Kun kokemusta on vain vähän mäyräkoiraa suuremmasta koirasta on ison pennun kasvaminen uusi juttu. Paljon olen lukenut siitä kuinka ison koiran kanssa on varottava liikunnan kanssa, ettei nivelet ja luusto liikoja rasitu. Ei liian pitkiä lenkkejä! Ei hihnassa kävelyä! Ei asfaltilla kävelyä! Paljon vapaana liikkumista koiran ehdoilla!
Just näin, heeeelppo juttu.
Kukahan nää jutut on ajatellu. Ja missähän tää henkilö on asunut? Ei ainakaan kaupungissa.
Niin, kaupunki ja koiran vapaanapito.
Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on pidettävä koira taajamassa kytkettynä.
Sekin vielä!
Veikkaan etten oo ainoa koiranomistaja, joka tuskailee asian kanssa. Missä liikkua pennun kanssa vapaana? Kaikilla ei ole mahdollisuutta pakata koiraa autoon ja hurauttaa hevonkuuseen päästäkseen metsään, jossa koiran voi turvallisesti päästää irti. Minulla on sillä onnellinen tilanne, että tuossa lähellä sattuu olemaan pieni metsikkö, jossa on kivoja polkuja, joissa koiran voi päästää irti. Näin talvella Jyväsjärven jäälläkin on ollut hyvä pitää koiraa irti, mutta eipä sitä mahdollisuutta kesällä ole. Kaikilla ei varmasti ole mahdollisuutta edes näihin.
Mitenkäs sitten se riittävä liikunta. Ei liian pitkiä lenkkejä! Mikä on liian pitkä lenkki? Mitataanko se matkassa vai ajassa? Mitä on liikkuminen pennun ehdoilla kun virtaa riittää vaikka mihin, ennemminkin minä tuon vauhtia jarrutan ja väsyisin ennemmin. Niin se vaan on, että kaupungissa pennun kanssa pakostakin joutuu tehdä myös niitä hihnalenkkejä. Jali kun varsinkin on valtavan aktiivinen ja huomaa kyllä selvästi jos tuo ei tarpeeksi liikuntaa ole saanut. Ja kun asunto on pieni niin sen liikunnan on tultava siellä ulkona. Niin, lenkillä. Tarviiko edes mainita asfaltista?
Mutta onhan meillä vielä koirapuistot! Niin, koirapuistot. Lähimpään koirapuistoon on jokusen verran matkaa. Juurikin sitä asfalttipäällysteistä jalkakäytävää pitkin ja vielä hihnassa. HUI! Enkä usko, että koirapuistossa riekkuminenkaan hyvää luustolle ja nivelille tekee. Täysiä juoksemista, tiukkoja käännöksiä, riehumista, painimista.
Niin että kotiinko tässä pitäisi jäädä tai pumpulin päällä kävellä ettei nivelet ja luusto liikaa rasitu?
Mun maalaisjärki vaan uskaltaa väittää, ettei koira liikunnasta voi rikki mennä. Säännösteleekö ne sudet jollainlailla liikkumistaan pentuina? Vai ollaanko me jalostamisella vaan menty siihen, ettei suurempien koirien luusto yksinkertaisesti kestä? Eikö asialle sitten pitäis tehä jotain? (Muistutan nyt vielä, että tää on tosiaan ensimmäinen vähän isomman rodun edustaja enkä näihin asioihin vielä ehkä tarpeeksi ole perehtynyt. Näin maalaisjärjellä tosiaan pohdin.)
Siinä oon samaa mieltä kyllä, että liikkumisen pitäisi olla monipuolista ja alustan vaihtelevaa, asfaltilla nyt ei ihmisenkään tee loppujen lopuks hyvää kävellä. Ja vapaana juokseminen nyt on varmasti koiralle kun koiralle parempi vaihtoehto kuin hihnassa kulkeminen.
Kasvattajakin mulle sanoi, että anna mennä vaan, kyllä tuon kans liikkua uskaltaa!
Silti joku pieni ääni kolkuttelee päässä, että mitä jos kuitenkin onnistun rikkomaan tän koiran liikuttamalla liikaa? Ei vara venettä kaada?!