt kotona? Oletko tyytyväinen valintaasi?
Tähänkin olen varmaan joskus vastannut. Mutta hyvin tiivistetysti halusin aktiivisen (muttei liian aktiivisen), keskikokoisen-suuren ja monipuolisen koiran joka jaksaa monessa menossa mukana ja jonka kanssa voi vähän kokeilla kaikenlaista. Olen tyytyväinen.
2. Mikä oli ensimmäinen käsky jonka opetit koirallesi/koirillesi, miksi?
Hmmm. Varmaankin opettamalla opetin ehkä jonkun tyyliin istu-käskyn. Koska jokaisen koiran kuuluu osata istua? En muista!
3. Mitä mieltä olet oman rotusi/rotujesi kasvatuksesta, onko jotain mihin haluaisit muutosta jalostuksessa?
Täällä bloginkin puolella olen kirjootellut näistä uraattikivi ongelmista. Jos mulla ois multiallergia-atoopikko niin varmaan markkinoisin sen puolesta, muttakun se on vaan vissiin helpompi puuttuu siihen mistä on omakohtaista kokemusta. Uraattikivien kanssa ollaan menty kivaan suuntaan sillä LUA-koirien määrä on Suomessakin kivasti lisääntynyt ja useampi kasvattaja on lähtenyt touhuun mukaan! Minä näkisin myös enemmän luonnepuolen jutuista osoitusta ja toki niitä harrastustuloksia, mutta ymmärrän kyllä että rotu on lähinnä seurakoira vaikka ne pk-oikeudetkin löytyvät.
4. Onko koirallasi/koirillasi ollut ongelmakäyttäytymistä, jos on niin mitä?
Vastannut aiemmin näin: "Nojuu. Meillä on vielä välillä ongelmia ohitusten kanssa ja sen lisäksi vapaanaoloissa riista ja joskus toiset koirat tuottavat ongelmia... Ahnepossu hyppii myös tiskipöydälle ruuan toivossa kun jää yksin."
5. Mieleenpainuvin onnistuminen koiran kanssa?
Se kun meidän yhteistyö alkoi pikku hiljaa pelittää. Kaikki onnistuneet treenit ja kisat joiden jälkeen ei voi olla hymyilemättä.

6. Haluaisitko itse joskus kasvattajaksi?
Aiemmin vastailtu: "En tiedä, ehkä? Toisaalta en usko, että pystyisin tekemään niitä päätöksiä mitä kasvattajien joutuu tehdä. Mistä tietää tehneensä oikeat valinnat? Mitkä (terveys/luonne)seikat ovat niin merkittäviä, ettei koiraa (sukua) voi käyttää jalostukseen? Toisaalta kiinnostaisi, mutta ehkä se vastuu olisi liian suuri tai ottaisin sen liian suurena. Pyrkisin täydellisyyteen vaikkei se ole käytännössä mahdollista."
7. Harrastatteko jotain lajia, mitä ja miksi? Haluaisitteko harrastaa jotain lajia?
Harrastellaan tokoa, rally-tokoa ja agilityä. Agilityä alettiin puuhaan ensimmäisenä, koska se oli niiiiin makeen näköistä. Ja siistiähän se oli. Nyt on jäänyt vähän olosuhteidenkin pakosta hunningolle. Tokoa ollaan tehty oikeastaan myöskin koko ajan jonkun verran. Alussa hyvinkin "ei tosissaan" mutta pikku hiljaa vienyt kyllä mennessään ja tokon pilkunviilaaminen onkin ihan superhauskaa! Tokossa korostuu myös ehkä jotenkin enemmän se yhteistyö, agility kun on vauhdikkaana lajina monelle koiralle itsessään motivoivaa, mutta tokoon se motivaatio pitää rakentaa ihan muuta kautta. Rally tuli mukaan vähän vahingossa. En uskaltanut tokokokeeseen, mutta päädyttiin yrittämään rally-kokeeseen ja sehän olikin ihan hauskaa. Nosework on meille sellaista ihanan (omistajalle) aivotonta aktivointia.

Haluaisin ehkä edelleen treenata kunnolla hakua+pk-tottista. Olen aika varma, että Jalista olisi myös niihin kokeisiin, mutta vaatisi kyllä töitä. Luulen, että jää seuraavan pennen harteille tämä pk-puoli ellei nyt vakiinnuta jonnekin ja päästä johonkin sopivaan ryhmään. Niiin ja mejä kiinnostaa myöskin testata. 
8. Pahin asia, jota koirasi on rikkonut?
Siskon uudet nahkakengät.
9. Oletko tyytyväinen koirasi arkitottelevaisuuteen?
Olen ja en. Vielä on petrattavaa...
10. Oletko käynyt koirasi/koiriesi kanssa näyttelyssä?
Olen. Käytiin hakemassa se "harrastus H" vaikken tiedä tehdäänkö me sillä mitään.
11. Tämän vuoden paras hetki/muisto?
Koirailun osalta varmaan nuo ekat tokokisat.

ps. Joo ei tuu joulukalenteria, ei vaan kerkeä. Eiköhän näitä kalentereita löydy muista blogeista :)

20 marraskuuta 2015

Etujalat vai takajalat- kas siinä vasta pulma?

Riitta Kivimäen koulutuksessa yhdelle koiralle mietittiin ratkaisua kaukoihin, erityisesti maahan-istu-vaihtoon. Siinä hetken pyöriteltyä Riitta totesi, että joskos tälle olisi kuitenkin etujalat paikallaan kaukot luontaisempia? Koiralla oli aika pitkälti samoja ongelmia kuin Jalilla, joten aloin pohtia, että hetkinen, tiedänkö minä kumpi tapa Jalille on helpompi?

Takajalkakaukoihin päädyin koska, noh, kaikkihan niitä tekevät. Ilman sen kummempaa ajatusta siis, ajattelin sen olevan helpompi tapa opettaa. Tein kuitenkin tässä kotosalla Jalille samaa testailua mitä Riitta teki koulutuksessa ja totesin että pahus, nämä etujalat paikalleen liikeradathan irtoaa Jalilta hyvinkin helposti!

Jali on melko etupainoinen koira ja sille etuosan ylös nostaminen on selkeästi hankalaa. Esimerkiksi juurikin maahan-istu vaihdossa se etuosa ei vaan millään tahdo nousta sieltä kokonaan ylös asti. Nyt kun ajattelen, lähes poikkeuksetta Jali istuu istumaan käskytettynä etujalat lähes paikallaan, harvemmin se "romahtaa taaksepäin" takajalkojensa päälle. Katsoin vanhoja videoita ja monessa videossa Jali tulee perusasentoon esim liikkeestä seisomisen jälkeen juurikin etujalat paikallaan.

Lähdin testailemaan (uusilla käskysanoilla). Hetki pienillä avuilla, sitten pelkällä käskysanalla ja boom. Videolta näette lopputuloksen. En uskoisi, että näin nopeaa oltaisiin päästy jo tuohon vaiheeseen ellei liikerata olisi Jalille luontainen. Vaihto on paaaaaljon parempi mitä takajalat paikoillaan! Oon ihan mykistynyt, miten se voi nyt jo tehdä noin hienon vaihdon vaikka asia esiteltiin koiralle vasta tänään...

Suuruudenhulluna päädyin sitten testailemaan myöskin istu-maahan-vaihtoa. Tämä oli ymmärrettävästi haastavampaa ja vaatii suuret avut, mutta sieltä se kuitenkin tulee! En vaatinut vielä totaali paikallaoloa etujaloille kun lähinnä vaan testailtiin, mutta aika hyvällä onnistumisprosentilla silti! Ei se tyhmä ole ei.

Eihän tästä puutu kuin seiso-istu-seiso vaihdot, sillä seiso-maahan-seiso vaihdot voidaan tehdä vanhalla tyylillä hissillä. Enkä usko noiden seiso-istu-seiso vaihtojenkaan loppujen lopuksi välttämättä muodostuvan ongelmaksi, varsinkin kun tuo istu-maahankin alkoi sujua noinkin kivasti näinkin nopeaa ja seiso-istu vaihtoakin on itse tarjonnut. Istu-seiso on tässä varmaan se haastavin. Kaukoja ei olla jumpattu mitenkään älypaljon, joten tässä vaiheessa uskoisin vaihdon sujuvan vielä hyvinkin kivuttomasti. Mulla on jotenkin hyvä fiilis tästä. Jotenkin kriteerit on itsellekin selkeämmät kun ei tarvi pohtia, että noh, nousiko se nyt maasta istumaan tarpeeksi ylös vai ei.

Näkeekö muut potentiaalia? Tuleeko meistä sittenkin etujalkakaukoilijoita?!

16 marraskuuta 2015

Jos te ette kerro teidän koiralle, että se on paras maailmassa, kuka sen kertoo?

Laura kyseli meitä Riitta Kivimäen tokokoulutukseen Längelmäelle peruutuspaikoille eiliselle eli sunnuntaille 15.11. Mietin hetken ja toisen ja totesin, että why not. Muuttopakkailut saa odottaa! Kysehän oli jälleen Dalmatiankoirat yhdistyksen sponssaamasta koulutuksesta. En ollut alunperin ilmoittautunut koulutukseen kun en tiennyt missä tulen olemaan näihin aikoihin, mutta nytkun vielä Jyväskylässä pyöritään niin mikäs siinä ajella. Ja kun matkaakin oli vain tunti suuntaansa.
Vaikkei ihan kerkeäisi niin on ihan pakko kirjoittaa tämä teksti mahdollisimman pian ennenkuin unohdan. Niin paljon tuli kaikkea ja monesti harmittelin muistiinpanovälineiden puutetta kun omaan muistiin ei oikein ole aina luottamista. Pikaisesti käsittelin tekstin lomaan vielä kuviakin koulutuksesta, kaikista kuvista kiitos Lauralle! Tehtiin settinä 2x15min, kaikki kuvat meistä tokalta setiltä. Muista talmaateista tuli myös otettua kuvia vaikka halli olikin vähän haastava vähän vaikealla valaistuksella. Täytyy käsitellä ne myöhemmin.
Vuoron odottelua. Mistä tietää, että Jali on messissä? Kun se lähtee elämäonihanaa maassa pyörimiseen ja maharapsuun vaikka kentällä tapahtuu <3 Ei paljo ressaa.
Längelmäen Kana-areena oli oikein kiva pieni halli. Vähän oli vaikea löytää paikalle kun halli ei ollut totutun koirahallin näköinen ja jonkun verran pyöriskelinkin navigaattorin kanssa, että niin mikä halli missä? Oli sinne pieni kyltti ohjaamassa, mutta enhän minä semmosia huomannut autosta. Ilmeisesti entinen kanala kyseessä ja siltä se ulospäin näyttikin, matala maatilarakennus.
Sylikoira
Meillä oli superhauskaa! Mikähän siinä on kun aina kun heitän ilmoille tän perus saarnan "nokun se ottaa niin häiriötä ja minä en luota siihen ja nyyhmeollaasurkeita" niin koira toimii kuin unelma? Jali oli tosi hyvällä fiiliksellä. Ai tänne halliin tuli tollai haukkuva uros, mitämetehtäis!! Ai, tollai huutava narttu, mitäsittee!! Sen kanssa on niin kiva tehdä hommia kun se on tuollainen, höpö tarjosi vielä jäähkälenkilläkin vaan seuraamista. On se rakas.

Ei me suuria tehty, mutta sitäkin tärkeämpiä juttuja. Ei olla taas hetkeen tehty mitään ja olin vähän koulutukseen tullessa, että emmäätiiämitämetehään, mutta mun alkupuheen takia kateltiin vähän häiriöjuttuja. Riitta pyysi ensin näyttämään ihan perusseuraamista, joka oli ihan kivaa, mutta kontakti putoili. Ei mitenkään pahasti ja oli ihan messissä, mutta putoili. Tehtiin sitten sitä, että kun kontakti putoaa, ohottelu ja palataan takaisin siihen mistä aloitettiin. Kun seuraa katkeamattomalla kontaktilla edellisen virhekohdan yli -> palkka. Tosi hienosti tsemppas ja saatiin superkivaa seuraamista. Tämä on taas niitä asioita, missä vaan olen omat kriteerini päästänyt löystymään eli huomauttelua vaan ja vaatii sitä mitä haluaa. Ja miettii sitä mitä haluaa, mitkä on ne kriteerit? Mitä haluan tältä treeniltä?
Riitta kehui monesti Jalin motivaatiota, se kestää virheet ja korjailut ja jaksaa yrittää. Ei pidä mennä laskemaan heti kriteereitä ja helpottamaan kun koira selkeästi osaa ja siltä voi sitä osaamista vaatia. Seuraamisen lisäksi tehtiin perusasentoa, jossa sama juttu eli perusasentoon tullaan heti, siellä otetaan katsekontakti heti ja siellä ei vilkuilla muualle. Yksi niitä asioita minkä kriteeri on taas yllättäin päässyt laskemaan. Jos ei tule kunnolla, työnnetään pois (joutuu oikeasti tavoitella sitä palkan mahdollisuutta) ja uudestaan. Toisella setillä tehtiin oikeastaan samalla idealla eli sitä kriteerien pitämistä. Käännöksiä (kontakti!) ja seuraamiseen lähtemisiä (ei valuta eteen askelissa). Katsotaan jos luopuisin tuosta omasta ajatuksesta ettei se vaan pysty tehdä käännöksiä kontaktia tiputtamatta ja alkaisin oikeasti pitää siitä halutusta kriteeristä kiinni. Askelkäännöksiä tyylillä käsky->naks->käännös->palkka. Odotusarvo palkalle->kontakti pysyy.
Riitta mietti tuota häiriön ottamista (jota ei siis ottanut nyt pätkääkään...) , että voi olla ettei koiralle ole vain kriteerit selvät jos palkkailen vähän mistä sattuu ja helpotan liian äkkiä ja huomenna saa seurata tiputtelemalla kontaktia ja tänään käy jos tulee suurinpiirtein sivulle. Saako bongailla mielenkiintoisia asioita kesken töitä? Jos asiat on epäselviä niin koirankin on vaikea pitää kiinni mistään kriteeristä. Ja nytkun mietin missä tilanteissa on viimeiset karkailut tullut niin ollaan treenattu jotain uutta, missä ehkä koira ei oikein ole tiennyt mitä tehdää ja ollut vähän epävarma? Se kun tykkää esim. seuraamistreeneistä, ehkä juuri sen takia kun osaa ja tietää mitä tehdään. Heräsi kyllä paljon ajatuksia ihan vaikka siitä että jos oikeasti miettisi niitä treenejä vähän etukäteen... Määrä ei korvaa laatua. Tykkään muutenkin käydä läpi tällaisia ihan "perusjuttuja". Mä osaan kyllä opettaa ne liikkeet (eihän ne oo ko temppuja), mutta kaikki se muu mitä toko on ja kaikki se muu työ niiden liikkeiden takana on vielä välillä aavistuksen hämärässä.

Saatiin muilta kehuja meidän seuraamisesta ja onhan se sen etujalkojen heiluttelu kieltämättä aika siistiä. Minun pieni kouluhevonen. On se kiva, että on jotain ainakin osannut opettaa (mutku ne käännökset).
Ja sitten kootusti muiden treeneistä ajatuksia ja neuvoja, niinkuin minä ne muistan ja tulkitsin:
  • Kaukot: tarjoamisleikkiä. Esim istu-maahan vaihto. Koira ensin kolmesti istumaan, palkaten koira maahan (ei maahan käskyä!). Neljännellä kerralla jäädäänkin odottamaan hiljaa. Jos koira tarjoaa istumista, palkataan jälleen maahan. Täpäkät vaihdot kun turhautuu kun joutuu käydä istumassa, mutta tietää palkan tulevan maahan. Prhana se palkka äkkiä, mää kävin täällä jo! Kokeiluun!
  • Kiertäminen: opeta juoksemaan halutulta puolelta merkkiä heittämällä ensin lelu suoraa linjaa merkin taakse niin, että aluksi koira automaattisesti juoksee merkin valitulta puolelta. Sen jälkeen heitä suoraa linjaa, mutta siirry lähettämään koira aavistuksen pois linjalta niin että koira joutuu jo oikeasti vähän kaartamaan juostakseen oikealta puolelta merkkiä. Kasvata lähetyskulmaa kunnes oletkin palkan vieressä-> kiertäminen. Jos koira juoksee väärältä puolelta merkkiä, palkka pois. Tarvittaessa helpotetaan. Palkkasana vasta kun ohittanut merkin, ei haluta että koira jää merkille odottamaan vahvistusta. Mulle tuli tästä mieleen vähän keppien 2x2-opetus. Jotenkin samaa ideaa. en ole koskaan kuullut tällaisesta merkin kierron opetuksesta, mutta kuulosti kyllä ihan mielenkiintoiselta. Ajatuksena siis tiivis kiertäminen ja koira ei jää vahingossakaan odottamaan merkille mitään uutta käskyä.
<3
  • Luopuminen. Riitta puhui paaaaljon luopumisesta. Selkeytti kyllä omaakin ajatusta miten sitä oikeasti voi hyödyntää ja käyttää ja treenata. Esim perusasennon kestoon/katsekontaktiin näytti luopuminen toimivan ihan superhyvin! Voi käyttää myös esim ääntelyn/haistelun lopettamiseen. Halutaan koiran omatoimista valintaa eli ei mitään käskysanaa luopumiselle! Ollaan tehty lähiaikoina itseasiassa tosi paljon THE pallosta luopumisia ja ne on Jalille tosi vaikeita. Pitänee ehkä vähän helpottaa.
  • Luopuminen/tarjoaminen: luopuminen pallosta, tarjottava (esim) perusasentoa vaikka pallo kädessä/maassa/heitetään maahan... Odotetaan koiran reaktiota. Alkuun esim. kolme toistoa sivuasentoa palkaten, sitten hiljaa, vapautetaan pallolle kun tulee perusasentoon. Vähän kuin kaukoissa.
  • Luopuminen/sosiaalinen palkka: jätetään pallo jonnekin, palkataankin liikkeestä sosiaalisella palkalla. Kun koira ei enää ajattele palloa vaan on ihan messissä palkataan joko itse tai päästetään pallolle.
  • Ensin kuittaus (muistaakseni Riitta käytti kuittaus sanaa) eli palkkasana, sitten aletaan vasta kaivaa palkkaa taskusta
  • Kapulan pito ja kapulan tuominen käteen: käsitargetti! 
  • Mitä teet kun koira vinkuu/räyhää/karkaa? Kun päässä on selkeä toimintasuunnitelma ei tapahtumaa tarvitse niin pelätä ja jännittää kun tiedät miten toimit.
  • Älä pelkää virheitä!
  • Älä koskaan jätä koiraa paikkamakuuseen varmistellen. Vaikka pelkäät, että ei se siellä kuitenkaan pysy, jätä koira silti itsevarmasti. Jos koira mokaa, toimi oman ennalta mietityn suunnitelman mukaan ja ota uusiksi.
  • Motivaatio! Useimmat ongelmat johtuu siitä ettei koiralla ole motivaatio kunnossa, sen kanssa ei ole leikitty ja/tai sitä ei ole palkattu tarpeeksi. Motivaatio kuntoon, sitten vasta liikkeitä ja pilkunviilailuja katsomaan (couldn´t agree more!! Kaikilla tuntuu vain olevan niin kiire päästä siihen lopputulokseen)
  • Jos joku käskee teitä leikkimään koiranne kanssa tietyllä tavalla niin motatkaa sitä silmään. Leikkimiseen ei ole sääntöjä! Te leikitte koiran kanssa niinkuin te koiran kanssa tykkäätte leikkiä ja niin että molemmilla on kivaa. Leikkikää enemmän, olkaa täysillä mukana, käyttäkää ääntä ja omaa liikettä! Jos te ette kerro teidän koiralle, että se on maailman paras, kuka sen kertoo?
Riitta käski miettiä koulutuksen lopuksi 5 asiaa, joissa itse oli hyvä. Tässä tulee vaikka vitjat olikin vaikeaa olla vetämättä jotain negatiivistakin mukaan:
  1. Luotin koiraan! 
  2. En jännittänyt katsojia/kouluttajaa
  3. Palkkasin pallolla enkä pelännyt, että koira karkaa pallonsa kanssa muualle (liittyy tosin kohtaan 1)
  4. En ärsyyntynyt tai turhautunut kertaakaan
  5. Kerroin koiralle, että se on maailman paras <3
Tykkäsin hirveästi Riitasta ja muiden touhuja oli mielenkiintoista seurata vaikka (tai ehkä juuri koska) paljon tehtiin ihan perusteita. Juuri sen tyyppinen kouluttaja ideologialtaankin jonka ryhmiin ehdottomasti haluaisin päästä. Sitä paitsi Riitan belgi Kipinä oli aiiivan ihana!

Oli kivaa. Me ei ollakaan pitkään aikaan saatu samallaista kuplaa ja fiilistä aikaiseksi. Kun se mitä ollaan treenattu niin ollaan tehty kaikkea epämääräistä sekavaa ilman mitään järkevää suunnitelmaa tai ajatusta ja niiden vähäisten treenien jälkeen on aina ollut vähän blaaaah olo. Tokomasis kenties? Mutta siis oli  pitkästä aikaa kivaaaa ja muistin taas miksi toko kaikkine pilkunviilauksineen on niin hauskaa!

Kuulin liian monesti "no mutku tää on dalmatialainen". Joo, huumorilla ja se nyt vaan on sellainen heitto, mutta silti pistää välillä ärsyttämään. Se on koira. Sillekin voi opettaa niitä asioita ihan yhtälailla kuin sille bortsulle/belgille/ihmekoiralle eikä kaikkee pidä tyrmätä vaan koska "nomut tää onki dalmatialainen". Ugh.

09 marraskuuta 2015

Lemmikkimessut 2015

Kävi hauskasti ja voitin useamman lipun, useasta eri arvonnasta Lemmikkimessuille 7.-8.11. Helsinkiin. Eipä olisi taas sinne tullut lähdettyä muuten ajamaan, mutta kyllä nyt kun kerran ilmaiset liput saatiin. Kaveri lähti kyytiin ja kierrettiin messut oikein pitkän kaavan mukaan, kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä lähinnä OutletExpon puolella ja sunnuntaina Lemmikkimessut ja muu messupuoli.

Tunnelmakuvia messuilta. En mielestäni roikkunut hirveästi kameran takana, mutta kyllä niitä kuvia näköjään silti kertyi ihan kivasti.
En ostanut Lemmikkimessuilta mitään muuta kuin ohjatun noudon kapulat. Muualta sitten senkin puolesta. Mielestäni ei oikein ollut erityisen hyviä tarjouksia Lemmikkimessujen puolella, en sitten tiedä olisiko lauantaina ollut parempi tarjonta. Jalille kun en mitään siankorva/luu/kuivatuote juttuja anna niin en mitään luutarjouksiakaan voinut hyödyntää. Mutta olihan siellä ihan supersöpöstys eläimiä senkin edestä!
Kuvasta huomannee, että ollaan käyty jo kapuloita testailemassa pihalla. Lopputulos: näyttää metallikapulalta-> on siis epäilyttävä-> täytyy nostaa varovaisesti. Jali ei ole hirveän hyvä yleistämään oppimaansa, mutta sillon kun yleistää, niin yhdistää asioita, joita ei tarvitsisi yhdistää. Ohjatun kapulan noutaminen on vissiin ihan eri asia kuin normaalin kapulan noutaminen ja lähempänä metallikapulan noutamista. Oishan se nyt liian helppoa jos joku asia menis omalla painollaan.

06 marraskuuta 2015

Tärkeet asiaa! t. Jali

Hau!

Ootteks te kuullu semmosesta tapahtumasta ko nenäpäivä? Ai ette? Johan ny! No ny on korkee aika! Ootte kuitenki, mut kerron silti.

Nenäpäivähaasteella kerätään rahaa kehitysmaiden lasten auttamiseksi. Ne on siel jossai kaukana ja niillä on tosi huonot olot! Tiiättehän kun mä tykkään oppia kaikenlaista uutta? Mut siellä niillä ei välttis oo ees sellasta mahdollisuutta. Siis mieti, mitä ne siel tekee kun ei voi oppia mitään?

Auttaminen on tiiättekö aika helppoo. Koska me koirat ollaan parhaita ja meidän omistajat ehkä vielä parempia (tai no, ei oikeestaan, mut sovitaan nyt että jos tän päivän) nii lahjottaa voi koirallisten oman tiimin Nenäkoirien kautta. Siel on myös kaikkii kivoi koirahaasteita, esim temppuhaaste! Mää tiiän että te tuijottelette sitä pientä laatikkoa, jota kait älypuhelimeks kutsutaan niin ny tarttis vaan näpyttää tekstari NENÄKOIRA numeroon 16499. Se ois kymppi sitte apua kehitysmaahan.  Me karvalliset esimerkiks pärjätään ilman sitä sun miettimää uutta kaulapantaa (tai metallikapulaa tai berran ruutunauhoi tai mitä ny ikinä teil on mielessä), heitä rahat mieluummin jonneki oikeesti tarpeelliseen!

Ja tiiättekö koska te ihmiset ootte vähän yksinkertasia välillä, nii otetaas tiivistetysti uusiks. Siis:
Lähetä tekstiviesti 
NENÄKOIRA
numeroon
16499
Se ois siis 10€ apua tarvitsiville

Kuulostaaks liian suurelta summalta? Tiiätkö ei hätää! Sää voit lahjottaa myös pienemmän summan. Esimerkiks vitosen, kun lähetät tekstiviestin LAHJOITA numeroon 16499. Tai hei jos jätät sen uuen pannan ostamatta nii suurempiiki summii voi lähettää!
Mut herätettiin mainostaan kesken unien. Mieti! Mut hyvän asian puolesta, mä uhrauduin! Meil ei kuulema ollu sitä oikeeta punasta nenäpäivän nenää, mut tiiättekö tuo pallo ajaa melkee saman asian. Ainaski se on punanen. Ja pyöree. Ai eikö? Ajatus on tärkein.

Aini, jos haluut lukee vaiks enemmän asiasta, nii käy kattoos kampanjan viralliset sivut.

Me pistettii lahjotusta menemään, laitathan sääkin?

Pilkullinen kiittää ja kuittaa ja painuu takas pehkuihin!

ps. Nenäkoirat ryhmä on top10 lahjottajien joukossa! Kui siistii!

04 marraskuuta 2015

Pentupostaus. Haastepostaus. Kissoja koirablogissa!!

Tylsyyttäni vastailin taas yhteen Liebster Awards haasteeseen, joka tällä kertaa tipahti Sannilta. Kiitokset haasteesta, näihin on ihan hauska vastailla :) Enpäs taaskaan haasta ketään, koska olen tylsä.

Kuvituksena lähinnä ystäväni ylisöpön kissanpentukaksikon kuvia. Koska voin. Ja koska pentusöpöysyliannostus.

Paras asia päivän aikana, mitä koirasi tekee?
Paras asia. Hmm. On olemassa? :D Mitä tähän voi oikein vastata.
Onko teillä säännöllinen rytmi ulkoilussa ja ruokailussa?
Ei ole. Varsinkaan nyt opiskelija-statuksella opintojen loppuvaiheessa. Noh, saa se ruuan suht säännöllisesti kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Mutta enpä voisi puhua säännöllisyydestä muuten. Välillä pitkä lenkki tehdään päivän ensimmäisenä lenkkinä, välillä päivän viimeisenä jne.
Onko jokin koiraharrastus, jota et vain ymmärrä?
Ei varsinaisesti. Tähän varmaan kuuluisi vastata että näyttelyt, mutta kyllä minä toisaalta ymmärrän niitä, jotka niitä haluavat kiertää. Jenkkilästä varmasti löytyisi joku idioottimainen koiraharrastus, mutta parempi kuin ei ota selvää.
Nyt kun on syksy ja pimeää iltaisin sekä aamuisin, käytättekö heijastimia?
Kylkyl, tottakai! Molemmilla.
Miten koiranne käyttäytyy lenkillä ohittaessa ihmisen tai koiran?
Ihmiset ei ole olleet koskaan mikään ongelma. Jalilla ei ole ollut koskaan sitä "ihanaaa, ihmisiä!" vaihetta, sen kanssa on ollut aina helppo liikkua ihmisten ilmoilla. Sen sijaan koirat aiheuttavat tämän hepuloinnin, enemmän tai vähemmän. Pääasiassa nykyään ohitetaan ihan siivosti, mutta välillä joutuu purkaa painetta joko vetämällä tai kiskasemalla kohdilla, joissain tapauksissa rähisten, toista päin. Isot ja/tai provosoivat koirat on pahimpia. Välillä tuntuu, että taantuu aina maalla olo jaksojen jälkeen kun ei näe lenkeillä ketään ja on taas kaupungissa ihan "koira, toinen koira, en oo koskaan nähny toista koiraa, iiiiiiiih"...
Nami- vai lelupalkka? Miksi?
Molempi parempi. THE pallo on ehdottomasti ykkösjuttu, mutta nami toimii ihan yhtä hyvin. Molemmilla on paikkansa ja molempia tarvitaan. Lelulla on helpompi saada liikkeisiin vauhtia ja virettä, namilla tarkkuutta ja tekniikkaa. Haluaisin palkata enemmän vetojutuilla ja muutenkin kuin pelkkää palloa heittämällä, mutta meillä on tällä hetkellä taas vaihteeksi lukko nimeltä "hyi tuo hakkaa mua, en varmasti uskalla vetää sun kanssa". Pehmeä koira ja yksi vahinkoheilautus päin koiraa, huoh.
Miten koirasi matkustaa autossa?
Kuormaliinoilla autoon kiinnitetyssä metallihäkissä. Parempi kuin ei mitään.
Paljonko pidät koiraasi vapaana ulkona? Karkaako helposti?
Mahdollisimman paljon. Riista ja toiset koirat tuottavat välillä harmaita hiuksia, mutta muuten pysyy hyvin hollilla. Pystyn yleensä ennakoimaan tilanteet hyvin ja karkailut on ihan yhden käden sormilla laskettavissa.
Minkälaisia tavoitteita on koirasi kanssa?
Vastasinkin tähän jo yhdessä haasteessa: "Meidän tavoitteena on toimiva yhteistyö tilanteessa kuin tilanteessa." Tällä kysymyksellä haetaan varmasti "nousta agilityssä kolmosiin, tokossa valioksi jajaja" tyyppisiä vastauksia, mutta meillä ei ihan oikeasti ole tällä hetkellä moisia tavoitteita. Tuo minun aiempi vastaus koostaa meidän tavoitteet tällä hetkellä erinomaisesti.
Minkä asian muuttaisit koirassasi?
Tähänkin olen vastannut. "Hmmm. On ja ei. Se on just hyvä tollasena, mutta toisaalta ois kiva kun se ois toisenlainen. En oikein tiedä mitä loppujen lopuksi sitten kuitenkaan muuttaisin. Jos siinä ois vähemmän sitä tai enemmän tätä niin se ei ois- Jali. Tyhjentävä vastaus, eikö :P" Toisaalta olen näemmä tähän vastannut myös näin: "Lisää rohkeutta/toimintakykyä. Pidättyneisyys on minusta ihan ok (ei haittaa vaikkei koira ole maailmaa rakastava), mutta se pieni epävarmuus voisi hävitä. Hermorakenteessakin olisi parantamisen varaa."
Mieleenpainuvin muisto?
Äkkiä heitettynä meidän ensimmäiset tokokisat. Ja kun ensimmäistä kertaa tapasin Jalin ja kuinka se varovaisesti haisteli ulkona kättä selän takaa, mutta sisällä oli heti änkeämässä syliin istumaan.