Pikakiituri valloilleen

Jali pääsi eilen pitkästä aikaa tosiaan radalle. Ei vitsit miten oli ihan sairaan kivaa!! Me ei tehty kuin osa suunnitellusta radasta, en nyt sitten koko rataa jaksanut alkaa piirtämään. Kuvassa esteet on ehkä vähän eri linjoissa mitä radalla, ainakin pituus oli ehkä pikkasen ennemmin kohti tuota ykkösestettä. Mutta sinne päin. Hypyt oli minikorkuudella ja yritin malttaa pitää toistot järkevinä. Ei tehtykään kuin yksi pikainen treenikierros.

Mä odotin jokseenkin keskittymiskyvytöntä pilkullista, joka viilettäis ympäri kenttää ihan onnessaan, mutta joku taas voisi laittaa koiraansa vähän enemmän luottoa. Se kyllä tiesi minne tultiin ja oli jo lähdössä niin skarppina, ettei tosikaan. Ai että miten se keskittyi ja kuunteli ja seurasi ohjausta ja oli ihan super! Jotenkin se oli ihan erityisen skarppina. Ja vitsit se menee lujaa! Kouluttajakin tuumasi, että huomaa etten oo tän koiran kans tehnyt aikoihin kun hissuttelin ja muutenkin olin vähän alussa kujalla kun pilkullinen viilettää menemään kun ei rimatkaan ollut juuri hidastamassa. Se on niin hieno ettei tosikaan ja mua harmittaa ihan törkeesti jos me ei koskaan päästä kisoihin tai ei saatais jatkaa treenailua.

Treenien jälkeen ja tänään en huomannut kropassa venytellessä eroa. Tuumasin, että voisin alkaa ottaa nyt oikeesti sitä videota meidän treeneistä niin näen jos koira hyppää huonosti tai varoo jotain jalkaansa tai ylipäänsä jos se näyttää jotenkin kummalliselta. Pystyn sitten verrata paremmin tapahtuuko menossa muutosta johonkin suuntaan. Kamera vaan on siskolla lainassa (mikä ei toki harmita senkään puolesta, että nyt ois ihan superkivat kuvauskelit). Sen lisäksi mä haluaisin päästä tekeen tän kanssa hyppytekniikkaa, mutta mä en tiedä siitä mitään muutakuin periaatteessa sen mitä olen lukenut. Koskaan en hyppytekniikkakursseille ole valitettavasti päässyt näkemään mitä se oikeasti on käytännössä eikä mulla oo mitään käsitystä mimmonen Jalin hyppytekniikka on. Mutta veikkaan ettei varmasti ois ollenkaan pahitteeks päästä treenaamaan hyppytekniikkaa.

Kenestähän se oikein puhuu?

Takaisin treeneihin. Radan pätkä oli toki kohtuu simppeli, mutta ei haitannut yhtään. Parempi vaan, että aloitetaan tämmösillä suht suoraviivaisilla ettei heti tule hirveitä kikkailuja ja käännöksiä. Alku ottamalla koiraa kakkosesteen takana vasemmalla kädellä vastaan ja linjaamalla koira jo lähtöön kohti kakkosta. Kerran viiletti tuonne kuvassa numerottomaan putkeen kun yritin alussa 4-5 väliin takaaleikkausta, mutta sekin oli ihan mun ohjauksen vika kun niin laajapiirteisesti taas huitelin. Vaihdettiin siihen väliin sitten persjättö vaikka mua kammotti (ihan turhaan), etten kerkeä. Kerran juostiin koiran kans vähän kopiks (ei onneksi kunnolla ja kummallekaan ei käynyt siis mitenkään), mutta muuten kun vaan laitoin tossua toisen eteen enkä jää turhaan odottamaan muurille koiraa niin meni tosi hyvin. Tuo kaarroskin saatiin onnistumaan yllättävän sujuvasti kun käänsin vaan tarpeeksi tiukasti kropalla ja liikuin koko ajan! Koira kyllä haki (ihmeen hyvin!) ne esteet, ihan turha niitä on mennä saattelemaan. Viimeinen toisto tuntui itsestäkin tosi sujuvalta ja etenevältä ja muistin pitää sen katseen koirassa ja Jali kääntyili tosi kivasti eikä koko treenin aikana oikeastaan ohitellutkaan esteitä itsekseen vaan kaikki ohittelut meni kyllä ihan mun piikkiin. Jotenkin mulla oli vaan tunne, että tehtiin rataa yhdessä eikä vaan niin, että keskityn itse ohjaukseen ja unohdan koiran. Meillä oli niin kivaa!

Jali on kyllä ihan paras! Se on niiiin ihana aksakaveri ettei tosikaan kun se kuuntelee ja keskittyy ihan superhyvin, mutta toisaalta siltä löytyy vauhtia ja myös uskallusta irrota ja tehdä itsenäisiäkin ratkaisuja. Se on ihana. Se on ihan paras. Yrittäkää kestää, joskus on vaan pakottava tarve vähän kehua omaa koiraansa. Mulla on ollut pienoinen agilitymasennus (jostain kumman syystä), mutta vitsit miten kivaa oli päästä tekemään oman koiran kanssa! Huippu Jali!

Vielä kerran. Mä niin tykkään mun koirasta.