31 toukokuuta 2013

Kastumista kahdella tavalla

Monessa blogissa on (yllättäin) lähiaikoina näkynyt kuvia ja videoita vedessä ilakoivista koirista. Jali ei aio olla tässä asiassa poikkeus. Musta tuntuu, että siitä vois tänä kesänä vaikka kehittyä kunnon vesipeto!
Tarvitaan vaan kiva lenkki alle ja tarpeeks aurinkoa niin johan pulikoi dallupoika ihan mielellään :) Löysin kävelymatkan päästä kivan pikku rannan, jossa on hyvä heitellä keppiä ja pulikoida! Tai lähinnä enimmäkseen kahlata ja juosta kepin perässä, kun välillä on niin kauhistuttavaa kun maa katoaakin jalkojen alta. Mulle riittää, että se vapaaehtosesti ja mielellään ees menee veteen, luulen että se kunnon uiminen tulee kyllä sieltä kans aikanaan.
Kotimatkalla meiän yllätti sade ja oltiin hetken pitämässä sadetta sillan alla. En käyny uimassa, mutta tulipa kastuttua joka tapauksessa... (videolla Henna harjoittelee kamerakuvausta ja käsitarkennusta ja sen ehkä huomaa)
Jalsu sai tänään taas hierontakäsittelyn. Takaa oli edelleen kohtuu jumissa, mutta lavat oli selkeesti paremmat. Jatketaan kotihieroskelua, tappelua peitsaamista vastaan ja magnesium+b-vitamiini kuuria. Kyllä siitä koira vielä saadaan :D

28 toukokuuta 2013

Koomailua

Onni on koira, joka ei hypi seinille vaikka emäntä koomailee sängyssä!

Mä oon koko viikonlopun yskiny keuhkoni pihalle ja tuntuu, että aivotkin on hiljalleen valunu kaiken sen nenästä tunkevan liman mukana ulos. Pilkku on siis ollu viime päivinä aika vähällä tekemisellä. Mitä nyt sunnuntaina kävin pikasesti hallilla ku multa vietiin auto ja ennustin etten vähään aikaan hallille pääse. Teki keppejä ja teki muuten aika kivasti! Se ei ees huomannu vaikka otin keskeltä yhen ohjurin pois! Hihii! Sen lisäks tehtiin ihan vaan pari takaakiertojuttua, kun mä oisin varmaan kuukahtanu jos oisin joutunu oleen kauemmin jalkeilla. Viereisellä kentällä häiriötä aiheutti vinkulelulla leikkivä koira, mutta häiriöön nähden pilkun huomio oli aika kivasti tekemisessä. Se tekee paremmin häiriöttä, mutta onhan sen opittava toimimaan myös häiriössä.

Muuten ollaan käyty vaan pienillä lyhyillä lenkeillä mitä oon kyenny raahustaan (sanonpahan vaan, että kuume ja +25 asteen helteet ei oo mukava yhdistelmä...) ja yrittäny pitää tuota mahollisimman paljon vapaana, heitelly nameja etsittäväks ja tehny pieniä tokoilujuttuja. Vissiin lähiaikojen tylsyys on saanu pilkun tekeen ihan ihme superilla vireellä tokoa, mun pitäis varmaa olla useamminkin sairas :D Ts. ole muuten täys zombi ja supertylsä, mutta kentällä superkiva ja mielenkiintoinen niin johan jaksaa pilkkuakin kiinnostaa- ei varmaan oikeesti olis pahitteeks. Oisin varmaan tullu hulluks täällä neljän seinän sisällä jos ei talmaatin takia ois tarvinu ees hetkittäin raahautua täältä ulos.
Kuva ei liity tekstiin millään tavalla, oli vaan pakko lisätä jotain silmäniloa näin masentavan tekstin sekaan :D 
Pieni "hyperaktiivinen, superisti tekemistä ja aktiviteettia vaativa" dalmatialainen (pakko lisätä nuo lainausmerkit jos joku ei muuten tajua :D) on ihan onnellisena nukkunu mun kans lattialla (ainoo paikka missä on ollu tarpeeks viileetä) kyljessä kiinni eikä oo ottanu nokkiinsa vaikka mä sen välillä läkähdyksissäni oon potkinu pois.

Sanomattakin selvää, että tänään jäi agitreenit väliin. Vaikka olo onkin ollut tänään jo parempi (vain lievä zombi olo) niin tällä äänellä ei ois paljon käskyjä huudeltu tai koiraa kehuttu tai komennettu. Ensi viikollakaan ei oo treenejä kun JAT järjestää iltakisat tiistana, mut täytyy kattoa josko sitä sais ittensä jotenki taas hallille kun tästä vähän tokenee.

Takasin koomailemaan, koittakaahan nauttia noista mahtavista lenkki-ilmoista koirienne kans munki edestä!

23 toukokuuta 2013

Sikailua

Ei semmosta sikailua ku otsikosta ensimmäisenä vois päätellä :D Käytiin Jalin kans Jyväskylän sateisilla tasangoilla jahtaamassa vähän villisikoja. Eiku hetkinen, Jyväskylä ja tasanko ei kyllä kuulu samaan lauseeseen (Jyväskylän mäkiä viitisen vuotta pyöräilleenä...) ja ehkä noi villisiatki on kohtuu harvinaisia Suomen maaperällä. Oikeesti me oltiin Jyväskylän taakanvetäjien järjestämällä kokeilukerralla testaamassa sikajahtia. Kuvista kiitos Salla Kuikalle!

Sarjassamme Jali testaa siis.

Oli aika mielenkiintoista. Käytännössä siis koiraa juoksutettiin täytetyn juuttisäkin perässä ja tarkotus oli, että koira mahdollisimman nopeasti pysäyttää säkin eli käy siihen kiinni. Tehtiin yhteensä viisi vetoa niin, että kolmen vedon jälkeen oli tauko. Hyvinhän Jali lähti säkin perään juoksemaan, mutta ensimmäisellä kierroksella ei vielä uskaltanut käydä kiinni.


Toisella kierroksella Jalilla oli selkeesti jo hajua hommasta ja veti autolta jo innoissaan säkkiä kohti ja kun vähän säkillä hetsasin ja leikitin niin pysäytti säkin hienosti ja ois lähteny aarteensa kans livohkaankin (ja lällätteli vähän uudella kentällä luoksetulossa...). Aika hauska laji oikeastaan ja tuota ihan kisataankin! Kaikenlaisia koiraharrastuslajeja sitä löytyykin. Jali ainakin tykkäs, täytyy kattoa innostuisko emäntäki niin, että käytäis uudemman kerran. Kovasti yritettiin houkutella pilkkua ainakin remmiin, kuulema dalmatialaisilla sitä vauhtia hommaan riittäis mitä en epäile kyllä pätkääkään :D


Tiistainahan meillä oli toki agitreenitkin. Ilma oli kuuuma, joten pidettiin rennot "ei tarvitse juosta"-treenit. Uutena asiana treenissä oli takaakierto. Harjoiteltiin pelkästään yhdellä hypyllä eli niin, että koira ohjataan kiertämään siivekkeen ja vasta sen jälkeen hyppäämään riman yli. Ihan suht simppeliä hommaa ainakin näin paikoiltaan, mietin vaan sitten miten ihmeessä tän saa toimimaan jos mennään lujaa ja jos (ja kun) tuun olemaan kaikkialta myöhässä.


























Sen lisäks katottiin täyspitkiä keppejä ohjureilla. Ohjurit oli aika matalalla ja Jalilla teki jotenki laiskasti. Hyppi ohjureiden yli ja oli muutenkin jotenki hidas. Ei tosin olla hieronnan jälkeen (ainakaan kahteen viikkoon siis) koskettukaan keppeihin ja mun mielestä löysät ohjurit jäi kans vähän Jalin jalkoihin, minkä takia oli ehkä ikävää. Mut tänään ei ollu Jalin päivä kepeillä, se on menny kyllä huomattavasti mukavammalla temmolla. Pitäis ottaa tehotreeniin niin päästäis ees joskus siihen vaiheeseen, että niitä ohjureita vois alkaa vähentää, ei se oikeen tällee kerran viikossa tai sillon tällön periaatteella etene.

Kontakteja otettiin myös niin puomilla, A:lla kuin keinulla. Puomilla otin itsekseen ja oli pakko testata niin, että naksuttelin (pilttipurkin kannella kun metallinaksu on pelottava) tuolle ylösmenokontaktia. Pilkku oppi muuten lähes tulkoon yhdessä illassa tuon pilttipurkin naksahduksen, olihan sille tuo "naksuttelu" sentään jo ennestään tuttua niin tarvi vain ehdollistaa uuteen ääneen. Ekaks kerraks mun mielestä haki ihan kivasti tuota ylösmenokontaktia, ainoa ongelma oli vaan siinä, että piltistä irtoava naksahdus oli vähän turhan hiljanen kun hallilla oli muutakin melua. A:lla ja keinulla myös kontaktit suju ihan samaan malliin mitä yleensäkin. Keinu on kyllä vielä hirvittävän jännä este ja sinne hiippaillaan erittäin varovasti, vaikka edelleen keinun laskua hidastellaan. Tehotreeniin kuuluis keinukin. Ekaa kertaa muuten aloin miettiä kun välillä valuu kontakteilta perään, että onkohan väliä sillä millä puolella ite ohjaan. Kun Saara huikkaili, että kannattaa muutenkin miettiä, että tulee tasaisesti molemmilta puolilta ohjattua ja ettei vaan vahingossa vapauta pelkästään toiselta puolelta.

Semmosta ohjelmaa tällä viikolla :)

18 toukokuuta 2013

Jämsä KR 2013

Näyttelyraporttia siis tiedossa. Kamera ei oikeen arvostanu sadetta nii ei viittiny hirveesti kuvia napsia, eikä meistä oo kehästä todistusaineistoa. Mutta pari räpsyä kuvitukseks Jalin velipojasta paras uros-kehässä.

Douglas
Sadepilvien saattelemalla suunnattiin tänään Jämsään. Kiltti parkkityyppi anto alennusta parkista ja näyttelyluettelosta kun mulla ei ollu käteistä molempiin :)) Viimeksi Tuurissa oltiin kehässä kahdestaan Jalin veljen Taisonin (Marnellin Knock Out) kanssa, tänään olikin vuorossa toinen veli Douglas (Marnellin King Of Queens), aika sopivasti siis! :D Mut vitsit Jali oikeesti on kyllä aika korkee... Jalissa on kuulema hyvin paljon samaa mitä isässään.

Jalilla menee odotellessa aina X min aikaa siihen, että tsekataan ympäristö ja vasta sitten tullaan vierelle, että hei, mitäs sulla on mulle tarjota? Pölvästi on niin heei jee, täällä on koiria! Tuollakin on koira! Ja tuolla!!! Nähtiin muuten "tuttuja" kun Hugon omistaja tuli moikkaamaan. Hugo oli hieno, kiva oli nähdä livenäkin eikä vain kuvista :) Jalin tervehtimistyyli on vähän turhan hmmm, kokonaisvaltainen, sais ottaa ehkä vähän rauhallisemmin :D

Odottelun jälkeen päästiinki sitten kehään. Mä olin jotenki ihan pihalla kun kaikki tapahtu jotenki hirveen nopeaa kehässä, Niina vaan huuteli mulle Douglaksen kans perässä, että nyt ravataan ympyrää, nyt meet tohon tuomarin eteen seisottamaan... Alussa meinas lähteä peitsaamaan, mutta sain sen sitten onneks ravaamaan ja lopun aikaa se ravaski oikeen kivasti! Mun pitäis vaan kuulema oikeesti juosta sen kans lujempaa kun sillä on niin hienot liikkeet ja nyt poika kuulema tyyliin löntysteli rennosti. Ja mäkun luulin, että mä juoksin tarpeeks lujaa :D Mä vaan pelkään, että se alottaa peitsaamaan tai innostuu laukalle jos lähtisin sen kans oikeesti lujaa.

Yhen kierroksen jälkeen tosiaan mentiin tuomarin pöydän äärelle ja tuomari tuli kopeloimaan. Mä en kerenny ees alkaa panikoimaan, että mitähän se Jali tuomarista tuumaa kun tuli taas jotenki niin äkkiä (miten niin huomaa, ettei mulla oo näyttelykokemusta :D) Ihan mukava tuomarisetä oli kun otti ensin koiraan kivan kontaktin (katto varmaan ilmeen) ennenku tuli hampaita tarkastamaan niin ei tullu koirallekaan yllätyksenä. Jali antoki kivan rauhassa kattoa ne hampaat! Juu, ja sitten tämä kiltti tuomarisetä meni taputtamaan Jalia kylkeen, mitä Jali tietysti sitten säikähti, mutta hetken pyörimisen jälkeen antoi kyllä käpälöidä jotenkin sen takapäänki. Oiskohan se väistäny ilman tätä taputusepisodia? Luultavasti.
Juoksutti vielä yksikseen yhden kierroksen, jonka jälkeen seisoskelemaan esille.Vähän oli taas pyörimistä ja hakemista alussa kun Jali ei ois millään malttanu jäädä seisomaan, mutta kyllä kai se sitte lopulta ihan kivasti seiso. Tai en mä tiiä, en mä siinä kerenny hirveesti muutaku yrittää saada sitä pysymään paikoillaan ja keskittymään, niin en siitä asennosta niin tiiä :D Kehäsihteeri huuteli meille lopulta tuloksen H eli hyvä ja lätkäs arvostelun kouraan.

Tuomarina Wim Wellens, Alankomaat:
"20 months. Still very immature. Pleasing head. Nice dark eyes. Correct scissor bite. Well sprung ribs. Good forechest just enough angulations. Denced coat but the spotting could be much better and more typical. Elegant movement. Just a bit loose in front. Needs more self-confidence over all."

Vapaasti suomennettuna:
"20kk. Vielä hyvin kehittymätön. Miellyttävä pää. Hyvät tummat silmät. Oikea saksipurenta. Hyvin kaareutuneet kyljet(?) Hyvä eturinta, juuri sopivasti kulmautunut. Tiheä turkki, mutta pilkutus voisi olla paljon parempi ja tyypillisempi. Elegantti liike. Vähän löysä edestä. Tarvitsee itseluottamusta kaiken kaikkiaan."

Korjatkaa jos joku on väärin kun ei näyttelysanasto oo ihan hallussa! Kyllähän se Niina mulle tuon suomensi mutta en kai mä enää kaikkia muista :D Tuota etuliikkeiden löysyyttä Niina kommentoi, että voi olla ihan tuosta juoksutuksesta kiinni kun tuolla vauhdilla sai vähän löntystää. Väistäminen voi kuulema johtua ihan siitä, että lihakset on jumissa ja sen takia aristaa kosketusta. Voi olla kyllä ihan tottakin, varsinkin kun aristaahan se välillä selkeesti munki kosketusta. Pitäis vaa ahkerasti sitä tosiaan iteki hieroskella.

Ja mites se mun eilinen ennustus:
  1. Jali on arka/tarvitsee esiintymisvarmuutta
  2. Jalilla on liikaa pilkkuja
  3. Jalilla on liikaa kaulanahkaa (oho eikö :D)
Ja koska ennustamaan alettiin niin tuloksena hmmm, ollaan tällä kertaa optimisteja ja veikataan, että H. 


Ny on poika kaikkensa antanu!
Aika hyvin :D

Oon kyllä tyytyväinen, saatiin se mitä lähettiin hakemaan eli se harrastus H ja pilkkupoika oli kaikenkaikkiaan ihan suht mallikkaasti. Mut vitsit, kyllä mä oikeestaan ymmärrän miten näihin näyttelyihin voi jäädä koukkuun! Ehkä tää ei jääkään meidän viimiseks...

17 toukokuuta 2013

Auringonpalvontaa!

Kun ulkona paistaa aurinko, omistajalla on tentti ja koirakin kaipaa tekemistä on ainoa mahdollisuus kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata "piknikille" ottamaan aurin... eiku ottamaan selvää solenoidin magneettikentästä. Näin tiivistettynä parin viime päivän ohjelmaa. Kamera sattu olemaan mukana, koska noh, se kulkee nykyään melkeenpä vakiovarusteena mukana :D

Helppoa ajanvietettä pilkulle eli viljelin sille nameja imuroitavaks nurmikolle.


Jonka jälkeen oli pakko vähän kopitella sen kans nameilla. Se ei saanut varmaan yhtäkään oikeesti kiinni, mutta yrityksen puutteesta ei voi ainakaan syyttää! Bongatkaa osassa kuvista myös ilmassa lentävä nami! Ja kattokaa sen ilmeitä :D 

 Hupsu koira!

Sen jälkeen se viihdytti itseään vielä hetken keppien ja mun kameralaukun (tyhjän! :D) kans ennenku siirty patsastelemaan mun viereen (mulla on vielä opeteltavaa ton videokuvauksen kans).

Huomenna aamusta ajeleen Jämsään! Vähän jännittää, varsinkin kun tuomari on ulkomaalainen ja oltais voitu harjotella paaaaaljon enemmän. Ennustus, että huomisessa arvostelussa (jos tuomarisetä ei oo superpelottava ja ylipäätään saadaan arvostelu) mainitaan ainakin nämä kohdat :
  1. Jali on arka/tarvitsee esiintymisvarmuutta
  2. Jalilla on liikaa pilkkuja
  3. Jalilla on liikaa kaulanahkaa
Ja koska ennustamaan alettiin niin tuloksena hmmm, ollaan tällä kertaa optimisteja ja veikataan, että H. Mitään sen kummempia sijotuksia en kyllä todellakaan odota.
Ihana kesä!

14 toukokuuta 2013

Ihan kivasti! (Eli mätsäriä ja agiliitelyä)

Tosiaan, viime viikolla käytiin helatorstaina mätsäröimässä sateessa. Tuloksena sininen ilman sijoitusta, mutta kaiken kaikkiaan oon aika tyytyväinen tuon kehäesiintymiseen. Se ei nimittäin peitsannut ollenkaan vaan esitti mun  mielestä koko ajan kivaa ravia. Tuomaria se nyt väisti vaikka tuomarina olikin nuori naishenkilö, mutta kyllä me hampaat saatiin näytettyä ja vähän muutenkin käpälöityä. Väistää se varmasti siellä Jämsässäkin, varsinkin kun on miestuomari, mutta sille nyt ei tähän hätään voi mitään. Seisominenkaan ei mun mielestä ollu tällä kertaa mitenkään priimaa. Me muuten päädyttiin vahingossa linssin eteenkin, kuvan voi katsoa täältä. Kai se hetkittäin näköjään seisoki ihan suht hyvin :D Mutta hrrr, kun tulee taas märkä ja kolea olo kun muistelee tuota päivää.

Äitienpäivä viikonloppu vietettiin taas maalla. Edellisessä postauksessa olikin jo jotain fiilistelykuvia maalta. Oli superkiva lenkki-ilma ja tuli paljon kivoja kuvia :)



Tänään olikin sitten agitreenit. Ja ihan oli mukavat treenit, minen kiristelly hampaita kertaakaan!

Rata oli kutakuinkin alla olevan kuvan mukainen:
Harjoittelussa oli siis takaaleikkaus tuohon 2-3 esteen väliin. Eli ohjattiin alussa koiran oikealla puolella ja kolmos-esteen edessä vaihdettiin ohjaus koiran vasemmalle puolelle koiran takaa sillä aikaa kun koira oli hyppäämässä. Alussa ongelmia tuotti tuo kakkoshyppy kun kaarto kaukaa hypyn ohi. Ilmeisesti mä sitten huitelin sille siihen malliin laajasti, että lähti kaartamaan (siis mitä, Jaliko muka seuraa mun ohjausta :D). Onnistui paremmin kun pidin sen käden lähempänä omaa kroppaa. Itse takaaleikkaus tais sujua ihan kivasti, kerran harhaili hypyn jälkeen kun epäselvästi ohjasin (tai en ohjannut ollenkaan!) putkelle, mutta muuten irtos mun mielestä hyvin. Eikä mun tarvi sitä putkelle hirveesti saattaa, se lukitsee sen kyllä hyvin. Vaikka se pari kertaa lähti harhaileen hajujen perässä (mikälie haju tuossa kakkosesteen lähellä kun kaikki koirat jäi siihen haisteleen) niin pilkuksi se oli ihan hyvin kuulolla. Lähtö otettiin pöydällä paikalla käskyllä (keinot on monet :D) tai lentävällä lähdöllä. Istu-paikkaoloa harjoittelin vähän sivussa itsekseen.

Sen lisäks otettiin pöytää (no problem) ja kontaktiesteinä A:ta ja keinua. A meni niin kuin on yleensäkin mennyt, välillä harhaantuu nuuskimaan maata A:n juurella ja varsinkin alussa meinas jäädä aivan liian ylös. Muuten ihan hyvin. Keinua ei oltu otettu vähään aikaan ja sen kyllä huomas. Meni ihan supervarovasti keinulle ja meinas jäädä jumittamaan keskelle keinua vaikka siis keinun liikettä hidastettiin toisesta päästä. Mutta kontaktille jäi kyllä kivasti.

Muistakaa kannustaa tänään(kin) Suomi voittoon!

12 toukokuuta 2013

Asento!

Mikäli on lukenu meiän agilitypostauksista niin on ehkä huomannut, että meillä on pienoisia ongelmia lähtöönjäämisen ja paikallaolon kanssa. Sehän siis ei osaa käskyä "paikka"...



Mun pitää varmaan ottaa ens treeneihin kamera mukaan "poseeraa nyt tässä lähdössä nätisti paikallaan kun mamma ottaa tässä enste pari kuvaa ja sitten lähdetään radalle" :D Vaikka ei se se paikka käsky meiän suurin ongelma agissa taida olla. Kamera lenkillä on muuten aika win-win kun voi vahvistaa sitä paikallaoloa ja samalla napsia kuvia.

08 toukokuuta 2013

Lihasjumeja

Istunko minä vähän hupsusti?
Jali pääs hierojalle. Katottiin enste liikkeet ja peitsihän se sieltä irtos ihan superhelposti. Samoin jättää istuessa ja maahan mentäessä oikean takajalan usein "auki" ja niinhän sieltä löytykin ihan kivasti jumeja. Oon mä ton huomannuki, mutta en oo sen kummemmin miettiny asiaa kun tekee sitä kuitenkin satunnaisesti. Mutta nyt kun mietin, niin voi olla ettei se ookaan ihan niin satunnaista mitä mä oon ajatellu...

Selkä oli ihan jumissa, varsinkin sieltä oikealta puolelta. Vastaavasti sitten vasemmalla puolelta lavat ja niskat oli jumissa. Niskoista en kyllä oikeastaan yllättynyt kun tuo semmonen sinkoilija välillä on. Kaiken kaikkiaan lähestulkoon jumia koko koira. Muuten kehu kyllä lihaksia ja ihmetteli, että on meiän proteiini määrillä saanu moiset kehitettyä. Jali rauhottu käsittelyyn ihan suht kivasti vaikka vähän pitikin kyräillä, että mitä tuo outo ihminen oikein meinaa. Vasemman puolen lapoja ei tahtonu antaa käsitellä, ne ilmeisesti oli sen verran jumissa ja niskaa jännitti kans. Muuten oli ihan rennosti.

Saatiin kotiläksyks paljon ravia, pehmeällä alustalla (ei asfaltilla!) ja mieluiten "polkevaa ravia" eli niin että joutuu oikeasti nostella niitä koipia esim korkeassa heinikossa. Samaten niskaa, selkää ja lapoja saan ite yrittää hieroskella. Iltaruuan yhteydessä vielä magnesium ja b-vitamiini kuuri. B-vitamiinia multa kaapista tuolle jo löytykin, mutta täytyy käydä hakemassa tota magnesiumia.

Riekkumiset ja koirapuistoilut jää nyt vähäks aikaa. Vapaana juoksentelu ei oo kielletty, mutta koska sitä ravia pitäis saada irti niin taidetaan lisätä sitä hihnassa kulkemista kun eihän tuo vapaana malta mitään ravia päästellä kun laukalla pääsee kovempaa! Onneks pururadat on sulana niin täytyy vaikka siirtyä pururataa kiertämään. Saanpahan mäkin laittaa vähän tossua toisen eteen, että saan tuon pysymään ravissa.

Kyllähän se on pieniä vihjeitä näyttäny koko ajan, että jossain on jumia. En sitte tiiä miten se oli saanu vedettyä ittensä noin jumiin jo näin nuorena. Toivotaan, että ne jumit nyt lähtee aukeemaan ja kun kolmen viikon päästä katotaan uudestaan niin ois vähän vetreytyny.

06 toukokuuta 2013

Hammashoitoa

Sen jälkeen kun eläinlääkäri huomautteli Jalin hammaskivestä ja mahdollisesta kiven poistosta parin vuoden päästä mä aloin tarkemmin kiinnittää huomiota tuon hammashuoltoon. Voisin olla vielä ahkerampikin hampaiden hoitaja, mutta tällä hetkellä mennään periaatteella hoidan kun jaksan ja muistan.

Ensimmäisenä ihmisille koirien hammashoidosta tulee varmaankin mieleen luut. Lihaisat luut on tuolta (tällä hetkellä) vähän bannassa ruokavalion takia, lähinnä se syö niitä siililuita eli tähän malliin:
Nyt viime viikonloppuna kun olin pitkästä aikaa maalla käymässä niin poika bongaili ulkoa jonku lumen alla ihanasti mädäntyneen luun, joka oli kyllä niiiin sen aarre koko viikonlopun ja sitä kannettiin ulkona kaikkialla. Sisälle sitä ei saanu tuoda, mutta aina se muistu mieleen kun ulos mentiin ja siitä nautittiin antaumuksella. En viittiny viiä lapselta tikkaria kun oli vissiin niin kivasti muhinu ja maustunu luu :D Huomatkaa Jalin ergonominen syömisasento tuossa kuvassa oikeassa alanurkassa!


Tämmösillä sotavälineillä niitä hampaita sitten muuten hoidetaan (enemmän tai vähemmän aktiivisesti ja säännöllisesti...). Tuo kakspäinen hammasharja oli ihan perus marketista ja sen mukana tuli myös joku mintun makuinen hammastahna. Mä en siihen hammastahnaan kaupassa sen kummemmin kiinnittäny huomiota, aattelin vaan, että kerta se on koirille niin täytyyhän sen kelvata. No eipä oikeen. Se ensinnäki haisi ihan järkyttävän voimakkaasti etten ihmetelly vaikka Jali katos kauimmaiseen nurkkaan ku yritin sillä harjata ja harjaaminen oli aina yhtä tappelua. Kävin ostaan apteekista sitten tommosen kananmakusen hammastahnan, joka onki ilmeisesti ihan superherkullista, koska Jali on nykyään oikein jonottamassa hammaspesuun :D Ja veikkaan että on oikeesti tehokkaampaakin kuin se markettimössö. Jos siis peseminen tökkii niin testatkaa ihmeessä eri hammastahnalla!

Tuo keltasessa paketissa oleva on hammaskivenpoistaja eli sillä ois tarkotus raaputella hampaan pinnalta hammaskiveä pois. Etin vähän semmosta kakspäistä, missä toisella puolella ois semmonen "taltta", mutta ei täällä tullu semmosta vastaan enkä jaksanu alkaa netistäkään tilata. Vähän kalliskin tuo oli, mutta jospa se nyt kestäis käytössä. Jali antaa tosi hyvin raaputella, varsinkin kun palkintona on aina herkkua tuosta hammastahnatuubista ;D Mulla ei valitettavasti oo "ennen" kuvaa, mutta tossa alla on kuva Jalsun hampaista muutaman kerran jälkeen kun oon kiveä rapsutellu.
Molemmat puolet
Aika hyvin oon sitä kyllä saanu irrotettua kun valehtelematta koko poskihampaan juuri oli tommosen keltasen hammaskiven peitossa! On siellä vieläkin rapsuteltavaa, mutta aika hyvältä nuo jo näyttää.

Ehkä me nyt säästytään yheltä eläinlääkärikäynniltä? 
Muita hammashoitajia?

01 toukokuuta 2013

Vappu aksaa

Meillä oli eilen tosiaan aksatreenit. (En tiiä jaksaako kukaan lukee näitä postauksia joka treeneistä, mut musta tuntuu että mä saan ite paremmin analysoitua ja mietittyä treenit läpi ku kirjotan näitä)
Rata oli kutakuinki kuvan mukanen. Kattokaa, siinä on yheksän estettä! Ja miettikää, me saatiin suoritettua ne ihan A:sta Ö:hön! Ohhoh.

Jalsun kans alotettiin A-esteellä, koska tähän mennessä A:lle kontaktille jäämisessä ei oo ollu mitään ongelmaa. Mä väittäisin, että se sen osaa (kun omatoimitreeneissä se sinne jää vaikka ite juoksentelen eteenpäin ja muutenkin häiriköin), mutta en mä tiiä paineistinko mä sit ite sitä jotenki, että nyt tökki. Tai sit se ei osaa. Ömmömmömmöm. Joka tapauksessa töktötöktök. Musta tuntuu että mun pitää olla ihan supertarkka omien äänensävyjen kans ja olla oikeesti ihan superselkeä mitä mä pyydän. Multa ehkä puuttuu tilannetajua enkä aina osaa lukea tuota koiraa. Aina jälkeenpäin sit alkaa miettiä, mitä ois voinu ja pitäny tehä toisin, jälkiviisautta jälkiviisautta... Mut ei se kontakti ehkä niin varma kuitenkaan oo eli ei mun ehkä pitäis siltä sitä vaatia samallalailla ku vaikka istumista. Ei piä mennä pilaan hyvässä mallissa olevaa kontaktia!
Noh, ehkä mä sentään yritän oppia niistä (miljoonista) virheistä mitä teen ton kans.  Välillä vaan tulee Jalia sääli ku on saanu näin tollon ohjaajan. Mut täytyy kyllä sanoa, että ainaki mä opin tän koiran kans kaikki asiat kantapään kautta ja ehkä sen seuraavan kans on sitte helpompaa :D Jospa me Jalsunki kans se yhteinen sävel treenatessa vielä löydetään.

Sitte kun se jäi sinne lähtöön (tai otettiin lentävällä lähdöllä) ja päästiin radalle nii Jali teki aikasta kivasti! Suurimmat virheet tein taas minä kun oon koiran linjalla eessä tai muuten vain rintamasuunnat minne sattuu. Ja putket oli pusseja ja puomeja ja mitä kaikkee mä huutelin, mut onneks ne koirat ei taida noita käskysanoja niin kuunnella vaan seuraa sitä ohjausta :D Mun pitäis muistaa muuten palkata se aina kun ite teen virheen ja tekemisessä tulee tauko!
Muistinvirkistykseks, ettei tartte takas ylös plärätä

Ideanahan tossa oli siis tehdä aina putken jälkeen persjättö (paitsi vikalla putkella) ja aidoilla vaihtaa puolta aina valssilla ja alkohan se siitä ihan mullaki lopulta sujua. Kaarrokset se nyt veti hyppyjen jälkeen vähän enemmän tai vähemmän pitkiks, mut khyl se siitä. Ainaki sain sen aina sieltä mukaan vaikka pari kertaa piti käyä tsekkaan esteiden takana seisoskelemassa ollu Anna (oisko aatellu hakee palkkaa sieltä?). Ja ai vitsit miten sai kyllä juosta kun vedettiin nopeella temmolla rataa/osaa radasta uusiks, että pilkku ei kerkeile haahuileen. Mä olin ihan hengästyny aina meiän vuoron jälkeen!

Meillä oli pienet vapputsempalot eli kisailtiin tolla radalla oikeen ajan kans ja me taiettiin olla toisiks parhaalla ajalla maalissa! Ekalla kierroksella siis harjoteltiin ja toisella kierroksella otettiin aikaa. Ja joko mä sanoin, että suoritettiin ne esteet alusta loppuun? Ja siis ihan oikeessa järjestyksessä? Siis ihan jokainen este? Ja siis että koiraki oli koko ajan menossa mukana? Ja etten mä kompastunu jalkoihini? Ja että sain (mielestäni ainakin) tehtyä kaikki ohjauskuviotki? Ja siellä oli vikana esteenä pussi, johon se meni alun "en mene pussiin" kerran jälkeen radan päätteeks ongelmitta? Ja se että koko pussi oli ekaa kertaa mitenkään ees radan osana? Ja että se irtos tosi kivasti putkiin?

Ja kerroinko mä, että se on loppujen lopuks ihan hieno pilkku? :)

Hyvää vappua!