06 marraskuuta 2015

Tärkeet asiaa! t. Jali

Hau!

Ootteks te kuullu semmosesta tapahtumasta ko nenäpäivä? Ai ette? Johan ny! No ny on korkee aika! Ootte kuitenki, mut kerron silti.

Nenäpäivähaasteella kerätään rahaa kehitysmaiden lasten auttamiseksi. Ne on siel jossai kaukana ja niillä on tosi huonot olot! Tiiättehän kun mä tykkään oppia kaikenlaista uutta? Mut siellä niillä ei välttis oo ees sellasta mahdollisuutta. Siis mieti, mitä ne siel tekee kun ei voi oppia mitään?

Auttaminen on tiiättekö aika helppoo. Koska me koirat ollaan parhaita ja meidän omistajat ehkä vielä parempia (tai no, ei oikeestaan, mut sovitaan nyt että jos tän päivän) nii lahjottaa voi koirallisten oman tiimin Nenäkoirien kautta. Siel on myös kaikkii kivoi koirahaasteita, esim temppuhaaste! Mää tiiän että te tuijottelette sitä pientä laatikkoa, jota kait älypuhelimeks kutsutaan niin ny tarttis vaan näpyttää tekstari NENÄKOIRA numeroon 16499. Se ois kymppi sitte apua kehitysmaahan.  Me karvalliset esimerkiks pärjätään ilman sitä sun miettimää uutta kaulapantaa (tai metallikapulaa tai berran ruutunauhoi tai mitä ny ikinä teil on mielessä), heitä rahat mieluummin jonneki oikeesti tarpeelliseen!

Ja tiiättekö koska te ihmiset ootte vähän yksinkertasia välillä, nii otetaas tiivistetysti uusiks. Siis:
Lähetä tekstiviesti 
NENÄKOIRA
numeroon
16499
Se ois siis 10€ apua tarvitsiville

Kuulostaaks liian suurelta summalta? Tiiätkö ei hätää! Sää voit lahjottaa myös pienemmän summan. Esimerkiks vitosen, kun lähetät tekstiviestin LAHJOITA numeroon 16499. Tai hei jos jätät sen uuen pannan ostamatta nii suurempiiki summii voi lähettää!
Mut herätettiin mainostaan kesken unien. Mieti! Mut hyvän asian puolesta, mä uhrauduin! Meil ei kuulema ollu sitä oikeeta punasta nenäpäivän nenää, mut tiiättekö tuo pallo ajaa melkee saman asian. Ainaski se on punanen. Ja pyöree. Ai eikö? Ajatus on tärkein.

Aini, jos haluut lukee vaiks enemmän asiasta, nii käy kattoos kampanjan viralliset sivut.

Me pistettii lahjotusta menemään, laitathan sääkin?

Pilkullinen kiittää ja kuittaa ja painuu takas pehkuihin!

ps. Nenäkoirat ryhmä on top10 lahjottajien joukossa! Kui siistii!

04 marraskuuta 2015

Pentupostaus. Haastepostaus. Kissoja koirablogissa!!

Tylsyyttäni vastailin taas yhteen Liebster Awards haasteeseen, joka tällä kertaa tipahti Sannilta. Kiitokset haasteesta, näihin on ihan hauska vastailla :) Enpäs taaskaan haasta ketään, koska olen tylsä.

Kuvituksena lähinnä ystäväni ylisöpön kissanpentukaksikon kuvia. Koska voin. Ja koska pentusöpöysyliannostus.

Paras asia päivän aikana, mitä koirasi tekee?
Paras asia. Hmm. On olemassa? :D Mitä tähän voi oikein vastata.
Onko teillä säännöllinen rytmi ulkoilussa ja ruokailussa?
Ei ole. Varsinkaan nyt opiskelija-statuksella opintojen loppuvaiheessa. Noh, saa se ruuan suht säännöllisesti kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Mutta enpä voisi puhua säännöllisyydestä muuten. Välillä pitkä lenkki tehdään päivän ensimmäisenä lenkkinä, välillä päivän viimeisenä jne.
Onko jokin koiraharrastus, jota et vain ymmärrä?
Ei varsinaisesti. Tähän varmaan kuuluisi vastata että näyttelyt, mutta kyllä minä toisaalta ymmärrän niitä, jotka niitä haluavat kiertää. Jenkkilästä varmasti löytyisi joku idioottimainen koiraharrastus, mutta parempi kuin ei ota selvää.
Nyt kun on syksy ja pimeää iltaisin sekä aamuisin, käytättekö heijastimia?
Kylkyl, tottakai! Molemmilla.
Miten koiranne käyttäytyy lenkillä ohittaessa ihmisen tai koiran?
Ihmiset ei ole olleet koskaan mikään ongelma. Jalilla ei ole ollut koskaan sitä "ihanaaa, ihmisiä!" vaihetta, sen kanssa on ollut aina helppo liikkua ihmisten ilmoilla. Sen sijaan koirat aiheuttavat tämän hepuloinnin, enemmän tai vähemmän. Pääasiassa nykyään ohitetaan ihan siivosti, mutta välillä joutuu purkaa painetta joko vetämällä tai kiskasemalla kohdilla, joissain tapauksissa rähisten, toista päin. Isot ja/tai provosoivat koirat on pahimpia. Välillä tuntuu, että taantuu aina maalla olo jaksojen jälkeen kun ei näe lenkeillä ketään ja on taas kaupungissa ihan "koira, toinen koira, en oo koskaan nähny toista koiraa, iiiiiiiih"...
Nami- vai lelupalkka? Miksi?
Molempi parempi. THE pallo on ehdottomasti ykkösjuttu, mutta nami toimii ihan yhtä hyvin. Molemmilla on paikkansa ja molempia tarvitaan. Lelulla on helpompi saada liikkeisiin vauhtia ja virettä, namilla tarkkuutta ja tekniikkaa. Haluaisin palkata enemmän vetojutuilla ja muutenkin kuin pelkkää palloa heittämällä, mutta meillä on tällä hetkellä taas vaihteeksi lukko nimeltä "hyi tuo hakkaa mua, en varmasti uskalla vetää sun kanssa". Pehmeä koira ja yksi vahinkoheilautus päin koiraa, huoh.
Miten koirasi matkustaa autossa?
Kuormaliinoilla autoon kiinnitetyssä metallihäkissä. Parempi kuin ei mitään.
Paljonko pidät koiraasi vapaana ulkona? Karkaako helposti?
Mahdollisimman paljon. Riista ja toiset koirat tuottavat välillä harmaita hiuksia, mutta muuten pysyy hyvin hollilla. Pystyn yleensä ennakoimaan tilanteet hyvin ja karkailut on ihan yhden käden sormilla laskettavissa.
Minkälaisia tavoitteita on koirasi kanssa?
Vastasinkin tähän jo yhdessä haasteessa: "Meidän tavoitteena on toimiva yhteistyö tilanteessa kuin tilanteessa." Tällä kysymyksellä haetaan varmasti "nousta agilityssä kolmosiin, tokossa valioksi jajaja" tyyppisiä vastauksia, mutta meillä ei ihan oikeasti ole tällä hetkellä moisia tavoitteita. Tuo minun aiempi vastaus koostaa meidän tavoitteet tällä hetkellä erinomaisesti.
Minkä asian muuttaisit koirassasi?
Tähänkin olen vastannut. "Hmmm. On ja ei. Se on just hyvä tollasena, mutta toisaalta ois kiva kun se ois toisenlainen. En oikein tiedä mitä loppujen lopuksi sitten kuitenkaan muuttaisin. Jos siinä ois vähemmän sitä tai enemmän tätä niin se ei ois- Jali. Tyhjentävä vastaus, eikö :P" Toisaalta olen näemmä tähän vastannut myös näin: "Lisää rohkeutta/toimintakykyä. Pidättyneisyys on minusta ihan ok (ei haittaa vaikkei koira ole maailmaa rakastava), mutta se pieni epävarmuus voisi hävitä. Hermorakenteessakin olisi parantamisen varaa."
Mieleenpainuvin muisto?
Äkkiä heitettynä meidän ensimmäiset tokokisat. Ja kun ensimmäistä kertaa tapasin Jalin ja kuinka se varovaisesti haisteli ulkona kättä selän takaa, mutta sisällä oli heti änkeämässä syliin istumaan.

28 lokakuuta 2015

Retkeilyä Keski-Suomen Kolilla

Vihdoin selvitettiin reittimme Hyyppäänvuorelle! Hyyppäänvuoren esittelysivut eivät enää ole mitenkään erityisen ajantasalla, mutta siitä huolimatta löydettiin hyvin perille. Vuoren päälle oli hyvä, sinisillä merkeillä merkitty reitti. Kaipa se oli se esittelysivuilla puhuttu helpompi reitti? Ilma oli mitä mainioin, mutta kyllähän tuo nousu vähän pisti puuskututtamaan. Vaikka lehtipuista on jo lehdet pääosin tippuneet, eikä ruska-aika ollut enää parhaimmillaan, oli näkymät siltä aika kivat.
Hienot näkymät Lievestuoreenjärvelle!
Hyyppäänvuoren laelta etsittiin reittiä Hyppään luolalle, jossa oli piilotettuna geokätkö. Hetken pyörittiin, että mitä reittiä me täältä alas päästään, mutta lopulta löydettiin alasvievä polku. Hieman haasteellinen paikoitellen, mutta ehjin nahoin selvittiin. Luolalle pääsee lähestymään molemmilta puolilta, kunhan oikean polun alas löytää. Kun ylhäältä, opastetaulun kohdilta järvelle päin katsoessa lähtee vasemmalle, on polku (muistaakseni) ensimmäisiä alaspäin vieviä polkuja. Oikealle lähtiessä hyvä polku alas lähtee kun malttaa kävellä niin kauas, että joutuu ylittää polun yli kaatuneen puun. Ne aiemmat polut alas tarjoaa astetta haastavamman lähestymisen, eikä me ainakaan uskallettu niitä lähteä kulkemaan.

Me lähdettiin alas tätä vasemmanpuoleista polkua. Polun varrella olikin monenlaista luola- ja katosmuodostelmaa. Takaisin ylös kivuttiin sitä toista reittiä, joka osoittautui huomattavasti helpommaksi, mutta joka oli sitten samalla myös huomattavasti tylsempi.
"Tikapuut" ylöspäin
Älkää jättäkö!
Kätkö löytyi helposti kun oikealle luolansuulle päästiin. Ilman kätkön koordinaatteja ei oltaisi kyllä tänne eksytty. Hieno muodostelma kyllä vaikka nuo tikapuut vähän aluksi mietityttikin, että näinköhän noita pitkin uskaltaa kiivetä. Uskaltaa, ovat yllättävän tukevat! Haettiin tämän luolakätkön lisäksi myös kaksi muuta kätköä Hyyppään maastoista. 
Kun kätköt oli löydetty, pistettiin vihdoin eväät tulille! Hyyppäänvuorella ei ole virallista nuotiopaikkaa, eikä sinne saa sytyttää tulta. Edes mitään laavua tai kotaa ei ole paikalle rakennettu. Kuitenkin löydettiin monia paikkoja, joissa selkeästi oli tulta viritelty. Me tyydyttiin sytyttämään minitrangia yhteen nuotiopesään ja odoteltiin veden kiehumista ja makkaroiden paistumista.

Vähän meinasi tulla siinä odotellessa kylmä. Valittiin rinteen "aurinkopuoli", mikä toki olisi ollut hyvä valinta ellei sille puolelle rinnettä olisi tuullut kylmästi. Jali piti itseään lämpimänä hyppimällä keppien kanssa ympäriinsä. Ainakin niin kauan kunnes huomasi makkarat, joita piti uskollisesti vahtia. Jos mää sittekin saisin käydä yhen nappaamassa? Alkoi siinä jo makkaroita odotellessa aurinkokin laskea, mutta kyllähän näissä maisemissa kelpasi odotella!
 
Jali piti huolen, ettei kukaan syönyt meidän makkaroita. Jalmar jäikin kärkkymään makkaroiden luo kun käytiin hetken alarinteellä maisemia katsomassa, hää ei voinut ymmärtää miten me pystyttiin jättää eväät tuollalailla vahtimatta. Makkarat päätyi valitettavasti parempiin suihin, mutta Jalmar sai lohdutukseksi palan pullaa. Miten voikaan maistua makkara ulkoilmassa hyvältä! Nams. 
Takaisin autolle tallustettiin jo hämärtyvässä illassa. Ketään muita ei Hyyppäällä näkynyt, vaikka meidän auton lähelle parkkiin olikin ilmestynyt toinen auto. Jali nautti kun pääsi hyppäämään vapaana ympäriinsä ja oli oikein näppärä gaselli kun kallioilla kiipeiltiin.

Kiva paikka!

16 lokakuuta 2015

Karkkivärejä Leivonmäen kansallispuistossa

Olipa kerran Henna, joka päätti lähteä yhdessä koiran kanssa lenkille uusiin maisemiin. Oli kaunis syyspäivä ja ei kiire minnekään. Henna päätti valita päivän kohteeksi Hyyppäänvuoren ja eikun matkaan. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niinkuin Strömsössä:
Close enough
Pienen inhimillisen erheen takia ajauduin moottoritielle ihan väärään suuntaan. Siinä sitten odottelin seuraavaa kääntömahdollisuutta kun tienvarressa silmään osui opastekyltti Leivonmäen kansallispuistoon. Pikainen suunnitelmien muutos ja sinne siis!

Seuraavalla mahdollisella pysäkillä piti kyllä ensin tarkastaa kännykällä, että minkälaisia rengasreittejä sieltä oikein löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kuvauksen perusteella päädyin kiertämään Harjunkierroksen (4,5km) ja samaisen luontoon.fi sivuston suosituksesta päätin liittää mukaan myös Joutsniemen pistopolun(+3,5km).
Go lets go!
Alkumatkasta metsä oli iiiiihanaa. Kumpuilevaa harjumaastoa (Suomihobittila) ja tuo melko esteetön näkyvyys puista huolimatta oli erilaista mihin olen tottunut. Vasta loppumatkasta hokasin, mistä se johtui- se normaali kuusipuusto ja aluskasvisto puuttui lähes kokonaan!
Jali ei oikein ollut poseeraustuulella. Heipliiiis, mennään jo?
Pakko. Koska iso kivi.
Koivikkoa ja pitkospuita
Joutsniemessä, harjun alkupäässä oli pieni nuotiopaikka mahtavalla paikalla. Rannassa oli aika hieno uimarantakin, joka kyllä yllätti. Harvemmin luontopolkujen varrella on kunnon hiekkaranta. Jali kävi vähän kahlaamassa ja juomassa ja jatkettiin matkaa. Takaisin tullessa tällä nuotiolla hengaili mies 13 viikkoisen lapinkoirapentunsa kanssa. Jali olisi kovasti halunnut leikkimään, mutta vaikutti siltä ettei tämä omistaja halunnut päästää koiria peuhaamaan keskenään vaikka pentuakin kyllä hirveästi kiinnosti ja se pyöri meidän ympärillä kutsuen Jalia leikkiin. Se oli myös ihan jatkamassa meidän mukana matkaa. Söpöläinen, olisin voinut kyllä dognapata.
Harjulla oli (yllättäin) aika kiva kävellä. Harju oli leveämpi mitä Liesjärvellä ollut harju, mutta ei valittamista. Jos tännepäin suuntaa, kannattaa Joutsniemen pisto ehdottomasti liittää mukaan reittiin!
Harjun päässä. Oli aika rankkaa, pakko pitää heinäevästauko.
Harjun päässä oli myös toinen potentiaalinen uimapaikka.
Paluumatka ei käveltykään harjun päällä vaan harjun toista rantaa, missä kulki (käsittääkseni) epävirallinen polku.
Kuka tietää mitä nämä kivikasat oikein on? Näitä oli rannan varressa useita eri kohdilla.
Polku muuttui yhdellä kohtaa hieman kivikkoiseksi. 
Kelpaa!
Lintuniemen kodalla oli porukkaa nuotiolla joten jatkettiin suosiolla matkaa eteenpäin. Täällä oli myös merkittyjä telttapaikkoja.
Sitä "perinteisempää" metsää. Nuorta lehtipuuta ja kuusistoa näkyvyyttä peittämässä.
Luulin jättäneeni auton viralliselle parkkipaikalle, mutta selvisikin, että parkkeerattiin ehkä noin 100m liian aikaisin. Tällä virallisella parkilla olikin enemmän autoja parkissa, joten poluilla liikkui kyllä porukkaa. Me törmättiin vain yhteen pariskuntaan koiransa kanssa Joutsniemen alussa, Joutsniemen nuotiopaikan pentuun omistajineen ja Lintuniemen kodan porukkaan eli rauhaksiltaan sai loppujen lopuksi kulkea.
Muistin jopa laittaa sports trackerin tallentamaan
Vielä jäi tuonnekin reittejä kahlattavaksi, En tiedä miten olen kokonaan tämän kansallispuiston olemassaolon missannut vaikka tämä oli vain tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä. Eli onni onnettomuudesta! Täällä olisi kiva kulkea kesällä, uimavarusteilla varustautuneena. Tuo rantakin on aika täydellinen koiran kanssa, mutta en tiedä kuinka kovassa käytössä ovat kesällä. Kivan monipuolista maastoa ja erilaista metsää.

Hyyppäänvuoren valloitus jää toiselle kerralle.