Kurikassa järjestettiin Mujusen luento koiran rakenteesta ja sinne suuntasi tie. Olen itse ihan noviisi tarkastelemaan koirien rakennetta ja minulle ei sano juurikaan mitään kun puhutaan "hyvistä etukulmauksista" tai "lyhyestä olkavarresta". Toivoin siis luennolta ihan perusjuttuja, että tiedän mitä termistö tarkoittaa ja mitä asioita koiran rakenteesta kuuluu ottaa huomioon. Enkä joutunut pettymään.
Riittävät kulmaukset? Rodunomainen rakenne?
Ja heti alkuun, kaikki tämä teksti on mennyt suodattimen nimeltä "Hennan aivot" läpi. Mukana on siis kivana sekamelskana omia ajatuksia ja Salmen mietteitä niin kuin ne minulle aukesi ja jäi mieleen.
Mujunen on opiskellut itsekin matemaattisia aineita ja samaistuin Mujusen luonnontieteelliseen näkökulmaan. Kun alettiin puhua Gaussin käyristä ja asteiden mittaamisista, tämä toinen luonnontieteilijä kihisi innosta. Mujunenkin puhui kuinka näyttelyarvosteluissa esimerkiksi käytetään liikaa termiä "hyvä", joka sinäänsä ei kerro rakenteesta mitään. Vrt. esim "hyvät etukulmaukset" vastaan "oikeat mittasuhteet". Pidin hirveästi matemaattisemmasta näkökulmasta eli piirrettiin suoria, mitattiin pituuksia, määritettiin kulmia ja tehtiin näiden perusteella päätelmiä rakenteesta. Ei mitään "mun mielestä", "musta näyttää", "on kai sillä" vaan puhtaasti matematiikkaan pohjautuvaa analyysiä. Sopii minulle! Matematiikka ei valehtele kunhan sitä käyttää oikein, matematiikassa ei ole kyse mielipiteistä ja näkemyseroista.
Tasapainoinen askellus?
Mujunen puhui paljon kasvattajan vastuusta. Kasvattaja on se joka liikuttaa rodun Gaussin käyrää haluamaansa suuntaan. Tietyn asian painottaminen on ok, kunhan sen tekee tietoisesti ja miettii "miksi". Kasvattajan olisi hyvä pohtia oman rotunsa ihannekoiran siluetin, minkälaiset kulmaukset koiralla on (miksi?), minkä mittainen selkä (miksi?), minkälainen kuonon pituus (miksi?)... Miksei kulmaukset ole suuremmat, miksei selkä ole lyhyempi jne. Asioita pitäisi miettiä ns. "peruskoiran" kautta ja verrata omaa rotuaan siihen. Pitäisi osata miettiä "outside the box" ja nähdä ne oman rodun virheet ja ongelmat. Ongelmat helposti peittyvät kun se on rodun keskellä "normaalia". Käytiin aika paljonkin itseasiassa terveysjuttuja, kuuli että asia oli Salmelle tärkeä ja monet kerrat käski verrata itseesi "miltä tuntuu polvikipu, astma? Kuvittele koiralle". Dallutkin oli itse asiassa edustettuna esimerkkinä uraattikivineen.
Aloin miettiä minkälainen on omaa ihanne dalmatiankoira. Tästä täytyy kirjoittaa ehkä erikseen postaus jossain vaiheessa, ettei tämä venähdä turhan pitkäksi. Ja ehkä sen jälkeen kun osaan puhua paremmin oikeilla termeillä.
Kulkeutuuko voima oikein? Onko liike tehokasta? Käyttääkö koira koko jousivoiman hyödyksi?
Käytiin läpi eri koiratyyppien (ravaaja (esim sakemanni), laukkaaja (esim vinttarit), voimatyyppi (esim staffit) ja pitkäselkäiset/matalarakenteiset (esim mäykyt)) rakennetta liikkeessä. Liike lähtee takapäästä ja selkä kuljettaa liikkeen eteen. Etuosan tehtävä vaimentaa ja ottaa isku vastaan. Ensimmäisenä iskua pitäisi vaimentaa ranteet. Ei pidä säikähtää hyppykuvia, joissa koiran ranteet on taittuneet maata vasten, tällöin ranteet toimii niinkuin pitää. Liian suorat ranteet ja etukulmaukset eivät vaimenna iskua! Jos ranne ei jousta tarpeeksi, jousto etenee ylöspäin kyynärniveleen ja lopulta olkaniveleen. Mikäli koira joutuu ottamaan suurimman osan iskusta vastaan olkanivelellä, ollaan jo ongelmissa. Etuosan kulmaukset ovat siis tärkeät ja varsinkin näiden tulkitsemisessa minulla on harjoiteltavaa. Luennolla oli esimerkkinä esimerkiksi kuva beaglestä, jonka etukulmaukset eivät kuulema olleet hyvät, enkä nähnyt syytä ennen kuin se yhdessä katsottiin läpi.
Toimiiko iskunvaimennus?
Luennolle sai tilata Mujusen kirjaa "Koiran rakenne: laaja oppimäärä" jo etukäteen ja pohdinkin, että pistäisinkö tilausta. En kuitenkaan etukäteen tilannut kun ajattelin, että no en tarvitse ja voin lainata kirjastosta. Salme laittoi kuitenkin luennolla kirjan kiertämään ja kirjaa selatessa tuli sellainen olo, että tämän haluan omaan hyllyyn. Kirjassa oli tosi paljon sellaisia käytännön tehtäviä, joita olisi kiva päästä tekemään ihan omaan kappaleeseen ja tuntui siltä, että asiat oli selitetty niin, että tyhmäkin ymmärtää. Pistin siis tilaten ja innolla odotan omaa kappaletta että pääsen mittailemaan ja pohtimaan Jalin ja muiden rakenteita! Luulen, että se silmäkin harjaantuu kun ensin pääsee ihan konkreettisesti mittailemaan ja sitä kautta määrittämään sitä tarkoituksenomaista rakennetta eikä tarvitse turvautua siihen epämääräiseen "no musta tuntuu tai näyttää siltä että...". Luulen että kun kirjan saan käsiini ja ennätän kunnolla sen kimppuun, laitan tännekin jotain pohdintaa. Löysin kirjasta pikaisesti selaamalla muuten Jalinkin kuvan esimerkkinä blaffoista korvista. Jalihan ei blaffa kuitenkaan itseasiassa ole :D
Söpö junnu-Jali Salmen kuvaamana
Luennon lopuksi heräsi mielenkiintoista keskustelua (tai no, melkeinpä yksinpuhelua) sukusiitoksesta. Käytännössä eräs luentoon osallistuja tuntui kannattavan voimakastakin sukusiitosta ja tuntui olevan kova tarve perustella omia jalostusvalintojaan. Perustelut olivat kuitenkin sitä luokkaa että "no kun kaikki ulkosiitos pentueet on ollut paljon huonompia ja ihan liikaa on kuullut perusteluja noista taulukoista (tutkimustuloksista?!), eikö oma kokemus merkkaa mitään!!". Geenien monipuolisuuteen pyrkiminen on ilmeisesti ihan Kennelliiton höpöhöpöä ja mitä haittaa on käyttää tervettä linjaa (sukusiitoksella). En tiedä, mutta kyllä meille ihan lukion biologian tunneilla opetettiin mitä hyötyä on laajasta geenipoolista ja mitä ongelmia saattaa geenien yksipuolisuus teettää. Kuulin kun puhuivat luennon jälkeen saimaannorppien ja peurojen geeniperimästä ja pikaisella googletuksella viittasivat varmaan näihin: Suomen valkohäntäpeurat seitsemän yksilön jälkeläisiä ja Saimaannorpan perimä. "Saimaassa ui vain noin 350 hyljettä, joiden geneettiset erot ovat pieniä. Tällaisessa tilanteessa populaatiota voisivat heikentää perinnölliset sairaudet, mutta saimaannorpat vaikuttavat hämmästyttävän terveiltä." Mielenkiintoista, odottamatonta. Olisi ihan mielenkiintoinen aihe tutkia lisää!
Mitkä rakenteen ominaisuudet rajoittavat liikettä?
Ja sitten yksittäisiä juttuja mitä jäi mieleen. Täydentelen jos tulee jotain vielä mieleen.
Salme oli tehnyt omaa tutkimustaan (jos oikein ymmärsin?), että A-lonkkainen yhdistettynä C-lonkkaiseen saattaa jättää parempaa jälkeä kuin A-lonkkainen yhdistettynä B-lonkkaiseen vaikka B onkin näistä vielä se terve.
Näyttävä takapotku (tassunpohjat vilkkuu) ei ole mikään tae hyvästä rakenteesta. Vrt. sakemanni jonka ravi hyvinkin maataviettävää.
Koiran liikkeitä tarkastellaan perusravissa, ei ns. näyttelyravissa jossa liikkeet viedään äärimmäisyyksiin (liitoravia) ja näyttävät takapotkut tulevat ennemmin koiran voimankäytöstä kuin rakenteesta
tunnista millon kyse on rakenteen aiheuttamasta liikkeestä ja milloin muut seikat vaikuttaa
takajalan ulottuvuuteen vaikuttaa jalan kulmausten lisäksi lantio. Jyrkkä lantio estää takapotkun, tasalantiolla tilaa potkaista taakse runsaasti. Ottaisi mieluusti itse ennemmin jyrkkä lantioisen koiran (vaikka takaraajojen liike olisikin rajoittuneempaa) kuin koiran jolla näyttävä "näyttely"takapotku (rasittaa selkää?)
Hampaita yhteensä 42, 20 yllä, 22 alla. Hyvä laskea
Peruskoira kelpiemäinen/lapinporokoiramainen. Jos ihminen ei jalostaisi, koirat kutakuinkin tämän mallisia.
Koira pitää ensin "riisua" ennen rakennetarkastelua. Tarkastele koiraa siis ilman turkin, värin, lihasmassan vaikutusta
Rakenteen jalostaminen verrattain helppoa (vrt. monet koirarodut melko uusia ja ollaan silti kaukana peruskoirasta)
Näyttely on kiva harrastus, huono jalostuksen apuväline
Ravissa ns. ristiaskellus on toivottua ja hyvä juttu. Koira menee pakostakin hieman vinossa ja se on ok.
Koiran pitäisi pyrkiä askeltamaan "samaa latua" pitkin. Etuliikkeiden pitäisi siis kulkea yhtä linjaa
Eri tyyppiset koirat liikkuvat eri tavalla: ravaajatyyppiä ei ole luotu maksimaaliseen vauhtiin!
Korkea elinikä ei tae terveydestä. Monet ihmisetkin tutkittu "terveiksi" vaikka tuntevat jossain kipua. Koira ei voi kipuaan kertoa, jos oireilee, jossain on vikaa.
"Ravissa ns. ristiaskellus on toivottua ja hyvä juttu. Koira menee pakostakin hieman vinossa ja se on ok." Avaappa tuota? Ei kuullosta mun korvaan järkeen käypältä? :-D
"Eri tyyppiset koirat liikkuvat eri tavalla: ravaajatyyppiä ei ole luotu optimaaliseen vauhtiin!" Tässä varmaankin optimaalinen vauhti = niin kovaa kuin vinttari ikinä pystyy painamaan ... eli maksimaalinen vauhti...???? En saa nyt tästäkään ihan kiinni :-D Mun ymmärryksen mukaan ravaajatyypille optimaalinen vauhti on se, missä se pystyy kestävässä, tasapainoisessa ravissa kulkemaan pitkää matkaa.
Väsyneenä ei jaksanut oikein miettiä oikeita termejä ja oikolukea kun oli vaan pakko suoltaa tää ulos ennenko ihan kaiken unohdan :D
Ristiaskellus eli siis että samanpuolen etujalat ja takajalat kulkevat "limittäin" ristiin. Ja vinossa tarkoitti siis sitä että koiran on pakko askeltaa limittäin ettei etu- ja takajalat osu toisiinsa. Tätä kysyi luennolla eräs kasvattaja, että hän on pitänyt hyvänä sitä, että ravissa jalat kulkevat samaa linjaa niin, että jalat eivät koske toisiinsa. Salme oli sitä mieltä, että (peruskoiran) rakenne on paras (kulmaukset, selän pituus?) kun koira kulkee hieman ristiin. Kaikilla koirillahan ei tuo ole mitenkään rakenteellisesti edes mahdollista, käsitteli siis sitä peruskoiralle optimaalista rakennetta. Ei mielestäni avannut tätä sen kummemmin (tai en muista), totesi vain kasvattajallekin sitten että no sinä kasvatat sen mallisia koiria ja pidät tärkeänä sellaista rakennetta.
Ja juu, optimaalisen vauhdin sijaan maksimaalinen vauhti parempi termi :D Siis että ravaajien rakenne ei ole tarkoitettu siihen maksimaaliseen vauhtiin mitä koiraeläimestä irti saadaan. Korjaan!
Niin ja tuosta ravista että puhui useammankin kerran, että näyttelyissä arvostetaan sitä sellaista suoraa kulkua, joka taas hänen mielestään ei ole se paras. Toinen taisi olla nuo etuliikkeet. Kai tuo ylipäätään liittyi myös tuohon "yhtä latua kulkemiseen" mikä olisi koiralle kait siis paras liikkumistapa. Jos etenisi etujalat/takajalat samassa linjassa, kulkisi kahta latua? Ja jotenkin selän tukikin ehkä liittyi tähän, kävi läpi esim corgin ravia ja vertasi siihen kuinka suuri alue selästä jää corgilla "tyhjän päälle" kun jalat eivät yllä pidemmälle. En osaa tämän paremmin selittää kun jäi ehkä vähän epäselväksi itsellekin, täytyy katsoa miten kirjassa asian käy läpi :)
Ja sitten yksittäisiä juttuja mitä jäi mieleen. Täydentelen jos tulee jotain vielä mieleen.
"Ravissa ns. ristiaskellus on toivottua ja hyvä juttu. Koira menee pakostakin hieman vinossa ja se on ok." Avaappa tuota? Ei kuullosta mun korvaan järkeen käypältä? :-D
VastaaPoista"Eri tyyppiset koirat liikkuvat eri tavalla: ravaajatyyppiä ei ole luotu optimaaliseen vauhtiin!" Tässä varmaankin optimaalinen vauhti = niin kovaa kuin vinttari ikinä pystyy painamaan ... eli maksimaalinen vauhti...???? En saa nyt tästäkään ihan kiinni :-D Mun ymmärryksen mukaan ravaajatyypille optimaalinen vauhti on se, missä se pystyy kestävässä, tasapainoisessa ravissa kulkemaan pitkää matkaa.
Väsyneenä ei jaksanut oikein miettiä oikeita termejä ja oikolukea kun oli vaan pakko suoltaa tää ulos ennenko ihan kaiken unohdan :D
PoistaRistiaskellus eli siis että samanpuolen etujalat ja takajalat kulkevat "limittäin" ristiin. Ja vinossa tarkoitti siis sitä että koiran on pakko askeltaa limittäin ettei etu- ja takajalat osu toisiinsa. Tätä kysyi luennolla eräs kasvattaja, että hän on pitänyt hyvänä sitä, että ravissa jalat kulkevat samaa linjaa niin, että jalat eivät koske toisiinsa. Salme oli sitä mieltä, että (peruskoiran) rakenne on paras (kulmaukset, selän pituus?) kun koira kulkee hieman ristiin. Kaikilla koirillahan ei tuo ole mitenkään rakenteellisesti edes mahdollista, käsitteli siis sitä peruskoiralle optimaalista rakennetta. Ei mielestäni avannut tätä sen kummemmin (tai en muista), totesi vain kasvattajallekin sitten että no sinä kasvatat sen mallisia koiria ja pidät tärkeänä sellaista rakennetta.
Ja juu, optimaalisen vauhdin sijaan maksimaalinen vauhti parempi termi :D Siis että ravaajien rakenne ei ole tarkoitettu siihen maksimaaliseen vauhtiin mitä koiraeläimestä irti saadaan. Korjaan!
Niin ja tuosta ravista että puhui useammankin kerran, että näyttelyissä arvostetaan sitä sellaista suoraa kulkua, joka taas hänen mielestään ei ole se paras. Toinen taisi olla nuo etuliikkeet. Kai tuo ylipäätään liittyi myös tuohon "yhtä latua kulkemiseen" mikä olisi koiralle kait siis paras liikkumistapa. Jos etenisi etujalat/takajalat samassa linjassa, kulkisi kahta latua? Ja jotenkin selän tukikin ehkä liittyi tähän, kävi läpi esim corgin ravia ja vertasi siihen kuinka suuri alue selästä jää corgilla "tyhjän päälle" kun jalat eivät yllä pidemmälle. En osaa tämän paremmin selittää kun jäi ehkä vähän epäselväksi itsellekin, täytyy katsoa miten kirjassa asian käy läpi :)
Poista