LUA (low uric acid) dalmatialaisista
LUA dalmatialaiseksi kutsutaan dalmatialaista, joilla ei ole geeniä, joka altistaa uraattikivien muodostamiselle, ts. näiden koirien rakossa ei muodostu koskaan uraattikiteitä. Vastaavasti taas muita eli sairaita koiria kutsutaan nimellä HUA (high uric acid).Kun puhun terveestä koirasta, tarkoitan siis koiraa, jolla ei ole alttiutta muodostaa uraattikiviä. Sairaalla koiralla taas on geeni, joka altistaa uraattikiville. Tässä tapauksessa sairas koira ei siis tarkoita sitä, että koiralla olisi välttämättä todettu uraattikiteitä.
Tähän väliin vähän genetiikkaa, jotta selviää miksi roturisteytys on tarvittu ja miten LUA dalmatialainen ollaan saatu jalostettua. Geeni, joka altistaa uraattikiteille on resessiivinen, toisin sanoen pennun pitää saada geeni molemmilta vanhemmiltaan (toinen siis isältä, toinen emältä). Yleensä resessiivistä geeniä merkitään pienellä kirjaimella, sovitaan että se tässä tapauksessa on kirjain u. Niin sanottu terve geeni on dominoiva (merkitään U) eli pentu, joka on saanut toiselta vanhemmaltaan tämän geenin on terve. Tämä dominoiva geeni peittää siis alleen resessiivisen geenin vaikutuksen.
Samaan tapaan esimerkiksi pilkkujen musta väri on dominoiva ja ruskea resessiivinen jos värigenetiikka on tutumpaa. Ruskea pilkkuiset koirat voivat saada vain ruskea pilkkuisia pentuja (kuten sairaat koirat saavat vain sairaita), mutta ruskea ja musta pilkkuisten koirien jälkeläisissä voi olla sekä mustia, että ruskeita pentuja riippuen musta pilkkuisen koiran genotyypistä (homo- vai heterotsygootti).
Eli eri vaihtoehdot mitä pentu voi olla genotyypiltään (eli mahdolliset geeniyhdistelmät):
UU= terve, ei "uraattikivigeeniä" (homotsygootti)
Uu= terve, mutta ns. kantaja eli osa jälkeläisistä voi olla sairaita (heterotsygootti)
uu= sairas, alttius muodostaa uraattikiteitä (homotsygootti)
Kaikilla dalmatialaisilla on siis alttius muodostaa uraattikiteitä eli geeni uu, joten pennut eivät voi saada perimäänsä tervettä dominoivaa geeniä U.
Ei ennen vuotta 1973, jolloin Amerikassa tehtiin roturisteytys, jossa dalmatialaisnarttu astutettiin pointteriuroksella (dalmatialaisen jalostukseen on aikoinaan käytetty pointteria), jotta dalmatialaisen perimään saadaan dominoiva geeni U. Ensimmäisessä risteytyksessä pennut olivat siis genotyypiltään muotoa Uu (pointteri UU x dalmatialainen uu) ja kaikki pennut olivat uraattikivien suhteen täten terveitä. Näitä pointteriristeytyksiä tehtiin ainoastaan tämä yksi.
Tämän jälkeen näitä pointteri-dalmatialainen risteytyksiä paritettiin taas dalmatialaisen kanssa ja jalostukseen valittiin aina terveet pennut. Näissä pointteri-dalmatialainen (Uu) x dalmatialainen (uu) risteytyksissä osa pennuista voi olla sairaita (ovat siis genotyypiltään uu), mutta joukossa oli myös terveitä (Uu), jotka voidaan nykyään geenitestillä selvittää. Risteytyksiä jatketaan näillä jälkeläisillä aina edelleen, valiten jalostukseen terveet koirat (suurinpiirtein puolet pennuista on terveitä, puolet sairaita), joiden genotyyppi on UU tai Uu. Jalostuksessa pyritään saamaan homotsygootti kanta UU, jolloin kaikki jälkeläiset olisivat terveitä kun sairas geeni u on hävinnyt. Tällaisia homotsygootteja UU tyypin LUA dalmatialaisia tiedetään tällä hetkellä olevan kannassa 7 kappaletta.
Ensimmäiset risteytykset erosivat tottakai ulkonäöllisesti aikalailla dalmatialaisesta, mutta tässä vaiheessa kun risteytyksiä ollaan tehty jo ainakin 14 sukupolvessa LUA dalmatialaisten perimä on 99,98% sama kuin "normaalin" dalmatialaisen, eikä ulkonäöstä ja tuskinpa luonteestakaan pointteritaustaa huomaa. Käytännössä nämä LUA dalmatialaiset ovat siis puhtaita dalmatialaisia ja ne voidaan rekisteröidä Suomessakin Kennelliittoon.
Mutta tarvitaanko LUA dalmatialaisia?
Dalmatialaisten ja uraattikivien kanssa on ehkä vähän kärjistäin samankaltainen tilanne kuin esimerkiksi lyttykuonoisten koirien hengitysongelmien. Monet lyttykuonoisten omistajat vähättelevät ongelmia ("ei meidän Turren hengityksessä oo mitään vikaa, sehän on mopsi ja sen kuuluukin pitää tämmöstä ääntä") ja ongelmia peitellään ja lakaistaan maton alle ("ei me voida lähteä lenkille nyt kun Turrelle on liian kuuma ilma"). Samallalailla dalmatialaisen kanssa hoidetaan seurauksia, ei poisteta syytä vaikka tokikaan ongelma ei ole ihan yhtä vakava kuin näillä lyttykuonoilla. Dalmatialaisen omistajat (eivät toki kaikki) joutuvat miettimään mitä kaikkea koiralle voi syöttää tai syöttävät ennaltaehkäisevästi vähäpuriinista/proteiinista ravintoa. Pilkulle ei välttämättä voikaan antaa match show:sta palkintona saatua siankorvaa.Kaikkia dalmatialaisia (suurinta osaa?) uraattikiteet/kivet eivät vaivaa koiran elämän aikana millään tavalla vaikka geenien puolesta alttius onkin. Huomatkaa siis, että kun puhutaan HUA dalmatialaisista, alttius tosiaan on kaikilla, mutta kaikki eivät kiteitä koskaan välttämättä muodosta. Tarkoittaako se, ettei oireita ole kuitenkaan välttämättä sitä, etteikö rakossa voisi olla kiteitä/kiviä? Kuinka moni omistaja tarkistaa asian jos näkyviä oireita ei ole? Tosin on kuulemma normaalia, että dalmatialaisen rakossa on jonkun verran kiteitä. Mutta vaikka koira ei oireile, tarkoittaako se sitä, etteikö virtsaaminen voisi olla koiralle tuskallista? Ei Jalikaan oirehtinut vaikka rakossa olikin todistetusti kiteitä/kiviä, mutta koirathan eivät tunnetusti helposti näytä kipuaan.
Dalmatialaisten jalostuksen tavoiteohjelman mukaan oireita on havaittu vuoden 2006 tutkimuksessa 9% suomalaisista dalmatialaisista ja hoitoa vaativat vain koirat jotka oireilevat. Hoidoksi neuvotaan kiinnittämään huomiota ruokavalioon ja mainitaan oireiden ilmestyessä hoidon onnistuvan yleensä dieettiruualla ja lääkityksellä. Koiria, joilla esiintyy jatkuvasti tai toistuvasti uraattikiviongelmia ei pitäisi käyttää jalostukseen.
Pitääkö asialle siis tehdä jotain kun ei se edes koske kaikkia? Onhan muissa roduissa pahempiakin ongelmia!? Onko dalmatialaisella niitä? Mutta eikö yksikin uraattikiteiden takia lääkityksellä oleva, erikoisruokaa syövä koira, leikkaukseen joutuva tai jopa kivien takia kuollut tai lopetettu dalmatialainen ole liikaa kun ongelma on kuitenkin vielä ratkaistavissa?
Vuosina 2000-2013 KoiraNetin kuolemansyytilastojen mukaan virtsatie- ja lisääntymiselinten sairauden takia dalmatialaisia on merkitty kuolleeksi 6, joista neljän (4) koiran kuoleman syyksi oli tarkemmin eritelty uraattikivet. Nuorin näistä koirista oli kuollessaan 4v 5kk.
Voisivatko nämä LUA dalmatialaiset yleistyä enemmänkin Suomessa, yhtä ulkomailta tuotua tapausta lukuunottamatta? Tälle kyseiselle koiralle on tulossa toki pentuja, mutta riittääkö yksi koira ja yksi kasvattaja? Eikö kasvattajia asia kiinnosta? Eivätkö kasvattajat viitsi nähdä asian eteen vaivaa? Eivätkö nämä LUA dalmatialaiset ole saman arvoisia kuin "oikeat" HUA dalmatialaiset näyttelymenestystä halajavien mielestä? Tämä Suomessa oleva LUA koira on saanut näyttelyissä vara sertin, mikä tietääkseni on varsin hyvä tulos. Ja minä henkilökohtaisesti en kyllä erota näitä LUA dalmatialaisia näistä "oikeista". Mutta kun niillä on isommat korvat? Huonompi pilkutus? Ne ei ole puhdasrotuisia?!
Onko se ulkonäkö tärkeämpää kuin terveys?
Lähteitä
LUA dalmatians.com (tietoa LUA dalmatialaisista, englanniksi)KoiraNet kuolemansyytilasto (virtsatie- ja lisääntymiselinten sairaudet 2000-2013)
Dalmatialaisen JTO (dalmatialaisten jalostuksen tavoiteohjelma)
Kiva kun avasit tätä asiaa. Toivotaan, että LUA-dalmikset yleistyisivät pikku hiljaa ja vaikkapa 50 vuoden päästä meillä ei enää "uu"-dalluja olisi.
VastaaPoistaKasvattajia varmasti asia kiinnostaa, mutta luulen tämän LUA-jutun olevan vielä niin lapsen kengissä (jos niitä oli kannassa vasta seitsemän kappaletta), että sitä on vaikea lähteä työstämään. Suomessa dallukasvattajat ovat aika paljon tekemisissä keskenään ja tapaavat paljon näyttelyissä yms. tapahtumissa, joten eiköhän pian ala tapahtumaan :)
Kirjoitin tahallani vähän kärjistäen ja provosoiden, kyllä mäkin uskon ja toivon, että kasvattajat tätä asiaa mietiskelevät :)
PoistaOnhan tuo sinällään toki vielä alussa tuo projekti ettei noita homotsygootteja UU tyyppisiä LUA dalmatialaisia tosiaan vielä juurikaan ole. Mutta nämä Uu tyypin LUA dalmatialaiset ovat toki nekin terveitä. Noita puhtaita UU tyyppisiä saadaan sitten risteyttämällä näitä LUA dalmatialaisia keskenään (eli Uu+Uu) ja tähän kanta on ehkä vielä liian pieni ettei sisäsiittoisuus aste nouse liikaa.
Hieno kirjoitus Henna :). Sellainen asiavirheen korjaus, että geenitesti kehitettiin vastan 2000-luvulla, eli aluksi terveet erotettiin ainoastaan pitämällä kirjaa pilkutuksista ja virtsan ulkonäöstä.
VastaaPoistaLuulen, että nyt kun lankakerän pää on auki Euroopassa niin pikkuhiljaa kasvattajat kiinnostuvat asiasta enemmän. Pelottavampi on se ajatus, että minun mielestäni LUAlla jo ratsastetaan tuolla muualla ja ainakin minun silmääni LUA uroksia on annettu nartuille, jotka eivät ole rakenteellisesti lähelläkään ihannetta. Maltti on valttia, enkä ainakaan itse halua, että LUA-geenin vuoksi unohdetaan kaikki muu. On vaikeaa tasapainoilla kaikkien terveystulosten, ulkonäköasioiden jne. kanssa kun tulee vielä yksi muuttuja lisää.
T:Heidi Kohonen
Kiitos! :) Hyvä ettei sinne suurempia virheitä ollut eksynyt! En tekstissä tarkoittanutkaan, että LUA koiria oltaisiin alusta asti geenitestillä tunnistettu vaikka kieltämättä semmoisen kuvan tuosta saa. Korjailin vähän tekstiä.
PoistaOikeassa olet kyllä tuossa jälkimmäisessä kappaleessa! Minulle terveys menee ulkonäön edelle, mutta ehdottomasti koiralla pitää olla terve ja toki rodunomainenkin rakenne! Mutta esim. pilkutuksen näen aika toisarvoisena seikkana. Sen LUA koiran pitää tottakai olla yhtälailla jalostukseen kelpaava muiltakin osin eikä sitä pidä käyttää jalostukseen vain koska se on LUA. Ikävä jos LUA uroksiakin on käytetty vääränlaisille nartuille, kieltämättä kiusaus on varmasti suuri kasvattaa ja markkinoida LUA pentuja ja "unohtaa" muut seikat.
Nostan hattua kasvattajille, jotka joutuu näitten kaikkien seikkojen kanssa tasapainoilemaan! Minä en siihen pystyisi. Erityisesti nostan hattua sinulle kun pistit projektin pyörimään myös Suomessa! Ehkä jossain vaiheessa otan sinuun yhteyttä kun minulle toinen koira on ajankohtainen ;) Tämä pentue tuli vähän turhan nopealla aikataululla minulle :D
On se kyllä jännä, että aina vedetään toi lyttykuonokortti esille, kun vähätellään toman rodun vaivoja. Onhan meidän rodulla sitä ja tätä, mutta entäs ne lyttykuonot. Vähän niin kuin se rasistikortti....
VastaaPoistaAnteeksi, vertasitko sä tosiaan lyttykuonon ongelmista puhumista rasistikorttiin? :D
PoistaNiin missä olen vähätellyt oman rotuni ongelmia? Kyllä, mainitsen kyllä tekstissä että dalmatialaisen uraattikiviongelma "ei ole ihan yhtä vakava kuin näillä lyttykuonoilla" mikä mielestäni pitää edelleen paikkaansa (tästä voisin kirjoittaa vaikka kuinka, mutta ehkä hillitsen itseäni) kun katsotaan isommalla skaalalla . Ei ihan yhtä vakava. Pidän silti dalmatiankoirien uraattikiviongelmaa ikävänä ongelmana, enkai muuten olisi tätä tekstiä kirjoittanutkaan? Luitko sinä koko tekstin läpi?
Ja jos tarkkaan luet niin minähän aloitin tuon kappaleen näin "Dalmatialaisten ja uraattikivien kanssa on ehkä vähän kärjistäin samankaltainen tilanne kuin esimerkiksi lyttykuonoisten koirien hengitysongelmien." Eli vertaan kyllä ongelmia toisiinsa siinä mielessä, että myös oman rotuni parissa minulla on välillä ollut sellainen olo, että jotkut ongelmaa vähättelevät. _Minun mielestäni_ ongelma ON olemassa ja siihen pitäisi _minun mielestäni_ puuttua kerta se mahdollista on. Niinkuin nyt monet kasvattajat ovatkin puuttuneet. Jollekin toiselle ne rodun pahimmat ongelmat voivat olla ihan muualla (esim allergiat ja atopiat).
Kirjoitin myös näin: "Pitääkö asialle siis tehdä jotain kun ei se edes koske kaikkia? Onhan muissa roduissa pahempiakin ongelmia!? Onko dalmatialaisella niitä?" Oletko ihan tosissaan sitä mieltä, että edelleen vähättelen rodun ongelmia? Kyllä, monet tosiaan varmasti ajattelevat että "meidän rodulla sitä ja tätä, mutta entäs ne lyttykuonot" ja sen takia ehkä vähättelevät ongelmaa, mitä tässä tekstissä itsekin tuon esille. Se, että jossain muualla on asiat huonommin ei pienennä alkuperäistä ongelmaa.
----
Hetkinen, aloin lukea sun viestiä uudestaan ja nyt en ookaan enää varma ootko siis tajunnutkin mun pointin? Pahoittelen yllä olevaa tekstiä, mikäli näin on :)