Kallis motivaatio?

Kananpojan maustamattomat fileesuikaleet. Herkkua erilaisissa kastikkeissa. Tortillan välissä. Salaateissa. Risotoissa.  You name it. Sen kerran kun mä ostan broileria nii se menee koiralle treeninameiks. Reilua?

Tänään lähettiin siis hakemaan sitä motivaatiota keitetyillä kanasuikaleilla ja nälkäisellä koiralla (mitä sen piti olla kyllä viime viikollaki). Ja kyllähän sitä motivaatiota löyty ihan eri lailla ku viime viikolla. Autto varmasti kun tilanne ei ollu niin uusi eikä heti alussa tullu "apua pelkään tuota uutta ihmistä" panikointia. Mut Saa nähä kauanko tää sen pieni motivaatio kestää... (ja toivotaan ettei noi kostaannu uraattikivikontrollissa)

Aloteltiin puomilla. Ja jänskä juttu ku otettiin puomin ylösmenolleki kontakti mitä ei oo aikasemmin ajateltu ollenkaan. Ymmärrän kyllä pointin, iso koira, helppo hypätä ylösmenokontaktin yli, kerkeän ite paremmin ohjata kun koira pysähtyy ylösmenoonkin. Mutta kyllähän se suoritusta jonki verran hidastaa ja tuntuu muutenki jotenki vaikeelta että puomiin kuuluis noin monta osasuoritusta. Noh, turha sitä on ehkä kuitenkaan tässä vaiheessa murehtia kun saa nähä päästäänkö me koskaan minnekää kisakentille ees :D Ja toisaalta meiän ryhmässä on yks bortsu, joka tekee ne ylösmenokontaktitki ja aika sujuvasti se ne suorittaa. Ihan mielenkiintosta kyllä lähtee tuotaki opettamaan, sillä jonkinlaiset pohjat on etutassuilla koskemiseen kuitenkin kun oon sitä saavin päällä pyörimistä harjotellu sen kans.

Puomin jälkeen muuria. Lyhyellä matkalla ei mitään ongelmaa, mutta heti ku otetaan muuriin vähän enemmän etäisyyttä niin kiertää. Hmm. Tässä jankattiin vähän sitä lähtöönjäämistä missä päädyttiin siihen että se maahan jääminen toimii paljon paremmin! Oli irti ja otti pari kertaa vähän häiriötä muista, mutta tuli kuitenki kivasti suoraan takas eikä tehny sen suurempia rilluureissuja. Piti enste vaan käydä vähän morjenstaan... Se karkas muutaman kerran itekseenki suorittaan muuria, mistä mä olin oikeestaan lähinnä ilonen! Mieluummin niin, että sillä on kivaa ja se karkaa sitä estettä suorittamaan (eli haluaa saada sen palkan suorittamalla esteen!) eikä hillumaan omiaan. Ei yhistelty muurin kans sitte hyppyjä ku tuotti tuo pelkkä muuriki ihan tarpeeks ongelmaa.

Lopuks vielä putkea. Tehtiin niin, että lähetin putkeen paikoiltaan eri kohdista putken sivuilta niin etten oikeastaan ohjannut putkeen käsillä vaan käskytin pelkällä käskyllä. Tälle treenille oli joku nimiki... Noh, putki oli Jalista oikeinki kiva (niinku nyt yleensäki) ja se osas hakea putken suun oikein hyvin pelkällä käskyllä. Kerran jäi haistelemaan yhtä kohtaa maassa putken suulla, mutta muuten teki oikein kivasti eikä ottanu häiriötä.

Olipahan lyhyet treenit. Noh, meitä oli vaan kolme koirakkoa tällä kertaa nii eiköhän se oo ihan hyvä lopetella ajoissa.

Kävin muuten kirjastossa, josta tarttu vähän lukemista:

Huomatkaa kenen oli ihan pakko tunkea kuvausrekvisiitaks...

Tuo Salme Mujusen "Saalisvietti koiraharrastuksessa"-kirja vaikutti näin selailun perusteella just siltä mitä mä oon kaivannu. Näytti siltä, että asia on esitelty juurta jaksaen ja selkeiden kuvien avustuksella niin, että tämmönen tyhmempikin tajuaa. Huomasin muuten, että mä oon tietämättäni käyttäny vähän samantyyppistä saalisleikkiä ku kirjassa esitetetään ja uskoisin, että voisin tuota saalisviettiä käyttää enemmänki treenauksessa ku osaisin. Noilta agikirjoilta (Inger Jalakas: "Agility lähdöstä maaliin" ja Viviene Theby, Michaela Hares: "Agility alkeista huippusuoritukseen") en odota hirveesti, jotenki en usko että agilityä voi oppia varsinaisesti lukemalla, mutta eiköhän niistäkin jotain ajatuksia ja ideoita saa irti. Jos ei muuta niin molemmissa on kivoja värikuvia :D

Näistä kirjoista mahdollisesti myöhemmin lisää jahka kerkeän ne lukea.