EVVK eli Jali murkkuikäisenä teinipoikana

Näin opettajaksi opiskelevana mulla on meiän koirakoulukertoina pyöriny mielessä ajatusleikki minkälainen Jali olisi yläasteikäisenä teinipoikana:

Jali olisi punatukkainen pisamanaamainen, lyhyehkö, vantterahko poika. Vähän hömelö ja toisten vietävissä, mutta kuitenkin kaikkien kaveri. On vielä vähän epävarma itsestään ja hakee luokan huomiota hölmöilyllään. Näyttelee luokan edessä kovempaa ("ei vois vähempää kiinnostaa") ja tyhmempää ("ai mikä Pythagoraan lause, koskaan kuullukaan?") kuin onkaan. Syttyy hitaasti ja kyseenalaistaa helposti asioita: "mihin mä tätä tarvin?", "onko mun pakko tehä jos mä osaan jo?". Kotona on kuitenkin mammanpoika ja (yleensä) tiskaa tiskit ja siivoaa huoneensa käskystä.
Ei erityisen hyvä missään, vaikka opettaja näkeekin potentiaalia- kunhan löytäisi oikean keinon motivoida. Innostuessaan tekee töitä täysillä, mutta kiinnostus lopahtaa hyvin nopeaan. Vaatii myös usein muistuttelua mitä pitikään tehdä, muuten alkaa helposti puuhailla omiaan tai unohtuu omiin maailmoihinsa. Ei voi ymmärtää opettajan puhutteluja ja huomautuksia kun tekee mielestään juuri sitä mitä pitääkin.




Inhoaa pänttäämistä ja ulkoaopettelua. Tekee kotitehtävät vain välttävästi, yrittäen päästä mahdollisimman helpolla. Tekee kokeessa useita huolimattomuusvirheitä ja keskittyy ennemminkin piirtelemään koepaperiin. Yllättää kuitenkin opettajan välillä  hyvillä arvosanoilla. Lempiaineita liikunta tai puukäsityöt.