Viisi

Pilkullisen synttärit aivan unohtuivat. Viime perjantaina 16.9. tuli taas yksi vuosi lisää ja johan niitä on jo viisi (5!!) kertynyt! En kestä, mihin tämä aika menee!

Sulkaharjun luontopolku

Laitetaas nämä kuvat, ettei ihan unohdu. Kuvat on jokunen viikko sitten Keski-Pohjanmaa pyörähdykseltä. Käytiin kiertämässä "uusittu" Sulkaharjun luontopolku, Vetelissä. Ollaan Jalin kanssa kerran aikaisemmin kierretty tuo ja hyvä kun ei eksytty kun paikoin polut oli niin umpeen kasvaneita ja huonosti merkittyjä. Olihan se huomattavasti paremmin kyllä merkitty nyt, mutta enpä tiedä mitä muuta reitille on tehty? Huhuttuja uusittuja pitkospuita ei löydetty, vanhat ja upoksissa olevat kyllä. Kierrettiin lopulta suosiolla reitti niin, että suoalue jäi väliin. Olisiko joku kuutisen kilometriä ehkä kertynyt?

Pojilla oli kivaa :)

Uusi laji testissä

Otin itseäni niskasta kiinni ja hommasin meille vihdoin verijäljelle oppaan ja ohjeistajan neuvomaan alkuun. Niin kauan olen halunnut käydä testaamassa ja varusteetkin on sorkkaa lukuunottamatta ollut odottamassa ties kuinka kauan.

Kuva, jonka @hennaoj julkaisi 31. 08ta 2016 klo 10.43 PDT

"Ajoin tänää elämäni ensimmäise verijäljen. Ei se ollu ko jotai 300m mut olin kuulema oikein pätevä ensikertalaine vaikka vähä piti varmistellaki et missä se jälki menee. Mut hyvi me löyettii perille vaiks mamma oliki ihan pihalla ja mää hyvin kuulema haistoin makaukset ja selvitin kulmat. Mää en ymmärrä miks se mamma epäili toista, tottakai mä hoidan nää jutut! Saatiin kiltiltä sedältä sorkkaki omaks nii voiaa treenata, se oli tosi kiva se sorkka! Ne vähä tuumas et kyl sit ens vuonna kokeisiin ko vähän viel treenaa!" t. Jali

Jälki oli noin vuorokauden vanha. Jali aloitti haistelemalla alkumakauksen supertarkasti. Siinä jo mietin, että lähteeköhän se ollenkaan jatkamaan jälkeä kun niin innoissaan sitä haisteli. Aikansa haisteltua lähti hyvin seuraamaan jälkeä, josta hillitysti kehuin. Eteni hitaasti ja varmasti, välillä vähän siksakaten. En itse tiennyt missä jälki kulkee, jälki oli melko harvaan merkattu pyykkipojilla ja vaikka yritin katsella näkyykö merkkejä olin välillä ihan pihalla. Ensimmäiselle makaukselle ja kulmalle saavuttiin, Jali tsekkasi jälleen makauksen tarkasti ja lähti lopulta oikeaan suuntaan. Toisen kulman paikkeilla olin itse vähän pihalla ja piti tarkistaa jatkuuko se jälki oikeasti tuonne minne koira on menossa ja sinnehän se. Ylitettiin melko leveä vesiojakin onnistuneesti, mitä nyt toppasi siinä vaiheessa kun minä yritin etsiä mistä parhaiten pääsee yli ja Jali tuli pyörimään ympärille, että mitä kuhnailet. Jatkoi tosi hyvin itsenäisesti takaisin jäljelle. Saavuttiin vähän avonaisemmalle aukiolle ja kun lähestyttiin sorkkaa Jali veti ilmavainulle ja lähti kiristämään tahtia. Piti taas kysyä, että annanko vaan mennä kun ihmettelin mitä se nyt oikein noin yhtäkkiä teki ja sainkin selityksen, että oltiin tosiaan lähellä kaatoa. Sorkkaa tutkittiin suurella mielenkiinnolla ja hetken tutkimisen jälkeen sitä oltiin jo ottamassa suuhun ja syömässä. Yritin työntää myös namppaa naamaan, mutta ei se syöminen hirveästi siinä tuntunut kiinnostavan vaikka lopulta ne namit poimikin.

Ah, en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi tehdä kaunista paint-taidetta! :D

Jali teki tosi kivan itsenäisesti hommia. Välillä pysähdeltiin kun tsekkaili siksakilla minne se jälki jatkuukaan, mutta kertaakaan ei tarvinnut kehoittaa jatkamaan vaan aina itse löysi takaisin jäljelle ja työskenteli koko ajan . Eikä ilmeisesti hihnanmittaa kauempana käynyt juurikaan jäljeltä. Eteni koko ajan sen kuutisen metrin lainaliinan päässä, vaikkakaan ei hihna kireällä kun tahti oli omaan kävelyvauhtiin ihan hyvä. Oli tosi mielenkiintosta seurata koiraa ja kerrankin olla vain se sivustakatsoja, joka ei edes oikeastaan voi koiran suoritukseen juurikaan vaikuttaa vaikka olikin jotenkin kuumottavaa kun ei itse tiennyt missä jälki menee (enkä malttanut olla välillä varmistelematta...). Harvakseltaan koitin kehua kun tuntui erityisen etenevältä, mutta tuskin olisi sitä kaivannut. Kyllä meidän opaskin tuumasi, että treeniä vaan ja ensi vuonna kisoihin ja kyllä vähän luulen, että sinne tähdätään ;) Tällä seudulla järjestetään kuulema tosi kivasti mejä-kokeita, mikä sopii paremmin kuin hyvin! 

Taitotyyppi <3

Pieni treenipäivitys

Pitkä päivä töissä ja kotiin tullessa teki mieli tehdä välikuolema ja nousta ylös ehkä seuraavan vuoden puolella. Jali oli ollut yksin noin 9,5h mikä on minun työajoilla poikkeuksellisen pitkä aika. Vastassa oli venytellen haukotteleva koira, joka pääsi pihalle pikapissalle ja tuli sen jälkeen kainaloon nukkumaan. Ominaisuus, jota suorastaan rakastan koirassa! Kunnon levon jälkeen raahasin itseni ylös ja käppäiltiin lähikentälle tekemään pientä treeniä. Flunssaisena ja väsyneenä ei tee mieli lähteä pidemmälle lenkille ja aivotyöskentely väsyttää koiraakin enemmän. Äkkiä sitä itsekin virkistyi kun näki sen koiran innon <3

Tuli hieman creepy olo kun kentän laidalle pysähtyi joku mies seurailemaan meidän treenejä. Koko ajan hän siinä pyöränsä kanssa katseli, liekö hulluksi luuli kun hihkuin ja hilluin koiran kanssa. Ei annettu häiritä kuitenkaan määräänsä enempää, otan kylähullun maineen vastaan mukisematta jos niikseen (välillä miettii, että harmi kun tuo koira on noin helposti tunnistettavissa...). Tehtiin kierron vahvistamista, kentän laidalla on jotain työmiesten tiekartioita, jotka asetin joka pääilmansuuntaan ja lähettelin vuoron perään eri suuntiin. Oli muksaa ja toimi hyvin.

Istu-seiso-maahan erottelua tekee hyvin kun itse peruutan ja koira seuraa perässä tai muuten vapaalla seuraamisella, mutta heti kun otan sen seuraamiseen niin istuminen on sula mahdottomuus. "Et oo tosissas, enkai mä voi istua kesken seuraamisen?". Tarjoaa seisomista, on vissiin taottu selkärankaan perusjäävät vähän turhankin hyvin. Hmmm.
Video ei ole tältä päivältä, mutta laitetaas se nyt tähän väliin. Ajatus oli kuvailla missä mallissa AVO-liikkeet on vaan kameran akkupa päätti loppua niin tämän verran vain sain kuvailtua. Eikä sitten lopulta oikeastaan muuta tehtykään.

Ruutu oli jännä. Liekö hämmästeli mun erikoisen painokasta seis käskyä (olin superyllättynyt kun lähti ilman mitään apuja noin hyvin heti ekalla ruutuun) tai sekoitti jotenkin kummasti jes-palkkasanaan? Ja sen jälkeen ehkä hämmentyi, että mitä mun muka sitten piti tehdä? Jää ruudussa nykyään  liian eteen ja videollakin ehkä vähän ennakoi, mutta parempi sekin kuin että sekoittaa kiertoon. Eka toisto harvoin menee täysin nappiin ilman mitään apuja, mutta niitä toistoja toistoja vaan.

Nouto oli hyvä ja on hyvä. Jali <3 nouto ja se näkyy joskus kapulahepuleina ja omanakivana kapulan kanssa. Mutta silti uskaltaisin sanoa, että ihan kisavalmis on. Vaikka pitäisi kyllä päästä tekemään liikkurinkin kanssa.

Kierrossa hämmentyi tuosta tötsästä minkä lähellä seisottiin. Samaa ongelmaa mitä ruudussa, ei tahdo ekalla bongata. Yritin viritellä ja bongauttaa kiertotötsää ja luulin, että sen havaitsikin, mutta havaitsi myös tuon ylimääräsen tötsän. Häiriöitä siis vaan mukaan.

Kyllä tästä AVO hiljalleen rakentuu. Sitten joskus :D

Kuuluuko? Ai mitä?

No ihan hyvää, kiitos kysymästä! Ah, opettajan ensimmäiset vuodet. Sijaisuuksia, uusia kouluja, uusia käytänteitä. Syksy alkoi siis jälleen uudella työpaikalla vaikka välillä vähän huolestuttavalta vaikuttikin. Onneksi samassa kaupungissa pysytään. Taas ainakin yhden vuoden... Uuden opettajan ensimmäiset vuodet vie kieltämättä kivasti mehut.

Oltiin Jalin kanssa dogsittereinä yksi viikonloppu. Pipsa-rouva oli varsin miellyttävä hoidokki, melkein dognappasin :)

Treeneissä pidettiin taukoa kun jouduttiin taas muutamien huonommin menneiden treenien jälkeen oravanpyörään "Jalia ei kiinnosta, Henna hermostuu, Jalia ei kiinnosta, Henna odottaa jo ennen treenien alkua että ei sitä kuitenkaan kiinnosta, Jalia ei kiinnosta...". Kirjoitin yhden treenin jälkeen ehkä kk sitten kunnon vuodatuksen kun olin taas niin pettynyt itseeni ja koiraan, mutta päätin vetää henkeä ja antaa sen olla. Pari viime treeniä tauon jälkeen on mennyt taas molemmilta oikealla vireellä kun sain nollattua pääni. Jali haukkuu tooooosi harvoin, mutta aina pidempien taukojen jälkeen siltä hetsatessa/palkkaan padotessa pääsee haukku, siitä tietää että se on ihan messissä <3

Tauot tekee meille vaan oikeasti hyvää, pitäisi muistaa pitää vaan useammin eikä vasta silloin kun alkaa molemmilla tökkiä. Nytkin olen ottanut pienesti painetta varakoirakkona olosta rallyn voi-luokkalaisena (joka on meillä ihan kesken) pm-joukkueessa ja treeneissä on ehkä ollut mukana sellaista pientä stressinpoikasta muutenkin. 

Viimeisin treeni pidettiin dalluporukalla Seinäjoella, kun eräs talmaattiharrastaja oli siellä vierailemassa ja pyysi treeniseuraa (dalmatiankoiran kanssa, treeniseuraa, kuvitelkaa ;D). Meitä oli siellä lopulta neljä dallua, joista yksi ihan (älyttömän ihana ja suloinen ja taitava!) minityyppi, joka oli vähän haistelemassa menoa. Suurin osa postauksen kuvista on tältä reissulta.

Kyllähän Jali omalla vuorollaan aluksi meinasi haistella ja vilkuilla vuoroaan odottavia, mutta olin jo ottanut asenteen, että odotan luopumista ja omaa kontaktia enkä hermostu ja välitä mitä muut ajattelee ja kun se sieltä tuli ei ollut enää mitään ongelmaa ja toisella kiekalla päästiin melkeinpä heti hommiin. Siinä on niin suuri ero kun jos olisin lähtenyt heti hermostumaan ja ajattelemaan, että ei tästä taas mitään tule, olisi treenit päättyneet samalla tavalla kuin ne pari edeltävää huonompaa treeniä. Pitää muistaa antaa koiralle mahdollisuus ja muistaa itse laskea sataan jos alkaa hermoja kiristää. Ja se oikea asenne!

Jalin kanssa tehtiin jotain höpöhöpökivaa, sen seuruu on nykyään (edelleen) melko ihanan kaameeta (koska rallytoko ja tauko, ylivire ja pomppiminen ja poikittaminen ja edistäminen ja kaikkee ah, lopulta niin merkityksetöntä hienosäätöä), mutta olkoon kun asenne on kohdallaan! Peruuttaminen oli superjees! Kaikki jäävätkin sekoitetaan nykyään iloisesti, mutta yritystä löytyy. Olen miettinyt istumiskäskyn vaihtamista kun meillä on käytössä "isssstu" ja "seis", voisiko sekoittaa kun niin ässää suhisee molemmissa? Ruutuun löydetään, muttei aina ensimmäisellä toistolla (mutta yritystä löytyy!). Ruutuun seisomista ja napakkaa stoppia ja siellä pysymistä pitäisi vahvistaa erikseen, tahtoo vähän haistella ja ottaa välillä askelia kun lähestyn. Paikkakaan ei aina se optimi vaikka usein sisällä pysyykin. Kiertäminen oli hyvä. Paikkaistumisessa vähän vilkuili takana olevia, mutta ei paha. Ei ottanut kertaakaan kentällä häiriötä vuoroa odottavista, ei ohi kulkevista koirakoista. Oishan sitä treenaamista ja viilaamista, mutta olin vaan niin tyytyväinen Jalin asenteeseen, että ihan sama!

Sitä oikeaa asennetta osaa vaan arvostaa niin paljon kun se ei ole itsestäänselvyys.

Jaaa sitten lisää kuvatulvaa. Pilkut pääsi lopulta pienen lenkin jälkeen juoksemaan keskenään ja Jali oli taas taivaissa neitiseurassa ;) Pentu kerkesi valitettavasti lähteä ennenkuin hokattiin ottaa ryhmäkuvaa ja pilkulliset ei oikein olisi enää jaksaneet mitään poseeraushommia :D

Jali, Alma ja Bella

Ja sit pikku-Kalle meni jääkaappiin ja sanoi: "hrrrr, täällä on kylmä", kähkähkähkäh!

Selästä asiaa

Ensimmäisen kerran Jalin selkä on kuvattu epävirallisena virallisten luustokuvien yhteydessä 20.2.13 kun ikä ei vielä tällöin riittänyt virallisiin selkäkuviin. Vasta kahden vuoden ikäiseltähän voidaan lausua kaikki viralliset selkälausunnot, Jali oli kuvauksen aikaan 1,5 vuotias. Tuolloin ei mitään ihmeempää selästä löytynyt. 

Halusin kuitenkin myös selästä lausunnon virallisena ja muutenkin tuntui hyvältä tarkistaa onko mitään muutoksia tapahtunut. Ja kun dalmatiankoirilta tuntuu jonkun verran näitä spondareita löytyneen, niin halusin tuoda oman korteni kekoon virallisilla lausunnoilla. Jali kävikin 27.4.16 virallisissa selkäkuvissa noin kolmisen vuotta yllä näkyvien ensimmäisten luustokuvien jälkeen, 4v7kk ikäisenä.  

Muutos ympyröity

Kuvat tulivat Kennelliitolta puhtaina, mutta maininnalla "Rajatapaus sp". Kyllä meinasi moinen maininta jäädä kokonaan huomaamatta kun se luki lausunnon lopussa omalla sivullaan. Minähän heti laittamaan tarkentavaa viestiä, että mitä ihmettä. Sähköpostia laitoin siis kuvat lausuneelle Anu Lappalaiselle, sekä kun kuvat sain käsiini niin vinkistä myös Juha Kalliolle.

Lopputulema oli se, että muutos ei ole perinnöllinen vaan voi olla esim. minkä tahansa vamman tai muun syyn aiheuttama. Varsinkin kun koira on iso, aktiivinen ja agilitytaustaa löytyy, sekä ikääkin alkaa olla. Lappalainen mainitsi vastauksessaan, että muutos voi liittyä välilevytyrään, mutta Kallio toppuutteli, että muita merkkejä välilevyn sairauksista ei näy eikä pidä sitä todennäköisenä ja näin ollen voi olla ihan rauhassa. Muutos on niin pieni, ettei tällä hetkellä vaivaa mitenkään eikä ole mitään syytä rajoittaa mitään harrastuksia. Jos selkä myöhemmin tuntuu kipeytyvän niin sitten uusi röntgen ja tarvittaessa jatkotutkimuksiin.

Jatketaan siis hyvillä mielin niinkuin ennenkin :)

On kesäyö

En ole tänä kesänä viihtynyt oikein kameran takana. Koitin vähän paikata ja käytiin räppimässä kuvia auringon laskiessa. Tiedättekö sen ongelman kun kuvaa voisi lähteä muokkaamaan moneen eri suuntaan, etkä osaa päättää minkä tyylisen siitä haluat? Tai kun miljoonan samankaltaisen kuvan joukosta et osaa poimia parhaita? (nokun sinne jäi vieläkin kivoja julkaisematta, ihan varmasti jäi!) Minä tiedän.

Retkellekös meinasit?

Mietteitä aloittelijalta aloittelijoille koskien lyhyehköä vaellusreissua.

Ruoka ja juoma

• Tarkista etukäteen mistä saat puhdasta vettä ja pitääkö juomavesi keittää ennen juomista.
• Varaa tarpeeksi vettä matkalle. Minulla oli mukana yhteensä 4 puolen litran pulloa eli 2l vettä ja pieni 0,33l pullo jota pidin loppujen lopuksi kädessä vaelluksen ajan ja hörpin vähän väliä vettä. Sellanen juomapussi vois olla kyllä näppärä...
• Muista, että vettä kuluu myös ruuanlaittoon! Mahdollisuuksien mukaan, majoitu yöksi paikalle, josta saat helposti täydennettyä vesivarastoja. Näin ei tarvitse murehtia ruuan tekemiseen kuluvasta vedestä ja tiskaaminenkin on helpompaa. 
• Aamupalalle minulla oli varattuna pikapuuropusseja ja aamupalakeksejä, lounaalle lämmin kuppi pusseja ja päivälliselle "lisää vain vesi ja jauheliha"-valmisruokapusseja. Jauhelihan virkaa toimitti soijarouhe, joka on kevyttä, säilyvää ja proteiinipitoista matkaevästä. Yhdestä valmisruokapussista saa melkeinpä kahdelle aterialle evästä, valmistin vain puoli pussia kerrallaan.
• Mukana minulla oli eväänä myös tummaa suklaata, pähkinöitä ja kuivahedelmiä ja välipalapatukoita sekä "snack-meetvurstipötköjä". Niin ja vauvanhedelmäsose "tetroja", jotka oli tosi hyviä! Yllättävän vähän matkan aikana tuli mitään napsittua ja tauoillakin "ainiin mulla on näitäkin".
• Syö ja juo ennenkuin on nälkä tai jano! 
• Henna <3 Minitrangia. Ei sitä joka paikassa jaksa alkaa nuotioita sytytellä, yhdelle/kahdelle hengelle tuollainen minitrangia on varsin kelpo kapistus! Tosin nyt täytyy myöntää, ettei minulla ole kokemusta muunlaisista ratkaisuista, mutta ainakin omassa käytössä tuo on toiminut tosi kivasti.
• Valmistin melkeinpä kaikki ruuat termosmukissa. Siinä oli hyvä haudutella puuroja ja lämminkuppi aterioita ja näin pystyin trangiassa keitellä vielä vaikka teevedet. Padat ja pastat söin sivistyneesti minitrangian kattilasta, koska eikai sitä nyt tiskiä kukaan halua enempää kuin pakko. Muita astioita en tarvinnut.

Vaatetus

• Vaatepuolta oli mukana ehkä liikaakin. Olin varautunut sateeseen ja ottanut sen takia vaihtovaatetta, jolle ei lopulta ollut tarve. Vaikka olisikin satanut, oli vaatetta liikaa. Kahdella t-paidalla pärjää helposti, ei kukaan reissun päällä välitä pidätkö vaikka samaa paitaa koko reissun.
• Muista kerrospukeutuminen! Kerrastot on jees. Mulla oli mukana mm. paljon tilaa vievät college-housut, jotka lykkäsin Valvatissa pois rinkasta. Saman asian ajoi merinovillakerrasto+kevyet tuulipukuhousut. Pakkautuivat pienempään, mutta pitivät lämpimänä. Ylipäätään kannattaa suosia kevyitä, pieneen tilaan pakkautuvia, nopeasti kuivuvia vaatteita.
• Pue tauoilla lämmintä päälle, pidemmillä tauoilla vaihda vaatteet vaikka olisikin lämmin. Kun jäät paikoilleen hikoontuneena tulee äkkiä kylmä.
• Ehdottomasti taukokengät reissuun mukaan. Crocsin tyyppiset on hyvät ja kevyet.
• Kunnon vettäpitävät, sisäänajetut vaelluskengät on aika jees. Minun tutut kengät sai aikaan rakkoja sen jälkeen kun lipesin pitkospuilta suohon (okei, siinä ei ois juuri mikään kenkä pysynyt kuivana kun hörppäsi vettä kengänsuusta) ja lisäksi kengissä hikoontuneet jalat jotenkin hiersivät. Voi olla, että sukissakin oli vikaa. Mieluummin korkeat kengät, varsinkin jos maasto kivikkoista ja vaikeampi kulkuista.

Rinkka

• Pakkaa vaatteet rinkan sisällä minigrip-pusseihin. T-paidat samaan jne. Helpompi kaivaa haluttu vaate esiin kun kaikki ei ole yhdessä suuressa pussissa sekaisin ja pakkaaminenkin on näppärämpää. Pussien sisältä voi puristaa ylimääräisen ilman pois ja sateen yllättäessä vaatteet pysyvät myös kuivina pusseissaan. Pakkaa vaatteet pohjalle, et tarvi niitä kuin taukopaikoilla, jollon on hyvin aikaa kaivella rinkkaa. Sadevaatteet kuitenkin helposti saataville!
• Rinkan päällimmäiseksi/helposti saataville pakkaa eväs/ruokatarpeet. Trangiaa ei ole kiva kaivaa rinkan pohjalta ja purkaa koko rinkkaa vain ruokatarpeet löytääksesi.
• Makuupussi rinkan pohjalle, on siellä "pois edestä" kun et sitäkään tarvitse kuin yöpaikoilla. Monissa rinkoissa on alaosassa erillinen tasku.
• Pakkaa mahdollisimman paljon tavaraa rinkan sisään. Mulla oli ainoastaan taukokengät (crocs-kopiot) ja makuualusta kiinnitettynä ulkopuolelle. Ulkopuolelle pakatut tarvikkeet ovat jotenkin "edessä".
• Käy tavarat vielä ennen lähtöä läpi. Pärjäät oikeasti melko vähällä ja helposti tulee pakattua mukaan kaikkea turhaa. Pienistäkin "kevyistä" asioista kertyy painoa kun niitä on paljon. Mitä kevyempi rinkka, sitä mukavampi vaeltaa.
• Kamera hollille. Jos päätät kantaa painavaa järkkäriä ja putkia mukana niin on kiva, että sitä tulee sitten käytettyäkin. En ole oikein keksinyt järkevää tapaa kuljettaa kameraa, nyt se pyöri vain rinkassa päällimmäisenä muovipussissa vaatteisiin kiedottuina. Ei sitä kaulallakaan jaksa kantaa...
• Tarkista rinkan säädöt painon kanssa etukäteen. Sain oman rinkan säädöt kohdilleen vasta toisena päivänä ja minulle toimi "pukemis"tekniikka "kumarru eteenpäin rinkka selässä, kiristä ja kiinnitä lannevyö oikealle kohdalle, tarkista onko olkahihnat tarpeeksi kireällä, kiinnitä rintaremmi". Jostain syystä näin rinkka asettui itsellä paremmin kohdilleen ja sain lannevyön tarpeeksi kireälle. Älä turhaan koske säätöihin kun olet ne kerran saanut sopiviksi!

Koira

• Huolehdi, että koirallekin on vettä tarjolla. Tarvitseeko koiralle kuljettaa vettä mukana vai löytyykö reitin varrelta tarpeeksi järviä tai muita vesipaikkoja? Itse tykkäsin kun vettä ei tarvinnut varata erikseen koiralle. 
• Jonkin sortin kevyt, kankainen matkakuppi mukaan ois enemmänkin kuin näppärä
• Jali kulki flexissä, joka oli kiinnitetty vyötärön ympärille semmosella joskus saadulla ilmaisella "kännykkä/avain-taskulla". Käytännössä siis pikalukolla oleva kuminauhavyö, jossa vetoketjullinen tasku. Olen todennut, että jos flexin/hihnan kiinnittää rinkan lantiovyöhön, on ongelmana rinkkojen säätöjen löystyminen ja rinkan huono asento jos koira vetää vähäänkään. Tuo kuminauhavyö antoi myös kivaa joustoa.
• Koiran reppu hyvä! Kiität kaikesta painosta, joka on pois omasta rinkastasi! Jali kantoi omat ruuat + 2 vesipulloa.
• Tauolle jonkinlainen erillinen hihna-panta-systeemi.
• Öiden varalle koiralle jotain lämmintä päälle. Minun oli tarkoitus ottaa Jalille mukaan fleece-haalari, mutta kävi pieni äksidentti ja se jäi rinkasta. Yöt eivät onneksi olleet kylmiä, laavuyönä Jali sai lähinnä mun oman mielen rauhan takia päälleen laavulle joltain jääneen miesten ylisuuren collegepaidan, joka toimi itse asiassa tosi hyvin kun koko koira mahtui paidan sisään kerälle :D Jali nukkui lähinnä kerällä mun makuupussin päällä kyljessä kiinni.
• Opeta koira kulkemaan selän takana. Voin taata, että varsinkin loppumatkasta koiralla on enemmän menohaluja kuin sinulla, silloin on kiva kun ei tarvitse raahautua edessä vetävän koiran perässä. 
• Jali syö raakaa ja pohdin etukäteen miten toteutan Jalin ruokailun. Päädyin paistamaan ja "kuivattamaan" jauhelihaa uunissa ja pakkasin annospusseihin. Olisi pitänyt kuivattaa kunnolla, nyt jäi vähän turhan kosteaksi ja vähän meinasi kolmantena päivänä olla "ällöä" kun oli niin hellekeliä, mutta Jali ei valittanut. Ei minusta mikään erityisen loistava ratkaisu ollut, varsinkin pidemmillä reissuilla ei varmastikaan toimi. Ehkä jos tosiaan kunnolla kuivattaisi?

Muuta

• Ah, hyttyset ja paarmat. Myrkkyjä mukaan! Matkalla hyttysistä ja paarmoista ei oikeastaan ollut haittaa, mutta tauoilla enemmän tai vähemmän riippuen vähän paikasta. Yllättävän hyttysvapaata minusta kuitenkin! Off-myrkyt toimi tosi hyvin eivätkä vieneet paljon tilaa ja hyttyssavulle ehdottomasti iso peukku! (en mitenkään markkinoi tarkoituksellisesti tiettyä merkkiä, kunhan tarttui mukaan :D) Perheversio oli mukana oikeastaan Jalin takia, ajattelin josko se olisi vähän vaarattomampaa käyttää koiralla.
• Ostin reissuun retkipyyhkeen, joka pakkautui pieneen tilaan ja kuivui nopeasti. Hyvä ostos oli! Käytännössä tuo on siis mikrokuitupyyhe, saisiko halvemmalla siivouspuolelta? Mitään isoa pyyhettä et tarvitse mukaan.
• Tarkista kännykän akun riittävyys. Kannettavat laturit on näppäriä mukaan, just in case. Omassa samsungissa on erikseen "Erittäin tehokas virransäästö", joka kolmen päivän reissulla toimi valtavan hyvin eikä ollut vaaraa, että akku loppuisi kesken reissun. Kännykkää et reissussa juurikaan tarvi, mutta onhan se kiva, että hädän sattuessa voi soittaa apua.
• Koiran kanssa ilman telttaa on varauduttava siihen, ettei tupiin tai mahdollisesti laavuihinkaan pääse yöpymään. Suosittelen kyllä sitä telttaa niin ei tule "oho jaa, missäs sitten nukutaan"-tilanteita. Jospa meilläkin seuraavalla reissulla. Teltattomuus ei kuitenkaan minusta ole este lähteä reissulle! Kannattaa vaan valita vähän hiljaisempia reittejä ja ajankohtia niin todennäköisyys päästä tupiin/laavuihin nukkumaan on suurempi.
• Roskapussi! Ehdottomasti roskapussi matkaan! Kannattaa polttaa ne roskat mitä pystyy polttamaan, mutta yllättävästi sitä roskaa siltikin kertyy.
• Kun ei tiedä paremmasta on tuollainen ohut, halppis solumuovialusta varsin toimiva. Minulla kulkee mukana kaksi, toinen vähän koirankin varalle tai sittan käytän päällekkäin.
• Tyyny! Muista jonkin sortin tyynyratkaisu! Hätätapauksessa toimii vaikka muovipussiin sullotut vaatteet, mutta ei se kovin mukava ole...
• Rakkolaastareita mukaan. Jos kuitenkin tarvit. Ja ensiapulaukku ehdottomasti, just in case.
• Itselle koin parhaaksi suurinpiirtein 5km+10km matkat. Eli ekan viitisen kilsan jälkeen ruokataukoa, jonka jälkeen jaksaa sitten pidemmän taipaleen kun jalatkin on taas aamukankeudestaan päässeet. Enpä minä koskaan silti yhteenmenoon talsinut ehkä kuin noita ~5km matkoja, melkeinpä jokaisella laavulla/kodalla/nuotiopaikalla tuli pysähdyttyä ainakin hetkeksi. Varsinkin ensimmäisille retkilleen kannattaa valita kohteen, jossa on pysähdys- ja potentiaalisia majoituspaikkoja tarpeeksi tiheään.

Laittakaahan teidän parhaat retkivinkit jakoon? :)

1,5 dalmatialaista

Jali pääsi treffaamaan vuoden ikäistä Supi-seropia, joka on puoliksi dallu ja puoliksi lapinporokoira. Supi on leikattu uros ja pojat tulivat oikein kivasti juttuun. Vaan kyllä oli junnulla energiaa, Jalikaan ei oikein tiennyt, että mikä se tämä pyörremyrsky oikein on :D Hirmu nätti poika, jännä kun ei oikein selvästi ole kummankaan rodun näköä.

Pojilla oli oikein kivaa vaikka loppuajasta pilkullisella alkoi vähän hormonit hyrräämään kun junnu (ja ehkä Jalikin) alkoi jo vähän väsyä. Tsiljoona kuvaa, olkaa hyvät!

Jali kävi myöskin muutama päivä sitten hieronnassa. Ajattelin, että olisi voinut vaelluksen jälkeen olla enemmänkin jumissa, mutta jumia löytyi lähinnä lantion alueelta ja vasemman takajalan reidestä. Ei mitään suurta kuitenkaan. Niskassa/sään päällä oli joku ihmeellinen "patti", epäiltiin että se reppu on jotenkin siihen painanut. Jali ei sitä mitenkään arastanut, eikä alue ollut mitenkään tulehtuneen oloinen. Saa siihen vielä laseria parin päivän päästä kun ei oikein vieläkään ole erityisemmin laskenut, josko sitten lähtisi veri kiertämään.