29 joulukuuta 2014

Mitä, missä, milloin- 2015

Jospas sitä taas pohtisi hetken ensi vuoden tavoitteita. Vaikka taas aika paljon riippuu muuttujista x, y ja z, mutta kaipa sitä voi jotain pohdiskella.
  •  Ensisijaisesti me halutaan pysyä edelleen terveenä. Vaikka itsestään selvyyshän tämä pitäisi olla, mutta pakko mainita.
  • Ensi vuonna agilityradoillekin eli keinu kuntoon. Varmuutta myöskin kepeille ja toiveissa olisi päästä treenaamaan myös omatoimisesti kun kerran viikossa viikkotreeneissä ei vain ole mahdollista kehittyä siinä missä olisi tarve. Tai kunhan pääsisi edes treenaamaan jossain. (Ikävä Jattilaan...)
  • Voihan toko. Uudet sääntömuutokset (1.8.2015) vaikuttaa itseasiassa mielenkiintoisilta, mutta kapulan pito. Prkl kapulan pito. Yritettäiskö kuitenkin korkata se ALO ensi vuonna, yritettäiskö? Uusilla tahi vanhoilla säännöillä. Kun pääsisi tätäkin treenaamaan johonkin.
  • RTK1. Tämä on oikeastaan hyvinkin realistinen tavoite ja pitäisi olla kyllä ihan mahdollinen. Oikeastaan ainoa kisahaave, jonka toteutumattomuus harmittaisi kun kuitenkin yhden tuloksen päässä ollaan. Missasin valitettavasti ensi kuun Seinäjoen kisojen ilmottautumisen, mutta eiköhän näitä mahdollisuuksia tule.
  • Hakua olisi mukava jatkaa. Kisatavoitteita en elättele. Tottistelu taitaa olla meille sitä, että opin pelaamaan tuon koiran vireen kanssa ja saan sen tekemään hyvällä fiiliksellä myös muualla kuin häiriöttömässä ympäristössä.
  • Pakko ottaa tähän vielä erikseen nouto. Mähän opetan tuon noutamaan. Ja pitämään sitä kapulaa.
  • Paineistumaton koira kisakentille! Kisavarmuutta ohjaajalle ja koiralle lajissa kuin lajissa.
  • Josko hitusen säännöllisempää (tavoitteellisempaa?) treenaamista, että edistyttäisiinkin johonkin? Vi ses.
  • Lihashuolto kuntoon.
  • Pidetään hausssskaaaa!

26 joulukuuta 2014

Vuoden 2014 tavoitteet

Ny ois paaljon kuvia, täytyy koittaa rajoittaa. Nämä kuvat on otettu meidän privaattilenkiltä (ei kakaroita alias pennejä mukana!) aaton aattona kun pakkasta oli lähemmäs -20 astetta. Jalin pakkasraja on siinä -15 asteen tienoilla, sen jälkeen nostelee jalkoja ja on pakko laittaa töppöset ja takki niskaan. Ja sen jälkeen aukeaa myöskin korva ja naama on ihan veressä. Ei pysy pipoviritykset tai teippaukset menossa mukana, joten antaa olla. Ehkä tuo ei verihukkaan kuole vaikka aika karun näköinen lenkin jälkeen onkin. Jos huomaatte, että koira kuvissa poseeraa aina tiettyyn suuntaan niin voitte arvata syyn...

Onneksi vain toinen korva on auennut tänä talvena *kopkop*

Käydääs vaikka tämän vuoden tavoitteet läpi.

  • Ehdottomasti ykköstavoite on pysyä terveenä.
    • No, tuota nojaa. Uraattikivien suhteen ollaan vietetty hiljaiseloa ajatuksella kun ei oireile niin olkoon. Käytiin me tarkistamassa, että kiteitä siellä vielä oli, mutta niitä nyt varmaan tulee aina olemaankin. Seuraillaan. Fyssarillahan me rampattiin ja pidettiin useamman kuukauden aksa/treenitaukoa haukkarien takia enkä ole ihan vakuuttunut, että välttämättä vieläkään oltaisiin ihan puhtailla vesillä kropan suhteen. Korvat aukesi tosiaan myös taas pitkästä aikaa. Mitään suurempaa nyt ei ole onneksi ollut.


  • Virallisten agilitykisojen korkkaus.
    • Jepjep. Haettiin kolme hylkyä, mutta ei jäänyt hirveästi harmittamaan. Tämän vuoden aikana ei päästy treenaamaan monista syistä sillä sykkeellä kuin olisi tarpeen.


  • Tokossa ALO-luokka oikeasti kuntoon ja ainakin möllien (jos moisia sattuu tulemaan vastaan) korkkaus.
    • Nojaa. Ollaan oltu tokon(kin) suhteen jo iäisyydet samassa jamassa. Eli viimeistely tekemättä. Toisaalta harmittaa, mutta minkäs teet. Korkattiin me kyllä möllit
  • Luonnetesti.
    • Ei käyty. Ei oikein irronnut ajatusta sille, että olisin tehnyt asian eteen jotain.
  • Pieni varovainen ja erittäin epävarma ja luultavasti ensi vuodelle toteutumaton tavoite eli BH
    • Joo ei.
  • Kerran vuodessa näyttelyt, tällä periaatteella on melkeenpä tähän asti menty
    • Ei käyty. Enkä tiedä tullaanko enää käymään kun ei vain kiinnosta kuitenkaan siinä määrin, että vaivautuisin ilmottamaan jonnekin.
  • Se canicross.
    • Juu ei. Jalin jumiepisodin jälkeen ei käynyt pienessä mielessäkään lähteä vedättämään tuota. Enkä tiedä viitsinkö välttämättä hirveästi vedättääkään enää. Ei sillä, että olisi itselläkään juoksuinspistä ollut.
  • Jatketaan sen oman pienen treenikuplan luomista ja vahvistamista.
    • Tuota hmm. Treenaus on ollut tänä vuonna mitä on, joten ihan ei olla päästy siihen mitä ehkä tällä hain takaa. Motivaatio sinäänsä on pysynyt kyllä koiralla ihan kivasti, mutta se semmoinen (kokemuksen tuoma) treenivarmuus meiltä molemmilta puuttuu.
Osa toteutui, osa ei. Koirailun suhteen ei mikään supervuosi, mutta tällaista se on välillä. Onhan meillä aikaa.

Lopuksi vielä meidän poppoon Virallinen Joulutervehdys:

Talossa oli tänä jouluna paljon kilttejä lapsia! Rajaus ja laatu ärsyttää, muttakun äkillinen idea, ahdas linssi, malttamattomat pennut, rajallinen tila ja kiireinen joulupukki, joka halusi jo vapaalle. On tuo jotenkin hauska silti :D
Eikun uutta vuotta odottelemaan!

21 joulukuuta 2014

Joulu joulu on meillä

Joulupukkia ei vahingoitettu kuvauksessa
Me toivotetaan jo nyt hyvät joulut ja uudet vuodet. Tämän päivän hakutreenien jälkeen (meni ihan hyvin vaikka otettiin jo uusiakin juttuja) me aletaan nyt joulunviettoon, odotellaan kinkkua (omnomnom) ja nautitaan lumesta (joka kestää, kestäähän?) ja valoisalla lenkkeilystä.

Viettäkäähän jokainen lukija rentouttavaa joulun aikaa. Jos oikein stressaa, pysähtykää hetkeksi ja silittäkää sitä vieressä olevaa karvaturria :)

14 joulukuuta 2014

Viikonlopun aktiviteetit

Kuvituksena randomeja vanhoja kuvia. Eipä sitä pimeällä kannata kameraa mukana raahata ja toisekseen tämä lumettomuus tympii.

Lauantaina toista kertaa hakuilemassa. Ja menipä hyvin! Alussa oli taas vähän "en tiedä mitä täällä tapahtuu ja luuletko tosiaan että teen tuon vieraan kanssa jotain" mutta lopulta parin piston jälkeen lähti oikeasti innoissaan maalimiehelle hakemaan namia ja meinasi ihan karata toiselle puolelle linjaa kun hokasi idean. Otettiin vaan keskilinjalta lähetystä vuoroin toiselle puolelle ja vuoroin toiselle niin että maalimiehet aina siirtyivät vähän kauemmaksi. Etäisyyttä maksimissaan oli ehkä 25m keskilinjalta. Ottaen huomioon, ettei ensimmäisellä kerralla tahtonut lähteä edes ~5m päästä hakemaan maalimieheltä namia niin oli kyllä ihan superedistystä tällä kertaa. Ja tosiaan, ei leikkinyt, ei sitten ollenkaan (edes minun kanssani), namit oli tällä kertaa se juttu.

Ekalla kiekalla koira kävi syömässä yhdet namit ja sen jälkeen viiletti minun luokse kehujen saattelemalla, josta lähetys taas toiselle puolelle. Toisella kiekalla maalimieheltä saikin jo sitten kaksi namia, että kestäisi edes hetken olla siellä maalimiehellä, olin hiljaa ja kehuin koiraa vasta kun oli takaisin maalilinjalla. Sillä on kovin kiire aina takaisin minun luo, mutta kyllä se taisi melko hyvin malttaa jäädä sen toisenkin namin syömään. Mutta ei ollut tosiaan sellainen "onks sul vielä mulle jotain?!" vaan kävi lähinnä vaan kääntymässä maalimiehellä.

Jalille ihan hirveän hieno saavutus, oli kiva nähdä miten tuo viiletti innoissaan häntä heiluen maalimiehen luo ja otti namit oikeinkin reippaasti. Oikein pätevästi pieneltä herkkikseltä. Kyyyyllä siitä jonkunlainen hakukoira vielä saadaan ;) Tai vaikkei saataisikaan niin tämä tekee Jalille kyllä muutenkin äärimmäisen hyvää!
Kootut ajatukset
  • Koira edes jollainlailla hallinnassa metsään. Ei se ala töihin jos se saa haahuilla ympäriinsä. Se että sille jo alussa kerron että nyt tehdään hommia auttaa sekä minua, että koiraa. Kun lähtökohtaisesti koira ei yhdistä metsään menemistä milläänlailla vielä työntekoon.
  • Nokka umpeen ja anna maalimiehien hoitaa palkitseminen. 

Tänään tokoa. Ei ollut ihan parhaassa vireessä, mutta ihan kivasti. Ei ollut tänäänkään lelupäivä vaan namit vei voiton. Otettiin liikkeelle lähtöjä, luoksaria, jääviä ja vähän kapulaa. Seuraamisen paikka on vähän hajoillut kun olen (syystä x) alkanut kovasti paljon tuijottamaan koiraa ja kumartumaan koiran päälle. Monesti sai muistutella, että se katse eteen. Ja toisekseen olen juuttunut palkkaamaan koiran oikeasta kädestä jolloinka koira aukeaa yhä enemmän takaa vinoon. Pitäisi pitää tekniikkahinkutukset seuraamiseen, muttakun ei huvittaisi.
Saatiin hyviä vinkkejä vasemmalle käännökseen. Se osaa käyttää takapäätään, mutta minun pitää kääntyä niin, että se myös kääntää takapäällä eikä etujaloilla. Tehtiin paikalla käännöksiä niin, että keskityin kääntämään kantapäitä (hyvinkin pieni liike) enkä astumaan koiran eteen. Kääntyi hienosti! Seuraamisesta sama, mutta pieni hidastus merkkinä koiralle käännöksestä. Kyllä se tosiaan takapäätään käyttää osaa kun laitetaan käyttämään, astui kuulema ihan kivasti ristiin. Tähän on hyvä olla kyllä joku katsomassa kun alussa kun tein itse ja tuntui käännös hyvältä niin ei kuulema ollutkaan käyttänyt juuri takapäätään.
Muutamat vauhtiluoksarit niin että lähdin karkuun tai heitin pallon taakse. Yksi otettiin kisamaisesti. Jäi aika kauas perusasentoon, mikä on Jalille hyvinkin erikoista kun ennemminkin tahtoo törmätä. Palkkasin kuitenkin.

Pilkku autoon. Auton ovet pilkun toimesta lukkoon ja avaimet ja kännykkä  auton sisällä. Noh, puhelin lainaan ja vara-avainten soitto paikalle... Josko jatkossa pitäisin ne avaimet vaikka taskussa!

Tauon jälkeen (kun ovetkin oltiin saatu auki) otin sivussa kapulaa kun toinen oli kentällä ihan vain kokeilumielessä. Ei ihan tehnyt samalla sykkeellä kuin häiriöttä, mutta ihan kivasti kuitenkin. Se osaa nykyään jopa melkeinpä noutaa ilman luovutusta, vielä kun sen luovutuksen sille opettaisin niin ollaan kyllä hyvällä mallilla. Ja koska minulla on välillä vähän hidas sytytys niin hoksasin joku aika sitten, että voin treenata luovutusta sisällä muullakin kuin kapulalla. Kun kapula on aika ikävä kolahdellessaan sisällä maahan, mutta esim patukka ajaisi ihan saman asian. Viisas olen, oikeasti. 

Niin ja pieni sivuseikkahan on toki se, että tahtoo mälvätä. Jos sille muuten saan kokonaisen noudon rakennettua niin sanonpa melkein että mälvätköön.

Ja lopuksi vielä jääviä. Aloitettiin maahanmenolla, siinä ei mitään ihmeellistä. Siitä perään seisomiseen ja ihan odotetusti paukautti maahan ensimmäisellä toistolla. Höpöhöpöt ja uudestaan ja jäi ilman apuja. Maahanmenoissa on vähän ongelmia kyynäreitten kanssa kun tahtovat jäädä ilmaan. Varsinkin jos on epävarma tekikö oikein. Ja ehkä kylmä maakin ällötti. Erottelua pitäisi tehdä kovastikin paljon kun lähes poikkeuksetta maahanmenon jälkeen lysähtää seisomisenkin maahan, mikä tottakai tietää kokeissa ongelmia. 

07 joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän rallyt ja muuta treenailua

Hypättiin Jalin kanssa itsenäisyyspäivänä autoon ja suunnattiin kohti Kannuksen rally-tokokisoja. Tai no, Jalin kanssa keskusteltiin hetken siitä autoon hyppäämisestä, sanonpa vaan, että älkää jättäkö koiran häntää auton oven väliin. Varsinkaan jos koira on vähääkään pehmeä. Pilkullinen on sitä mieltä että auton takaluukku pahoinpitelee eikä jostain kumman syystä nykyään tahdo hypätä peräkonttiin. Hirveä ristiriita käy pilkun päässä kun tietää, että autolla pääsee aina kivaan paikkaan, mutta pelkää peräluukun sulkemista. Aina on kuitenkin koira autoon itse hypännyt hetken empimisen jälkeen.

Kisat käytiin Kannuksen Dogness-hallilla joka oli ihan uusi tuttavuus minulle. Hallissa ei ollut vikaa, mutta sijainti oli mielestäni huono. Se kun oli ihan keskellä keskustaa (ainakin oletin että oltiin Kannuksen keskustassa). Ikävä oli käydä koiran kanssa lenkki ennen kisaa kun joutui asfalttia kulkemaan ja lisäksi tuntui, että joka puolella oli lasinsiruja rikottu kävelyteiden varsille. Hallin kanssa samassa pihassa oli vilkas huoltoasema ja parkkipaikka oli ilmeisesti yhteinen ja parkkitilaa oli näin ollen huonosti. Pieni pilkkuraukka ei arvostanut ollenkaan vilkasta huoltsikan pihaa ja melua. Anteeksi Kannus, mutta et vakuuttanut minua.
Tuomarina toimi Tytti Lintenhofer ja rata oli yllä olevan kuvan mukainen. Tuloshan me sieltä kotiinviemiseksi haettiin eli ALOHYV pisteillä 88/100p. Vaikka pisteet paremmat olivatkin kuin viime kisoissa niin en ollut oikein tyytyväinen menoon. Kisakehässä minulla oli paineistuneena(?) läähättävä koira, joka teki ihan nollavireellä. "Seuraaminen" oli ihan järkyttävää eikä koira käyttänyt ollenkaan takapäätään, mistä johtuen pujottelut ja käännökset oli hirveitä. Ihan eri koira kuin treeneissä, joissa minun ei vireen eteen tarvitse nähdä yleensä pätkääkään vaivaa. Täytyy siis katsoa miten koiran vireen saan samallaiseksi myös kisoissa kuitenkaan paineistamatta koiraa. Luulen, että hallissa oman vuoron odottaminen ei tehnyt koiralle hyvää vaikka siinä sivussa harjoiteltiinkin onnistuneesti mm. kivoja käännöksiä. En oikein tiedä mitä tapahtui kun meidän suoritus alkoi?

Uusin kahdesti kyltin 5 kun koira ei vaan tullut kunnolla eteen. En tiedä olisiko ollut uusimisen arvoinen eteenmeno enää toisella kerralla, voi olla että oltaisiin selvitty esimerkiksi -1p puutteellinen yhteistyö virhepisteelläkin, mutta tuntui siltä että pakko tämä on uusia kun koira kyllä osaa ja meno oli ihan järkyttävää. Ajattelin josko koiraakin saisin vähän mukaan. Otin toisella uusimisella koiran ihan rauhassa sivulle ennenkuin lähdettiin ja oli se ehkä aavistuksen parempi? Tai siis eteenmeno oli kyllä hyvä, mutta en tiedä heräsikö koira näin muuten. Pitäisi olla sitä videota. Tuomari oli kommentoinut meidän kisalappuun "Uusiminen kannatti", joten ehkä se ei ihan tyhmä idea ollut. Näistä uusimisista siis yhteensä -6p.

Loput virhepisteet tuli mm. puutteellisesta yhteistyöstä, taluttimesta ja ohjaajavirheistä ihan ansaitusti. Kun koiralle ei ollut minkäänlaista intoa ja virettä tehdä eikä tosiaan käännökset onnistuneet niin talutinhan siinä välillä kiristyi ja kävelin käännöksissä kutakuinkin koiran päälle. Pujottelussa jouduin pysähtyä kun koira ei ollut yhtään mukana eikä väistänyt takapäällään kun ei kerta kunnolla seurannut. Siinä kerkesin vilkaista jo tuomaria ja miettiä, että mitäs sitten. Kävi ajatus uusimisestakin mielessä, mutta muistin kuinka tuomari oli alussa sanonut että uusia saa kahdesti, joten annoin olla. Kuvittelin koko radan olevan jo hylky, joten hiukan yllätys oli kun 88 pistettä kuitenkin saatiin. Tuomari mainitsi kommenteissa myös iloisesta suorituksesta (niin no, hihkuin kyllä iloisesti mitä sattui kun yritin nostaa koiraa (mitä en tämän koiran kanssa saisi tehdä!!), Jali minun mielestäni oli kaukana iloisesta) ja hyvästä ohjauksesta.

Mieluummin olisin ottanut sen hylyn vaikka ylivireisestä suorituksesta kuin hyväksytyn tällaisesta. Noh, lisää kisakokemusta koiralle ja ohjaajalle ja tarkemmin siihen vireeseen huomion kiinnittämistä.
Tänään ajeltiin sitten kentälle treenaamaan. Arvelinkin ettei kentälle ketään muita tule ja yksinhän me siellä saatiin olla. Pidettiin "palauttavat" treenit eikä koskettukaan mihinkään seuraamiseen vaan ajattelin että tehdään jotain ihan muuta ja käytettiinkin hyödyksi kentän tarvikkeita ja treenattiin ruutua. Sen ruutu on kyllä näinkin vähäisellä treenaamisella jo ihan mielettömän hyvä. Tehtiin parit ekat toistot niin, että vein koiralle lelun ruutuun ja lähetin, sen jälkeen annoin koiran itse hakea ruutuun eri puolilta ruutua ja hain oikeaa paikkaa heittämällä namin aina keskelle ruutua jos ajautui liian sivuun. Tahtoi tarjota merkkiä, mutta hyvin haki aina kuitenkin sinne ruutuun ilman apuja. Parit toistot tehtiin myös maahanmenoilla ja hienosti meni. Pidin matkan lyhyenä. Teki hyvällä vireellä eikä häiriintynyt edes vieressä lepattavasta pressukankaasta. Ota tuosta koirasta nyt selvää :D
Ruututreenin jälkeen mentiin vielä tekemään vähän erilaista ruutua. Nimittäin esineruutua. Talloin kapean ruudun (ehkä 2m leveä?) jonne tiputin eri puolille aluetta koiran nähden 4 esinettä (hanskat, pallo, patukka). En osaa tästä sen kummempaa sanoa kuin että hienosti haki nenä auki, löysi kaikki esineet ja toi kauimmaista esinettä (hanska) jopa pitkän matkaa minua kohti. Pitäisi vaan malttaa pitää oma suu kiinni kun tuo tiputtaa esineen heti kun kehun.

Noh, tämän viikonlopun jälkeen ollaan siis yhtä tulosta vaille RTK1 ja yhtä kokemusta rikkaampana muutenkin. Arvoin kauan lähdenkö itsenäisyyspäivänä rallykisoihin vai aksakisoihin niin ehkä se oli ihan mukava sitten tulla sieltä rallykisoista tuloksen kanssa kotiin. Agilitystä pidetään nyt loppuvuosi taukoa ja katsotaan sitten mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

04 joulukuuta 2014

Leivotaanko dalmatialaisesta pk-koira?

Olen hitusen innostunut. Nimittäin pk-lajeista ja tottiksessa. Osa syynä ehkä dalmatiankoirat ryhmässä käyty keskustelu dalmatialaisten pk-oikeuksista. Tai lähinnä oikeuksien maksamisestahan siellä keskusteltiin, mutta kuitenkin. Oltiin me jo ennen sitä keskusteluakin kasteltu vähän varpaita pk-maailmaan, mutta jotenkin tuo keskustelu oli se viimeinen sykäys. Minua hieman ärsyttää "koska se on dalmatialainen" perustelut ja iski pieni into näyttää, että kyllä näistä pk-lajeihinkin olisi. Eikä ehkä edes niin suurella vaivalla kuin monet ajattelevat?
Minusta pk-oikeudet pitäisi nähdä rodulle mahdollisuutena. Ei dalmatialaista tarvitse alkaa erityisesti mainostamaan THE pk-rotuna, mutta minusta se on hyvä vaihtoehto ihmiselle, jolle riittää tarpeeksi. Jonka koko maailma ei kaadu siihen menestyykö se koira siellä kokeissa vai ei vaan joka haluaa puuhailla (tavoitteilla tai ilman) koiransa kanssa. Miksi kaikkeen harrastamiseen tarvitaan se tykki? Tai toisaalta, kun kerta rodulla ne oikeudet ovat, voitaisiinko niitä pk-oikeuksia edes jonkun verran mainostaa, että ihmiset tästä mahdollisuudesta tietäisivät? Parasta mainostahan olisi ne dalmatialaiset siellä kokeissa.
Kävin nimittäin joku aika sitten kutakuinkin tällaisen keskustelun:
- Niin noitten kanssa täytyykin tehdä sitten jotain peko-haku tyyppistä.
- Eikun kyllä näillä on pk-oikeudet- ainakin vielä.
- Aaa no sitten. Kyllä rodusta potentiaalia varmaan löytyisi.
Keskustelu jatkui siihen kuinka rotu on lähinnä edustettuna näyttelykehissä. Ei dalmatialaisesta tarvitse alkaa tekemällä tekemään pk-koiraa, mutta entä jos se olisikin sellainen jo valmiiksi? Eikä vain pk-koira vaan harrastuskoira ylipäänsä. Sitä potentiaalia ei vain hyödynnetä? Ei minulla ole vuosien kokemusta rodusta ja edelleen mietin kuinka rodunomainen yksilö itseltäni löytyy, mutta kyllä minulla on sellainen ajatus kuitenkin, että rodusta olisi enempäänkin kuin niitä näyttelykehiä pyörimään. Halusin monipuolisen (seura)koiran ja sellaisen sainkin. Ja kovasti haluaisin, että dalmatialainen sellaisena säilyisi. Minun on pitänyt jo iät ja ajat kirjoittaa dalmatialaisesta harrastuskoirana, mutta en ole saanut ajatuksia ylös. Ehkä tästä nyt jotain saa irti.
Noniin eli lyhyen johdannon, joka venyikin vähän ajateltua pidemmäksi, jälkeen asiaan. Tämä talmaatti on siis opiskellut mm. eteenmenoa ja eteentuloa ja leikkinyt esineruutua. Koska nouto ylipäänsä on käsitteenä pilkulliselle hankala niin esineen palautus on kovin vaiheessa, mutta esineisiin se kyllä reagoi ja lähtee niitä innolla etsimään. Ei se vielä taida tietää ihan tarkkaan mitä se tekee, eikä voikaan tietää kun treenikertoja on yhden käden sormilla laskettava määrä takana. Mutta yritystä kyllä on ja tekee hyvin itsenäisesti. On se joskus jälkeäkin mennyt, mutta tarvitsisin jonkun ohjeistamaan kun tuo on mallia höyryveturi enkä tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Toisekseen jäljen tekeminen on minusta äärimmäisen tylsää ja aikaavievää puuhaa eikä siis välttämättä sen takia "my cup of tea".
Käytiin paikallisissa tottistreeneissä ja vaikka odotin pahinta (uusi kenttä, uudet ihmiset, haukkuvat koirat autoissa) niin Jali näytti siellä belgien joukossa kyllä parastaan ja on kuulema ihan hyvällä mallilla. Hienon hieno pilkku. Harmittaa vaan kun ulkokentälle ei päästä jos oikein lunta tulee, eikä treenejä siis silloin ole kun tuota kenttää ei aurata. Että nyt kun innostusta löytyisi niin päästäänkö kuitenkaan treenaamaan? En nyt kuvittelekaan, että tästä saisi näin 3v iän jälkeen mitään pk-koiraa saatikka että lähdettäisiin oikeasti koskaan kisaamaan (koskaan ei saa sanoa ei koskaan), mutta hauska oppia itsekin taas uutta. Sitten seuraavan koiran kanssa ;)
Ja koska koiraansa ei voi koskaan kehua liikaa niin kehumpa kuitenkin. Jali on niin kiva kun siinä on (minulle) tarpeeksi kaikkea. Tarpeeksi ahne, saalisviettinen, vilkas, pehmeä, röyhkeä... Se tekee ihan hyvällä vireellä, muttei vuoda, oppii nopeasti, tarjoaa ja yrittää muttei ole kuitenkaan mikään "ihanaaparastamitäsittenläähpuuhtekemistänytäkkiämitäsitten" häslääjä. Onhan siinä omat virheensä, mutta missä koirassa ei olisi? Tykkään!

Monitoimitalmaatti käy kokeilemassa viikonloppuna onneaan rally-kisoissa. Saa nähdä, vain lahjattomat treenaa, eikös? Kai minun pitää vähän kylttejä muistella ennen kisoja.

29 marraskuuta 2014

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä

(Kun tämä Tahdon2013-kampanja on kovasti ollut tässä nyt tapetilla niin jatketaan vähän samassa hengessä :) )

Jotain uutta:

Käytiin kokeilemassa tänään Jalin kanssa (vihdoin) hakua. Ei tehty mitään "oikeaa" hakua vaan ihan vaan vierailta palkan hakua. Meni niinkuin ajattelinkin eli jänskätti käydä maalimiehiltä ottamassa namia. Mutta meni kuitenkin. Toisella kiekalla sitten taas meinasi hajut viedä kun muut olivat pyörineet radalla (aloitettiin ensimmäisinä) ja kun minkäänlaista motivaatiota ei vieraiden kanssa ole toimia niin ei yllättäin tahtonut kiinnostaa. Osin varmaankin paineistui ja meni sijaistoiminnollekin kun vieraat noin yhtäkkiä yrittivät houkutella ja olin itsekin ihan ulalla kun yhtäkkiä en itse saanutkaan tehdä itsestäni "sitä juttua" vaan palkan piti tulla vierailta ja kun huomasin heti, että nyt ei ole koira kyllä yhtään asiassa. Jalin kanssa sitä motivaatiota maalimiehille saa rakentaa varmaankin pitkän kaavan mukaan.
Vaihdettiin nameista lelupalkkaukseen ja treenikaverin pörröinen vinkupatukka olikin ihan ok ja leikki mukavasti jopa vieraan kanssa. Katsotaan josko jatketaan siis lelupalkan kanssa kun namit tosiaan ei kiinnosta. Saa purkaa ehkä vähän jännitystäänkin paremmin leluun. Ei ole kuulema toivoton tapaus, ettei sillä kannata luovuttaa. Tekee ihan hyvää Jalille muutenkin kerätä itseluottamusta vieraiden kanssa, joten eiköhän me jatketa sen mitä mukaan vaan päästään.
Löysin muuten hyvän tekstin koiran itsetunnosta ja yhdistelmästä epävarma koira/epävarma ohjaaja."Epävarmuus on ainakin osittain ihmisestä koiraan tarttuva (hankittu) huono ominaisuus, joka valitettavasti ruokkii itse itseään." Hyvää tekstiä, joka kannattaa käydä lukemassa: Salme Mujunen, Koiran itsetunto ja sen kehittäminen . 

"Varsinaisesti luonteeltaan ns. käyttökelvottomia koiria ei juurikaan ole, 
koiranlukutaidottomia ohjaajia sitä vastoin löytyy yllinkyllin. 
Hyvä kouluttaja kehittää koiransa vahvuuksia, huono takertuu vähäisiinkin heikkouksiin 
ja tekee niistä kestoselityksiä koulutuksellisille epäonnistumisille. 
Rakentava muutos lähtee ohjaajasta itsestään."

Tunnistin itseni monesta kohtaa. Näin uuten lajiin tutustuessakin kun itse olen epävarma enkä tiedä mitä tapahtuu niin se näkyy koirassa kyllä heti.

Jotain vanhaa:

Yhdet agitreenit on jäänyt kirjaamatta ylös. Ei sillä että enää koko rataa muistin, mutta alun sentään. Tuo alun pyörittely itse asiassa saatiin kyllä sujumaan, mutta kaarroksilla. Se hyppää ihan selkä suorassa ja kääntyy vasta maassa, ihan sama mitä minä tein. Ei se pysty. Ihan oli pakko käydä katsomassa vanhoja videoita, että onko se joskus kääntynyt hypyn päällä ja kyllä, ainakin paremmin mitä nyt. Jumissa se siis jostain luultavasti on. Aaaaarrgh, pakkoko on asua tämmösessä perähikiässä. Minulta ihan tosissaan kysyttiin ennen yksiä treenejä miksi käyn koiran kanssa lämppälenkillä. Se kun on jo niin itsestään selvää itselle, että oli vähän vaikea ymmärtää kysymystä.

Kepeille testattiin leijeröintiä. Ensimmäisellä toistolla haki itseasiassa kepit hyvin, mutta sitten tuli uskon puute kun en ollutkaan tukemassa. Sen jälkeen ei sitten tahtonut onnistua. Kepit oli muutenkin taas vaikeassa paikassa kun loppuivat noin metrin päähän seinästä. Otettiin sitten ihan vaan putken kautta kepeille ilman leijeröintiä, että saatiin koira pujottelemaan loppuun asti. Liian monta haastetta testata leijeröintiä tähän. Teki kepit himohyvin kun olin tukemassa. Treenin puutetta sanoisin. Loppurataa en enää kuollaksenikaan muista. Paitsi että siellä olla jossain kohdassa vaikeahko takaakierto joka onnistui hyvin ja jonkun sortin sylkkäri myöskin joka sujui loppuviimein ihan kivasti.

Jotain uutta ja sinistä:


Uusi ulkoasu, alitajuntani näköjään toivoisi tänne lisää lunta! Häiritseekö otsikon gif-animaatio? Ensimmäinen animaationi ikinä, onhan se inasen kömpelö, mutta ylpeä olen joka tapauksessa! Parannusehdotuksia? Mä kyllästyn vähän turhan nopeaa näihin ulkoasuihin, vaihtelu virkistää. Josko tämä pysyisi taas vaikka hetken...

16 marraskuuta 2014

Menestyvän koirablogin resepti?


  • Valitse koiran rotu huolella. Shetlanninlammaskoira, kelpie, lk. collie, bordercollie tai villakoira ovat hyviä vaihtoehtoja. Samaa rotua omistavat pitävät yhtä ja saat kymmeniä seuraajia pelkästään omistamalla oikean rotuisen koiran.
  • Hanki järjestelmäkamera ja ennenkaikkea opettele käyttämään sitä ja vielä tärkeämpää opettele muokkaamaan kuvia. Mitä hienompia kuvia ja erikoisempia muokkauksia, sen parempi. Hyödynnä erilaisia filttereitä. Muista kantaa kameraa kaikkialla. Tekstillä ei ole väliä kunhan kuvat ovat laadukkaita. Videoita kuuluu jokaisessa koirablogissa olla myös tasaisin väliajoin.
  • Panosta ulkoasuun. Kaikkein paras olisi kun osaisit koodata ulkoasusi itse. Ulkoasun pitäisi olla yksinkertainen muttei tylsä. Mieluusti valkoinen, mutta silti värikäs. Sivupalkissa kuuluu olla hieno itse muokattu kuvalinkki koirasi omalle sivulle, tekstilinkki on niin so last season. 
  • Mitä enemmän hienoja muokattuja pikkukuvia saat sivullesi tungettua, sen parempi. Otsikon eteen, sivupalkkiin, kommenttiboxiin... Keskitys on in (vähintään päivämäärä ja otsikko), sillä sitähän ei bloggerissa voi  suoraan tehdä, joten blogisi on erilainen.

  • Mainosta. Ole aktiivinen erilaisilla koirafoorumeilla, facebookissa, keskustelupalstoilla... Kirjoita kommentteja niin moneen blogiin kuin mahdollista (jonka yhteyteen toki liität oman blogisi osoitteen). 
  • Muista liittää blogisi blogloviniin, blogilistalle, intagramiin, facebookiin... Facebook seuraajille on tietenkin luvassa blogissa näkymätöntä materiaalia vaikka todellisuudessa linkkaatkin vain linkin aina uuteen postaukseen.
  • Ota osaa jokaiseen "linkkaa blogisi" postaukseen jonka vain löydät. Googlesta on apua, jos tuntuu ettei kyseisiä postauksia löydy (usko, jossain blogissa kyseinen postaus on joka tapauksessa parasta aikaa pyörimässä).
  • Järjestä blogissasi arvonta. Vain teille lukijoille. Muista antaa lisäarpa kun blogiasi mainostetaan eteenpäin ja kun liityt blogin lukijaksi.
  • Anna lukijoiden vaikuttaa. Ei haittaa vaikka olisit aikonut kirjoittaa kyseiset postaukset muutenkin, mutta anna lukijoiden itse päättää ja äänestää mikä postaus seuraavaksi kirjoitetaan. Myös kysymyspostaukset kuuluvat asiaan. Tärkeintä, että osoitat ottavasi lukijat huomioon.
  • Toteuta blogissasi DIY-postauksia. Ihan sama vaikka paracord-pannan ja koiran namien ohjeet ovat jo kiertäneet useammassa blogissa, sinun kuuluu toteuttaa nämä postaukset ollaksesi uskottava koirablogisti. Näitä jokaisesta koirablogista löytyviä postauksia ovat myös varustepostaukset, päiväni kuvina ja erilaiset haastepostaukset.
  • Kirjoita mielipidepostauksia. Jälleen, ei ole väliä vaikka samat aiheet ovat kiertäneet blogimaailmassa sen viidennen kerran sillä onhan sinulla uusi näkökulma aiheeseen. Haistele mikä aihe on tällä hetkellä pinnalla ja kirjoita siitä. Saat lukijoita ja toivon mukaan blogikirjoituksesi lähtee leviämään facebookissa.
  • Kirjoita niin monta erityispostausta kuin mahdollista. Aiheen voit ihan hyvin kopioida jostain toisesta blogista, kunhan vain saat kirjoitettua tägin "erikoispostaus" alle mahdollisimman paljon erilaisia postauksia, joilla erotut muista blogeista.
  • Tutustu jo valmiiksi suosittuihin koirabloggaajiin ja hankkiudu heidän kanssaan koiratreffeille tai treenaamaan. Saat varmasti näkyvyyttä blogillesi sillä voit olla varma, että tämä bloggaaja kirjoittaa tapaamisesta blogiinsa.
  • Kysy lukijoiden mielipidettä asiaan.
Unohtuiko jotain?
Kuumehöyryissä tylsyyteen vaipuneena sitä tulee mietittyä kaikenlaista. Älkää kukaan loukkaantuko, tekstiä ei pidä ottaa tosissaan.

07 marraskuuta 2014

Ikuisuusprojekti nouto

Meidän kapulatreenin vaiheet kutakuinkin:
  • Koira ei koskekaan kapulaan.
  • Koira katsoo kapulaa, koskee kapulaa, ottaa kapulan suuhunsa. Ällöttää kun kapula tippuu varpaille tai muuten kolahtelee ikävästi.
  • Koira nostaa kapulan, mutta tiputtaa heti suustaan. 
  • Koira nostaa kapulan ja pitää sekunnin, kaksi, kolme...
  • Koira nostaa kapulan, muttei siedä pätkääkään liikehäiriötä.
  • Koira nostaa kapulan, sietää jo jonkin verran häiriötä, tiputtaa käskystä.
  • Koira lähtee kapulan perään, nostaa kapulan ja jää paikalleen odottamaan irrotuskäskyä (tai juoksee iloisesti rallattaen ja kapulaa jäystäen ympäriinsä)
  • Koira nostaa kapulan, sietää häiriötä, mutta ei liiku kapula suussa pätkääkään (paitsi rallatellen ja kapulaa jäystäen). Jos käskytän esimerkiksi sivulle, tottelee käskyä kyllä mutta tiputtaa ensin kapulan.
Nyt näyttää tältä:
Onneksi on koira, joka jaksaa yrittää vaikkei heti onnistuisi. Videon lopussa yksi hyvä täyskäännös ihanan huonolla seuraamisella (ei tehnyt mieli nipottaa) ja pallon repimistä. En tiedä teistä, mutta mä tuun aina niin hyvälle tuulelle kun tuota koiraa seuraa <3

Tänne tuli kuin tulikin lunta!
Kriteerinä oli ainoastaan tulla "näkysälle" kapula suussa ja tiputtaa vasta käskystä "hyvä". Perusasentoa en vaatinut, enkä puuttunut huonoon perusasentoon kapula suussa. Samoin kapulan jäystämiset ja kapulan perään hyökkimiset ja muut pelleilyt jätin huomioimatta. Se on niin ehdollistunut edessä  kapulan hakemisessa vain siihen nostamiseen, ettei liikkuminen kapula suussa tahtonut onnistua. Välähti joskus, että mitäpä jos antaisin sen hakea kapulan selän takaa ja se sitten alkoikin tuottaa tulosta. Kun paljon harrastan perusasentoon hakeutumistreeniä näin, että palkkaan koiran taakse, käännän selän ja annan käskyttämättä koiran hakeutua perusasentoon. Luulen, että tästä oli apua. Tiputteli kapulaa nyt melko paljon, mutta luminen kapula taisi vähän ällöttää.

Katsotaan sitä luovutusta sitten myöhemmin/erikseen. Aika operantisti ja sheippaamalla tätä on nyt rakennettu, mutta tykkään kun koira saa itse miettiä ja se toimii Jalille ehkä parhaiten. Nämä "työnnä koiralle kapula suuhun ja pidä suuta kiinni ettei koira voi kapulaa tiputtaa" tavat eivät meille toimi enkä niitä halua kokeillakaan.





Eihän se osaa vielä:
  • Luovuttaa kapulaa käteen.
  • Tulla oikein perusasentoon, varsinkaan kun kapula pitäisi hakea edestä.
  • Odottaa lupaa kapulaa heitettäessä.
  • Nämä kaikki yhdistettynä eli lopullinen noutoliike.
Mutta nuohan ei ole mitenkään oleellisia.

Jos treenaisi useammin kuin kerran puolessa vuodessa niin tämä projekti saattaisi edistyä vähän nopeamminkin? Mutta hei, se ajatus kapula suussa perusasentoon tulemisesta on vihdoin edes muhimassa koiran päässä!

04 marraskuuta 2014

Kokkola 25.10.2014 agilitykisavideo

Kisaraportin kirjoitinkin jo aikaisemmin, löytyy täältä.

Keski-Pohjanmaan koirakiltalla on minun mielestäni hirveän kiva periaate kuvata kotikisoissa seuralaisten suoritukset. Kisoissa on yksi kisatyöntekijä vartavasten kuvaamassa. Ei olisi mielestäni huono idea ottaa muuallekin  käyttöön.

En kuitenkaan ajatellut, että meidän rataa kuvattaisiin kun varsinaisesti edustetaan vielä JAT ry:tä, mutta meidän kouluttaja oli meidän suorituksen bongannut ja kuvannut (tai pyytänyt kuvaamaan) kun tiesi meidän olevan tällä hetkellä kiltalaisia. Kiitos siitä!

Ei se nyt videolta näytä ihan niin pahalta kuin miltä se tuntui. Kepit käskytän (yllättäin?) huuuoooonosti ja koira kääntyy katsomaan minua huutelujeni takia eikä sen takia hae niitä keppejä. Miten olisi vaikka se yksi kunnon keppikäsky eikä mitään tuollaista ihme hihkumista mistä koira ei ota selkoa? Ja pakkoko on huitoa? Ihan muuallakin radalla. Kai se on. Pakko. Joku kultainen keskitie tuohon keppien ohjaamiseen kisoissa pitäisi kyllä löytää. Tuo keppien jälkeinen jäätyminen oli myöskin aika hauska ja lopussa olin tosiaan auttamattomasti myöhässä.

Noooh, oli meillä ainakin ihan hauskaa ja yritystä :D

Kepit tuntui hitaalta ja muutenkin meno oli jotenkin ehkä hitaanpaa kuin yleensä? Molemmilla. Poika on tuntunut vähän jumiselta, pitäisi päästä fyssarille, mutta eihän täällä päin sellaisia ole. Koirahieroja sentään Kokkolassa, voisi käydä koittaa käydä edes hierojan kautta. Taidetaan jättää ainakin tämän viikon treenit väliin.

02 marraskuuta 2014

Vain elämää

...ei sen enempää- eikä tarvitsekaan. Koska lämpötila on lähiviikkoina vaihdellut +10 asteesta melkein -10 asteeseen niin kuvissa on kivasti sekaisin syksyisempää ja talvisempaa fiilistä.


Jostain syystä minulla on ollut aika usein kamera mukana jos vaan töistä pääsen niin järkevään aikaan että valoa riittää. Ja oih, kun tuolla voi kuvata jopa pienessä hämärässä! Harjoitellaan, harjoitellaan, mutta kyllä tuo uusi putki aika kivasti nosti kuvausmotivaatiota.

Jali sai uuden Hurtan heijastinliivin. Kaikenlaisia soviteltiin, mutta tuohon päädyttiin. Kaipasin kovasti itse kunnon heijastusta myös eteen, mikä monessa mallissa oli minun mielestäni hyvin vaillinainen. Miksiköhän? Tuosta mallista löytyi ihan kivat heijastimet ympäriinsä.


Juu, rapaa ja loskaa ja jäätä ja lunta. Käytiin me juoksemassa viime keskiviikkona myöskin aksatreeneissä. Rata oli meille kohtuu hankala ja tuntui taas vähän sekavalta, mutta siellä oli kyllä kivojakin pätkiä. Esimerkiksi tuo kakkosen niisto sujui hyvin. Treenin loppuun otettiin muutamat toistot pitkästä aikaa keinua kun se radan sivulla oli. Säikähdettiin, mutta noustiin uudestaan. Semmosta se on se meidän keinu.
Ainiin, Kokkolan kisaradalta on kuin onkin tulossa videota! Linkkaan sen sitten kun video nettiin asti löytää tiensä :)
Tokon puolelta Jalin nouto on taas edistynyt! Mutta siitä lisää kun saan liikkuvaa kuvaa aikaiseksi.
Tulisipa jo lunta.