101 dalmatialaista?

Ei ihan, mutta melkein :D

Oltiin Jalin kans tässä jokunen viikonloppu sitte dalluleirillä Inkoossa. Leirihän alkoi perjantaina ja loppui sunnuntaina, mutta matkaan lähdettiin jo torstai aamulla. Kaveri lähti matkaseuraks Tampereelle asti, jossa oltiin yö leirintäalueella ja siitä jatkoin sitten perjantaina Inkooseen. Jali on ihan superhelppo kyytiläinen, poika nukkui koko matkan takapenkillä, ei sitä aina edes muistanut, että se on siellä. Sain vihdoin aikaseks ostaa tuolle turvavyövaljaat niin on ees vähän turvallisempaa matkustaa. Yövyttiin tosiaan Tampereella 2 hengen pienessä mökissä. Jali rauhaantui hyvin mökkiin vaikka vähän mamman perään pitikin ensin vinkua.

Dalluleirillä oli ehkä noin 13 koiraa ja Jali oli ihan innoissaan kun sai leikkiä rotutovereidensa kanssa. Leirillä päästiin kokeilemaan myös erilaisia lajeja. Agility oli kivaaaa, putkikin oli ihan hirmu kiva kun sinne ensin uskallauduttiin. Tahtoo reenaan agia ton kans!  Itseasiassa näky olevan JAT:lla alkeiskurssiin haku, johon taisin ilmottautua sijalle 9. Kuus koirakkoa ilmeisesti otetaan mukaan eli pitäis enste saada hallittavuustesti onnistuneesti läpi ja toivoa ettei kolme mua edellä olevaa koiraa sitä saa läpi. Saas nähä miten käy, hirveen suuria toiveita ei oo...

Kokeiltiin myös pelastuskoirapuolen hakua ja mä taisin siitäkin vähän innostua. Poika lähti hyvin etsimään maalimiestä (vaikka ensin karkasikin palkintopurkeille ja repi yhden pakasterasian rikki, rontti!) ja vähän oli viitteitä jo siitä että tulis ilmasemaanki löytönsä mulle. Mä jotenkin olin aatellu, että pelastuskoira jutut on joilleki "yli-ihmisille" ja tyyliin vaan saksanpaimenkoirille ja belgianpaimenkoirille, mutta vähänpä mä tiesin asiasta. Ois hirmu kivaa harrastaa koiran kans oikeesti jotain hyödyllistä. Tää liitty kans "ota asiasta enemmän selvää"-listalle.

Testailtiin myös verijälkeä, mutta se oli Jalista selkeesti pelottavaa eikä Jali tohtinut lähteä jälkeä pitkin vaikka vähän alkua haistelikin. Jännä, Pikin kans tätä ollaan testattu ja Piki oli ihan innoissaan verijäljestä. Jali on kyllä luonteeltaan ehkä vähän epävarmempi ja arempi. Täytyy nyt kattoa josko se vielä joskus uskaltais, jälki kun oli kuitenkin ihan tuore ja uusi asia oli varmasti pelottava.

Sunnuntaina vuorossa oli mm rallitokoilua, mutta poika oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt ja asenteella EVVK niin ei meinannut tulla tokoilusta mitään. Sunnuntaina käytiin myös omatoimisesti agilityä kokeilemassa, hyvin se meni putkeen ja putken jälkeen vielä matalan hypynkin.

Tuli leirillä puhe myös canicrossista eli koirajuoksusta. Mähän oon ton kans pikkasen juoksennelluki, mut ei mulla mitään oikeita välineitä oo eikä ton pikkupojan kans oo viittiny kunnon juoksulenkkejä tehä saati että ihan vedättää. Se itse asiassa juoksee kyllä eellä, mut ei puhettakaan että vetäis, täytyy sitä siis opetella kun innostuu. Luulen että tilailen oikeen kunnon kilpavälineet sitten niin josko innostuis kisaamaankin. Jos nyt harrasteluokassa näin aluksi :)

Mamman pikkupoika sai leiriltä talvea varten myös takin ja ostin itelleni myöskin treenitaskut, sävysävyyn tietenkin :) Ilma leirillä oli ihan loistava, mä olin viime aikojen sään mukaisesti varannu mukaan hirveesti sadevaatetta ja lämmintä, siellä ois lähinnä tarvinu enemmän sitä kevyempää vaatetusta.

Mä olin pitkän ajomatkan jälkeen melko väsyny ja koko leiri meni pienessä väsymyksessä aikaisten aamuheräilyjenkin takia. Koirakin oli iltaisin ihan rättipoikki. Mutta hauskaa oli, kiva oli nähdä muita dalluja ja dalluihmisiä ja ehdottomasti lähtisin uudestaan! Kunhan olis seuraavalla kerralla hitusen lähempänä...

Äiti ompeli Jalille pedin. Me yritettiin mittailla, että minkäkokonen se pitäis olla, mutta vähän turhan iso siitä silti tuli :D Tuo on ennemminki semmonen kahelle dallulle sopiva...

Kävin tänään hakemassa pojalle lisää U/D ruokaa kun oli ihan päässyt loppumaan (tyhmä omistaja ei osannu ennakoida pussin loppumista ja poika on saanu olla vähän pienillä eväillä lähipäivinä...). Vein samalla kontrollinäytettä ja puhdas oli. Ei siis kiteitä näytteessä. Virtsan ph oli vähän turhan korkealla, muttei kai mitenkään huolestuttavasti. Tällä siis edelleenkin mennään, jos nyt hetken pysyttäis samalla ruualla ja mietitään sitten uudestaan jos siltä tuntuu. 12kg säkki (semmonen 82€) ei tosiaankaan kestä tuolla kauaa. Jalilla on kans ollu vähän jotain iho-oireita eli allergiaakin epäilen (ähhh), mutta täytyy nyt seurailla (sormet ja varpaat ristissä että oireet katoaa!).

Tilannepäivitystä

Hopsan heijaa kun on vähän hiljaiseloa tällä puolella! Elikkä tilannepäivitystä meiän arkeen.

Jalin kontrollinäytteessä kiteitä näkyi enää hyvin vähän, joten u/d ruoka tepsii ja sillä jatketaan vielä ainakin toistaiseksi. Toisaalta Jalilla on ilmestynyt leuan alle ihottumaa, joka välillä veristääkin ja sieraimet ovat jotenkin rohtuneet. Mietin, että johtuukohan tämä uuesta ruuasta. Ei kuitenkaan vaivaa koiraa mitenkään. Allergiaa? Mä seurailen tilannetta. Täytyy muutenkin soitella eläinlääkärille kun joutuu tilata uutta ruokapussia, täytyy sillon kysästä että olisko syytä tulla näyttämään tai kenties koittaa (taas) jotain uutta merkkiä. Toisaalta tuli mieleen myös että voisko olla myös ihan vaan hot spot?

Me vietetään tällä hetkellä kunnon maalaiselämää, ollaan siis loppukesä porukoitten luona maalla lomalla. Tai koira on lomalla, mä kuljen töissä. Äitiä vähän pelotti että miten se pärjää päivät tuon kans kun mua ei oo, mutta ilmeisesti oikein hyvin. Ei oo yksinollessaankaan tuhonnut muutakuin pari varvassandaalia ja mitä nyt on pöydiltä jotain varastellut. Pöydille hyppimistä harrastetaan vähän turhan usein, mä en tiiä mitä mä ton kans teen kun ei itseteossa kiinni saaminen ja toruminenkaan tehoa vaan vähän ajan päästä hypitään uuestaan. Huoh. Pellolla ja metsissä ollaan käyty päivittäin juoksemassa vapaana, otetaan nyt kerranki ilo irti siitä että maata ja mantua vapaanaoloon riittää.

Poika on alkanu vähän aristella vieraita ihmisiä, isää ainakin selkeästi pelkää eikä taho antaa äidin laittaa hihnaa kaulaan. Vieraisiin ihmisiin mennään kyllä tutustumaan jos Jali saa vain tehdä sen rauhassa ja omaan tahtiin. Jos vieras ihminen yrittää leperrellen tulla tutustumaan niin väistetään varmasti. Toiset koirat on lenkillä edelleenkin onkelma, niitä kun ei tarttis päästä tervehtimään... Täällä maalla niitä lenkillä tulee harvemmin vastaan joten kattoo mitenkä suuri ongelma taas on kun kaupunkiin takas päästään.

Eipä meiän arkeen paljon muuta Jalin osalta kuulu. Uusia temppuja oon yritelly opettaa (laatikoiden ja ovien työntäminen kiinni, tavaroiden poimiminen maasta) ja tokoakin ois syytä taas pitkästä aikaa virkistää muistiin. Jali on myös innokas mansikanpoimija, taitavasti poimitaan vaan ne tuoreet punaset mansikat ja maiskutellaan ne parempiin suihin :D

Loppukoe

Meillä oli tänää perustottelevaisuuskurssin loppukoe. Alkoki hirmu hyvin kun olin noin 10min myöhässä kun muistin alkamisajan väärin ja ohjaajalla alkoi seuraava ryhmä vartin päästä niin vähän kiire tuli... Tulos oliki sitte sen mukanen vaikka en mä nyt hirveen parempaa oottanukaan :D Ohjaaja arvosteli liikkeet EH=Erittäin hyvä, H=Hyvä, T=Tyydyttävä, V=Välttävä.

Ai pitäiskö tästä saavutuksesta muka olla jotenki ylpee?

• Luoksepäästävyys EH: Anto hyvin kattoa istualtaan hampaat, tässä ei yleensäkään oo ollu hirveesti ongelmaa. Nii, paitsi joissain mätsäreissä jos jostain syytä päättää, että pelkääki tuomaria...
• Paikallaolo maassa 30 sek EH: Joopa joo, sain houkutella poikaa moooonta minuuttia ees perusasentoon sivulle ennenku päästiin ees maahan. Ja kun päästiin perusasentoon niin ei meinannu millään mennä maahan vaikka kyllä se tasan tarkkaan sen osaa. Huoh. Tässä vaiheessa mä jo arvasin mitä nää loputki liikkeet tulee oleen ku asenne oli EVVK. Pysy hyvin kyllä maassa kun sinne asti pääsi, mutta katsekontakti ei oo yleensäkään kyllä pysyvää vaan vilkuilee välillä ympärilleen ja laskee päätä maahan.
• Seuraaminen H/T: Piti se hyvää katsekontaktia - nimittäin maahan! Juu-u. Oltais mun mielestä ansaittu se välttäväki. Tää on niitä liikkeitä, joka joskus onnistuu ihan mielettömän hyvin käännöksineenkin ja toisena päivänä taas ei vois vähempää kiinnostaa. Katsekontakti tosin on yleensäki sitä vilkuilua ja lähinnä namikäden tuijottelua. 
• Liikkeestä maahanmeno H: Tästäki oltais mun mielestä ansaittu huonompi. Tai nojoo, tällä tasolla mitä tuolla kurssilla ollaan tehty niin kai se ihan ok oli. Seuraaminen oli taas mitä oli, mut pysähty hyvin sivuun istumaan ja maahan mentiin sitten istumisen kautta. Nyt jopa muistu se maahanmenoki paremmin mieleen... :D
• Luoksetulo EH: Tää on kyllä ehkä meiän paras liike. Tulee vauhilla luo ja suoraa sivulle perusasentoon. Hyvä poika!
• Liikkeestä seisominen EH: Seuraamisessa siis kädellä pysäytetään koira paikalleen seisomaan. Njaa, ei ollu ohjaajalla suuret kriteerit tähän arvosteluun kyllä :D Pysähtyhän se seisomaan eikä lyöny ees istumaan, mitä nyt seisominen oli ihan vino eikä se istuminenkaan ollu kaukana. Seuraaminen oli taas ihan mitä sattuu...
• Noutaminen lelulla EH: Tää on kans Jalille kiva liike. Tuo lelun hyvin mulle takasin ja antaa irti. Tähän on siis riittäny vaan se että koira hakee sen lelun ja tuo sen jotenkin takaisin ohjaajalle, ei siis mitään perusasentoja tai luvan oottamista oo tarvinu.
• Hyppy H/T: Eli koiran piti ylittää este hihnassa ohjaajan vierellä seuraten. Niin mikä seuraaminen? Ekalla yrittämällä myös kiersi esteen eikä suostunu hyppäämään. Toisella kerralla päästiin jopa esteen yli ja otti jopa melko hyvän kontaktin esteen jälkeen.
• Paikalla istuminen 30 sek H: Olipa taas harvinaisen vaikeeta päästä perusasentoon. Noo, sitteku sinne asti päästiin niin siinähän se istui sen 30sek, kontakti oli taas vähän mitä sattuu...
• Yleisvaikutelma H: Alkuun ei tosiaan jaksanu keskittyä pätkääkään ja kouluttaja arvioiki että koira oli ihan poissaoleva, mutta paransi loppua kohden ja teki hyvin niinä harvoina hetkinä kun jaksoi keskittyä. Sanoi että johtuu varmasti iästä tuo käytös. Toivottavasti menee tosiaan ohi, yrittäkääpä motivoida koiraa jota ei nenän edessä olevat (kotona ainakin) maailman parhaat herkut voi pätkääkään kiinnostaa, saatikka mikään muukaan.

Noh, saatiin me sieltä kunniakirja matkaan ja varmasti jatketaan ainaki kotosalla tätä tokoilua. Täytyy kattoa nyt sitte kesän jälkeen josko innostuis jossain ryhmässä käymään. Vaikka mä luulen, että meille molemmille vois se agility ehkä paremmin sopia... 

Loppukevennyksenä meiän viikonlopun tempaus kun poika pomppas heinäpaalin päälle patsaastelemaan (pienellä avustuksella) ja päätti sitte ettei sieltä niin vaan alas hypätäkään. Käytti sitten pieniä aivojaan ja päätti että hypätään alas mamman sylin kautta. Yhtäkkiä syliin hyppäävä 31kg koirarotjake ei oo mikään kiva yllätys... Hyvä suunnitelma Jali, mut oisit vaan muaki varottanu :D

EVVK eli Jali murkkuikäisenä teinipoikana

Näin opettajaksi opiskelevana mulla on meiän koirakoulukertoina pyöriny mielessä ajatusleikki minkälainen Jali olisi yläasteikäisenä teinipoikana:

Jali olisi punatukkainen pisamanaamainen, lyhyehkö, vantterahko poika. Vähän hömelö ja toisten vietävissä, mutta kuitenkin kaikkien kaveri. On vielä vähän epävarma itsestään ja hakee luokan huomiota hölmöilyllään. Näyttelee luokan edessä kovempaa ("ei vois vähempää kiinnostaa") ja tyhmempää ("ai mikä Pythagoraan lause, koskaan kuullukaan?") kuin onkaan. Syttyy hitaasti ja kyseenalaistaa helposti asioita: "mihin mä tätä tarvin?", "onko mun pakko tehä jos mä osaan jo?". Kotona on kuitenkin mammanpoika ja (yleensä) tiskaa tiskit ja siivoaa huoneensa käskystä.
Ei erityisen hyvä missään, vaikka opettaja näkeekin potentiaalia- kunhan löytäisi oikean keinon motivoida. Innostuessaan tekee töitä täysillä, mutta kiinnostus lopahtaa hyvin nopeaan. Vaatii myös usein muistuttelua mitä pitikään tehdä, muuten alkaa helposti puuhailla omiaan tai unohtuu omiin maailmoihinsa. Ei voi ymmärtää opettajan puhutteluja ja huomautuksia kun tekee mielestään juuri sitä mitä pitääkin.




Inhoaa pänttäämistä ja ulkoaopettelua. Tekee kotitehtävät vain välttävästi, yrittäen päästä mahdollisimman helpolla. Tekee kokeessa useita huolimattomuusvirheitä ja keskittyy ennemminkin piirtelemään koepaperiin. Yllättää kuitenkin opettajan välillä  hyvillä arvosanoilla. Lempiaineita liikunta tai puukäsityöt.

Miljoonakoira 2012

Käytiin tosiaan nyt viikonloppuna pyörähtämässä Tuurissa pojan ensimmäisissä näyttelyissä. Ilma oli Tuurissa ihan valtavan hyvä, aurinko paistoi, muttei ollut liian kuumakaan pienen tuulenvireen takia. Lähdettiin aamulla siskon kans ajelemaan ja oltiin hyvin ajoissa perillä vaikka allekirjoittanut meinasikin nukkua aamusta pommiin...

Kehässä meitä olikin sitten vain minä ja Jali sekä Laura ja velipoika Taison. Hyvin ovat erinäköiset veljekset kyllä :) Jali oli hitusen korkeampi ja varsinkin päästä kapeampi ja sirompi. Ja Jali on kyllä ihan mielettömän pilkukas kyllä veljeensä ja muihin dalluihin verrattuna! Jotenkin sitä vaan oma silmä on niin tottunut. 

Mua jännitti kehässä yllättävän vähän. Jouduttiin siinä kehässä hetken odotella tuomaria niin kerkes hengähtää. Alussa seisominenkin onnistui ihan kivasti kun poika vielä malttoi keskittyä ja kiinnostua nameista. On seissyt kyllä mätsäreissä paremminkin, jotenkin tänään se seisominenkaan ei ollu ehkä niin hyvää mitä yleensä.

Sitten pyörittiinkin kehässä. Alussa meinas lähteä peitsaten, mutta onneksi sain sen pysäyttämällä siirtymään raviin. Tuomari juoksutti mun mielestä melko vähän (verrattuna mitä seurasin muiden kehien tuomareita), mä oisin voinu juoksennella enemmänkin kun se ravaa niin hyvin kun vaan vauhtiin pääsee. Harmiks peitsas sitten tuomarista poispäin mentäessä enkä siinä matkassa saanut sitä enää raville siirtymään. Takasin päin onneks tultiin sitten ravia.

Sitten olikin hampaiden tarkastus ja rakenteen tutkiminen. Poika päättikin sitten aristella tuomaria ja väisti. Ei tuosta oikein ota selvää kun välillä pitää väistää ja välillä otetaan tuomari häntä heiluen vastaan eikä välitetä käpälöinnistä tuon taivaallista.

 Tuomarin pöydän edessä seisominen olikin sitten pojan mielestä ihan tylsää ja turhaa. Jotenkin tuon käpälöinnin jälkeen meni vähän lukkoon eikä seisotuksesta meinannut tulla mitään vaan poika pyöriskeli ja haisteli maata eikä namitkaan kiinnostanu eikä häntäkään meinannut heilua. Kyllä se hetkittäin seiso ihan hyvin mut vähän se oli kyllä hankalaa. Ehkä mussakin vika kun en tottunut esittäjä oo niin en oikein aina saa tuota kunnolla seisomaan. Ja tuossa vaiheessa jännitti ehkä muakin eniten kun ties että nyt se tuomari tarkastelee kunnolla ja nyt pitäis yrittää seistä kunnolla niin siirty ehkä jännitys koiraankin.

 Taisonin arvostelun aikana sitten taas jaksettiin jostain syystä seistä (ehkäpä just siks kun ei ollut aihetta enää jännittää) :D

Loppujen lopuksi velipoika vei ansaitusti ykkössijan ja me tultiin perässä kakkosena :) Harmittaa kun hokannu, että ois voinu veljeksistä ottaa kunnon poseerauskuvat ja muutenkin siskokulta kuvaajana vähän huonon kuvauspaikan valitsi. Jotenki muutenkin pimeän näköisiä kuvia vaikka siellä ihan aurinko paistoi.

Tuomarina oli Taina Nygård ja meiän arvostelu oli kai ihan mukava: 

"Vajaa 9kk. Hieman ujostellen käyttäytyvä. Tiivis purenta, suuret hampaat. Hyvä kaula. Sopiva raajaluusto. Hyvät käpälät. Melko kapea reisi. Turhan paljon kurkunalusnahkaa. Pilkuilla taipumus yhdistyä. Antaa tänään neliömäisen vaikutelman"

Onko toi tiivis purenta ja suuret hampaat nyt sitten positiivinen vai negatiivinen kommentti? Tykkäsin myös tuosta pilkkujen yhdistymis taipumuksesta :D Tuohon neliömäiseen vaikutelmaan varmaankin vaikuttaa jonkin verran seisotus? Mut tuolla kyllä on tuota jalkaa sen verran, että kyllä se kieltämättä vähän neliömäinen on. Ehkä se siitä tasottuu. Ja ilmeisesti pojan pitää mennä rasvaimuun, että saadaan kaksoisleuka pois ;)

Noh, ei se loppujen lopuks niin kamalaa ollukaan. Ihan mukava päivä oli ja vois kai sitä uuestaankin :) Laura vähän houkutteli dallujen erikoisnäyttelyyn Juvalle. Saa nähä, saa nähä...

Uraattikiteet - Henna 2-1

Eläinlääkäri: Jalin näytteessä oli hirveesti uraattikiteitä
Minä: Mut miten ku se eka näyte oli ihan puhas?!
E: Niin, se on ihan normaalia ettei niitä kiteitä välttämättä joka näytteessä näy vaikka niitä oliski...

Ei sitte voinu mainita asiasta jo sillon ekalla kerralla?!

Mä sain viime kerran puheitten perusteella käsityksen, että meiän kideongelmat on ohi ja että tää toinen näyte oli ihan rutiinijuttuja eikä liittyny mitenkään kiteisiin... Paska fiilis.

Huoh, tarttis vertaistukea nytte. Virtsakideongelmaiset dallut ry?

Kuulumisia

Yksittäisiä hetkiä edelliseltä viikolta:

Perusasento alkaa vihdoin mennä tolle kaaliin! Enää ei tarvi ollenkaa samallalailla käsiohjausta kuin aikaisemmin. Vaikkei vielä osaakaan pelkästä käskystä, mutta silti, edistystä! :D Seuraavana tehotreeniin seuraaminen ja varsinkin se katsekontakti...

Poika pääsee ruokakupille syömään vasta luvan saatuaan. Yleensä riittää että menee istumaan ja ottaa katsekontaktin, mutta hokasin yks ilta että voinhan mä pyytää siltä muutakin. Ja ai että millä innolla se tekee luvan saadakseen! Yleensä kun tekee sisällä vähän laiskasti ja innottomasti, mä olin ihan että wohoo, tätähän pitää hyödyntää useemmin :)

Mätsäreissä ollaan esiintymisessä edistytty ihan kivasti. Ravaaminen kehässä, jossa on muitakin kiertämässä on vähän hmm, hankalaa (eikö me leikitäkään hippaa?!), mutta yksikseen onnistuukin sitten paremmin. Vaikkakin tuo ilmeisesti tuppaa peitsaamaan, mutta tuomarin ohjeistuksesta kun vauhtia lisäsi niin päästiin me sitä raviakin (kunhan ei sinne laukkaan lipsahtanut). Täytyy tuota harjotella, mä vaan en ite oo mitenkää osannu peitsaamista ees huomioida ku kaikki energia menny siihen että saan koiran ylipäätään vierellä kulkemaan eikä sinkoilemaan ympäriinsä. Sai tuomarilta kehuja erityisesti hienoista takaliikkeistä, mitä ihmettä se sitten käytännössä tarkoittikaan. 

Tällä kertaa mätsärissä oli miestuomari ja tuntui että poika antoi tällä kertaa tuomarin nätimmin kopeloida ja katsoa hampaita. Alkaa selkeesti rauhottua muutenkin suureen koirajoukkoon ympärillä ja malttaa välillä muaki kuunnella eikä koko ajan sinkoilla ympäriinsä (vaikka toki sitäkin välillä tapahtu).

Menin jossain hetken mielihäiriössä ja hulluuden hetkessä ilmoittamaan tuon Tuuriin näyttelyyn, joten ihan kiva, että esiintymisestä saadaan harjoitusta (niin koira kuin esittäjäkin). Ensimmäinen näyttely koiralle ja ensimmäinen näyttely mulle. Saa nähä mitä siitäki tulee :D Kunhan ihan puhtaasti uteliaisuudesta käydään kehässä pyörähtämässä. Mutta enpä voi väittää etteikö jännittäis! Jali heittää kuitenki ihan läskiks ja ne nauraa meiät kehästä pihalle :P

Vietiin eläinlääkärille virtsanäytettä ja näytteessä ei ollu kiteitä! Siis EI kiteitä!! :D Eläinlääkärikin tahtoi että käyn ottaan uuden näytteen kun ei ollut uskoa ettei kiteitä ollut mun tuomassa näytteessä :D Ja ennen kuin oli näytettä tutkinut niin ultrassa näky selkeesti virtsarakossa jotain kiteen näköistä (aika hurjan näköstä oli, vähän niinku ne lumihiutalepallot, joissa tekolunta pyörii kun niitä heiluttaa). Ilmeisesti siis C-vitamiini on auttanut ja tällä ruokavaliolla jatketaan. Yks kivi tippu sydämeltä :) Täytyy tottakai tarkkailla kun tuolla selkeesti taipumusta niihin kiteisiin on, mutta helpotti kyllä ettei tarvinukaan kalliisiin erikoisruokiin siirtyä. 

Potrettaja

Me käytiin tänään kameran eessä poseeraamassa ja saatiin ihan hurrrrjan paljon kivoja kuvia! En viittiny kaikkia pistää näkyviin, mutta ai että oli vaikea valita mitkä kuvat jätän julkasematta.

Saatiin hirmu kivat pärstäkuvat aikaiseksi. Mä olin ihan yllättyny ku tuo maltto pysyä paikallaan istumassa samalla kun ite hiippailin kuvaajan taate. Olin ihan varma, että tuo tulee perään kun ei varsinaisesti paikallaanoloa olla ihan hirveesti harjoiteltu. Siinä se kuitenki nätisti pönötti, komia poika :)

Riekkumiskuvat oliki sitte helppoja. Nahkarukkasen kans jaksettiin riekkua vaikka kuinka. Ois pitäny ottaa ehkä mieluummin vaikka joku pallo mukaan, ois ollu helpompi heittää sitä tuolle kun tuo hanska ei oikein pienessä tuulessa tahtonut lentää ja näyttää epämääräseltä ton suussa :D

Kato mikä mulla on kato!

Seisomiskuvaa oli vähän hankala saada kun oon seisottanu tuota lähinnä niin, että itse olen koiran takana ja käsi namin kans nokan eessä. Ei oikein malttanu pysyä paikallaan muuten tai jos pysyi oli jalat ihan vinksallaan. Mut kyllä me jonkinlainen saatiin aikaseks vaikkei ihan täydellinen asento ookaan :)

Ihan hurjan ISO KIITOS kuvista kuuluu Salme Mujuselle! :)

Salme oli kuvannut ilmeisesti muitakin dalluja (Lissu ja Jimi?) ja Jali oli kuulema hirmu iso niihin verrattuna :D Mä en oikein osaa ite hahmottaa tuota isona, pitäis olla selkeitä vertailukohteita muista dalluista. Veikkaisin, että on kyllä rotumääritelmän 61cm jo ohittanut. Melko solakka poikahan tuo on, mutta mun silmään ainaki ihan sopiva. Kattoo tuleeko massaa ja senttejä vielä lisää kunhan kasvaa.

Kotimatkalla päätti poika heittää talviturkin :D Juttelin just kaverille enkä kiinnittäny koiraan huomiota kun järven vierellä laiturilla käveltiin. Yhtäkkiä vaan kuulu hirvee molskahdus ja koira räpiköi vedessä, luuli raukka ilmeisesti ruokomätästä askeleenkestäväksi. Onneks ei ollu iso pudotus ja poika saatiin ehjin nahoin nostettua takas kuivalle maalle naurun kera. Ai että oli poika nolona moisesta pulahduksesta :D Höpsö.

Haaste: TOP 10

Sain haasteen Millalta :)

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

JALIN TOP 10

1. Juokseminen, erityisesti vapaana. Mikään ei oo mukavampaa kuin kirmata minkä jaloistaan pääsee!
2. Keppileikit. Tai kepit yleensäkään, niitä on lenkillä kiva maistella ja bongailla lenkkipolun varrelta. Ja kun tähän vielä liitetään täysiä juokseminen keppi suussa muita koiria karkuun niin jo on ilo ylimmillään.
3. Metsälenkit. Metsässä nyt vaan on niin kiva kuljeskella, voittaa asfaltilla kävelyn 100-0.
4. Koirakaverit. Riekkumista, juoksemista, painimista, koirapuistot on huippu kivoja. Äitiiii, mä haluun leikkiin ton koiran kans! Voitte ehkä kuvitella mimmoset meiän muiden koirien ohitukset on...
5. Ruoka. Omnomnom. Tarviiko lisäselityksiä? Ruokaa on erityisen kiva etsiä ja metsästää tiskipöydältä. Älä vain jätä keppihullun koiran ylettyville ruualta tuoksuvaa puuhaarukkaa!
6. Ihmiset. Ihmiset on kivoja, varsinki jos ne jää rapsutteleen. Vieraiden ihmisten kenkien/jalkojen päälle on jostain syystä hirmu kiva parkkeerata istumaan. Saattaa riekkua ja kutsua leikkiin ihan ventovieraita ohikulkijoitakin.
8. Vetoleikit. Ja voimaahan vetämisessä riittää!
9. Tuulen mukana liikkuvat roskat. Emännältä loppuu välillä huumorintaju kun koira yllättäin hihnan päässä pinkaisee tuulen mukana karkuun pomppivan lehden perään...
10. Tekeminen. Melkeinpä mikä tahansa puuhaaminen käy. Jos Jalin mielestä on tylsää niin kenkiä on kiva kanneskella (tai ylipäätään mitä suuhun vaan sattuu löytymään).

En laita haastetta erikseen kenellekään eteenpäin, tehköön kuka haluaa :)

Jali täytti muuten tänään jo 8kk, mamman iso poika! Mihin se aika oikein rientää?

Lisää sairaskertomuksia

On tää nyt. Jos haluutte pysyy rahoissanne niin mä annan pienen vihjeen: älkää hommatko koiraa.

Käytiin Jalin kans tänään taas eläinlääkärillä, pojalla on ollu vähän yskää ja köhimistä ja sieraimesta vuotanu kellertävää räkää. Ajattelin enste ettei tuo eläinlääkärihoitoa tarvitse, muttakun tuo kellertävä räkä ei välttämättä mikään hyvä merkki oo ja soiton jälkeen eläinlääkäri suositteli käymään niin tilattiin me sitten aika. Samalla ajattelin käynnin hyödyntää ja viedä virtsanäytteen tutkittavaks uraattikiteiden takia.

Epäilin enste ite kennelyskäks, mutta nenäpunkkiin me hoito saatiin ja kyllä mäki nyt enemmän asiaa tutkittuani oireet ennemmin nenäpunkkiin yhistäisin. Yhtenä mahollisuutena myös joku vierasesine sieraimessa kun tuota vuotoa tulee lähinnä vaan toisesta sieraimesta. Niin tai näin, katotaan kuuri loppuun ja jos vuoto ei lopu niin eikun uudelle käynnille.

Vein tosiaan myös virtsanäytteen samalla kertaa, edellisestä näytteestä taitaa olla aikalailla se kuukausi. Ihan vaan oman mielenkiinnon vuoksi, että onko mitään muutoksia tullut (en tosin tiiä miten pian ruokavalionmuutos vaikuttaa, eläinlääkäri käski tuua näytteen noin 2kk päästä). Kiteitähän siellä vielä näkyi ja virtsan pH oli liian matala, mihin saatiin lääkkeenä C-vitamiinikuuri (tää oli mulle ihan uus juttu) ja käsky seurata pH:ta ja katellaan sitte taas kontrollinäytettä. Muistelisin, että viime näytteessä pH oli ihan normaali (käytiin eri lääkärillä).

Kyllä vaa ois niin paljon mukavampaa ku sais olla koiran kans huoletta ilman jatkuvaa murehtimista onko sillä mitään oireita, onko ruokavalio nyt varmasti sopiva... Nojaa, aika tuuripeliähän tää varmasti on saako sairastelevan koiran vai ei. Taas sai poika eläinlääkäriltä kehuja miten nätisti anto tutkia ja painoa oli tällä kertaa kasassa jo 30,1kg, viimeksi siis 28,5kg. Mä oon vähän yrittäny vihjailla sille, että voisit olla kasvus jo kasvanu, mut jääräpää dalmatialaiset tuntien tää varmaa ihan mun kiusaks päättää kasvaa jättiläiseks :D

Vappua, mätsäreitä ja koirakoulua

Päivitellääs vähän mitä kaikkea me ollaan lähiaikoina hommailtu. Vappuna Jali oli meidän kans piknikillä, ettei pojan koko päivää tarvinut yksikseen olla. Tuo osaa kyllä hienosti olla vaikka ympärillä on valtavasti porukkaa eikä aristellut yhtään jos joku tuli morjenstaan. Hyvää sosiaalistamista samalla. Piknikeväätkin sai olla suurimmaks osaks rauhassa kun herralle oli omat eväät mukana :)

Vappupäivänä oltiin taas mätsäröimässä ja meni kyllä huomattavasti paremmin kuin viimeksi! Osa syynä varmasti se, että kehään päästiin nopealla aikataululla, eikä koira turhautunut odotellessa. Poika oli kehässä jopa suht nätisti, seisominenkin onnistui ja ravaaminen oli huomattavasti parempaa. Tällä kertaa saatiin jopa hampaat katottua, mutta rakennetta ei tuomari saanut kokeiltua kun poika päätti pistää leikiksi. Harjoittelua, harjoittelua siis. Joka tapauksessa saatiin tällä kertaa punainen nauha, muttei sijoitusta, mutta mamma oli ylpeä!

Kato mamma, on mulla punanen nauha!

Ihan huippua kun ilmat on ollu näin hyvät, hirmu mukava lenkkeillä koiran kans. Tätä mä niin kaipasin kun olin koirattomana! Koirapuistoilukin on huomattavasti mukavampaa kun omistajan ei tartte jäätyä paikalleen...

                       

Jalin kans ollaan lisäks käyty nyt kaks kertaa perustottelevaisuuskurssilla. Lähinnä toivoisin, että tuo oppis, että muitten koirien seurassakin voitais keskittyä mua kuunteleen eikä koko ajan tartte häslätä. Suurimman osan ajasta se tekeeki tosi hienosti, ottaa kontaktia ilman käskyä, ei välitä vaikka toinen häsläis vieressä. Aina välillä sille sitten jostain syystä tulee mieleen, että ehkä nuo toiset koirat onki kivempia ku kuunnella emäntää... Mut pitää olla ylpee kyllä, seuraaminen kontaktissakin sujuu ihan valtavan hyvin (vaikka kontakti onkin katkonaista) ja seuraaminen toisten koirikkojen välistäkin onnistu kontaktissa ihan mielettömän hyvin! Itse asiassa paremmin kuin hyvin, mä en ollu uskoa silmiäni ku tuo ei yrittänykää tervehtimään muita, lenkillä kun ohitukset on aina ihan hirveitä eikä namituskaan taho auttaa asiaan... Mut osaa tuo näemmä yllättää :)

Ja jottei aina olis pelkkiä kuvia niin loppuun vielä pari temppua, jotka oon saanu aikaseks kuvata. Ovat valitettavasti väärinpäin kun en tiedä miten tuon saa käännettyä. Kyllähän tuo oppis vaikka mitä kun vaan omistajalla ois viitseliäisyyttä ja aikaa opettaa.