15 maaliskuuta 2012

Purkautumista

Nyt on pakko vähän purkaa. Olin eilen sitseilemässä, joten Jali oli illan yksikseen (veli kävi kyllä käyttämässä illalla ulkona). Ei siinä mitään, tuo osaa olla ihan nätisti yksin, mitä nyt kenkätelinettä on vähän maisteltu (puinen halpishäkkyrä, jonka muutenkin vois heittää menemään) ja kenkiä kanniskeltu. Sitseille armas siskoni lainasi uudet kauan himoitsemansa nahkabootsit. Voittekin ehkä arvata mihin tää kaikki johtaa?

Palailin sitten yöllä kotosalle ja kaaduin suoraan sänkyyn, mitä nyt pikaisesti tarkastin, ettei koira ollut tehnyt mitään ilkeyksiä, ei ollut. Mutta. Aamulla herätessä lattialla oli epämääräisiä "jotain". Se jotain oli siskon kengän kannan palasia, koko kanta oli täysin syöty! Sisko tappaa mut. Mä ajattelin olla epätoivonen ja käydä näyttään tuota kenkää ensin suutarilla jos sen kuitenkin vois pelastaa...

Mut siis joo. Jalin mielestä mä en selvästikään saa käydä viihteellä. Tuohan selkeesti hakee huomiota tekemällä pahuutta. Esimerkiksi jos istun koneella ja teen jotain koulujuttuja niin poika joko hyppii sängylle (mitä ei saa tehdä) tai hakee kenkiä ja kantelee niitä ja jos ei kantelu riitä huomion saamiseen niin sitten niitä aletaan maistella (näin veikkaan yölläkin käyneen)... Ja tästähän se saa itsessään palkinnon kun minä puutun asiaan, muttakun en mä voi sen antaa siinä sängyllä makoillakaan tai niitä kenkiä purra. Mä oon vähän pihalla miten mun pitäis siis toimia.

Huoh, joko mä kerroin, että mun sisko tulee tappaan mut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!