En ole tänä kesänä viihtynyt oikein kameran takana. Koitin vähän paikata ja käytiin räppimässä kuvia auringon laskiessa. Tiedättekö sen ongelman kun kuvaa voisi lähteä muokkaamaan moneen eri suuntaan, etkä osaa päättää minkä tyylisen siitä haluat? Tai kun miljoonan samankaltaisen kuvan joukosta et osaa poimia parhaita? (nokun sinne jäi vieläkin kivoja julkaisematta, ihan varmasti jäi!) Minä tiedän.
Tarkista etukäteen mistä saat puhdasta vettä ja pitääkö juomavesi keittää ennen juomista.
Varaa tarpeeksi vettä matkalle. Minulla oli mukana yhteensä 4 puolen litran pulloa eli 2l vettä ja pieni 0,33l pullo jota pidin loppujen lopuksi kädessä vaelluksen ajan ja hörpin vähän väliä vettä. Sellanen juomapussi vois olla kyllä näppärä...
Muista, että vettä kuluu myös ruuanlaittoon! Mahdollisuuksien mukaan, majoitu yöksi paikalle, josta saat helposti täydennettyä vesivarastoja. Näin ei tarvitse murehtia ruuan tekemiseen kuluvasta vedestä ja tiskaaminenkin on helpompaa.
Aamupalalle minulla oli varattuna pikapuuropusseja ja aamupalakeksejä, lounaalle lämmin kuppi pusseja ja päivälliselle "lisää vain vesi ja jauheliha"-valmisruokapusseja. Jauhelihan virkaa toimitti soijarouhe, joka on kevyttä, säilyvää ja proteiinipitoista matkaevästä. Yhdestä valmisruokapussista saa melkeinpä kahdelle aterialle evästä, valmistin vain puoli pussia kerrallaan.
Mukana minulla oli eväänä myös tummaa suklaata, pähkinöitä ja kuivahedelmiä ja välipalapatukoita sekä "snack-meetvurstipötköjä". Niin ja vauvanhedelmäsose "tetroja", jotka oli tosi hyviä! Yllättävän vähän matkan aikana tuli mitään napsittua ja tauoillakin "ainiin mulla on näitäkin".
Syö ja juo ennenkuin on nälkä tai jano!
Henna <3 Minitrangia. Ei sitä joka paikassa jaksa alkaa nuotioita sytytellä, yhdelle/kahdelle hengelle tuollainen minitrangia on varsin kelpo kapistus! Tosin nyt täytyy myöntää, ettei minulla ole kokemusta muunlaisista ratkaisuista, mutta ainakin omassa käytössä tuo on toiminut tosi kivasti.
Valmistin melkeinpä kaikki ruuat termosmukissa. Siinä oli hyvä haudutella puuroja ja lämminkuppi aterioita ja näin pystyin trangiassa keitellä vielä vaikka teevedet. Padat ja pastat söin sivistyneesti minitrangian kattilasta, koska eikai sitä nyt tiskiä kukaan halua enempää kuin pakko. Muita astioita en tarvinnut.
Vaatetus
Vaatepuolta oli mukana ehkä liikaakin. Olin varautunut sateeseen ja ottanut sen takia vaihtovaatetta, jolle ei lopulta ollut tarve. Vaikka olisikin satanut, oli vaatetta liikaa. Kahdella t-paidalla pärjää helposti, ei kukaan reissun päällä välitä pidätkö vaikka samaa paitaa koko reissun.
Muista kerrospukeutuminen! Kerrastot on jees. Mulla oli mukana mm. paljon tilaa vievät college-housut, jotka lykkäsin Valvatissa pois rinkasta. Saman asian ajoi merinovillakerrasto+kevyet tuulipukuhousut. Pakkautuivat pienempään, mutta pitivät lämpimänä. Ylipäätään kannattaa suosia kevyitä, pieneen tilaan pakkautuvia, nopeasti kuivuvia vaatteita.
Pue tauoilla lämmintä päälle, pidemmillä tauoilla vaihda vaatteet vaikka olisikin lämmin. Kun jäät paikoilleen hikoontuneena tulee äkkiä kylmä.
Ehdottomasti taukokengät reissuun mukaan. Crocsin tyyppiset on hyvät ja kevyet.
Kunnon vettäpitävät, sisäänajetut vaelluskengät on aika jees. Minun tutut kengät sai aikaan rakkoja sen jälkeen kun lipesin pitkospuilta suohon (okei, siinä ei ois juuri mikään kenkä pysynyt kuivana kun hörppäsi vettä kengänsuusta) ja lisäksi kengissä hikoontuneet jalat jotenkin hiersivät. Voi olla, että sukissakin oli vikaa. Mieluummin korkeat kengät, varsinkin jos maasto kivikkoista ja vaikeampi kulkuista.
Rinkka
Pakkaa vaatteet rinkan sisällä minigrip-pusseihin. T-paidat samaan jne. Helpompi kaivaa haluttu vaate esiin kun kaikki ei ole yhdessä suuressa pussissa sekaisin ja pakkaaminenkin on näppärämpää. Pussien sisältä voi puristaa ylimääräisen ilman pois ja sateen yllättäessä vaatteet pysyvät myös kuivina pusseissaan. Pakkaa vaatteet pohjalle, et tarvi niitä kuin taukopaikoilla, jollon on hyvin aikaa kaivella rinkkaa. Sadevaatteet kuitenkin helposti saataville!
Rinkan päällimmäiseksi/helposti saataville pakkaa eväs/ruokatarpeet. Trangiaa ei ole kiva kaivaa rinkan pohjalta ja purkaa koko rinkkaa vain ruokatarpeet löytääksesi.
Makuupussi rinkan pohjalle, on siellä "pois edestä" kun et sitäkään tarvitse kuin yöpaikoilla. Monissa rinkoissa on alaosassa erillinen tasku.
Pakkaa mahdollisimman paljon tavaraa rinkan sisään. Mulla oli ainoastaan taukokengät (crocs-kopiot) ja makuualusta kiinnitettynä ulkopuolelle. Ulkopuolelle pakatut tarvikkeet ovat jotenkin "edessä".
Käy tavarat vielä ennen lähtöä läpi. Pärjäät oikeasti melko vähällä ja helposti tulee pakattua mukaan kaikkea turhaa. Pienistäkin "kevyistä" asioista kertyy painoa kun niitä on paljon. Mitä kevyempi rinkka, sitä mukavampi vaeltaa.
Kamera hollille. Jos päätät kantaa painavaa järkkäriä ja putkia mukana niin on kiva, että sitä tulee sitten käytettyäkin. En ole oikein keksinyt järkevää tapaa kuljettaa kameraa, nyt se pyöri vain rinkassa päällimmäisenä muovipussissa vaatteisiin kiedottuina. Ei sitä kaulallakaan jaksa kantaa...
Tarkista rinkan säädöt painon kanssa etukäteen. Sain oman rinkan säädöt kohdilleen vasta toisena päivänä ja minulle toimi "pukemis"tekniikka "kumarru eteenpäin rinkka selässä, kiristä ja kiinnitä lannevyö oikealle kohdalle, tarkista onko olkahihnat tarpeeksi kireällä, kiinnitä rintaremmi". Jostain syystä näin rinkka asettui itsellä paremmin kohdilleen ja sain lannevyön tarpeeksi kireälle. Älä turhaan koske säätöihin kun olet ne kerran saanut sopiviksi!
Koira
Huolehdi, että koirallekin on vettä tarjolla. Tarvitseeko koiralle kuljettaa vettä mukana vai löytyykö reitin varrelta tarpeeksi järviä tai muita vesipaikkoja? Itse tykkäsin kun vettä ei tarvinnut varata erikseen koiralle.
Jonkin sortin kevyt, kankainen matkakuppi mukaan ois enemmänkin kuin näppärä
Jali kulki flexissä, joka oli kiinnitetty vyötärön ympärille semmosella joskus saadulla ilmaisella "kännykkä/avain-taskulla". Käytännössä siis pikalukolla oleva kuminauhavyö, jossa vetoketjullinen tasku. Olen todennut, että jos flexin/hihnan kiinnittää rinkan lantiovyöhön, on ongelmana rinkkojen säätöjen löystyminen ja rinkan huono asento jos koira vetää vähäänkään. Tuo kuminauhavyö antoi myös kivaa joustoa.
Koiran reppu hyvä! Kiität kaikesta painosta, joka on pois omasta rinkastasi! Jali kantoi omat ruuat + 2 vesipulloa.
Tauolle jonkinlainen erillinen hihna-panta-systeemi.
Öiden varalle koiralle jotain lämmintä päälle. Minun oli tarkoitus ottaa Jalille mukaan fleece-haalari, mutta kävi pieni äksidentti ja se jäi rinkasta. Yöt eivät onneksi olleet kylmiä, laavuyönä Jali sai lähinnä mun oman mielen rauhan takia päälleen laavulle joltain jääneen miesten ylisuuren collegepaidan, joka toimi itse asiassa tosi hyvin kun koko koira mahtui paidan sisään kerälle :D Jali nukkui lähinnä kerällä mun makuupussin päällä kyljessä kiinni.
Opeta koira kulkemaan selän takana. Voin taata, että varsinkin loppumatkasta koiralla on enemmän menohaluja kuin sinulla, silloin on kiva kun ei tarvitse raahautua edessä vetävän koiran perässä.
Jali syö raakaa ja pohdin etukäteen miten toteutan Jalin ruokailun. Päädyin paistamaan ja "kuivattamaan" jauhelihaa uunissa ja pakkasin annospusseihin. Olisi pitänyt kuivattaa kunnolla, nyt jäi vähän turhan kosteaksi ja vähän meinasi kolmantena päivänä olla "ällöä" kun oli niin hellekeliä, mutta Jali ei valittanut. Ei minusta mikään erityisen loistava ratkaisu ollut, varsinkin pidemmillä reissuilla ei varmastikaan toimi. Ehkä jos tosiaan kunnolla kuivattaisi?
Muuta
Ah, hyttyset ja paarmat. Myrkkyjä mukaan! Matkalla hyttysistä ja paarmoista ei oikeastaan ollut haittaa, mutta tauoilla enemmän tai vähemmän riippuen vähän paikasta. Yllättävän hyttysvapaata minusta kuitenkin! Off-myrkyt toimi tosi hyvin eivätkä vieneet paljon tilaa ja hyttyssavulle ehdottomasti iso peukku! (en mitenkään markkinoi tarkoituksellisesti tiettyä merkkiä, kunhan tarttui mukaan :D) Perheversio oli mukana oikeastaan Jalin takia, ajattelin josko se olisi vähän vaarattomampaa käyttää koiralla.
Ostin reissuun retkipyyhkeen, joka pakkautui pieneen tilaan ja kuivui nopeasti. Hyvä ostos oli! Käytännössä tuo on siis mikrokuitupyyhe, saisiko halvemmalla siivouspuolelta? Mitään isoa pyyhettä et tarvitse mukaan.
Tarkista kännykän akun riittävyys. Kannettavat laturit on näppäriä mukaan, just in case. Omassa samsungissa on erikseen "Erittäin tehokas virransäästö", joka kolmen päivän reissulla toimi valtavan hyvin eikä ollut vaaraa, että akku loppuisi kesken reissun. Kännykkää et reissussa juurikaan tarvi, mutta onhan se kiva, että hädän sattuessa voi soittaa apua.
Koiran kanssa ilman telttaa on varauduttava siihen, ettei tupiin tai mahdollisesti laavuihinkaan pääse yöpymään. Suosittelen kyllä sitä telttaa niin ei tule "oho jaa, missäs sitten nukutaan"-tilanteita. Jospa meilläkin seuraavalla reissulla. Teltattomuus ei kuitenkaan minusta ole este lähteä reissulle! Kannattaa vaan valita vähän hiljaisempia reittejä ja ajankohtia niin todennäköisyys päästä tupiin/laavuihin nukkumaan on suurempi.
Roskapussi! Ehdottomasti roskapussi matkaan! Kannattaa polttaa ne roskat mitä pystyy polttamaan, mutta yllättävästi sitä roskaa siltikin kertyy.
Kun ei tiedä paremmasta on tuollainen ohut, halppis solumuovialusta varsin toimiva. Minulla kulkee mukana kaksi, toinen vähän koirankin varalle tai sittan käytän päällekkäin.
Tyyny! Muista jonkin sortin tyynyratkaisu! Hätätapauksessa toimii vaikka muovipussiin sullotut vaatteet, mutta ei se kovin mukava ole...
Rakkolaastareita mukaan. Jos kuitenkin tarvit. Ja ensiapulaukku ehdottomasti, just in case.
Itselle koin parhaaksi suurinpiirtein 5km+10km matkat. Eli ekan viitisen kilsan jälkeen ruokataukoa, jonka jälkeen jaksaa sitten pidemmän taipaleen kun jalatkin on taas aamukankeudestaan päässeet. Enpä minä koskaan silti yhteenmenoon talsinut ehkä kuin noita ~5km matkoja, melkeinpä jokaisella laavulla/kodalla/nuotiopaikalla tuli pysähdyttyä ainakin hetkeksi. Varsinkin ensimmäisille retkilleen kannattaa valita kohteen, jossa on pysähdys- ja potentiaalisia majoituspaikkoja tarpeeksi tiheään.
Laittakaahan teidän parhaat retkivinkit jakoon? :)
Jali pääsi treffaamaan vuoden ikäistä Supi-seropia, joka on puoliksi dallu ja puoliksi lapinporokoira. Supi on leikattu uros ja pojat tulivat oikein kivasti juttuun. Vaan kyllä oli junnulla energiaa, Jalikaan ei oikein tiennyt, että mikä se tämä pyörremyrsky oikein on :D Hirmu nätti poika, jännä kun ei oikein selvästi ole kummankaan rodun näköä.
Pojilla oli oikein kivaa vaikka loppuajasta pilkullisella alkoi vähän hormonit hyrräämään kun junnu (ja ehkä Jalikin) alkoi jo vähän väsyä. Tsiljoona kuvaa, olkaa hyvät!
Jali kävi myöskin muutama päivä sitten hieronnassa. Ajattelin, että olisi voinut vaelluksen jälkeen olla enemmänkin jumissa, mutta jumia löytyi lähinnä lantion alueelta ja vasemman takajalan reidestä. Ei mitään suurta kuitenkaan. Niskassa/sään päällä oli joku ihmeellinen "patti", epäiltiin että se reppu on jotenkin siihen painanut. Jali ei sitä mitenkään arastanut, eikä alue ollut mitenkään tulehtuneen oloinen. Saa siihen vielä laseria parin päivän päästä kun ei oikein vieläkään ole erityisemmin laskenut, josko sitten lähtisi veri kiertämään.
Sunnuntai 26.6.16. Sääksjärvi- Nielujärvi- Pyydyskoski- Koirasalmi 18,1 km
Kolmannen päivän aamuna heräiltiin jälleen virkeinä ja valmiina jatkamaan matkaa. Jalat oli rakoilla, mutta jotenkin ne ei erityisemmin vaivanneet ja lihaksetkaan eivät tuntuneet järkyttävän kipeiltä. Matkaan lähdettiin ehkä puolen päivän tienoilla kohti 5,4km päässä olevaa Nielujärveä. Aurinko porotti kuumana taivaalta. Alkumatka oli nättiä Sääksjärven rantaa pitkin menevää pitkospuuta, joka vaihtui uunituoreeseen pitkospuuhun lähellä Pieni Sääksjärveä. Pieni Sääksjärvellä vajaan parin kilometrin päässä oli epävirallinen nuotiopaikka, jossa päädyttiin pysähtymään pitämään kunnon taukoa, sillä selkeästi oltiin huonoon aikaan liikkeellä kun aurinko porotti korkeimmillaan. Kaivettiin rantakallioilla kirja esiin ja vietettiin rauhassa siestaa ja odoteltiin otollista hetkeä lähteä taas liikkeelle. Hetken mietin uimistakin, mutta en sitten rohjennut kun sammakonpoikaset olivat vallanneet rannan. Jali kummasteli erikoisia vipeltäjiä veden alla, ei onneksi saanut kiinni yhtäkään :D
Lopulta jatkettiin matkaa Nielujärven laavulle. Matkalla kuljettiin pätkä pellon reunaa, mikä hetken hämmensi. Ihanko tosissaan meidän pitää talsia matkaa peltoa pitkin? Pellolta oli juuri kaadettu heinä, hetken siinä pohdin mihin suuntaan kuuluisi jatkaa ja päästin Jalin vapaaksi. Jali oli ihan ihmeissään kun huomasi, että sai olla "nakuna" ilman reppua selässä ja vielä vapaana ja kirmaili iloisena pellolla. Ei paljon matka tuntunut vissiin jaloissa :D Kiivettiin pellon reunalla olevaan lintutorniin, jopa Jali vaikka sinne olikin jyrkät puuportaat ja pelkäsin, ettei se uskalla niitä tulla kuitenkaan alas. Vaan sinne se perässä kipusi ja alaskin tuli ongelmitta. Ei näkynyt lintuja tornista.
Ennen laavua täytettiin vesivarannot kaivosta. Ihana oli saada raikkaan kylmää vettä! Kaivon tienoilla oli järkyttävä määrä paarmoja, ei niinkään enää hyttysiä. Jali meinasi ihan hermostua paarmoihin, itikat ei niinkään häirinneet, mutta paarmat sai selkeästi Jalin turhautumaan. Onneksi eivät liikkeessä niinkään haitanneet. Nielujärven laavu oli (yllätys yllätys) jälleen tosi nätillä paikalla ja pidettiin täällä ruokataukoa. Paikallinen kalastaja laavulla meitä pelotteli susilla ja karhuilla, mietin vaan, että jos keskellä päivää meidät susi syö niin ainakin päästään lehteen. En jaksanut alkaa moisia petoja pelkäämään.
Arvelin jo etukäteen, että matka Nielujärveltä Pyydyskoskelle (9,8km) olisi puuduttava sillä välillä ei juurikaan ollut taukopaikkoja. Ilma oli paahtavan kuuma, joten pidettiin useampiakin taukoja matkan varrella. Aina kun löytyi paarmaton ja hyttysetön paikka ja varjoa. Yksi kiva paikka oli suon ympärillä oleva "kallio" vähän ennen Talviahon nuotiopaikkaa, siellä vietettiin siestaa kirjaa lukien. Ei pysähdytty sitten enää Talviaholla kun en ajatellutkaan, että oltiin jo niin lähellä sitä nuotiopaikkaa vaan jatkettiin matkaa. Tämä oli oikeastaan reissun ainoa pidempi kuiva pätkä, kulki suurimman osan ajasta metsässä niin, ettei Jalillekaan löytynyt juomapaikkaa. Jouduin säännöstellä omaa vettä, mutta pakko oli koirallekin antaa kuppiin kun sen verran oli lämmin. Ensimmäisestä päivästä olin oppinut juomisen tärkeyden ja kannoinkin loppumatkan pientä vesipulloa kädessä ja siemailin siitä vettä matkan varrella. Näin muisti paremmin juoda kuin että olisi joutunut kaivamaan pulloa sivutaskusta ja pitämään taukoja sitä varten.
Olin ajatellut, että voisin yöpyä vielä joko Nielujärvellä tai Pyydyskoskella. Nielujärveltä jatkoin kuitenkin matkaa kun oli menohaluja ja Pyydyskoskelta oli lopulta niin vähän matkaa autolle, että ajattelin että mennään nyt. Ja lisäksi vesi ei olisi riittänyt enää aamulla ruuan tekoon jos olisin Pyydyskoskelle jäänyt, tai vaihtoehtoisesti matkalle ei olisi jäänyt yhtään juomavettä. Pyydyskoskella pidettiin taas kunnon ruokataukoa, ennenkuin puserrettiin itsemme viimeiselle taipaleelle. Kyllä olikin viimeiset kilometrit rankkoja, jalan pohjassa oleva rakko puhkesi kivikossa kävellessä ja tuotti hieman ylimääräistä tuskaa. Viimeiset kilometrit olivat yllättävän mäkisiä, kivikkoisia, ikäviä kulkea vaikka maisema olikin nättiä. Jalkakaan ei tuntunut enää nousevan ja kompastelin kiviin ja puunjuuriin.
Oli kuitenkin voittajafiilis kun autolle päästiin! Maisemat reitillä oli pääsääntösesti kivan vaihtelevia vaikka välillä vähän puuduttavia pätkiä olikin. Majoitus- ja taukopaikkoja oli oikein mukavasti ja jokainen niistä oli nätillä paikalla. Kyllä kannatti!
Aamulla heräilin pitkän kaavan mukaan ja hiljakseltaan sillä olo oli tosiaan vähän hutera. Laitoin jo viestiä porukoille, että pääsettekö hakemaan jos Valvatille asti pääsisin, tuntui siltä etten millään jaksaisi jatkaa matkaa pidemmälle. Valvattiin asti kuitenkin ehdottomasti halusin sillä sauna kiinnosti. Kyyti järjestyi, joten tein rauhassa aamutoimet ja laitoin ruokaa tulemaan. Edellispäivän matkaseura oli lähtenyt liikkeelle jo aikaisemmin aamulla ja oli muutenkin kiertämässä eri reittiä, joten omaan tahtiin sai heräillä liikkeelle. Ruuan ja lepäilyn jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi ja lähdettiin taas jatkamaan matkaa. Jali oli yön aikana "sisustanut" vaahtomuovipetinsä uuteen uskoon, onneksi toinen alustoista oli säilynyt kutakuinkin hengissä ja oli vielä ihan makuukelpoinen :D
Vähän tuntui haikealta jättää tupa, se oli tosi kivalla paikalla niityn keskellä, ruusuineen ja lähes järven rannassa. Vaan matka jatkui kohti 5,3km päässä olevaa Ahvenlampea. Olo oli huomattavasti parempi ja matka sujui kivasti kun aurinkokin oli pilvessä eikä ollut niin tuskastuttava ilma. Lauantaille oli kovasti luvattu pientä ukkosta ja sadetta, mutta pisaraakaan ei päivänä tippunut vaikka kovasti sadetta itse asiassa toivoinkin. Ahvenlammella pidettiin taukoa ja söin lounasta ja laitoin porukoille viestiä, että abort abort, ei tarvitse tulla hakemaan, jaksan kyllä. Olivat kuitenkin jo lähteneet ajamaan ja ajoivat sitten Valvattiin jos kuitenkin muutan mieleni. Valvattiin oli Ahvenlammelta vain 3,5km matkaa, joten matka sujui melko jouhevasti.
Tiesin, että jäisi harmittamaan jos jättäisin kesken, joten en hypännyt Valvatissa kyytiin. Poimivat sitten minulta kyytiin muutamia ylimääräisiä vaatteita ja roskia ja toivat matkalle kivennäisvettä. Matkalla Valvattiin törmättiin ensimmäiseen peuraan, joka tyytyväisenä talsi hiekkateillä meidän edellä ennenkuin pomppi metsään. Metsäkoira Jali olisi mieluusti lähtenyt perään... Valvatin punaisessa tuvassa olisi taas ollut majapaikkaa vaikka kuinka ja mietinkin, että jos en jaksa pidemmälle voitaisiin yöpyä täälläkin. Saunaan piti kuitenkin ensin päästä ja ai että teki hieman kipeytyneille lihaksille hyvää päästä löylyihin! Ja kun löylyjen jälkeen pidettiin vielä ruokatauko niin oli taas energiaa jatkaa matkaa. Pitkälahdelta kadonnut pariskunta oli siirtynyt autollaan yöpymään Valvattiin, eivät olleet viitsineet meille huudella kun oltiin oltu juuri uimassa. Olivat tehneet päiväretken Vähä-Valvattiin ja varoittelivat, että matkalla oli tullut vastaan parikin käärmettä, mutta me ei törmätty yhteenkään.
Matka Valvatista Lehtosenjärvelle (10,6km) oli puuduttava ja jokseenkin tylsä. Aurinkokin pilkisti taas ja reitti kulki hetken matkaa suurikivistä metsätietä, jota oli tympeä kävellä. Kyllä olin tyytyväinen kun reitti poikkesi takaisin metsään! Lehtosenjärven kodalle saavuttiin kuitenkin hyvissä voimin ja pidettiin taas hetki ruokataukoa. Mietin jäädäänkö tänne kodalle yöpymään vai jatketaanko matkaa Sääksjärven laavulle, jonne oli vain 2km matkaa. Lopulta päädyin jatkamaan matkaa laavulle kun ajattelin sen olevan mukavampi yöpyä ja kun voimaa riitti niin ajattelin lyhentää seuraavan päivän matkaa.
Matka Sääksjärvelle sujuikin ihan hyvissä voimin ja sutjakkaasti. Laavu oli nätillä paikalla ja maisemat varsin muikeat. Ketään muita ei näkynyt, joten tehtiin rauhassa taas iltapalaa ja laitettiin laavun perälle sänky valmiiksi. Joku oli jättänyt laavuun vanhan makuupussin, joka toimi kivasti myös hieman pimentimenä. Hyttysiä pörräsi, mutta varustin laavun sisään kaksi hyttyssavua, yhden laavun suulle ja yhden melko lähelle sänkyä. Savu toimi ihan superhyvin, edes minkäänlaista ininää ei kuulunut! Heräsin neljän aikoihin yöllä ininään kun hyttyssavu oli sammunut, sytytin uudet savut ja hetken päästä rauha palasi. Savu haisi kieltämättä aika pahalta ja mietin, että mitenkähän tässä myrkytän itseäni, mutta kun sillä sain inisemättömät yöunet niin kelpasi! Jalikin nukkui rauhassa jaloissa, liekö tosiaan ollut väsynyt kun ei jaksanut metsää juurikaan vahtia. Jali osasi ottaa kaikki tauot kivan lunkisti ja asettui aika nopeaa sopivalle makuupaikalle levähtämään. Saatiin nukuttua laavulla tosi hyvin ja oli mukava heräillä aamuaurinkoon ja nättiin maisemaan laavun ovesta.
Seuraava päivä valkeni jälleen lämpimänä ja aurinko paistoi. Heräiltiin taas rauhaksiltaan ilman kiirettä jatkaa matkaa. Oli hiljaista ja nättiä, mukava kuunnella satunnaisia lintujen ääniä.
