Sikailua

Ei semmosta sikailua ku otsikosta ensimmäisenä vois päätellä :D Käytiin Jalin kans Jyväskylän sateisilla tasangoilla jahtaamassa vähän villisikoja. Eiku hetkinen, Jyväskylä ja tasanko ei kyllä kuulu samaan lauseeseen (Jyväskylän mäkiä viitisen vuotta pyöräilleenä...) ja ehkä noi villisiatki on kohtuu harvinaisia Suomen maaperällä. Oikeesti me oltiin Jyväskylän taakanvetäjien järjestämällä kokeilukerralla testaamassa sikajahtia. Kuvista kiitos Salla Kuikalle!

Sarjassamme Jali testaa siis.

Oli aika mielenkiintoista. Käytännössä siis koiraa juoksutettiin täytetyn juuttisäkin perässä ja tarkotus oli, että koira mahdollisimman nopeasti pysäyttää säkin eli käy siihen kiinni. Tehtiin yhteensä viisi vetoa niin, että kolmen vedon jälkeen oli tauko. Hyvinhän Jali lähti säkin perään juoksemaan, mutta ensimmäisellä kierroksella ei vielä uskaltanut käydä kiinni.

Toisella kierroksella Jalilla oli selkeesti jo hajua hommasta ja veti autolta jo innoissaan säkkiä kohti ja kun vähän säkillä hetsasin ja leikitin niin pysäytti säkin hienosti ja ois lähteny aarteensa kans livohkaankin (ja lällätteli vähän uudella kentällä luoksetulossa...). Aika hauska laji oikeastaan ja tuota ihan kisataankin! Kaikenlaisia koiraharrastuslajeja sitä löytyykin. Jali ainakin tykkäs, täytyy kattoa innostuisko emäntäki niin, että käytäis uudemman kerran. Kovasti yritettiin houkutella pilkkua ainakin remmiin, kuulema dalmatialaisilla sitä vauhtia hommaan riittäis mitä en epäile kyllä pätkääkään :D

Tiistainahan meillä oli toki agitreenitkin. Ilma oli kuuuma, joten pidettiin rennot "ei tarvitse juosta"-treenit. Uutena asiana treenissä oli takaakierto. Harjoiteltiin pelkästään yhdellä hypyllä eli niin, että koira ohjataan kiertämään siivekkeen ja vasta sen jälkeen hyppäämään riman yli. Ihan suht simppeliä hommaa ainakin näin paikoiltaan, mietin vaan sitten miten ihmeessä tän saa toimimaan jos mennään lujaa ja jos (ja kun) tuun olemaan kaikkialta myöhässä.


























Sen lisäks katottiin täyspitkiä keppejä ohjureilla. Ohjurit oli aika matalalla ja Jalilla teki jotenki laiskasti. Hyppi ohjureiden yli ja oli muutenkin jotenki hidas. Ei tosin olla hieronnan jälkeen (ainakaan kahteen viikkoon siis) koskettukaan keppeihin ja mun mielestä löysät ohjurit jäi kans vähän Jalin jalkoihin, minkä takia oli ehkä ikävää. Mut tänään ei ollu Jalin päivä kepeillä, se on menny kyllä huomattavasti mukavammalla temmolla. Pitäis ottaa tehotreeniin niin päästäis ees joskus siihen vaiheeseen, että niitä ohjureita vois alkaa vähentää, ei se oikeen tällee kerran viikossa tai sillon tällön periaatteella etene.

Kontakteja otettiin myös niin puomilla, A:lla kuin keinulla. Puomilla otin itsekseen ja oli pakko testata niin, että naksuttelin (pilttipurkin kannella kun metallinaksu on pelottava) tuolle ylösmenokontaktia. Pilkku oppi muuten lähes tulkoon yhdessä illassa tuon pilttipurkin naksahduksen, olihan sille tuo "naksuttelu" sentään jo ennestään tuttua niin tarvi vain ehdollistaa uuteen ääneen. Ekaks kerraks mun mielestä haki ihan kivasti tuota ylösmenokontaktia, ainoa ongelma oli vaan siinä, että piltistä irtoava naksahdus oli vähän turhan hiljanen kun hallilla oli muutakin melua. A:lla ja keinulla myös kontaktit suju ihan samaan malliin mitä yleensäkin. Keinu on kyllä vielä hirvittävän jännä este ja sinne hiippaillaan erittäin varovasti, vaikka edelleen keinun laskua hidastellaan. Tehotreeniin kuuluis keinukin. Ekaa kertaa muuten aloin miettiä kun välillä valuu kontakteilta perään, että onkohan väliä sillä millä puolella ite ohjaan. Kun Saara huikkaili, että kannattaa muutenkin miettiä, että tulee tasaisesti molemmilta puolilta ohjattua ja ettei vaan vahingossa vapauta pelkästään toiselta puolelta.

Semmosta ohjelmaa tällä viikolla :)