Tina-Marina Backmanin jälkipäivältä ei jäänyt mitään maata mullistavaa mieleen. Pelto oli melko korkealla heinällä, mikä oli hyvä, sillä juuri siihen halusin apua. Tehtiin suora jälki, jossa noin 5 loikkaa sivulle, vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Ajatuksena saada koira pysymään hereillä ja tarkkana. Ilma oli hyvin lämmin. Waldo pysyi hyvin kartalla katkokohdissakin, mutta tapansa mukaan jäljesti osin korkealla nenällä namittomilla pätkillä. Tähän huomio, että kun namiton pätkä alkaa, koira kiristää vauhtia ja minä alan "juosta" sen perässä. Eli ei anneta koiran rynniä, koira määrää suunnan, ohjaaja vauhdin. Jos nostaa pään ylös, pysähdytään ja jatketaan vasta kun pää alhaalla. Niin ja tallomisesta, mieluummin vähän laahaa jalkoja kuin talloo korkeaan heinään sellaisen "heinämuurin" koiralle ylitettäväksi. Ilmat on ollut niin hirveitä, että ei ole hirveästi ollut motivaatiota lähteä pelloille tallomaan, jokunen ollaan tehty iltasella ja jo tuolla tallomisella on ollut kyllä suuri vaikutus.
Tehtiin pieni roadtrip ja lähdettiin katsomaan
Hämeenkyröön PK SM-kisoja. Siellähän taas oli dalluedustusta niin hauska lähteä kannustamaan. Plus en ole koskaan käynyt PK-kisoissa, enkä nähnyt mitä se PK-tottis oikeasti on. Noh, voin sanoa että monen tasoista suoritusta tuntui olevan vielä SM- tasollakin ja ei se kyllä ole yhtään sen kummoisempaa kuin mikään muukaan koiraharrastuslaji (ja nyt saan varmaan kaikkien pk-harrastajien vihat niskaan... :D). Tuli kyllä sellanen olo suorituksia kattellessa, että kyllä mäkin nyt tohon pystyn... En välttämättä vielä näillä koirilla (tosin oon aika varma että Jalista ois saanu pätevän pk-koiran, jos noita laukauksiin reagoimisia ei oteta huomioon!), mutta joskus. Wallulla saattaa jäädä pk-tottis väliin kyynärän takia, mutta siitä lisää ehkä myöhemmin. Päivä oli kuuma, enkä viitsinyt koiria pitää autossa kun ei autoa saanut varjoon vaikka ikävä se oli kyllä asvaltillakin koirien odotella. En tajunnut ollenkaan, että tokihan pk-kisoissa ammutaankin, joten junnu sai kuulla ensimmäiset laukauksensa. Harmi kun Jali on vähän arka laukauksien suhteen niin näytti vähän huonoa mallia Waldolle eikä näin junnulle jäänyt ehkä ihan kaikista positiivisin kuva...
Hämeenkyröstä ajeltiin
Seitsemisen kansallispuistoon, jossa vietettiin kaksi yötä. Auton jätin Koveron parkkipaikalle ja siitä kohti Haukilampea, jonne pystytin teltan. Kävin uimassa ja loppuilta sujuikin sitten teltassa kun yhtäkkiä hirveä ukkoskuuro yllätti. Pilkulliset olivat kuin kokeneitakin telttailijoita, Wallukin oli ensikertalaisena oikein siivosti ja käpertyi telttaan heti nukkumaan. Koska lämpötila oli seuraavana päivänä edelleen lähempänä +30 astetta, päädyttiin seuraavana päivänä kiertämään
6,3km pitkä Torpparintaival. Ei mitenkään erityistä maastoa, eikä jäänyt mitenkään erityisesti mieleen mitään. Koveron pihapiiri oli tietty kiva, mutta muuten. Haukilammella oli porukkaa molempina päivinä useampi sakki ja erityisesti lapsiperheitä, joista toki lähti ääntä. Ei siis mikään erityisen kiva "nauti luonnon hiljaisuudesta" kokemus :D Haukilammella oli kyllä kiva pulikoida, virkisti! Ihan kökkö kesä kun +30C ja mitään ei jaksa tehdä ja tuon 6km jälkeenkin hiki vaan valui. Pojat oli kyllä hienosti, ei oo yhtään sen kummosempaa reissata kahden kanssa vs. yhden.
Seuraavana päivänä matka jatkui kohti
Poria ja Yyterin koirarantaa. Yövyttiin Yyterissä leirintäalueella teltassa, sillä mökkejä ei ollut vapaana ja suihkun mahdollisuus houkutteli. Leirintäalueella oli porukkaa ja melko levotonta, mutta koirat olivat oikein malliikkaasti teltassa, jopa sen ajan kun itse kävin suihkussa. On ne hienoja! Illemmalla näin teltasta kun ohi käveli porukkaa dalmatialaisen kanssa ja kiiruhdin perään, näitä niin harvoin näkee. Hetken juttelun jälkeen selvisi, että kyseessä oli Waldon sisko Muru, joka oli tullut perheensä kanssa lomareissulle ja Wallu pääsi tervehtimään siskoaan. Pieni maailma ja mikä sattuma! Seuraavana päivänä treffattiin myös toista pilkullista 1,5v Ramboa koirarannalla ja pojat tulivat ihan kivasti juttuun. Yllättäin Jali oli se joka yritti vähän isotella, hämmentyi varmaan kun törmäsi kokoiseensa ;) Superhieno paikka tuo Yyterin koiraranta! Olin jotenkin etukäteen ajatellut sen sellaiseksi koirapuistomaiseksi "kaikki koirat irti" paikaksi, mutta siellä oli oikein hyvä fiilis ja suurin osa oli ihan siivosti kiinni ja tuolla mahtui suht hyvin ottamaan sen oman tilan. Porista jatkettiin illansuussa kohti kotia.
Tänään Waldo pääsi ensimmäistä kertaa
näyttelykehään Isokyrössä, jossa tuomarina
Pirjo Aaltonen. Tuloksena
JUN EH ja suht Waltsun kuulonen arvostelu:
"Hieman ilmavassa vaiheessa esiintyvä nuori uros, rintakehä saisi olla pidempi. Riittävä sukupuolileima, kaunis ilme, tyypillinen pää, hyvin pilkuttuneet korvat. Hyvä vahva kaula, tiivis ylälinja, saisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Tasaisesti pilkuttunut mutta vaaleat pilkut. Sivuliikkeessä taka-askel jää turhan lyhyeksi."
Waldo oli loukannut alkuviikosta etutassuaan ja ontunut siinä olleen haavan takia ja arvoin että lähdetäänkö ollenkaan näyttelyyn jos ontuu sielläkin. Ei se tainnut nyt ontua tai keventää, mutta kuuma ilma vei vähän virtaa ja mullakin oli huonot motivaattorit mukana. Tarkoitus oli käydä kaupan kautta, mutta nehän aukesivatkin sunnuntaina vasta 11 enkä sitten ennättänytkään. Noh, ihan ok se käyttäytyi, vähän aristeli tuomaritätiä kun tuli suoraa käplimään (vähän yllätyin itsekin), mutta antoi katsoa hampaat hienosti. Juoksussa vilkuili vähän takanaolijaa eikä oikeen tahtonut keskittyä ja yksilökehässäkin oli vähän perässä vedettävää mallia. Malttoi kuitenkin seisoa hienosti paikoillaan sen mitä piti, asennosta en tiedä :D Luulen, etttä se saattaa olla vähän jumissakin, tuon Seitsemisen reissun jälkeen se ensimmäistä kertaa alkoi hihnalenkeillä peitsata, enkä pystynyt saada hieronta-aikaa tähän hätään.
Mä näin teidät Hämeenkyrössä useampaankin otteeseen! Toki kisakeli paikanpäällä oli erittäin paahtava, mikä taatusti vaikutti ainakin osan suorituksiin heikentävästi, mutta ei se taso päätä huimannut. Parilta koirakolta tuli suorastaan melkoisia rimanalituksia ja mä tunsin välillä olevani kyläkokeessa enkä SM-karkeloissa. Itseasiassa siistimpää ja vietikkäämpääkin tottista katselin Tampereella just vähän aikaa sitten ihan tavan pikkukisoissa... Mutta tommosta taapertamistahan se pk-tottiskin on 95 prosentilla harrastajista ainakin täällä kotimaassa. Ei niin mitään wau-fiilistä kenenkään tekemisessä, mun mielestä.
VastaaPoistaOisit tullu moikkaan 😄
PoistaJa joo, keli varmastikin vaikutti, mutta odotin nimenomaan näkeväni kaiken kaikkiaan vietikkäämpää tekemistä. Ja sitte on hassua että pk-tyypit huutelee miten toko tai muut lajit on sellasta vietitöntä pipertämistä jos se totuus on oikeesti toi 😅 Jalikin tekee vietikkäämpää seuraamista ko muutamat mitä näin...
Mä tykkäsin kyllä jälkivoittajan tottiksesta. Se oli ainoita jotka jäi mieleen sillee wau. Ja oli siellä muutamia muitakin, mutta jäi kyl jotenki sellai vaisu fiilis. Pitäis koittaa mennä johonki kyläkokeisiinki kattomaan joskus!
Mähän oon aatellu aina että pk-puoli nimenomaan on sellasta "hienoa ja vietikästä" mut oon kyl aika hyvin ne mielikuvat karistanu, silleki puolelle mahtuu tosiaan kaikenlaista suorittamista 😄
Kaikkivoipaiset pk-harrastajat on, kuin joku myytti. Ei sellaisia ole. :D Ylipäätään ne ohjaajat on musta harvassa, jotka saa koirastaan tehtyä jotain oikeasti enemmän, kuin me tavalliset pirkkopetterit. Lajista riippumatta. Suurin osa harrastajista joka lajissa lienee kuitenkin näitä tavallisia riviharrastajia, vaikka kuinka osa tykkääkin ajatella olevansa jotain muuta. ;) Huipulle ei pääse noin vain ja oikeasti näyttävään oppikirjasuoritukseen kykenee yllättävän harva koirakko, oli kyse mistä lajista tahansa. Enkä nyt edes puhu menolipusta SM-kisoihin "huippuna", koska se suorittamisen taso, no... Näit itsekin. :D Kenelle tahansa on portit auki, kunhan jaksaa tarpeeksi treenata ja käydä raapimassa kasaan tarvittavat tulokset. Ei tarvitse olla ihmemies- tai nainen, tai omistaa ihmeellistä koiraakaan.
VastaaPoistaVoittajan suoritus kokonaisuudessaan oli eittämättä päivän paras. Bortsuissa yleisesti ottaen vaan häiritsee, miten voimattomalta niiden tottis näyttää (vaikkei oikeasti olisikaan, mutta näyttää siltä), ovat myös kovin pikkusieviä ja tokomaisia. Vaan sillehän ei oikein mitään voi, siksi kuitenkin tykkään sakuista ja maleista enemmän - kun ne oikeasti tekee, niin se tekeminen myös näyttää joltain. Bortsuista en saa oikein mitään irti.
Mä täällä vaan nyökyttelen, samaa mieltä ekasta kappaleesta. Mut kyllä mä arvostan niitä jotka sen työn tekee, että ne tulokset raapii kasaan. Mäkin kun harrastan tämmösen "ei niin uskottavan" pk-koiran kanssa niin nostan kyllä hattua kaikille jotka ne tarvittavat tulokset on saaneet. Tarpeeksi kun töitä tekee niin tosiaan ihan mahdollista "koiralla kuin koiralla".
PoistaMulla pisti vähän negatiivisessaki mielessä sakut silmään, mut ehkä senki takia kun mun mielikuvat sakuista oli jotain ihan muuta. Piti oikein kattoa tuo Fisun kisavideo uudestaan ja muutama muu pk-tottis video ja luulen ymmärtäväni mitä tarkotat tolla pikkusievällä ja tokomaisella. Mä luulen että malien työskentely on lähempänä sitä omaa ihannetta, mulle ei jotenki yhtäkkiä tuu sellasta wau sakemannia mieleen 🤔 Tosin se saattaa johtua ihan vaan ulkonäkömieltymyksistäkin, mun silmään sakut on aina jotenki "raskaita" ja niiden tekeminen näyttää jotenki vaivalloisemmalta. Tottis on mun silmään parhaan näköstä kun se näyttää vaivattomalta (koira ei paina ja poikita) ja siltä että koira "liitää". Nuori 7kk koira, mut mun mielestä tän seuraaminen on jotenki tosi harmonisen näköstä, näin niinku esimerkkinä: https://www.instagram.com/p/BmB5dLEhk3g/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=1bzr02pazad2w
Mä siis puhuin sakuista ja maleista yleisesti, en ollut mitenkään erityisen täpinöissäni niidenkään suorituksista tuolla Hämeenkyrössä... Sakujen ainakaan. Yksi hieno siellä oli, jolta löytyi vauhtia ja joka teki kauniit noudotkin. Nimeä en enää muista, koitin tulospalveluakin vielä silmäillä mutta en onnistunut löytämään ko. koiraa. Noin yleisesti ottaen on kyllä harvassa ollut ne sakemannitkin, jotka miellyttää. Niiden puikoissa mä olen myös useimmiten nähnyt vanhan liiton ukkoja tai akkoja ja koiran tekemisestä sen kyllä huomaa, ettei olla pilkkua viilattu ihan nykyaikaisilla koulutusmenetelmillä, vaan menty ja tehty vaan vähän sinne päin. Esmes vinoesteellä koirat menee ja tulee ryskäten ihan miten sattuu tai kiertää koko paskan, kun ei olla nähty aikaa ja vaivaa oikeanlaisen tekniikan opettamiseen. Toisekseen sakuja katsellessa mietin väkisinkin niiden terveyttä. Yhtä ipokoetta olin katsomassa aiemmin tänä vuonna ja yhdestä sakemannista tuumasin, että ton täytyy olla kipeä. Myöhemmin KoiraNetistä kävin lunttaamassa ja olihan siellä paskaa kyynärtä ja vaikka mitä... Ihmekös tuo, kun ei oikein hypyt maistuneet ja meno muutenkin hiukan vaivalloista...
PoistaKaikista roduista maleissa kyllä tuppaa yhdistymään kaikki; ketteryys, nopeus ja voima. Jaksavat myös pääsääntöisesti työskennellä pitkäjänteisemmin, kuin monet muut rodut. Lähes kaikkien muiden rotujen edustajilla palkattomuus näkyy melkein väkisin jollain tavalla jossain vaiheessa tottiskaaviota, erityisesti jos puhutaan näistä oikeasti matalavireisemmistä koirista... Se tekeminen valuu niin helposti sinne sunnuntaikävelyn puolelle. Mutta that being said, tylsää sekin olisi, jos kentillä nähtäisiin vaan maleja. Todellisuudessa pk-lajeja harrastetaan kuitenkin monella muullakin rodulla. Eikä kaikki edes halua malia. Minäkin arvostan harrastajia, jotka tekee töitä saadakseen pk-lajienkin rotukirjoa laajemmaksi ja harrastaa rakkaudesta rotuun-mentaliteetilla. :)
Joo, ymmärsin että puhuit sakuista ja maleista yleisesti, kunhan aloin asiaa enemmän pohtia.
PoistaMut kyl se jollain tasolla "lohduttaa" ettei ne perinteisemmätkään pk-rodut kaikki sen kummosempia oo. Pakko ehkä jossai vaiheessa kokeilla tollasta truuu pk-koiraa, mut pysytään nyt jonku aikaa näissä maanantaiversioissa 😁