Meillä oli eilen tosiaan aksatreenit. (En tiiä jaksaako kukaan lukee näitä postauksia joka treeneistä, mut musta tuntuu että mä saan ite paremmin analysoitua ja mietittyä treenit läpi ku kirjotan näitä)
Jalsun kans alotettiin A-esteellä, koska tähän mennessä A:lle kontaktille jäämisessä ei oo ollu mitään ongelmaa. Mä väittäisin, että se sen osaa (kun omatoimitreeneissä se sinne jää vaikka ite juoksentelen eteenpäin ja muutenkin häiriköin), mutta en mä tiiä paineistinko mä sit ite sitä jotenki, että nyt tökki. Tai sit se ei osaa. Ömmömmömmöm. Joka tapauksessa töktötöktök. Musta tuntuu että mun pitää olla ihan supertarkka omien äänensävyjen kans ja olla oikeesti ihan superselkeä mitä mä pyydän. Multa ehkä puuttuu tilannetajua enkä aina osaa lukea tuota koiraa. Aina jälkeenpäin sit alkaa miettiä, mitä ois voinu ja pitäny tehä toisin, jälkiviisautta jälkiviisautta... Mut ei se kontakti ehkä niin varma kuitenkaan oo eli ei mun ehkä pitäis siltä sitä vaatia samallalailla ku vaikka istumista. Ei piä mennä pilaan hyvässä mallissa olevaa kontaktia!
Sitte kun se jäi sinne lähtöön (tai otettiin lentävällä lähdöllä) ja päästiin radalle nii Jali teki aikasta kivasti! Suurimmat virheet tein taas minä kun oon koiran linjalla eessä tai muuten vain rintamasuunnat minne sattuu. Ja putket oli pusseja ja puomeja ja mitä kaikkee mä huutelin, mut onneks ne koirat ei taida noita käskysanoja niin kuunnella vaan seuraa sitä ohjausta :D Mun pitäis muistaa muuten palkata se aina kun ite teen virheen ja tekemisessä tulee tauko!
|
| Muistinvirkistykseks, ettei tartte takas ylös plärätä |
Ideanahan tossa oli siis tehdä aina putken jälkeen persjättö (paitsi vikalla putkella) ja aidoilla vaihtaa puolta aina valssilla ja alkohan se siitä ihan mullaki lopulta sujua. Kaarrokset se nyt veti hyppyjen jälkeen vähän enemmän tai vähemmän pitkiks, mut khyl se siitä. Ainaki sain sen aina sieltä mukaan vaikka pari kertaa piti käyä tsekkaan esteiden takana seisoskelemassa ollu Anna (oisko aatellu hakee palkkaa sieltä?). Ja ai vitsit miten sai kyllä juosta kun vedettiin nopeella temmolla rataa/osaa radasta uusiks, että pilkku ei kerkeile haahuileen. Mä olin ihan hengästyny aina meiän vuoron jälkeen!
Meillä oli pienet vapputsempalot eli kisailtiin tolla radalla oikeen ajan kans ja me taiettiin olla toisiks parhaalla ajalla maalissa! Ekalla kierroksella siis harjoteltiin ja toisella kierroksella otettiin aikaa. Ja joko mä sanoin, että suoritettiin ne esteet alusta loppuun? Ja siis ihan oikeessa järjestyksessä? Siis ihan jokainen este? Ja siis että koiraki oli koko ajan menossa mukana? Ja etten mä kompastunu jalkoihini? Ja että sain (mielestäni ainakin) tehtyä kaikki ohjauskuviotki? Ja siellä oli vikana esteenä pussi, johon se meni alun "en mene pussiin" kerran jälkeen radan päätteeks ongelmitta? Ja se että koko pussi oli ekaa kertaa mitenkään ees radan osana? Ja että se irtos tosi kivasti putkiin?
Ja kerroinko mä, että se on loppujen lopuks ihan hieno pilkku? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!