Maria Arfmanin peltojälkiviikonloppu

22.-23.9. Lapuan koiraharrastajat järjesti kaksipäiväisen peltojälkiviikonlopun, jossa kouluttajana Maria Arfman. Ensimmäisenä päivänä treenattiin mun omalla lupapellolla Kauhavalla ja toisena päivänä Lapualla.

Waldo on ollut vähän tauolla peltojälkeilystä, ei oo tän kaiken muuttotouhun ja uuden työpaikan jälkeen ollut oikeen aikaa ja energiaa. Olen kyllä pari lupapeltoa saanut Seinäjoelta, muttei missään nimessä niin huippua peltoa mitä mulla oli Kauhavalla enkä ole kerennyt näille mennä treenaamaan. En siis odottanut suuria.

Mun pelto on parempi ko teiän pelto :D

Waldo oli kuitenkin tosi hyvässä vireessä. Lauantaina tehtiin kaksi jälkeä, ensimmäinen luokkaa "tee sellainen jälki kuin yleensä" ja jälkimmäinen tehtiin kouluttajan ideoimana. Tein ensimmäiseksi jäljeksi lyhyen jäljen kahdella kulmalla. Alkuun namitettuna ja muuten vähillä nameilla kun halusin saada kommenttia Waldon tyhjillä työskentelystä. Olosuhteet oli ihan järkyttävät, tuuli lähensi varmaan myrskylukemia ja välillä tihkutti vettä. Toppahousut ja kaksi takkia päällekkäin ei ollu yhtään liiottelua. Olosuhteet ei haitannut koiraa pätkääkään ja Waldo lähti oikein kivasti jäljelle, toki tein jäljen pitkälti myötätuuleen. Noottia siitä, että jarrutin koiraa tyhjillä aivan liikaa ja tästä syystä koiran rytmi katkeaa ja siitä tulee pintapuolinen. Heh, ja viimeksi käskettiin että älä juokse koiran perässä, se kultainen keskitie vähän siis hukassa. Kulmat ja loppuesine ok, niissä ei mitään.

Kakkosjälki tehtiin siis suora, jossa alussa namia, keskellä tyhjää ja lopussa taas vähän enemmän namia. Ehkä noin 300 askelta. Namipätkillä tarkoitus opettaa koiralle aktivoiva pakoite, jotta voidaan tyhjillä sitten antaa palautetta ja koira tietää mitä tehdä. Jotenkin loogista, koira siis tavallaan namipätkillä "ehdollistetaan", että hihnan kevyt (ja siis oikeasti kevyt!) nyppäisy askelten välissä -> askeleella nami -> kuono alas. Eli joka askeleen välissä kevyt nyppäys ja koira saa vahvisteen askeleella olevalta ruokapalkalta. Kun tyhjällä siis jostain syystä vaikka kuono nousee tai härvää omiaan, voi hihnalla nyppäisemällä muistuttaa mitä pitikään tehdä ja aktivoida sitä kuonoa maahan. En tiedä saako tästä selityksestä mitään irti, mutta mulla jotenkin valkeni tämä että VAU. Tai siis kun on tuntunut ikävältä antaa koiralle tyhjillä palautetta hihnalla kun esim pää nousee kun en tiedä tajuaako se niistä yhtään mitään, mutta tällä tavalla koiralle on oikeasti opetettu, että mitä se nyppäisy oikein tarkoittaa ja sen nenän saa oikeasti sinne maahan. Mun mielestä tää kuulosti oikeesti varsin loogiselta ja järkevältä. Eli ei tyhjille ennenkuin aktivoiva pakote opetettu namijäljillä.

Keskityttiin siis namipätkillä tähän aktivoivaan pakotteeseen ja tyhjillä siihen mun rytmiin. Waldo jäljestää liinatuntumalla ja vitsit miten hienoa oli kun aloin löytää sitä etenemisrytmiä! Se oikeasti tuntui ja näytti ihan jäljestämiseltä kun en tehnyt koiran hommasta itse vaikeampaa, Wallu etenee ihan kunnon vedossa (tuntuu jäljestävän paremmalla vireellä näin mitä aivan löysillä), mutta koska mä kuljin samaan tahtiin niin meno ei ollu sellasta "tökstökstöks" mitä se aiemmin on ollu eikä koiran tarvinu nostella päätä ja turhautua kun se sai tahattomia hihnanyppäisyjä multa.

Sunnuntaina jatkettiin samalla eli haettiin sitä omaa rytmiä. Waldo oli hieno, se jo autolta tiesi että mitä tultiin tekemään ja pellolla oikeasti veti kohti jälkeä. Maria paljon painotti sitä, että nuorella koiralla ei saa tappaa sitä tahtoa vaan sitä pitää vahvistaa, sillä ilman tahtoa ei voida vaatia muutakaan. Jos koiran antaa vetää jäljen alkuun (ei hallinnassa siis) niin hyvä pitää sitä silti vieressä lyhyellä hihnalla. Jos hihnan haluaa siirtää valjaista mahan alle, voi sen tehdä paalulla sillä aikaa kun koira syö paalulta ruokaa, eli ei tehdä siitä numeroa ja tehdä siitä häsläystä jos hallinta ei vielä kunnossa. Mä vähän hetsasin Waldoa alkuun ja se oli oikeasti tosi hyvässä mielentilassa, kuulema ei ois ees tarvinnu mitään hetsailuja ja oisin vaan voinu päästää jäljelle. Se oli kyllä tosi hieno, jäljesti hyvässä vireessä, mutta keskittyneesti häntä pystyssä, eikä ollut mitään tarvetta puuttua yhtään mihinkään. No okei, kerran taisin antaa pienen pakotteen kun nosti päätään, mutta siihenkin Maria sanoi että oli vähän turha kun johtui lähinnä tuulesta ja olisi itse jättänyt tästä huomauttamatta. Vaan ei pannut Wallu pahakseen tästä vaan hienosti jatkoi jäljestystä. Sehän on joskus mun pakotteista mennyt sijaistoiminnolle (syönyt heinää, pysähtynyt), mutta miten loogista kun eihän se raukka oo tienny että mitä mä oikein hain takaa.

Mäkin alan sitä rytmiä tosiaan löytää ja niin hienoa oli kulkea koiran perässä. Meitä aiemmin kouluttanut Pirjokin joka oli tällä kertaa koulutettavan roolissa mainitsi, että sähän oot tehny sille virettä, se kun oli viimeks niin kovin tekninen. Ja joo, näinhän se on! Mä oon iteki pitäny Wallun jäljestystä vähän sellasena "pikkuhienona", nyt siitä oikeesti alkaa aistia sitä tahtoa mitä mä sille jäljellä haluan! Se ei varmaan koskaan oo jäljestäny yhtä hienosti ja ennenkaikkea oikeasti maavainusesti ja kaikki askeleet tsekaten. Jäljen lopussa olevassa esineessäkään ei ongelmaa ja kun vapautin koiran, veti se vaan jälkeä eteenpäin että ei me nyt vielä voida lopettaa. Jouduin oikeasti kaksin käsin vetää koiraa jäljeltä pois. Vitsit se olikin hieno! :) Maria tuumasi, että nyt ei kyllä tehdä toista jälkeä kun ei ole mitään tarvetta, ei kannata tehdä turhaan kun ei siitä mitään hyötyä saatais ja olin ihan samaa mieltä.

En kirjoittanut muistiinpanoja ja paljon varmaan unohtunut, mutta se mitä vielä mieleen jäi listalle "kokeile tätä" on namiruudut keskellä jälkeä. Eli tallataankin keskelle jälkeä yhtäkkiä pieni namiruutu, jossa voidaan koiraa oikein hetsata ja vaikka nostaa/vetää valjaista pois (taas, saadaan aktivoitua sitä kuonoa maahan kun koira pyrkii pääsemään ruutuun syömään) ja nostettua virettä. Ehdottomasti testiin! Muuten Maria painotti paljon tosiaan sitä koiran tunnetta ja tahtoa jäljestää, sillä ilman tahtoa, ei voida koiralta vaatiakaan jäljellä. Tekniikka namijäljillä, muistetaan vaikeuttaa kun sujuu.

Peltojälki on kyl niin kivaa!