Koomailua

Onni on koira, joka ei hypi seinille vaikka emäntä koomailee sängyssä!

Mä oon koko viikonlopun yskiny keuhkoni pihalle ja tuntuu, että aivotkin on hiljalleen valunu kaiken sen nenästä tunkevan liman mukana ulos. Pilkku on siis ollu viime päivinä aika vähällä tekemisellä. Mitä nyt sunnuntaina kävin pikasesti hallilla ku multa vietiin auto ja ennustin etten vähään aikaan hallille pääse. Teki keppejä ja teki muuten aika kivasti! Se ei ees huomannu vaikka otin keskeltä yhen ohjurin pois! Hihii! Sen lisäks tehtiin ihan vaan pari takaakiertojuttua, kun mä oisin varmaan kuukahtanu jos oisin joutunu oleen kauemmin jalkeilla. Viereisellä kentällä häiriötä aiheutti vinkulelulla leikkivä koira, mutta häiriöön nähden pilkun huomio oli aika kivasti tekemisessä. Se tekee paremmin häiriöttä, mutta onhan sen opittava toimimaan myös häiriössä.

Muuten ollaan käyty vaan pienillä lyhyillä lenkeillä mitä oon kyenny raahustaan (sanonpahan vaan, että kuume ja +25 asteen helteet ei oo mukava yhdistelmä...) ja yrittäny pitää tuota mahollisimman paljon vapaana, heitelly nameja etsittäväks ja tehny pieniä tokoilujuttuja. Vissiin lähiaikojen tylsyys on saanu pilkun tekeen ihan ihme superilla vireellä tokoa, mun pitäis varmaa olla useamminkin sairas :D Ts. ole muuten täys zombi ja supertylsä, mutta kentällä superkiva ja mielenkiintoinen niin johan jaksaa pilkkuakin kiinnostaa- ei varmaan oikeesti olis pahitteeks. Oisin varmaan tullu hulluks täällä neljän seinän sisällä jos ei talmaatin takia ois tarvinu ees hetkittäin raahautua täältä ulos.

Kuva ei liity tekstiin millään tavalla, oli vaan pakko lisätä jotain silmäniloa näin masentavan tekstin sekaan :D 

Pieni "hyperaktiivinen, superisti tekemistä ja aktiviteettia vaativa" dalmatialainen (pakko lisätä nuo lainausmerkit jos joku ei muuten tajua :D) on ihan onnellisena nukkunu mun kans lattialla (ainoo paikka missä on ollu tarpeeks viileetä) kyljessä kiinni eikä oo ottanu nokkiinsa vaikka mä sen välillä läkähdyksissäni oon potkinu pois.

Sanomattakin selvää, että tänään jäi agitreenit väliin. Vaikka olo onkin ollut tänään jo parempi (vain lievä zombi olo) niin tällä äänellä ei ois paljon käskyjä huudeltu tai koiraa kehuttu tai komennettu. Ensi viikollakaan ei oo treenejä kun JAT järjestää iltakisat tiistana, mut täytyy kattoa josko sitä sais ittensä jotenki taas hallille kun tästä vähän tokenee.

Takasin koomailemaan, koittakaahan nauttia noista mahtavista lenkki-ilmoista koirienne kans munki edestä!