29 kesäkuuta 2016

3. päivä Salamajärven kansallispuisto: Hirvaan kierros

1. päivä
2. päivä
Reittikartta

Sunnuntai 26.6.16. Sääksjärvi- Nielujärvi- Pyydyskoski- Koirasalmi 18,1 km

Kolmannen päivän aamuna heräiltiin jälleen virkeinä ja valmiina jatkamaan matkaa. Jalat oli rakoilla, mutta jotenkin ne ei erityisemmin vaivanneet ja lihaksetkaan eivät tuntuneet järkyttävän kipeiltä. Matkaan lähdettiin ehkä puolen päivän tienoilla kohti 5,4km päässä olevaa Nielujärveä. Aurinko porotti kuumana taivaalta. Alkumatka oli nättiä Sääksjärven rantaa pitkin menevää pitkospuuta, joka vaihtui uunituoreeseen pitkospuuhun lähellä Pieni Sääksjärveä. Pieni Sääksjärvellä vajaan parin kilometrin päässä oli epävirallinen nuotiopaikka, jossa päädyttiin pysähtymään pitämään kunnon taukoa, sillä selkeästi oltiin huonoon aikaan liikkeellä kun aurinko porotti korkeimmillaan. Kaivettiin rantakallioilla kirja esiin ja vietettiin rauhassa siestaa ja odoteltiin otollista hetkeä lähteä taas liikkeelle. Hetken mietin uimistakin, mutta en sitten rohjennut kun sammakonpoikaset olivat vallanneet rannan. Jali kummasteli erikoisia vipeltäjiä veden alla, ei onneksi saanut kiinni yhtäkään :D
Lopulta jatkettiin matkaa Nielujärven laavulle. Matkalla kuljettiin pätkä pellon reunaa, mikä hetken hämmensi. Ihanko tosissaan meidän pitää talsia matkaa peltoa pitkin? Pellolta oli juuri kaadettu heinä, hetken siinä pohdin mihin suuntaan kuuluisi jatkaa ja päästin Jalin vapaaksi. Jali oli ihan ihmeissään kun huomasi, että sai olla "nakuna" ilman reppua selässä ja vielä vapaana ja kirmaili iloisena pellolla. Ei paljon matka tuntunut vissiin jaloissa :D Kiivettiin pellon reunalla olevaan lintutorniin, jopa Jali vaikka sinne olikin jyrkät puuportaat ja pelkäsin, ettei se uskalla niitä tulla kuitenkaan alas. Vaan sinne se perässä kipusi ja alaskin tuli ongelmitta. Ei näkynyt lintuja tornista.

Ennen laavua täytettiin vesivarannot kaivosta. Ihana oli saada raikkaan kylmää vettä! Kaivon tienoilla oli järkyttävä määrä paarmoja, ei niinkään enää hyttysiä. Jali meinasi ihan hermostua paarmoihin, itikat ei niinkään häirinneet, mutta paarmat sai selkeästi Jalin turhautumaan. Onneksi eivät liikkeessä niinkään haitanneet. Nielujärven laavu oli (yllätys yllätys) jälleen tosi nätillä paikalla ja pidettiin täällä ruokataukoa. Paikallinen kalastaja laavulla meitä pelotteli susilla ja karhuilla, mietin vaan, että jos keskellä päivää meidät susi syö niin ainakin päästään lehteen. En jaksanut alkaa moisia petoja pelkäämään.

Arvelin jo etukäteen, että matka Nielujärveltä Pyydyskoskelle (9,8km) olisi puuduttava sillä välillä ei juurikaan ollut taukopaikkoja. Ilma oli paahtavan kuuma, joten pidettiin useampiakin taukoja matkan varrella. Aina kun löytyi paarmaton ja hyttysetön paikka ja varjoa. Yksi kiva paikka oli suon ympärillä oleva "kallio" vähän ennen Talviahon nuotiopaikkaa, siellä vietettiin siestaa kirjaa lukien. Ei pysähdytty sitten enää Talviaholla kun en ajatellutkaan, että oltiin jo niin lähellä sitä nuotiopaikkaa vaan jatkettiin matkaa. Tämä oli oikeastaan reissun ainoa pidempi kuiva pätkä, kulki suurimman osan ajasta metsässä niin, ettei Jalillekaan löytynyt juomapaikkaa. Jouduin säännöstellä omaa vettä, mutta pakko oli koirallekin antaa kuppiin kun sen verran oli lämmin. Ensimmäisestä päivästä olin oppinut juomisen tärkeyden ja kannoinkin loppumatkan pientä vesipulloa kädessä ja siemailin siitä vettä matkan varrella. Näin muisti paremmin juoda kuin että olisi joutunut kaivamaan pulloa sivutaskusta ja pitämään taukoja sitä varten.

Olin ajatellut, että voisin yöpyä vielä joko Nielujärvellä tai Pyydyskoskella. Nielujärveltä jatkoin kuitenkin matkaa kun oli menohaluja ja Pyydyskoskelta oli lopulta niin vähän matkaa autolle, että ajattelin että mennään nyt. Ja lisäksi vesi ei olisi riittänyt enää aamulla ruuan tekoon jos olisin Pyydyskoskelle jäänyt, tai vaihtoehtoisesti matkalle ei olisi jäänyt yhtään juomavettä. Pyydyskoskella pidettiin taas kunnon ruokataukoa, ennenkuin puserrettiin itsemme viimeiselle taipaleelle. Kyllä olikin viimeiset kilometrit rankkoja, jalan pohjassa oleva rakko puhkesi kivikossa kävellessä ja tuotti hieman ylimääräistä tuskaa. Viimeiset kilometrit olivat yllättävän mäkisiä, kivikkoisia, ikäviä kulkea vaikka maisema olikin nättiä. Jalkakaan ei tuntunut enää nousevan ja kompastelin kiviin ja puunjuuriin. 
Oli kuitenkin voittajafiilis kun autolle päästiin! Maisemat reitillä oli pääsääntösesti kivan vaihtelevia vaikka välillä vähän puuduttavia pätkiä olikin. Majoitus- ja taukopaikkoja oli oikein mukavasti ja jokainen niistä oli nätillä paikalla. Kyllä kannatti!

2. päivä Salamajärven kansallispuisto: Hirvaan kierros

1. päivä
Reittikartta

Lauantai 24.6.16 Pitkälahti-Valvatti-Sääksjärvi 20,1km

Aamulla heräilin pitkän kaavan mukaan ja hiljakseltaan sillä olo oli tosiaan vähän hutera. Laitoin jo viestiä porukoille, että pääsettekö hakemaan jos Valvatille asti  pääsisin, tuntui siltä etten millään jaksaisi jatkaa matkaa pidemmälle. Valvattiin asti kuitenkin ehdottomasti halusin sillä sauna kiinnosti. Kyyti järjestyi, joten tein rauhassa aamutoimet ja laitoin ruokaa tulemaan. Edellispäivän matkaseura oli lähtenyt liikkeelle jo aikaisemmin aamulla ja oli muutenkin kiertämässä eri reittiä, joten omaan tahtiin sai heräillä liikkeelle. Ruuan ja lepäilyn jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi ja lähdettiin taas jatkamaan matkaa. Jali oli yön aikana "sisustanut" vaahtomuovipetinsä uuteen uskoon, onneksi toinen alustoista oli säilynyt kutakuinkin hengissä ja oli vielä ihan makuukelpoinen :D
Vähän tuntui haikealta jättää tupa, se oli tosi kivalla paikalla niityn keskellä, ruusuineen ja lähes järven rannassa. Vaan matka jatkui kohti 5,3km päässä olevaa Ahvenlampea. Olo oli huomattavasti parempi ja matka sujui kivasti kun aurinkokin oli pilvessä eikä ollut niin tuskastuttava ilma. Lauantaille oli kovasti luvattu pientä ukkosta ja sadetta, mutta pisaraakaan ei päivänä tippunut vaikka kovasti sadetta itse asiassa toivoinkin. Ahvenlammella pidettiin taukoa ja söin lounasta ja laitoin porukoille viestiä, että abort abort, ei tarvitse tulla hakemaan, jaksan kyllä. Olivat kuitenkin jo lähteneet ajamaan ja ajoivat sitten Valvattiin jos kuitenkin muutan mieleni. Valvattiin oli Ahvenlammelta vain 3,5km matkaa, joten matka sujui melko jouhevasti.

Tiesin, että jäisi harmittamaan jos jättäisin kesken, joten en hypännyt Valvatissa kyytiin. Poimivat sitten minulta kyytiin muutamia ylimääräisiä vaatteita ja roskia ja toivat matkalle kivennäisvettä. Matkalla Valvattiin törmättiin ensimmäiseen peuraan, joka tyytyväisenä talsi hiekkateillä meidän edellä ennenkuin pomppi metsään. Metsäkoira Jali olisi mieluusti lähtenyt perään... Valvatin punaisessa tuvassa olisi taas ollut majapaikkaa vaikka kuinka ja mietinkin, että jos en jaksa pidemmälle voitaisiin yöpyä täälläkin. Saunaan piti kuitenkin ensin päästä ja ai että teki hieman kipeytyneille lihaksille hyvää päästä löylyihin! Ja kun löylyjen jälkeen pidettiin vielä ruokatauko niin oli taas energiaa jatkaa matkaa. Pitkälahdelta kadonnut pariskunta oli siirtynyt autollaan yöpymään Valvattiin, eivät olleet viitsineet meille huudella kun oltiin oltu juuri uimassa. Olivat tehneet päiväretken Vähä-Valvattiin ja varoittelivat, että matkalla oli tullut vastaan parikin käärmettä, mutta me ei törmätty yhteenkään.
Matka Valvatista Lehtosenjärvelle (10,6km) oli puuduttava ja jokseenkin tylsä. Aurinkokin pilkisti taas ja reitti kulki hetken matkaa suurikivistä metsätietä, jota oli tympeä kävellä. Kyllä olin tyytyväinen kun reitti poikkesi takaisin metsään! Lehtosenjärven kodalle saavuttiin kuitenkin hyvissä voimin ja pidettiin taas hetki ruokataukoa. Mietin jäädäänkö tänne kodalle yöpymään vai jatketaanko matkaa Sääksjärven laavulle, jonne oli vain 2km matkaa. Lopulta päädyin jatkamaan matkaa laavulle kun ajattelin sen olevan mukavampi yöpyä ja kun voimaa riitti niin ajattelin lyhentää seuraavan päivän matkaa.

Matka Sääksjärvelle sujuikin ihan hyvissä voimin ja sutjakkaasti. Laavu oli nätillä paikalla ja maisemat varsin muikeat. Ketään muita ei näkynyt, joten tehtiin rauhassa taas iltapalaa ja laitettiin laavun perälle sänky valmiiksi. Joku oli jättänyt laavuun vanhan makuupussin, joka toimi kivasti myös hieman pimentimenä. Hyttysiä pörräsi, mutta varustin laavun sisään kaksi hyttyssavua, yhden laavun suulle ja yhden melko lähelle sänkyä. Savu toimi ihan superhyvin, edes minkäänlaista ininää ei kuulunut! Heräsin neljän aikoihin yöllä ininään kun hyttyssavu oli sammunut, sytytin uudet savut ja hetken päästä rauha palasi. Savu haisi kieltämättä aika pahalta ja mietin, että mitenkähän tässä myrkytän itseäni, mutta kun sillä sain inisemättömät yöunet niin kelpasi! Jalikin nukkui rauhassa jaloissa, liekö tosiaan ollut väsynyt kun ei jaksanut metsää juurikaan vahtia. Jali osasi ottaa kaikki tauot kivan lunkisti ja asettui aika nopeaa sopivalle makuupaikalle levähtämään. Saatiin nukuttua laavulla tosi hyvin ja oli mukava heräillä aamuaurinkoon ja nättiin maisemaan laavun ovesta.

Seuraava päivä valkeni jälleen lämpimänä ja aurinko paistoi. Heräiltiin taas rauhaksiltaan ilman kiirettä jatkaa matkaa. Oli hiljaista ja nättiä, mukava kuunnella satunnaisia lintujen ääniä.

3. päivä

28 kesäkuuta 2016

1. päivä Salamajärven kansallispuisto: Hirvaan kierros

Koska tästä tulisi muuten kilometripostaus niin jaan postauksen osiin. En vaan osaa kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi :D Tulee kuvienkin suhteen vähän kevyempi ja ehkä nopeammin latautuva kun yhdessä postauksessa ei ole miljoona kuvaa. Reissupäiväkirjaa siis Hirvaan kierroksen vaellukselta!
Hirvaan kierros kartassa sinisellä. Parempi kartta täällä

Perjantai 24.6.16 Koirasalmi - Sysilampi - Pitkälahti 17,3km

Saavuttiin perjantaina Salamajärven  kansallispuistoon, Koirasalmen luontotuvalle, jonne jätin auton ja hain kartan. Matkaan lähdettiin noin yhden maissa päivällä ja suunta kohti Sysilampea. Aurinko paistoi ja kesä oli kauneimmillaan kun lähdettiin talsimaan ensimmäistä osuutta, 10,6km pätkää. Päädyin kiertämään reitin lopulta myötäpäivään vaikka kuulema suurin osa kiertää reitin toisinpäin. 

Ensimmäinen pätkä tuntui melko tuskaiselta. Alkupätkä oli kivikkoista nousua, jalat tuntui kankeilta, ilma oli vähän turhankin lämmin ja rinkka painoi. Pidettiin taukoja jokaisella mahdollisella nuotiopaikalla, nyin ja asettelin rinkan säätöjä, mutta jotenkin se hiersi olkapäitä. Jalillakin oli menohaluja, varsinkin kun se huomasi vähän matkan päässä kulkevan toisen vaeltajan "heei, tuolla on joku, otetaan se kiinni!". Alkumatka Heikinjärvelle oli meille tuttua Vaatimen kierrokselta, metsää, kivikkoa, pirunpeltoja ja satunnaisia pitkospuupätkiä soiden yli. Jali joi jokaisesta eteen tulevasta ojasta, järvestä ja suosta (joita riitti) ja monet pitkospuupätkät käveli mieluummin viilentävässä suossa kuin pitkospuilla. En siis ollut erityisemmin huolissani Jalin jaksamisesta vaikka kuuma olikin. Taukopaikoilla Jali sai olla hetken vapaana, mikäli paikalla ei ollut muita.
Sysilammella viimeiset kilometrit tuntuivat melko tuskaisilta. Olin etukäteen ajatellut, että  nukun joko Sysilammella, Jyrkänniemellä tai Pitkälahdella, vähän riippuen siitä kuinka jaksan. Sysilammelle päästyä olin jo ihan sitä mieltä, että tänne jäädään, jotenkin tuntui tuo alkupätkä jaloissa ja olkapäissä. Luontoon.fi sivuston mukaan Sysilammen autiotuvassa on tilaa vain neljälle hengelle, mutta laskin, että kahdessa rakennuksessa oli kerrossängyt patjoineen yhteensä ainakin 12 hengelle! Siellä siis olisi ollut hyvin tilaa yöpyä.

Kello oli vasta ehkä jotain 16-18, koira parkkiin ja laitoin nuotiolle reissun gurmee-eväät eli grillivartaat tulille. Kesäkurpitsaa, makkaraa, kirsikkatomaattia, herkkusieniä ja sipulia. Turhan paljon näitäkin olin varannut ja kovin oli toiveissa päästä näistä eroon näin ensimmäisellä pysähdyksellä ettei tarvisi näitä enää mukana kantaa. Melko hyvin sain ne tuhottuakin. Sysilammen kaivosta sain täydentää ensimmäisen kerran vesivarastot.
Sysilammella juttelin meidän edellä kulkeneen, noin minun ikäisen myöskin yksin kulkevan Iiriksen kanssa, jonka kanssa pohdittiin majoitusta. Iiris päätyi jatkamaan matkaa Pitkälahdelle ja päädyin lopulta liittymään seuraan ja käveltiin 6,7km matka yhdessä. Juttu kulki, painava rinkka unohtui ja matka taittui nopeaa.

Pitkälahdessa pikainen tsekkaus autiotupaan. Tuvassa oli pariskunta, jolta äkkiä tiedusteltiin ovelta onko koira ok. Tyttö oli allerginen eli mieluusti koiran kanssa ei asiaa tupaan ollut, heillä oli kuitenkin kuulema teltta mukana parin kilometrin päässä autolla. Lähdin reissuun vähän riskillä ilman telttaa, ajattelin että kyllä aina jostain yösijaa löytyy jos ei autiotupiin (joihin koirat olivat sallittuja) päästä. Jätettiin asia hautumaan ja siirryttiin  hikisinä rantaan ajatuksena käydä uimassa. Vesi oli ihan superlämmintä, Salamajärvi oli tällä kohdilla tosi matala. Uimaan pääsy oli vähän haastavaa kun ranta ei ollut uimiseen tarkoitettu, mutta kyllä me veteen päästiin. Uidessa kädet osui jatkuvasti kaiken maailman vesikasveihin ja vedestä noustessa ihoa peitti kiva ruskea mutakerros, mutta ah, kyllä kannatti. Vesi virkisti.

Istuttiin iltaa rannan nuotiopaikalla jutellen ja syöden iltapalaa. Hyttysiä pörräsi kyllä, mutta hyönteismyrkyllä pärjäsi, eikä olo ollut ihan hirveän tukala. Ilta oli superkaunis ja lämmin. Kun palailtiin takaisin mökille, oli pariskunnan tavarat kadonneet. Hetken ihmeteltiin minne olivat lähteneet, mutta kun ketään ei näkynyt eikä kuulunut niin pääteltiin, että voidaan koirankin kanssa tupaan asettua. Illemmalla seuraan liittyi myös Hirvaan kierrosta toisin päin kiertävä pariskunta, jolle Pitkälahti oli viimeinen yösija. Koira oli heille ok, joten tyytyväisenä nukuttiin Pitkälahden tuvassa, jossa oli luksusolosuhteet leveällä laverilla ja kunnon patjalla ja tyynyllä. Patjoja oli neljälle, mutta kerroslaverille olisi tarvittaessa ongelmitta sopinut varmasti melko helposti kahdeksankin henkilöä.
Jali nukkui lattialla, vaahtomuovipatjojen päällä ja oli yllättävän tyytyväinen osaansa eikä juurikaan kerjännyt päästä laverille. Oli varmaan väsynyt kun ei jaksanut hirveästi vahtiakaan tai juurikaan haukkua tupaan tulleille vieraille. Olo oli Pitkälahdella kumman väsynyt, mutta ajattelin sen olevan ihan normaalia väsymystä ja johtuvan vain pitkästä kävelystä ja ensimmäisestä vaelluspäivästä. Heräsin kuitenkin yöllä hirveän huonoon oloon, pää oli kipeä, olo oli kuumeinen ja oksetti. Nousin ottamaan buranaa ja yritin saada taas unta, mutta olo oli niin hirveä, että oli pakko nousta ulos oksentamaan. Pari kertaa yritin palata takaisin nukkumaan, mutta kun olo tuntui vain huononevan makuulla tuskastuin, puin vähän enemmän vaatetta ja odottelin ulkona huonon olon loppumista. Oksensin vielä kertaalleen ja kun vähitellen olo tuntui rauhoittuvan, otin vielä yhden buranan ja kaivauduin kaikkine ulkovaatteineni makuupussiin. Tuvassa ei ollut ollenkaan kylmä, mutta siellä minä makasin pipo korvilla ja ulkovaatteet niskassa makuupussin perällä. Sain onneksi hyvin vielä lopulta unen päästä kiinni ja nukuin ehkä kymmeneen-yhteentoista. 

En tiedä johtuiko huono olo auringonpistoksesta, mahdollisesti pilaantuneesta makkarasta jonka söin illalla vai kaivovedestä, mutta olo oli aamulla melko hutera ja väsynyt...