30 syyskuuta 2014

Savikon Sepon opeissa

Käytiin pyörähtämässä viime viikonloppuna tosiaan Jyväskylässä ja osallistuttiin Seppo Savikon koulutukseen.Tämä oli meidän ensimmäinen ulkopuolisen kouluttajan järjestämä koulutus ja ihan jäi positiivinen kuva treenin jälkeen. Ei mitään järisyttävää, mutta ehdottomasti hyödyllistä jäi käteen. Seppo oli varsin mukava kouluttaja, ei tullut itselle missään vaiheessa "apua, en mä osaa"-oloa tai turhautumista.

Opittiin esimerkiksi se, että minä en itse asiassa olekaan välttämättä ihan toivoton ohjaamaan vaan se on koira, joka ei vaan reagoi kuten bortsut. Olen aina tuupannut omaksi syyksi jos koira valuu vaikka itse asiassa saattaa olla syytä ihan siinä että noh, Jali ei ole mikään kaikista ketterin ja näppärin kääntymään. Toisekseen opin sen, että mun pitää tuolle opettaa kääntymistä kun se kokoaa itsensä niin huonosti hypyille (iso koira, hypyille kokoaminen ja kääntyminen vaatii koiralta enemmän, mieluummin vetää vauhdilla) ja sen takia tahtoo vetää kaikki pitkäksi eikä tule niihin tiukempiin käännöksiin. Tuntui tosin, että Jali kääntyi hitusen normaaliakin jäykemmin. Luulen, että poika on jumissa, kiitos liukkaan laminaattilattian ja siskon pennen, jonka kanssa on pakko riehua sisällä jos joku ei ole komentamassa. Ja sen, etten ole samallalailla kerennyt koiraa venytellä ja jumpata. HYI minua!

Tehtiin kahdessa pätkässä ja noilla helpommilla, punaisilla numeroilla. Eka pätkä jankattiin väliä 1-4. Tai lähinnä tuota kolmoshyppyä. Jännää oli sekin, että Seppo ei missään vaiheessa ehdottanut tai kertonut mikä ohjaus pitäisi tehdä vaan itse sai ohjauksen valita ja sitä sitten alettiin hioa. Kakkoselle linjasin (tjt sinne päin) ja kolmoselle sitten jonkinlainen valssi kai? Kakkoselta sain sen rintamasuunnalla ohjattua parit kerrat putkeen kun ennakoin liikaa 3 hypyn käännöstä, mutta muuten ihan ok. Kolmoselle piti muistaa pysäyttää oma liike(!) ja vaihtaa ohjaavaa kättä ja lähteä liikkeelle vasta kun koira oli laskeutunut hypyltä. Pysäytys toimii koiralle vahvana signaalina, että liikesuunta vaihtuu! Järkevää, mutta vaikeaa oli kun tahtoi niin helposti hätäillä. En ollut ihan täysin tyytyväinen, koira valui mielestäni (Jaliksikin) liikaa vaikka oli siellä ihan onnistuneitakin. Jälkeenpäin mietin, että Jalille olisi voinut olla toimiva se mitä jotkut tähän kohtaan teki eli että koira kiertääkin putkelle tuon kauimmaisen siivekkeen kautta eikä tarvitse siis kääntyä niin tiukasti. Mutta ei me semmosia osata eikä mulla ole mitään kuvaa mikä ohjaus se on :D  Vedettiin myös yksi setti loppuun esteet 1-9 ja tarkoitus oli jatkaa pidemmällekin, mutta unohdin miten rata jatkuu.

Kuva liittyy aiheeseen ehkä ei mitenkään,
mut haittaaksse
Tauon jälkeen jatkettiin ja keskityttiin pätkään 9-12. Tuo 11-12 väli oli hankala ja siihen pohdittiin Sepon kanssa vaihtoehtoja. Kun Jali ei tosiaan koonnut itseään hypylle ja tuo 11-12 väli oli aivan liian tiukka Jalille. Koira ei vain pystynyt kääntymään niin tiukasti ja hyppäsi siis selän takaa 12 hypyn väärin päin. Taisin pari kertaa saada koiran menemään hypyn oikein päin, mutta hankalaa oli. Tätä aletaan treenaamaan eli hypyille kokoamista ja ettei aina tarvitse roiskia hyppyjä vauhdilla yli. Sinäänsä ei ihme, ettei koira sitä osaa kun ollaan tehty lähinnä "rallattele suoraviivaisesti eteenpäin" tyyppisiä ratoja, ilman moisia kikkailuja ja käännöksiä ja koira on saanut palkan siitä kun etenee. Näitä käännöksiä pystyn onneksi treenata jotenkuten myös omalla "kentällä" eli kahdella hyppyesteellä. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. En sinäänsä ota stressiä, ykkösen radoista tullaan selviämään kyllä, ei Jali mikään (kakkos)/kolmosluokan koira tule koskaan olemaan eikä tarvitsekaan.

Sen verran näin muuten, että A:n kontaktit oli sairaan hienot! Vaikka niitä ollaan treenattu viimeksi öhm, ties kuinka kauan sitten?! Ei mielestäni jysäyttänyt ylösmenoakaan ihan järkyttävästi ja otti joka kerta kivasti kontaktit. Kerran valui hiukan kontaktilta yli, mutta ihan vaan siksi, että tuli niin vauhdilla. Ja yritti kyllä pysäyttää, muttei vaan pystynyt. Hieno mies! Minä olin unohtanut totaalisesti mikä on vapautuskäsky kontakteilta, mutta luulen vähän, että se on ihan sama mitä minä sanon niin Jali jatkaa sieltä kyllä liikettä :D Enkä välttämättä näe tästä haittaakaan kun enhän minä siellä radalla koiralle kontaktilla turhia huutele kuin että nyt lähdetään? Jos joku perustelee minulle miksi on ehdottoman tärkeää, että koira lähtee kontaktilta vain vapautussanalla eikä kun huutelen "mitä sattuu" niin ryhdistäydyn asiassa :)

22 syyskuuta 2014

Aika jännii uutisii!

Hei kuule, et ikinä arvaa? Meistä tuli "kiltalaisia"! Ai mitä? No sitä, että me päästään treenaan talvikaudella sittenkin agilityä! Keski-Pohjanmaan Koirakilta ry:n riveissä. Kui siistiä!
Emäntää pikkasen ärsyttää, että se tarkottaa kahden tunnin eestakasta ajomatkaa, mutta ei se mua haittaa. Mähän saan vaan istua kyydissä ja hei, autolla pääsee taatusti aina kivaan paikkaan! Ihan taatusti Kiltareenakin on kiva paikka, täytyy olla. Pakostakin kun siellä pääsee aksaamaan!

Kattoo mimmoi meiän ryhmä on, emännällä ku ei oo viel mitää hajua mimmoseen ryhmään meiät on tyrkätty. Tositoimiinki päästään vasta lokakuun puolella, mut väliäkös sillä. Johan tässä ollaan pietty taukoo iha tarpeeks.

Kassotaan vieläkö emäntä muistaa mitkä on kontaktit tai kui sinne kepeille ohjataan. Ettei ihan tarsse uuressa ryhmässä hävetä. Se kun on välillä vähän huonohermoonen.

Jottei iha asia muutenka unoohtuus nii me ollaa lähössä ens viikonloppuun käymää Jyväskyläs. Iha muissa merkeis alunperi, mutku sattu samalle viikonlopul aksakouluutus nii käyää samal sit siellä. Joku Seppo Savikko siel on kouluttamas ja ku mainostettiii ihan ohjaajan liikkumisen olevan yks erikoisalueist nii aattelin et tuo emäntä vois siitä jotai hyötyyki. Ei tiiä osaaks se mitää, mut käyää kattomas.

Niihän sit sanotaan, että harjoitus tekee mestarin. Ehkä toi yks sit joskus oppii.

18 syyskuuta 2014

Vuosia ja harmaita hiuksia

Pilkullinen täytti 16. päivä jo hurjat 3 vuotta, eikä emäntä muistanut asiaa ollenkaan! Onnea siis Jalille ja muille Marnellin pennuille vuosimallia 2011!
Hox! Huomatkaa valkoinen pilkku korvassa ;)
Voisi luulla, että elämä 3-vuotiaan kanssa olisi jo jotenkin tasaista ja varmaa, mutta ei. Ehkä se ei ole dalmatialaisen kanssa koskaan? Viimeksi tänään eräs aiheutti harmaita hiuksia katoamalla lenkillä jonkun hajun/eläimen perään ennenkuin ehdin edes tajuta mitä tapahtui. Voi olla, ettei poika ollut reissullaan kuin kymmenisen minuuttia, mutta niin vaan tuntui aika pitkältä kun koiraa ei näy eikä kuulu. Kyllä taas tajusi, miten tärkeä tuo elukka onkaan kun kaikki pahimmat skenaariot tuli käytyä läpi.

Taisi lopulta olla koira yhtä hukassa kuin emäntänsäkin, oli nimittäin niin nöyrää poikaa kun löysi takaisin. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Katsotaan sitä aikuistumista sitten vaikka taas kolmen vuoden päästä uudestaan.

07 syyskuuta 2014

Hyvän mielen hylky!

Jyväskylä 6.9.14, hyppyrata, tuomarina Marjo Heino. Ja maailman paras Jali!

Tiina ihanana yllätyksenä kuvasi meidän radan, suurkiitokset!

Radasta ei muuta kuin että pakkoko mun oli mennä sörkkimään ennen keppejä? Katselin vuoroa odotellessa kun monet mokaili kepeillä ja päätin varmuuden vuoksi hidastaa koiraa ennen keppejä. Ei olisi kannattanut ja sieltähän se hylky tuli. Ja mitään muutahan me ei olla treenattu kuin keppien hakua vauhdista, joten miksi ihmeessä en luottanut koiraan? Idiootti :D

Kepit oli hienot, kun annoin Jalin tehdä sen minkä se osaa. Empi loppukepeillä (videolta katsottuna taisi ennemminkin rytmi meinata mennä sekaisin?) ja meinasi jättää viimeisen välin pujottelematta. Mutta ilmeisesti aivot alkoi surraamaan/kokosi itsensä ja pujotteli myös sen viimeisen, mistä hämmennyin suuresti ja koira sai spontaanit kehut ja oma ohjaus hetkeksi ehkä hajosi :D

Loppurata oli kiva ja mulla oli koko radan hyvä fiilis! Joo, valuihan se vähän, mutta hifistelyä hifistelyä. Luotin koiraan ja annoin sen hakea esteet itse. Keppien jälkeen päätin että nyt ei liikaa varmistella vaan mennään! Muurin takaaleikkaus oli jopa ihan pätevä! Sen aikaisemman takaaleikkauksen ajoitus ja rintamasuunta oli pielessä, ei ihmekään että valui.

Oon ihan supertyytyväinen! Mua meinas alkaa naurattamaan kun Jali lähdössä haukahti, toinen oli niin innoissaan kun pääsi radalle <3 On se hieno!

03 syyskuuta 2014

Hei hei, mitä kuuluu?


  • Uusi työ vie aika tehokkaasti mehut, mutta ollaan me aina silloin tällöin lenkin ohessa jotain yritetty tehdäkin. Kameraakin olen laiskasti kuljettanut mukana, mutta lisäsin nyt postaukseen joitain kuvia kesältä ja nyt syksyltä.
  • Jäävistä seisominen on jotenkin mystisesti unohtunut. Olisikohan jotain tekemistä sillä, ettei taitoa ole kenties ylläpidetty? No worries, kyllä se sen pienellä muistuttelulla tulee oppimaan uudestaan.
  • Seuruun käännökset tuntuu paremmilta kuin koskaan. Se käyttää takapäätään! En tiedä näyttääkö niin  hyvältä kuin tuntuu, pitäisi melkeen koittaa kuvata.
  • Agilityn suhteen ollaan treenattu ehkä kerta viikkoon meidän omalla "treenikentällä", joka koostuu kuudesta kepistä ja kahdesta itse tehdystä hypystä. 
  • Keppien onnistumisprosentti oli tänään 100% vaikka tehtiin vaikeitakin juttuja. Takaaleikkaukset ja sivuttaissuunnassa etäisyyden ottaminen ei tuota mitään ongelmaa ja viimeisen välin pujottelematta jättäminenkin on jäänyt. Kepit on itsenäiset ja hakee hyvin keppien aloituksen. Tykkään!
  • Liikaa toistoja en ole halunnut tehdä lyhyille kepeille, ettei opi keppien olevan aina näin lyhyet. Toivottavasti pitkät kepit sujuu yhtä mainiosti.
  • Ensi lauantaina hyppäri Jyväskylässä! Vain hyppäri kun en halua tällä olemattomalla treenauksella mennä pilaamaan meidän keinua tai koittamaan onnea. Kerran ollaan käyty tekemässä vieraalla keinulla nurmikentällä treeniä ja se oli superpätevä! Ei me tarvittais kuin treeniä niin päästäisiin agiradoillekin.
  • Mennään kisat rennolla fiiliksellä ilman paineita. Tuomarina Marjo Heino ja mitä nyt ratoja googlettelin niin ei mitenkään suoraviivaisimpia ykkösen ratoja näytä olevan. Saa nähdä miten käy. Treeniä ei juurikaan ole alla, mutta luottoa koiraan ja itseeni! Kyllä me osataan tai ainakin tehdään parhaamme, katsotaan mihin se riittää :)