Kurikassa järjestettiin Mujusen luento koiran rakenteesta ja sinne suuntasi tie. Olen itse ihan noviisi tarkastelemaan koirien rakennetta ja minulle ei sano juurikaan mitään kun puhutaan "hyvistä etukulmauksista" tai "lyhyestä olkavarresta". Toivoin siis luennolta ihan perusjuttuja, että tiedän mitä termistö tarkoittaa ja mitä asioita koiran rakenteesta kuuluu ottaa huomioon. Enkä joutunut pettymään.
Riittävät kulmaukset? Rodunomainen rakenne?
Ja heti alkuun, kaikki tämä teksti on mennyt suodattimen nimeltä "Hennan aivot" läpi. Mukana on siis kivana sekamelskana omia ajatuksia ja Salmen mietteitä niin kuin ne minulle aukesi ja jäi mieleen.
Mujunen on opiskellut itsekin matemaattisia aineita ja samaistuin Mujusen luonnontieteelliseen näkökulmaan. Kun alettiin puhua Gaussin käyristä ja asteiden mittaamisista, tämä toinen luonnontieteilijä kihisi innosta. Mujunenkin puhui kuinka näyttelyarvosteluissa esimerkiksi käytetään liikaa termiä "hyvä", joka sinäänsä ei kerro rakenteesta mitään. Vrt. esim "hyvät etukulmaukset" vastaan "oikeat mittasuhteet". Pidin hirveästi matemaattisemmasta näkökulmasta eli piirrettiin suoria, mitattiin pituuksia, määritettiin kulmia ja tehtiin näiden perusteella päätelmiä rakenteesta. Ei mitään "mun mielestä", "musta näyttää", "on kai sillä" vaan puhtaasti matematiikkaan pohjautuvaa analyysiä. Sopii minulle! Matematiikka ei valehtele kunhan sitä käyttää oikein, matematiikassa ei ole kyse mielipiteistä ja näkemyseroista.
Tasapainoinen askellus?
Mujunen puhui paljon kasvattajan vastuusta. Kasvattaja on se joka liikuttaa rodun Gaussin käyrää haluamaansa suuntaan. Tietyn asian painottaminen on ok, kunhan sen tekee tietoisesti ja miettii "miksi". Kasvattajan olisi hyvä pohtia oman rotunsa ihannekoiran siluetin, minkälaiset kulmaukset koiralla on (miksi?), minkä mittainen selkä (miksi?), minkälainen kuonon pituus (miksi?)... Miksei kulmaukset ole suuremmat, miksei selkä ole lyhyempi jne. Asioita pitäisi miettiä ns. "peruskoiran" kautta ja verrata omaa rotuaan siihen. Pitäisi osata miettiä "outside the box" ja nähdä ne oman rodun virheet ja ongelmat. Ongelmat helposti peittyvät kun se on rodun keskellä "normaalia". Käytiin aika paljonkin itseasiassa terveysjuttuja, kuuli että asia oli Salmelle tärkeä ja monet kerrat käski verrata itseesi "miltä tuntuu polvikipu, astma? Kuvittele koiralle". Dallutkin oli itse asiassa edustettuna esimerkkinä uraattikivineen.
Aloin miettiä minkälainen on omaa ihanne dalmatiankoira. Tästä täytyy kirjoittaa ehkä erikseen postaus jossain vaiheessa, ettei tämä venähdä turhan pitkäksi. Ja ehkä sen jälkeen kun osaan puhua paremmin oikeilla termeillä.
Kulkeutuuko voima oikein? Onko liike tehokasta? Käyttääkö koira koko jousivoiman hyödyksi?
Käytiin läpi eri koiratyyppien (ravaaja (esim sakemanni), laukkaaja (esim vinttarit), voimatyyppi (esim staffit) ja pitkäselkäiset/matalarakenteiset (esim mäykyt)) rakennetta liikkeessä. Liike lähtee takapäästä ja selkä kuljettaa liikkeen eteen. Etuosan tehtävä vaimentaa ja ottaa isku vastaan. Ensimmäisenä iskua pitäisi vaimentaa ranteet. Ei pidä säikähtää hyppykuvia, joissa koiran ranteet on taittuneet maata vasten, tällöin ranteet toimii niinkuin pitää. Liian suorat ranteet ja etukulmaukset eivät vaimenna iskua! Jos ranne ei jousta tarpeeksi, jousto etenee ylöspäin kyynärniveleen ja lopulta olkaniveleen. Mikäli koira joutuu ottamaan suurimman osan iskusta vastaan olkanivelellä, ollaan jo ongelmissa. Etuosan kulmaukset ovat siis tärkeät ja varsinkin näiden tulkitsemisessa minulla on harjoiteltavaa. Luennolla oli esimerkkinä esimerkiksi kuva beaglestä, jonka etukulmaukset eivät kuulema olleet hyvät, enkä nähnyt syytä ennen kuin se yhdessä katsottiin läpi.
Toimiiko iskunvaimennus?
Luennolle sai tilata Mujusen kirjaa "Koiran rakenne: laaja oppimäärä" jo etukäteen ja pohdinkin, että pistäisinkö tilausta. En kuitenkaan etukäteen tilannut kun ajattelin, että no en tarvitse ja voin lainata kirjastosta. Salme laittoi kuitenkin luennolla kirjan kiertämään ja kirjaa selatessa tuli sellainen olo, että tämän haluan omaan hyllyyn. Kirjassa oli tosi paljon sellaisia käytännön tehtäviä, joita olisi kiva päästä tekemään ihan omaan kappaleeseen ja tuntui siltä, että asiat oli selitetty niin, että tyhmäkin ymmärtää. Pistin siis tilaten ja innolla odotan omaa kappaletta että pääsen mittailemaan ja pohtimaan Jalin ja muiden rakenteita! Luulen, että se silmäkin harjaantuu kun ensin pääsee ihan konkreettisesti mittailemaan ja sitä kautta määrittämään sitä tarkoituksenomaista rakennetta eikä tarvitse turvautua siihen epämääräiseen "no musta tuntuu tai näyttää siltä että...". Luulen että kun kirjan saan käsiini ja ennätän kunnolla sen kimppuun, laitan tännekin jotain pohdintaa. Löysin kirjasta pikaisesti selaamalla muuten Jalinkin kuvan esimerkkinä blaffoista korvista. Jalihan ei blaffa kuitenkaan itseasiassa ole :D
Söpö junnu-Jali Salmen kuvaamana
Luennon lopuksi heräsi mielenkiintoista keskustelua (tai no, melkeinpä yksinpuhelua) sukusiitoksesta. Käytännössä eräs luentoon osallistuja tuntui kannattavan voimakastakin sukusiitosta ja tuntui olevan kova tarve perustella omia jalostusvalintojaan. Perustelut olivat kuitenkin sitä luokkaa että "no kun kaikki ulkosiitos pentueet on ollut paljon huonompia ja ihan liikaa on kuullut perusteluja noista taulukoista (tutkimustuloksista?!), eikö oma kokemus merkkaa mitään!!". Geenien monipuolisuuteen pyrkiminen on ilmeisesti ihan Kennelliiton höpöhöpöä ja mitä haittaa on käyttää tervettä linjaa (sukusiitoksella). En tiedä, mutta kyllä meille ihan lukion biologian tunneilla opetettiin mitä hyötyä on laajasta geenipoolista ja mitä ongelmia saattaa geenien yksipuolisuus teettää. Kuulin kun puhuivat luennon jälkeen saimaannorppien ja peurojen geeniperimästä ja pikaisella googletuksella viittasivat varmaan näihin: Suomen valkohäntäpeurat seitsemän yksilön jälkeläisiä ja Saimaannorpan perimä. "Saimaassa ui vain noin 350 hyljettä, joiden geneettiset erot ovat pieniä. Tällaisessa tilanteessa populaatiota voisivat heikentää perinnölliset sairaudet, mutta saimaannorpat vaikuttavat hämmästyttävän terveiltä." Mielenkiintoista, odottamatonta. Olisi ihan mielenkiintoinen aihe tutkia lisää!
Mitkä rakenteen ominaisuudet rajoittavat liikettä?
Ja sitten yksittäisiä juttuja mitä jäi mieleen. Täydentelen jos tulee jotain vielä mieleen.
Salme oli tehnyt omaa tutkimustaan (jos oikein ymmärsin?), että A-lonkkainen yhdistettynä C-lonkkaiseen saattaa jättää parempaa jälkeä kuin A-lonkkainen yhdistettynä B-lonkkaiseen vaikka B onkin näistä vielä se terve.
Näyttävä takapotku (tassunpohjat vilkkuu) ei ole mikään tae hyvästä rakenteesta. Vrt. sakemanni jonka ravi hyvinkin maataviettävää.
Koiran liikkeitä tarkastellaan perusravissa, ei ns. näyttelyravissa jossa liikkeet viedään äärimmäisyyksiin (liitoravia) ja näyttävät takapotkut tulevat ennemmin koiran voimankäytöstä kuin rakenteesta
tunnista millon kyse on rakenteen aiheuttamasta liikkeestä ja milloin muut seikat vaikuttaa
takajalan ulottuvuuteen vaikuttaa jalan kulmausten lisäksi lantio. Jyrkkä lantio estää takapotkun, tasalantiolla tilaa potkaista taakse runsaasti. Ottaisi mieluusti itse ennemmin jyrkkä lantioisen koiran (vaikka takaraajojen liike olisikin rajoittuneempaa) kuin koiran jolla näyttävä "näyttely"takapotku (rasittaa selkää?)
Hampaita yhteensä 42, 20 yllä, 22 alla. Hyvä laskea
Peruskoira kelpiemäinen/lapinporokoiramainen. Jos ihminen ei jalostaisi, koirat kutakuinkin tämän mallisia.
Koira pitää ensin "riisua" ennen rakennetarkastelua. Tarkastele koiraa siis ilman turkin, värin, lihasmassan vaikutusta
Rakenteen jalostaminen verrattain helppoa (vrt. monet koirarodut melko uusia ja ollaan silti kaukana peruskoirasta)
Näyttely on kiva harrastus, huono jalostuksen apuväline
Ravissa ns. ristiaskellus on toivottua ja hyvä juttu. Koira menee pakostakin hieman vinossa ja se on ok.
Koiran pitäisi pyrkiä askeltamaan "samaa latua" pitkin. Etuliikkeiden pitäisi siis kulkea yhtä linjaa
Eri tyyppiset koirat liikkuvat eri tavalla: ravaajatyyppiä ei ole luotu maksimaaliseen vauhtiin!
Korkea elinikä ei tae terveydestä. Monet ihmisetkin tutkittu "terveiksi" vaikka tuntevat jossain kipua. Koira ei voi kipuaan kertoa, jos oireilee, jossain on vikaa.
Mulla on ollut jo jonkun aikaa sellanen fiilis, että me treenien suhteen vaan poljetaan paikoillaan. Ollaan treenattu, melkeinpä viikottain, mutta tuntuu, että missään ei olla menty eteenpäin. En ole hallille mennessä oikein tiennyt edes mitä treenata. Tuntuu ettei voida nykyisessä pienessä treenihallissa treenata niitä mitä haluttaisiin (ruutua ei voi mitenkään tehdä kisamittaisena tai lähettää koiraa ruutuun eri puolilta hallia muuta kuin tyyliin parin metrin etäisyydeltä, kierron saa just ja just varmaan kisamittasena tehtyä, mutta seinät tulee vastaan, noudossa kapula on heti seinässä vaikka yrität heittää hallitusti, koiran vauhti kärsii kun joutuu himmaamaan, palkata et voi kunnolla pallolla ilman että joudut pelkäämään että koira on seinässä jajajajaja). Hallin koolle ei mitään voi, mutta se ei tarkoita etteikö me voitais ihan hyvin järkevästi treenata kun vaan osaisi vähän suunnitella paremmin.
Nooo, katsaus tämän hetkisiin AVO-liikkeisiin enivei. Kuvituskuvat viikon takaa, lumi tuli, lumi suli. Ja jooo, Jali sai joulunpunaisen uuden rukka-pannan *< :)
Paikalla istuminen 1 minuutti, ohjaajat näkyvissä
Aika on kohtuu lyhyt ja Jalilla ei ole taipumusta istumisesta valua maahan. Ainoat ongelmat tässä jos on väärässä vireessä ja jumittuu johonkin ryhmässä olevaan toiseen koiraan, ottaa osaa vinkukuoroon, liika ympärilleen vilkuilu ja tuijottelu, maan haistelu kun palaan takaisin... Ei juurikaan kisanomaisesti olla kunnolla päästy treenaamaan, lähinnä kahdella koiralla näitä tehty. Maan haisteluun testasin viimeksi nameja nenän eteen ja sivulle maahan ja toimi tosi hyvin! Saattaa auttaa myös sivuille vilkuilun vähentämiseen, jotenka täytyy ottaa käyttöön useamminkin.
Seuraaminen
Niinkuin olen maininnutkin, seuraaminen on vähän hajoillut lähiaikoina. Eiköhän se kuntoon saada kun laitetaan tehosyyniin. Olen epäillyt Jalia jumiseksi enkä ole halunnut seuruuta treenata, nyt on kroppa pistetty kuntoon ja pitäisi hiljalleen ottaa repertuaariin takaisin. (Oikeesti mulle tulee melkein itku kun ajattelen nykyistä seuraamista ja sitä mitä se joskus oli...) Peruutuksiin on pohjia tehty ja parhaimmillaan se onnistuu kyllä ihan kivasti. Riippuu vielä vähän vireestä ja tähtien asennosta.
Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä/Seisominen seuraamisen yhteydessä
Sen jälkeen kun alettiin istumista ottaa mukaan on iloisesti sekoittanut kaikki jäävät keskenään. Istumista ollaan liikaa korostettu ja tahtoo sitä tarjota varsinkin seisomiseen. Välillä erottelee pois seuraamisen yhteydestä tosi hyvin, välillä tuntuu että tarjoaa mitä sattuu. Seuraamisen yhteyteen ei olla vielä juurikaan otettu kun jos se ei erottele niitä muualla niin ei se erottele niitä seuraamisessakaan. Maahanmeno varmin, istuminen ja seisominen tahtoo mennä sekaisin. Mulla on vähän ongelmaa käskyttää jäävät joka kerta vähän eri tavalla, varsinkin kun otan seuraamisen yhteydessä, kun nimenomaan pitäisi pysyä johdonmukaisena.
Luoksetulo
Ei ongelmaa, iisipiisi. En nyt yhtäkkiä keksi mitään mihin tämä kompastuisi.
Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon
Osaa halutessaan. Pientä ongelmaa välillä vieraissa treenipaikoissa pienen haahuilun kanssa, hyvin kerkeää vähän tsiikailla ympäristöään samalla kun kiertää... Bongausta pitäisi myös vahvistaa ja kunnon kisamatkalla, ensimmäinen toisto ei aina välttämättä onnistu. Jos ei ole bongannut merkkiä niin ei tahdo ensimmäisellä käskyllä välttämättä edes tehdä mitään.
Noutaminen
Noutaminen on hyvä. Tässä ehkä suurimmat viilaukset vireen kanssa, jos menee yli saattaa pitää "omaa kivaa" kapulan kanssa ja sivulla saattaa väistää/pyöritellä suussa. Luovutuksessa siis ehkä eniten treeniä ja vahvistettavaa.
Kauko-ohjaus
Ärsykkiliike. En tiedä mitä tän kanssa tekee. Perinteisellä takajalkakaukoilla tekee "ok" kaukoja hyvällä tuurilla. Tahtoo vaan jäädä edelleen istumiset liian vajaaksi, varsinkin kun matkaa ottaa lisää. Olen miettinyt kokonaan uutta käskysanaakin kun ei paranna ollenkaan vaikka jätän huonot palkkaamatta (ei tiedä kriteeriä?) ja lyhyellä matkalla ajatus on lähinnä siinä palkassa ja palkan mukana käden seuraamisessa. Hyviä kaukoja tekee kyllä kun kunnolla hetsaa, mutta ei mun mielestä jotenkin tee silloin ajatuksella. Ne etujalkakaukot joo edelleen olisi vaihtoehto ja ollaan me niitä välillä jumpattu mutta äh. Motivaatio treenata näitä on ihan nollissa.
Estehyppy
Eipä tässä pitäisi olla mitään ihmeellistä.
Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno
Onnistuessaan tosi kiva. Varmistusta paikan ja seis-käskyn reagoimisen kanssa, mutta kohtuu hyvin bongailee ruutua. Jää ruutuun liikaakin kiinni bongatessaan.
---------------------------
Ja näiden lisäksi tietty kisanomainen. Uusi AVO on pitkä kun synti. Osa tuomareista on jakanut näitä kisoissa kahteen osaan ja se sopisi meillekin luultavasti parhaiten. Parhaimmillaanhan, jos Jali on oikeassa vireessä, en ole itseasiassa huolissani palkattomasta suorituksesta, mutta sitten taas toisaalta... Toko sopii meille siinä mielessä paremmin kun yksittäiset suoritukset on kuitenkin suht lyhyitä (vs. rally) ja koiraa pääsee väleissä kehumaan ja nostamaan ja Jali yleensä vastaa ihan kivasti kehuihin.
Pieni varovainen josko alkuvuodesta kisoihin on herännyt, vaan enpä tiedä.
------------------------
Ja pitää vielä mainita. Jali teki piiiiiitkästä aikaa viime treeneissä hallilla noseworkkia. Jalilla on ollut kyseisessä hallissa vähän nenäongelmia, hallin pohja ilmeisesti tuoksuu varsin hyvältä ja arvelin, että laatikoilla alkaisi mieluummin haistella ihanaa pohjaa kun olin varma, ettei yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä. Vaan ei! Lähti tosi kivasti haistelemaan laatikoita, vain ilmaisu oli hieman hukassa. Pitää lähteä ilmaisuun laatikoilla nyt muutenkin kiinnittämään huomiota, laatikko kun oli Jalin jäljeltä aavistuksen räjähtäneen näköinen. Ne tassut. En ole ihan varma vielä miten lähdetään tätä korjaamaan siistimmäksi, mutta katsotaan mitä keksitään (sitten joskus kun tähän jaksetaan paneutua).
Tännekin saatiin vihdoin lumipeite maahan ja sehän sai toki kaivamaan kamerankin lenkille mukaan. Meidän jo viitisen vuotta vanha Rukan vihreä vakipanta tippui eilen huomaamatta lenkillä (en tajua miten?!), tajusin että se puuttuu vasta kun tultiin takaisin autolle. Palveli hyvin ja seuraaja tulee luultavasti olemaan samaa merkkiä ja mallia. Jospa vaihtelun vuoksi eri väriä. Lenkille on siis päässyt meidän kuvissakin näkyvä "hienostopanta", joka toki kiva mutta arkipantana arvostaa helpommin kiinnitettävää lukollista pantaa. Kliks ja menoks. Uutta talvitakkiakin pitäisi Jalille edelleen metsästää kun ei se takki taida itsekseen kaapissa kasvaa tai koira kutistua. Jos samalla reissulla saisi aikaiseksi sovitella.
Lähestytään taas niitä aikoja kun töihin lähtiessä ja töistä tullessa on pimeää. Pimeällä lenkkeily on vähän mälsää, vaikka otsalamppu onkin jees. Onneksi lumi tuo vähän helpotusta ja valoa!
Laitetaas nyt kootusti joitan meidän puuhia kun sain kameraakin tyhjättyä. Tullee pitkä postaus :)
Lenkillä Supin kanssa. Syksy on ollut pääsääntöisesti tosi nättiä, toivottavasti jatkuukin samanlaisena!
Kävin tekemässä Jalin toisen verijäljen jokunen viikko sitten ja kuvasin siitä videonkin. Jäljen eka osuus oli jännä, Jali eteni kuin kuumilla kivillä, vilkuili eteenpäin metsään ja säikähti vastaan tulevaa isoa kiveä niin, että jouduttiin käydä se yhdessä katsomassa ennenkuin päästiin eteenpäin. En tiedä mitälie noin säikkyi? Kun ekalta suoralta päästiin eteenpäin oli meno jo ihan toisennäköistä. Loppu kohtuu Jalimaista menoa, varmistelee ja pyörii, välillä mennään jouhevammin ja välillä taas ei. Well, video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, siit tuliki melko pitkä, mutta halusin kaiken materiaalin videolle kun tuosta näkee miten Jali asioita selvittää ja voi sitten verrata tapahtuuko edistystä.
Treenit on taas sujuneet kivalla sykkeellä! Yhdet rallytreenit noin viikko sitten ollaan tehty ja todettiin, että ei me mitään voi-luokan rataa tällä treenillä päästäis läpi. Paljon kaikkea mitä pitäisi treenata, mutta nyt ihan oikeasti jätetään kyllä rally tauolle eikä mihinkään ratoihin ainakaan kosketa. Jotain yksittäisiä juttuja voitas hömpötellä kyllä.
Tokossa viime viikolla ja pari viikkoa sitten ollaan varmisteltu lähinnä ruutua ja kiertoa. Jali rrrrrrakastaa ruutua ja ongelma onkin lähinnä se, että kun ruutuun virittelen jää siihen totaalisesti kiinni eikä luovu, jollonka perusasentoon tuleminen hankaloituu. Hallintaa, luopumista. Paikka vaeltaa, jos tehdään kiertämisen jälkeen hakee minusta vähän etutötsiä. Seisomistakin pitää vahvistaa, on tehnyt nyt parina eri treeninä sitä että ensimmäisellä "seis" käskyllä lähteekin tulemaan takaisin minua kohti "ai palkkako, jee?!". Sekoittaako oikeasti "jes"-palkkakäskyyn?
Viimeisissä treeneissä treenitoveri paljasti treenin lopussa, että hei nää mun molemmat nartut on muuten juoksuissa ja lähellä tärppipäiviä. Ja vitjat, Jali teki siitä huolimatta ihan täydellisen keskittyneesti hommia enkä edes aavistanut, vaikka treenin alussa hetken tyttöpissaa lussuttelikin! Toki, tehtiin treeniä vuorotellen, eikä koirat olleet yhtä aikaa siis kentällä, mutta silti! Voi miten olin ylpeä pilkusta! Puhuttiinkin, että nuo juoksut vaikuttaa ehkä enemmän uroksen omistajaan ("no ei se kuitenkaan tee muutaku haistelee ja äh") kuin koiraan itse. Kun muistaisi itse jatkossakin, että kyllä se voi tehdä töitä ihan samaan malliin vaikka juoksuhajuja olisikin kentällä...
Vaikka kui olen kirjotellut, että seuraaminen on nykyään kamalaa ja ei haittaa ollenkaan niin kyllä nyt koitetaan palata ruotuun. Se kuulema ei niinkään ehkä kokoaikaa ainakaan poikita, mutta edistää ja perusasentokin on huomaamatta valunut liian eteen. Se ei myöskään pidemmässä seuruussa tahdo tarjota enää pysähtymisessä perusasentoa, minkä ongelman luulen myös olevan rallytokon peruja kun siellä pysähtyessä tapahtuu niin monenlaasta ja Jali jää odottamaan ohjeita. Koitetaas nipottaa se seuraamispaikka takaisin paikoilleen, meidän seuraaminen kun oli(...) niiiiiin kivan näköistä ja tuntuista. Jäävien erottelua teki tosi hyvin minun edessä kun itse peruuttelin. Saman kuin saisi seuraamiseen niin olisi precis! Avoa nähden pitäisi muistaa tehdä kaukoja, joita ei olla tehty oikeasti ikuisuuksiin. Jäin vähän kiinni "etu vai takajalka kaukot" mietiskelyyn ja nyt ei olla sitten tehty kumpiakaan. Sehän ratkaisee ongelman, eikö? Noutoa testattiin ensimmäistä kertaa kisanomaisesti niin, että toinen ojentaa kapulan, eikä siinä ongelmaa. Jali nyt muuten vaan oli "jeeeeee kapula" ja teki ruman noston ja palautuksen, muttakun se nyt ei ollut treenissä syynissä niin olkoon. Kyllä se nouto on kisavalmis.
Ja kookit ne vaan lisääntyy edelleen! Sisko otti Alman kaveriksi Elmerin, Alman puolisisaruksen. Alma viettää vielä mammalomaa omien lapsostensa kanssa, joten vauva saa rauhassa tutustua kotiinsa. Jali tuttuun tapaansa oli sisällä "mikä tuo on, syökö se mut!!?!" mutta ulkona oli ihan fine. Täytyy pikkupoijaan vähän kasvaa ennenkuin pysyy isojen poikien menossa mukana, tosi reipas kakara :)
Tarviiko edes mainita, että olihan se myös ihan syötävän söpö! Lisää pentusaastetta täältä, kun en kehtaa ihan kaikkia tähän julkaista :D
Yritäpä ottaa näistä yhteiskuvaa, tämä oli onnistuneimmasta päästä :D
Saatiin kutsu myös porukalla mejäilemään tänä viikonloppuna ja todettiin notta mikäjottei. Lauantaina vedettiin kaikille jäljet ja seuraavana päivänä ajettiin. Juuri ennenkuin päästiin jälkipaikalle, Jali onnistui autohäkissä jättämään ilmeisesti tassunsa/kyntensä/en tiedä minkä johonkin häkin pinnojen väliin. Yhtäkkiä kuului vaan järkyttävä huuto takapenkiltä ja koira yrittää rimpuilla itseään jostain irti. Sai itsensä irti ennenkuin ennätin pysäköidä autoa ja lähteä tsekkaamaan, niin en tiedä mitä siellä oikein tapahtui. Pikaisesti käplin tassut läpi ja katsoin ettei ontunut tai muuta kun otin autosta. Näytti olevan ihan fine, mutta kun treenin jälkeen tultiin kotiin ja otin koiraa autosta, kevensi se toista etutassua. Samoin sängyltä hypätessä vingahti ja ontui etutassuaan. Mitään haavaa tms. en tassusta huomaa, eikä käpliessä edelleenkään mielestäni arista. Varaa myöskin kyllä painoa tassulle eikä mitenkään ihan hirveästi linkuta, mutta täytyy nyt seurailla. Toivottavasti selvitään säikähdyksellä.
No mutta jäljelle. Tällä kertaa Jali ei säikkynyt omiaan, mutta oli vähän hajamielinen muuten. Kerran jäi pyörimään "mitä me täällä oikeen tehdään" niin että joutui jo vähän muistuttelemaan, mutta muuten työsti ihan ok. Ojat oli vähän hankalia (jälkikäteen ajatellen, varoiko tassua?), ei tahtonut itsenäisesti ylittää ja kyllähän se varmistelee. Ei sillä mikään hirveä imu ole jälkeä seurata, mutta loppuun me aina päästään ja sorkka on kiva. Katsoo saadaanko yhtään varmuutta ja vauhtia etenemiseen treenillä, hidas se tuppaa olemaan ja kuulema siitä saattaa ehkä kisoissa jäädä kiinni kun jo lyhyellä jäljellä menee vähän turhankin paljon aikaa.
Oli myös kiva seurata muiden menoa, monta hyvää vinkkiä tuli matkaan! Mm. minun pitäisi muistaa pitää hihnaa kireällä (näkyy hyvin tuossa ylhäällä olevassa videossa, ettei se todellakaan kireällä kulje) ja edetä vain kun koira etenee hihnan mitan päässä pienellä vedolla. Kun koira hakee ja varmistelee, pysähdytään ja taas liikkeelle vasta kun hihna kiristyy "kun vipukäsi nousee". Milloin kannattaa koiraa hidastella ja semmosta. Paljon on opittavaa.
Pilkullisen synttärit aivan unohtuivat. Viime perjantaina 16.9. tuli taas yksi vuosi lisää ja johan niitä on jo viisi (5!!) kertynyt! En kestä, mihin tämä aika menee!
Laitetaas nämä kuvat, ettei ihan unohdu. Kuvat on jokunen viikko sitten Keski-Pohjanmaa pyörähdykseltä. Käytiin kiertämässä "uusittu" Sulkaharjun luontopolku, Vetelissä. Ollaan Jalin kanssa kerran aikaisemmin kierretty tuo ja hyvä kun ei eksytty kun paikoin polut oli niin umpeen kasvaneita ja huonosti merkittyjä. Olihan se huomattavasti paremmin kyllä merkitty nyt, mutta enpä tiedä mitä muuta reitille on tehty? Huhuttuja uusittuja pitkospuita ei löydetty, vanhat ja upoksissa olevat kyllä. Kierrettiin lopulta suosiolla reitti niin, että suoalue jäi väliin. Olisiko joku kuutisen kilometriä ehkä kertynyt?
Otin itseäni niskasta kiinni ja hommasin meille vihdoin verijäljelle oppaan ja ohjeistajan neuvomaan alkuun. Niin kauan olen halunnut käydä testaamassa ja varusteetkin on sorkkaa lukuunottamatta ollut odottamassa ties kuinka kauan.
"Ajoin tänää elämäni ensimmäise verijäljen. Ei se ollu ko jotai 300m mut olin kuulema oikein pätevä ensikertalaine vaikka vähä piti varmistellaki et missä se jälki menee. Mut hyvi me löyettii perille vaiks mamma oliki ihan pihalla ja mää hyvin kuulema haistoin makaukset ja selvitin kulmat. Mää en ymmärrä miks se mamma epäili toista, tottakai mä hoidan nää jutut! Saatiin kiltiltä sedältä sorkkaki omaks nii voiaa treenata, se oli tosi kiva se sorkka! Ne vähä tuumas et kyl sit ens vuonna kokeisiin ko vähän viel treenaa!" t. Jali
Jälki oli noin vuorokauden vanha. Jali aloitti haistelemalla alkumakauksen supertarkasti. Siinä jo mietin, että lähteeköhän se ollenkaan jatkamaan jälkeä kun niin innoissaan sitä haisteli. Aikansa haisteltua lähti hyvin seuraamaan jälkeä, josta hillitysti kehuin. Eteni hitaasti ja varmasti, välillä vähän siksakaten. En itse tiennyt missä jälki kulkee, jälki oli melko harvaan merkattu pyykkipojilla ja vaikka yritin katsella näkyykö merkkejä olin välillä ihan pihalla. Ensimmäiselle makaukselle ja kulmalle saavuttiin, Jali tsekkasi jälleen makauksen tarkasti ja lähti lopulta oikeaan suuntaan. Toisen kulman paikkeilla olin itse vähän pihalla ja piti tarkistaa jatkuuko se jälki oikeasti tuonne minne koira on menossa ja sinnehän se. Ylitettiin melko leveä vesiojakin onnistuneesti, mitä nyt toppasi siinä vaiheessa kun minä yritin etsiä mistä parhaiten pääsee yli ja Jali tuli pyörimään ympärille, että mitä kuhnailet. Jatkoi tosi hyvin itsenäisesti takaisin jäljelle. Saavuttiin vähän avonaisemmalle aukiolle ja kun lähestyttiin sorkkaa Jali veti ilmavainulle ja lähti kiristämään tahtia. Piti taas kysyä, että annanko vaan mennä kun ihmettelin mitä se nyt oikein noin yhtäkkiä teki ja sainkin selityksen, että oltiin tosiaan lähellä kaatoa. Sorkkaa tutkittiin suurella mielenkiinnolla ja hetken tutkimisen jälkeen sitä oltiin jo ottamassa suuhun ja syömässä. Yritin työntää myös namppaa naamaan, mutta ei se syöminen hirveästi siinä tuntunut kiinnostavan vaikka lopulta ne namit poimikin.
Ah, en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi tehdä kaunista paint-taidetta! :D
Jali teki tosi kivan itsenäisesti hommia. Välillä pysähdeltiin kun tsekkaili siksakilla minne se jälki jatkuukaan, mutta kertaakaan ei tarvinnut kehoittaa jatkamaan vaan aina itse löysi takaisin jäljelle ja työskenteli koko ajan . Eikä ilmeisesti hihnanmittaa kauempana käynyt juurikaan jäljeltä. Eteni koko ajan sen kuutisen metrin lainaliinan päässä, vaikkakaan ei hihna kireällä kun tahti oli omaan kävelyvauhtiin ihan hyvä. Oli tosi mielenkiintosta seurata koiraa ja kerrankin olla vain se sivustakatsoja, joka ei edes oikeastaan voi koiran suoritukseen juurikaan vaikuttaa vaikka olikin jotenkin kuumottavaa kun ei itse tiennyt missä jälki menee (enkä malttanut olla välillä varmistelematta...). Harvakseltaan koitin kehua kun tuntui erityisen etenevältä, mutta tuskin olisi sitä kaivannut. Kyllä meidän opaskin tuumasi, että treeniä vaan ja ensi vuonna kisoihin ja kyllä vähän luulen, että sinne tähdätään ;) Tällä seudulla järjestetään kuulema tosi kivasti mejä-kokeita, mikä sopii paremmin kuin hyvin! Taitotyyppi <3
Ja sitten yksittäisiä juttuja mitä jäi mieleen. Täydentelen jos tulee jotain vielä mieleen.
