25 huhtikuuta 2014

Pikakiituri valloilleen

Jali pääsi eilen pitkästä aikaa tosiaan radalle. Ei vitsit miten oli ihan sairaan kivaa!! Me ei tehty kuin osa suunnitellusta radasta, en nyt sitten koko rataa jaksanut alkaa piirtämään. Kuvassa esteet on ehkä vähän eri linjoissa mitä radalla, ainakin pituus oli ehkä pikkasen ennemmin kohti tuota ykkösestettä. Mutta sinne päin. Hypyt oli minikorkuudella ja yritin malttaa pitää toistot järkevinä. Ei tehtykään kuin yksi pikainen treenikierros.
Mä odotin jokseenkin keskittymiskyvytöntä pilkullista, joka viilettäis ympäri kenttää ihan onnessaan, mutta joku taas voisi laittaa koiraansa vähän enemmän luottoa. Se kyllä tiesi minne tultiin ja oli jo lähdössä niin skarppina, ettei tosikaan. Ai että miten se keskittyi ja kuunteli ja seurasi ohjausta ja oli ihan super! Jotenkin se oli ihan erityisen skarppina. Ja vitsit se menee lujaa! Kouluttajakin tuumasi, että huomaa etten oo tän koiran kans tehnyt aikoihin kun hissuttelin ja muutenkin olin vähän alussa kujalla kun pilkullinen viilettää menemään kun ei rimatkaan ollut juuri hidastamassa. Se on niin hieno ettei tosikaan ja mua harmittaa ihan törkeesti jos me ei koskaan päästä kisoihin tai ei saatais jatkaa treenailua.

Treenien jälkeen ja tänään en huomannut kropassa venytellessä eroa. Tuumasin, että voisin alkaa ottaa nyt oikeesti sitä videota meidän treeneistä niin näen jos koira hyppää huonosti tai varoo jotain jalkaansa tai ylipäänsä jos se näyttää jotenkin kummalliselta. Pystyn sitten verrata paremmin tapahtuuko menossa muutosta johonkin suuntaan. Kamera vaan on siskolla lainassa (mikä ei toki harmita senkään puolesta, että nyt ois ihan superkivat kuvauskelit). Sen lisäksi mä haluaisin päästä tekeen tän kanssa hyppytekniikkaa, mutta mä en tiedä siitä mitään muutakuin periaatteessa sen mitä olen lukenut. Koskaan en hyppytekniikkakursseille ole valitettavasti päässyt näkemään mitä se oikeasti on käytännössä eikä mulla oo mitään käsitystä mimmonen Jalin hyppytekniikka on. Mutta veikkaan ettei varmasti ois ollenkaan pahitteeks päästä treenaamaan hyppytekniikkaa.

Kenestähän se oikein puhuu?
Takaisin treeneihin. Radan pätkä oli toki kohtuu simppeli, mutta ei haitannut yhtään. Parempi vaan, että aloitetaan tämmösillä suht suoraviivaisilla ettei heti tule hirveitä kikkailuja ja käännöksiä. Alku ottamalla koiraa kakkosesteen takana vasemmalla kädellä vastaan ja linjaamalla koira jo lähtöön kohti kakkosta. Kerran viiletti tuonne kuvassa numerottomaan putkeen kun yritin alussa 4-5 väliin takaaleikkausta, mutta sekin oli ihan mun ohjauksen vika kun niin laajapiirteisesti taas huitelin. Vaihdettiin siihen väliin sitten persjättö vaikka mua kammotti (ihan turhaan), etten kerkeä. Kerran juostiin koiran kans vähän kopiks (ei onneksi kunnolla ja kummallekaan ei käynyt siis mitenkään), mutta muuten kun vaan laitoin tossua toisen eteen enkä jää turhaan odottamaan muurille koiraa niin meni tosi hyvin. Tuo kaarroskin saatiin onnistumaan yllättävän sujuvasti kun käänsin vaan tarpeeksi tiukasti kropalla ja liikuin koko ajan! Koira kyllä haki (ihmeen hyvin!) ne esteet, ihan turha niitä on mennä saattelemaan. Viimeinen toisto tuntui itsestäkin tosi sujuvalta ja etenevältä ja muistin pitää sen katseen koirassa ja Jali kääntyili tosi kivasti eikä koko treenin aikana oikeastaan ohitellutkaan esteitä itsekseen vaan kaikki ohittelut meni kyllä ihan mun piikkiin. Jotenkin mulla oli vaan tunne, että tehtiin rataa yhdessä eikä vaan niin, että keskityn itse ohjaukseen ja unohdan koiran. Meillä oli niin kivaa!

Jali on kyllä ihan paras! Se on niiiin ihana aksakaveri ettei tosikaan kun se kuuntelee ja keskittyy ihan superhyvin, mutta toisaalta siltä löytyy vauhtia ja myös uskallusta irrota ja tehdä itsenäisiäkin ratkaisuja. Se on ihana. Se on ihan paras. Yrittäkää kestää, joskus on vaan pakottava tarve vähän kehua omaa koiraansa. Mulla on ollut pienoinen agilitymasennus (jostain kumman syystä), mutta vitsit miten kivaa oli päästä tekemään oman koiran kanssa! Huippu Jali!

Vielä kerran. Mä niin tykkään mun koirasta.

24 huhtikuuta 2014

Pieni tarina

Ostat uuden, ihan kunnollisen maastopyörän ihan vain peruskuntoa nostamaan. Rasvaat ja öljyät ja huollat sitä parhaasi mukaan ja alat nostattamaan omaa pyöräilykuntoa. Huomaat, että pyöräily onkin mukavaa ja alat tosissaan treenaamaan ja kasvattamaan kuntoasi. Kuntosi kasvaa, pyöräily tuntuu kevyeltä, nautit pitkistä pyörälenkeistä. Uskaltaisiko sitä ilmottautua maastokisoihin? Laadit suunnitelman, nostat pyöräilymatkaa, säädät ajoasennon prikulleen kuntoon.  Merkkaat kalenteriin ensimmäiset kisat, joita odotat innolla. Kisapäivä koittaa. Teet normaalin lähtötarkastuksen pyörälle ja huomaat, että pyörän vaihteet eivät toimi, eikä vikaa onnistuta tarkemmin paikantamaan saatikka korjaamaan. Et saa tietenkään tähän hätään mistään uutta pyörää tilalle. Sinua harmittaa, olithan treenannut näitä kisoja varten ja odottanut innolla pääseväsi testaamaan kisakuntoasi.

Et kuitenkaan luultavasti mieti olisitko voinut huoltaa pyörääsi paremmin? Onko pyöräsi osoittanut jo aikaisemmin hajoamisen merkkejä? Et ajattele onko pyöräsi kipeä? Tunteeko se? Näyttääkö se kipuaan? Valittaako se liian pitkistä lenkeistä? Osaako pyöräsi kertoa mihin sattuu vai sattuuko?
Huoli elävästä olennosta voi olla suuri. Koira ei ole esine. Koiraan ei voi ostaa uusia osia rikkoutuneiden tilalle.

Jali pääsee tänään kokeilemaan miltä agility maistuu fyssarin luvalla. Vieläkin koirassa oli kireyksiä, joita tällä meidän lähiaikojen menolla siellä ei pitäisi olla. Haukkarit tosin oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että uskalletaan lisätä liikuntaa. Testataan siis pikku hiljaa liikuntaa ja muita aktiviteettejä lisäämällä mihin suuntaan tilanne muuttuu. Jos mennään huonompaan, voi olla paikalla tutkia tarkemmin mikä niitä kireyksiä aiheuttaa. Kestääkö se treenaamista ollenkaan?

Olen yrittänyt suhtautua tilanteeseen positiivisesti vaikka palan halusta päästä treenaamaan kunnolla. 100% teholla. Kaikki menetetyt treenit, möllitokot, agilityepikset, koiratreffit, pitkät metsälenkit ihanassa säässä koiran juostessa vapaana yms. tietysti harmittaa, mutta täytyy yrittää muistaa, että loppujen lopuksi tärkeintähän on saada koira kuntoon. Mä varmaan kuolisin huolesta, jos tuo oikeasti oireilisi kunnolla tai epäiltäisiin jotain oikeasti vakavaa. Kun sinälläänhän meidän tilanne ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen vakava. Mutta silti.

Tsemppiä kaikille, jotka ovat huolissaan koiransa terveydestä. Kunpa koira osaisi puhua.

14 huhtikuuta 2014

Pieni askel ihmiskunnalle

Sori, mä en voi mitään, mutta mun on pakko lisätä tää tänne. Nimittäin I call this a breakthrough!
Jalin päässä on vihdoin naksahtanut jotain ja sen pienet aivosolut selkeästi prosessoi tuota pitoa. Huomaako kukaan? Tuo saattaa näyttää edelleen hyvin vähäiseltä, mutta meille tuo on jo oikeasti suuri edistysaskel. Mun koira ajattelee! Mä oon ihan täpinöissäni! Ihihhhihhiii!

Hulluilla halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

13 huhtikuuta 2014

Geokoira


Kuvituksena kännykkälaatuisia kuvia geokätköilyreissuilta. Instagramista näitä kuvia on voinut jo tiiraillakin.
Kevät kolkuttelee ovella ja sehän tarkoittaa sitä, että geokätköilijät heräilevät koloistaan ja palaavat talvitauolta metsästämään kätköjä. Mistä oikein on kyse?
Geocaching eli geokätköily eli kätköily on harrastus, jossa yksinkertaisesti selitettynä etsitään erilaisiin paikkoihin piilotettuja purkkeja eli kätköjä gps:n avulla. Mitään ihmeellisiä varusteita et tarvi vaan kätköily onnistuu myös monilla älypuhelimilla. Toki gps-paikantimen eli gepsin avulla paikantaminen on vähän tarkempaa, mutta harrastuksen voi hyvin aloittaa puhelimen gps:n avulla. Minullakaan ei omaa gepsiä vielä ole vaan etsitään joko kaverin gepsillä tai käytän omaa älypuhelintani jos olen yksin liikenteessä. Geokätköilyyn voit tutustua tarkemmin sivustolta geokätköt.fi ja virallisilta sivuilta geocaching.com.  
Selusta turvattu!
Voin suositella geokätköilyä kaikille (koira)ihmisille, jotka tykkäävät liikkua luonnossa ja tutustua uusiin paikkoihin. Monet kätköt on piilotettu erilaisten luontopolkujen varrelle tai muuten vaan syrjäiselle paikalle joten useimmiten koirakin voi liikkua kätköillessä vapaana. Monet kerrat on tullut mietittyä, että enpä olisi tähänkään paikkaan koskaan törmännyt ilman kätköilyä. Monet kätköt esittelevät oikeasti näkemisen arvoisia paikkoja.
Koirahan on kätköillessä hyvä suoja jästejä vastaan. Jästeillä tarkoitetaan ulkopuolisia ihmisiä, jotka eivät kätköstä tiedä. Monella julkisella paikalla kätköä joutuu etsimään jästejä varoen sillä tarkoitus on, ettei kukaan ulkopuolinen saa tietää kätkön olemassaolosta, ettei kätkö joudu jästityksi (=jästi sotkee/varastaa/vie/hävittää/muuttaa kätkön paikkaa). Koiran kanssa puskissa hiippailu tai yhdelle paikalle jämähtäminen on huomattavasti vähemmän epäilyttävää kuin muina miehinä yrität etsiä kätköä ilman syytä seisoskella paikalla. Seuraavan kerran kun ihmettelet yhdellä paikkaa epäilyttävästi himmailevaa ihmistä, joka joko räplää kännykkäänsä tai yrittää näyttää siltä, että odottaisi jotakuta, voikin kyseessä olla geokätköilijä!
Kätköreissulla voi törmätä vaikka tämmösiin!
Monesti koiran kanssa lenkillä uusilla paikoilla tarkistan kännykästä onko lähistöllä kätköjä. Useimmiten niitä löytyy. Välillä lähdetään kaveriporukalla etsimään kätköjä, joskus suuntaan lenkin tiettyä reittiä kätköjä ajatellen ja monesti reissun päällä tulee poimittua matkan varrelta kätköjä. Parasta tässä on juurikin se luonnossa liikkuminen, uusiin paikkoihin tutustuminen ja kyllä se kätkön löytämisen ilokin on aina suuri varsinkin jos huomaa, että kätkön piilottaja on nähnyt vaivaa piilottamisessa. Vielä en Jalia ole opettanut paikantamaan ja ilmaisemaan purkkeja, vaikka mielessä onkin kyllä käynyt.

Jos kiinnostuit, luo itsellesi tunnus sivulle geocaching.com  ja etsi sivuston kautta lähistölläsi olevia kätköjä, jotka löydettyäsi voit kirjata löydetyksi sivustolla. Lähiseutusi kätköjä voit kuikuilla ilman rekisteröimistä myös esimerkiksi tämän kartan avulla. Ilman rekisteröintiä kätköjä voit selata myös virallisen geocaching sivun kautta.

Onko tämä jollekin jo tuttu harrastus?

06 huhtikuuta 2014

Ihana kamala nouto

Me ollaan Jalmarin kanssa taisteltu kapulan kanssa. Kun sitä himputin kapulan pidon kestoa olen yrittänyt saada rakennettua. Ihan alkeissa ollaan edelleen. Pitotreeneissä se joko paineistuu tai alkaa tarjota jotain muuta tai sitten alkaa mälväämään kapulaa. Kun se kapula ei vaan pysy siellä suussa paria sekuntia kauempaa. Vauhtinoudot on ihan kivoja (niitä ei nyt saikulla olla tehty), mutta eihän se siinäkään sitä kapulaa perusasentoon tuo vaan pudottaa kun pääsee lähelle. Onko sen noudon ihan pakko olla jo tokon AVO-luokassa?
Tunnarin alkeita ollaan myös tehty (yhdellä tunnarilla :D) ja tykkään, että siinä ollaan jo ihan hyvällä mallilla. Tai että ainakin on yhdistänyt sen nenän käytön siihen tunnarin etsimiseen. Vielä kun saisin hommattua lisää noita kapuloita niin pääsis testaamaan miltä se oikeasti näyttää. Nyt olen vain piilotellut tuota yhtä tunnaria sisällä ja ulkona. Samat pito/haku-ongelmathan meillä on täälläkin, mutta mulle on riittänyt vaan jonkinlainen reaktio kun tunnaripalikan löytää.

Jatketaan harjoituksia.

05 huhtikuuta 2014

Putkiansoja

Treenissä lainassa tällä kertaa ihana 9v turbomummo Manta ja rata kutakuinkin ylläolevan mukainen. Saapi kyllä kiittää kouluttajaa, että olen koiria lainaan saanut ja näin saan enemmän irti myös treeneistä vaikka ei omaa koiraa mukana olekaan.

Ja mitäs radasta jäikään mieleen?

  • Kolmoselle vastakäännös: Pidä katse vasemmalla olan yli koirassa kun käännyt ja käännä oikealle vasta kun näet, että koira kääntyy ja katsoo sinuun. Ajoissa lähetys hypylle! 10 putki oli enemmän tyrkyllä mitä kuvassa ja jos tässä olisi ollut myöhässä niin Jali ainakin olisi viilettänyt jo putkeen.
  • 4-5 sylikäännöksellä: Kämmen koiraa kohti ja rannetta kääntämällä pyöräytä koira putkeen. Koira tavallaan seuraa koko ajan kämmenpuolta. Pari askelta taakse pois päin A:sta, pari sivulle kohti putkea, ranteen pyöräytys, käsky. Ajoitusta ajoitusta.
  • 6-7 takaaleikkaus mikälie: Tälle on kuulema joku oma nimi eikä varsinaisesti olekaan takaaleikkaus. Joka tapauksessa ohjataan koiran vasemmalta puolelta ja muistetaan rintamasuunnalla kertoa minne päin jatketaan.
  • 9 putki pakkovalssina. Jalin olisin mahdollisesti lähettänyt pimeään putkeen kauempaa enkä olisi yrittänytkään pakkovalssilla, mutta toisaalta hirveä kiire olisi tullut mahdollisesti tällöin ohjaamaan kympille jos jäät putken ulkokaarelle. Putken toisessa päässä oli pakko olla valmiina vetämässä koiraa kymppi putkeen, muuten viuh vaan koira on väärässä päässä putkessa. Jalin kanssa olisi saanut olla tarkkana, ettei karkaa selän takaa putkeen.
  • Odota koiraa rauhassa ysin toisessa päässä, älä hätäile kympille! Jos oma liike loppuu niin 10 putkelle tulee helposti kielto. Jalia ei paljon tarvitsisi putkista odotella, mutta hätäillä ei silti saa!
  • 11 putkensuulta koira taas mukaan, renkaalle suora linja (ohjaus koiran oikealla puolella) ja 12 takaaleikkauksella. Anna koiralle tilaa hypätä 12 este äläkä turhaan änkeä koiran tielle. Rintamasuunnan voi kääntää vaikka olisitkin lähempänä hypyn oikeaa siivekettä eli suunta kerrotaan sillä yläkropalla, ei "työntämällä" koiraa omalla liikkeellä niin ettei koiralle tahdo jäädä tilaa hypätä. Saman tyyppinen kuin tuo 6-7 ohjaus. 
  • Käskytä jämäkämmin ja ajoissa! Mä tiieeeedän, mutta mä en pysty miettimään niin miljoonaa asiaa samaan aikaan ja mun käskyt on radalla liian, hmmmm, pyyteleviä? Ei vaan suulliset käskyt vaan ylipäätään koko mun ohjaus sais olla terävämpää. Mä joudun miettimään niin ohjauskuviota, että havahdun käskyttämään vasta kun ohjauskuvion saan tehtyä eli auttamattomasti myöhässä. Ja toisekseen mä jään helposti ihmettelemään, että oho sehän meni vaikka ohjasin miten sattuu tai vastaavaa...
Mullekin tulee nyt kahden viikon treenitauko, jonka jälkeen toivon mukaan Jali sais jo treenivapautuksen ja päästäis yhdessä radalle. Ei nyt 100% teholla heti tietenkään (superhuolelliset lämpät/jäähkät, matalat rimat, ei A:ta eikä keppejä), mutta jos jotain pientä. Toivotaan, toivotaan.
Roskasaalista, yiiiihh