Kevät keikkuen tulevi

Ja ehkä sitä kautta treenimotivaatiokin? 

Ulkokentät ja aurinko houkuttelee selvästi treenaamaan. Pilkullisessa treenitauko näkyy selkeästi rutiinin puutteena ja kentällä yhteys on välillä varsinkin alussa vähän poikki. Koitetaan löytää se motivaatio ja rutiini treeneihin takaisin.

Kuvituksena kuvia pääsiäisen ajalta kun ovat jääneet pyörimään ja kun kuvaton postaus on tylsä postaus niin. Kuvat ja teksti ei siis liity pätkääkään toisiinsa eli jos ei mejä-kirjottelut kiinnosta niin käy läpi pelkästään kuvat ;)

Tänään aloiteltiin mejä-kausikin kurssin kautta. En tiennyt mitä odottaa pitkän tauon jälkeen, mutta asia oli selkeästi hautunut Jalin mielessä ja jäljestys sujui yllättävän varmasti! Kouluttajakin totesi että Jali on viime kesästä mennyt eteenpäin ja eikun kokeita katsomaan. Jali lähti jäljelle tosi varmasti ja oli koko ajan töissä eikä jäänyt ollenkaan haahuilemaan omiaan tai varmistellut koko ajan. Maasto oli helppoa sammalmetsää ja märkää, ojaista hakkuuaukeaa, mukavan vaihtelevaa. Jälki ehkä 400m ja vanhentunut edellisestä päivästä.

Käytiin Ilveskivellä

Jali ei jostain syystä saanut kiivetä ylös kivelle...

Hakkuuaukealla oli selkeästi vaikeampaa, mutta selvitti useat vesiojat superhyvin. Molemmat kulmat veti vähän epätarkasti ja toisen makuun taisi missata kokonaan. Kaadon tutki tarkasti ja olis mieluusti jäänyt sorkkaa natustamaan.

Kuulema vauhtia oli paikoitellen jopa liikaakin (viime kesänä oli murheena riittäisikö vauhti täyspitkälle jäljelle!) ja saisin reilusti jarrutella koiraa, että tekee kulmat tarkemmin eikä posota yli ja joudu etsiä. Samoin muistaa aina hidastaa kun tullaan esim metsästä aukealle ja toisinpäin kun haju leviää aukealla laajemmalle. Suorilla osuuksilla varsinkin helpommalla metsäpohjalla oli suorastaan nautinnollista kulkea koiran perässä kun se niin tarmokkaasti ja varman oloisesti nenä maassa jäljesti <3 On se vieläkin aavistuksen epävarma ja kulmat saisi selvittää tarkemmin, mutta suunta on selkeästi hyvä. Lyhyillä jäljillä varmuutta ja motivaatiota, mutta pitäisi kyllä kisamittainenkin, pidempi jälki päästä testaamaan.Treeniä treeniä.

Ja hei pitää mainita että koirat ei välittäny linnuista mitään ja linnut hengasivat ihan tyytyväisenä pellolla kun kierrettiin kauempaa

Ennen jälkien ajoa testattiin myös kokeenomaisesti koirien laukaustensieto haulikolla. Sitä vähän olen jännännyt, että kuinkahan Jali sen selvittää kun joutuu yksin jäädä puuhun. Kyllähän se selvästi säikähti, mutta palautui heti eikä jäänyt mitenkään paniikkiin. Kuulema ihan hyväksyttävä reaktio.

Jos vain kisoihin asti päästään nyt kesällä/syksyllä niin ehdottomasti lähdetään testaamaan!

Loppu kuvatulva jäältä. Enää ei taida uskaltaa!

Mitä?! En varmasti kerjää!