erottelee käskysanat ja suorittaa vaihdot tarkasti
ei vaihtojen ennakointia
Mistä voin joustaa
nopeus, kunhan suorittaa liikkeet tarkasti käskystä
käsimerkit mukaan, alkuopetus vain suullisesti
meluisissa halleissa ja kun etäisyyttä alkaa olla enemmän, voi pelkän suullisen käskyn varassa oleva käskytys olla epävarmaa? Kisaako joku vain suullisilla käskyillä?
jalkojen täydellinen liikkumattomuus
Miten?
liikeradat muistiin toistoilla
asentojen vahvistamista ylipäätään muissakin yhteyksissä
olkkaritreeniä!
kaikkia mahdollisia vaihtoja, mutta keskittyen yhteen kerrallaan
etäisyys, kesto, käskysanat, erottelu, häiriöt
jalkatargetti tarvittaessa
naksutin
yritä välttää turhia apuja
Mietittävää
erilliset käskysanat vaihtoihin?
liikeradat eri vaihdoissa niin erilaiset, onko koiralle selkeämpi että kaikkiin/joihinkin vaihtoihin on eri käskysana
oikeiden käskysanojen muistaminen...
jos sama käskysana käytössä muuallakin, onko vaikea tarkkailla ja vaatia oikeaa tekniikkaa ja pitää kriteereistä kiinni?
etujalkakaukot vai takajalkakaukot?
tarjoaa molempia vaihtoja
etujalkakaukot helpompi tarkkailla
takajalkakaukoissa liikeradat helpommat
päätä kummat! Molempia joutuu kuitenkin treenata...
Käskysanapohdintoja
Takajalkakaukot
Istu- maahan: maahan, molemmat kädet kämmen alaspäin kohti maata
Seiso-maahan: maahan, sama käsimerkki kuin yllä
Maahan-istu: istu? sit?, oikea käsi ylös
Seiso-istu: istu? Bäk?, oikea käsi ylös, enemmän kohti koiraa etuviistoon?
Maahan-seiso: ylös, molemmat kädet kämmenen kohti koiraa sivuille
Istu-seiso: ylös, sama kuin yllä
Etujalkakaukot
Istu- maahan: down, oikea käsi kämmen koiraa kohti alaviistoon koiraa päin
Seiso-maahan: maahan, molemmat kädet kämmen alaspäin kohti maata (liikerata sama etujalka ja takajalkakaukoissa)
Maahan-istu: up, oikea käsi kämmen koiraa kohti sivulta taaksepäin
Seiso-istu: istu? Bäk?, sama kuin yllä?
Maahan-seiso: ylös, molemmat kädet kämmenen kohti koiraa sivuille (liikerata sana etujalka ja takajalkakaukoissa)
Istu-seiso: taa, kahdella kädellä kämmen koiraa kohti "työntäminen"
Älä tee näitä virheitä
palkka vain oikein suoritetuista liikeradoista
älä jumitu tekemään vain yhtä vaihtoa
vire!
älä juutu hetsaamaan ja tekemään vain palkanperässä vaihtoja (been there done that)
Tarkista etukäteen mistä saat puhdasta vettä ja pitääkö juomavesi keittää ennen juomista.
Varaa tarpeeksi vettä matkalle. Minulla oli mukana yhteensä 4 puolen litran pulloa eli 2l vettä ja pieni 0,33l pullo jota pidin loppujen lopuksi kädessä vaelluksen ajan ja hörpin vähän väliä vettä. Sellanen juomapussi vois olla kyllä näppärä...
Muista, että vettä kuluu myös ruuanlaittoon! Mahdollisuuksien mukaan, majoitu yöksi paikalle, josta saat helposti täydennettyä vesivarastoja. Näin ei tarvitse murehtia ruuan tekemiseen kuluvasta vedestä ja tiskaaminenkin on helpompaa.
Aamupalalle minulla oli varattuna pikapuuropusseja ja aamupalakeksejä, lounaalle lämmin kuppi pusseja ja päivälliselle "lisää vain vesi ja jauheliha"-valmisruokapusseja. Jauhelihan virkaa toimitti soijarouhe, joka on kevyttä, säilyvää ja proteiinipitoista matkaevästä. Yhdestä valmisruokapussista saa melkeinpä kahdelle aterialle evästä, valmistin vain puoli pussia kerrallaan.
Mukana minulla oli eväänä myös tummaa suklaata, pähkinöitä ja kuivahedelmiä ja välipalapatukoita sekä "snack-meetvurstipötköjä". Niin ja vauvanhedelmäsose "tetroja", jotka oli tosi hyviä! Yllättävän vähän matkan aikana tuli mitään napsittua ja tauoillakin "ainiin mulla on näitäkin".
Syö ja juo ennenkuin on nälkä tai jano!
Henna <3 Minitrangia. Ei sitä joka paikassa jaksa alkaa nuotioita sytytellä, yhdelle/kahdelle hengelle tuollainen minitrangia on varsin kelpo kapistus! Tosin nyt täytyy myöntää, ettei minulla ole kokemusta muunlaisista ratkaisuista, mutta ainakin omassa käytössä tuo on toiminut tosi kivasti.
Valmistin melkeinpä kaikki ruuat termosmukissa. Siinä oli hyvä haudutella puuroja ja lämminkuppi aterioita ja näin pystyin trangiassa keitellä vielä vaikka teevedet. Padat ja pastat söin sivistyneesti minitrangian kattilasta, koska eikai sitä nyt tiskiä kukaan halua enempää kuin pakko. Muita astioita en tarvinnut.
Vaatetus
Vaatepuolta oli mukana ehkä liikaakin. Olin varautunut sateeseen ja ottanut sen takia vaihtovaatetta, jolle ei lopulta ollut tarve. Vaikka olisikin satanut, oli vaatetta liikaa. Kahdella t-paidalla pärjää helposti, ei kukaan reissun päällä välitä pidätkö vaikka samaa paitaa koko reissun.
Muista kerrospukeutuminen! Kerrastot on jees. Mulla oli mukana mm. paljon tilaa vievät college-housut, jotka lykkäsin Valvatissa pois rinkasta. Saman asian ajoi merinovillakerrasto+kevyet tuulipukuhousut. Pakkautuivat pienempään, mutta pitivät lämpimänä. Ylipäätään kannattaa suosia kevyitä, pieneen tilaan pakkautuvia, nopeasti kuivuvia vaatteita.
Pue tauoilla lämmintä päälle, pidemmillä tauoilla vaihda vaatteet vaikka olisikin lämmin. Kun jäät paikoilleen hikoontuneena tulee äkkiä kylmä.
Ehdottomasti taukokengät reissuun mukaan. Crocsin tyyppiset on hyvät ja kevyet.
Kunnon vettäpitävät, sisäänajetut vaelluskengät on aika jees. Minun tutut kengät sai aikaan rakkoja sen jälkeen kun lipesin pitkospuilta suohon (okei, siinä ei ois juuri mikään kenkä pysynyt kuivana kun hörppäsi vettä kengänsuusta) ja lisäksi kengissä hikoontuneet jalat jotenkin hiersivät. Voi olla, että sukissakin oli vikaa. Mieluummin korkeat kengät, varsinkin jos maasto kivikkoista ja vaikeampi kulkuista.
Rinkka
Pakkaa vaatteet rinkan sisällä minigrip-pusseihin. T-paidat samaan jne. Helpompi kaivaa haluttu vaate esiin kun kaikki ei ole yhdessä suuressa pussissa sekaisin ja pakkaaminenkin on näppärämpää. Pussien sisältä voi puristaa ylimääräisen ilman pois ja sateen yllättäessä vaatteet pysyvät myös kuivina pusseissaan. Pakkaa vaatteet pohjalle, et tarvi niitä kuin taukopaikoilla, jollon on hyvin aikaa kaivella rinkkaa. Sadevaatteet kuitenkin helposti saataville!
Rinkan päällimmäiseksi/helposti saataville pakkaa eväs/ruokatarpeet. Trangiaa ei ole kiva kaivaa rinkan pohjalta ja purkaa koko rinkkaa vain ruokatarpeet löytääksesi.
Makuupussi rinkan pohjalle, on siellä "pois edestä" kun et sitäkään tarvitse kuin yöpaikoilla. Monissa rinkoissa on alaosassa erillinen tasku.
Pakkaa mahdollisimman paljon tavaraa rinkan sisään. Mulla oli ainoastaan taukokengät (crocs-kopiot) ja makuualusta kiinnitettynä ulkopuolelle. Ulkopuolelle pakatut tarvikkeet ovat jotenkin "edessä".
Käy tavarat vielä ennen lähtöä läpi. Pärjäät oikeasti melko vähällä ja helposti tulee pakattua mukaan kaikkea turhaa. Pienistäkin "kevyistä" asioista kertyy painoa kun niitä on paljon. Mitä kevyempi rinkka, sitä mukavampi vaeltaa.
Kamera hollille. Jos päätät kantaa painavaa järkkäriä ja putkia mukana niin on kiva, että sitä tulee sitten käytettyäkin. En ole oikein keksinyt järkevää tapaa kuljettaa kameraa, nyt se pyöri vain rinkassa päällimmäisenä muovipussissa vaatteisiin kiedottuina. Ei sitä kaulallakaan jaksa kantaa...
Tarkista rinkan säädöt painon kanssa etukäteen. Sain oman rinkan säädöt kohdilleen vasta toisena päivänä ja minulle toimi "pukemis"tekniikka "kumarru eteenpäin rinkka selässä, kiristä ja kiinnitä lannevyö oikealle kohdalle, tarkista onko olkahihnat tarpeeksi kireällä, kiinnitä rintaremmi". Jostain syystä näin rinkka asettui itsellä paremmin kohdilleen ja sain lannevyön tarpeeksi kireälle. Älä turhaan koske säätöihin kun olet ne kerran saanut sopiviksi!
Koira
Huolehdi, että koirallekin on vettä tarjolla. Tarvitseeko koiralle kuljettaa vettä mukana vai löytyykö reitin varrelta tarpeeksi järviä tai muita vesipaikkoja? Itse tykkäsin kun vettä ei tarvinnut varata erikseen koiralle.
Jonkin sortin kevyt, kankainen matkakuppi mukaan ois enemmänkin kuin näppärä
Jali kulki flexissä, joka oli kiinnitetty vyötärön ympärille semmosella joskus saadulla ilmaisella "kännykkä/avain-taskulla". Käytännössä siis pikalukolla oleva kuminauhavyö, jossa vetoketjullinen tasku. Olen todennut, että jos flexin/hihnan kiinnittää rinkan lantiovyöhön, on ongelmana rinkkojen säätöjen löystyminen ja rinkan huono asento jos koira vetää vähäänkään. Tuo kuminauhavyö antoi myös kivaa joustoa.
Koiran reppu hyvä! Kiität kaikesta painosta, joka on pois omasta rinkastasi! Jali kantoi omat ruuat + 2 vesipulloa.
Tauolle jonkinlainen erillinen hihna-panta-systeemi.
Öiden varalle koiralle jotain lämmintä päälle. Minun oli tarkoitus ottaa Jalille mukaan fleece-haalari, mutta kävi pieni äksidentti ja se jäi rinkasta. Yöt eivät onneksi olleet kylmiä, laavuyönä Jali sai lähinnä mun oman mielen rauhan takia päälleen laavulle joltain jääneen miesten ylisuuren collegepaidan, joka toimi itse asiassa tosi hyvin kun koko koira mahtui paidan sisään kerälle :D Jali nukkui lähinnä kerällä mun makuupussin päällä kyljessä kiinni.
Opeta koira kulkemaan selän takana. Voin taata, että varsinkin loppumatkasta koiralla on enemmän menohaluja kuin sinulla, silloin on kiva kun ei tarvitse raahautua edessä vetävän koiran perässä.
Jali syö raakaa ja pohdin etukäteen miten toteutan Jalin ruokailun. Päädyin paistamaan ja "kuivattamaan" jauhelihaa uunissa ja pakkasin annospusseihin. Olisi pitänyt kuivattaa kunnolla, nyt jäi vähän turhan kosteaksi ja vähän meinasi kolmantena päivänä olla "ällöä" kun oli niin hellekeliä, mutta Jali ei valittanut. Ei minusta mikään erityisen loistava ratkaisu ollut, varsinkin pidemmillä reissuilla ei varmastikaan toimi. Ehkä jos tosiaan kunnolla kuivattaisi?
Muuta
Ah, hyttyset ja paarmat. Myrkkyjä mukaan! Matkalla hyttysistä ja paarmoista ei oikeastaan ollut haittaa, mutta tauoilla enemmän tai vähemmän riippuen vähän paikasta. Yllättävän hyttysvapaata minusta kuitenkin! Off-myrkyt toimi tosi hyvin eivätkä vieneet paljon tilaa ja hyttyssavulle ehdottomasti iso peukku! (en mitenkään markkinoi tarkoituksellisesti tiettyä merkkiä, kunhan tarttui mukaan :D) Perheversio oli mukana oikeastaan Jalin takia, ajattelin josko se olisi vähän vaarattomampaa käyttää koiralla.
Ostin reissuun retkipyyhkeen, joka pakkautui pieneen tilaan ja kuivui nopeasti. Hyvä ostos oli! Käytännössä tuo on siis mikrokuitupyyhe, saisiko halvemmalla siivouspuolelta? Mitään isoa pyyhettä et tarvitse mukaan.
Tarkista kännykän akun riittävyys. Kannettavat laturit on näppäriä mukaan, just in case. Omassa samsungissa on erikseen "Erittäin tehokas virransäästö", joka kolmen päivän reissulla toimi valtavan hyvin eikä ollut vaaraa, että akku loppuisi kesken reissun. Kännykkää et reissussa juurikaan tarvi, mutta onhan se kiva, että hädän sattuessa voi soittaa apua.
Koiran kanssa ilman telttaa on varauduttava siihen, ettei tupiin tai mahdollisesti laavuihinkaan pääse yöpymään. Suosittelen kyllä sitä telttaa niin ei tule "oho jaa, missäs sitten nukutaan"-tilanteita. Jospa meilläkin seuraavalla reissulla. Teltattomuus ei kuitenkaan minusta ole este lähteä reissulle! Kannattaa vaan valita vähän hiljaisempia reittejä ja ajankohtia niin todennäköisyys päästä tupiin/laavuihin nukkumaan on suurempi.
Roskapussi! Ehdottomasti roskapussi matkaan! Kannattaa polttaa ne roskat mitä pystyy polttamaan, mutta yllättävästi sitä roskaa siltikin kertyy.
Kun ei tiedä paremmasta on tuollainen ohut, halppis solumuovialusta varsin toimiva. Minulla kulkee mukana kaksi, toinen vähän koirankin varalle tai sittan käytän päällekkäin.
Tyyny! Muista jonkin sortin tyynyratkaisu! Hätätapauksessa toimii vaikka muovipussiin sullotut vaatteet, mutta ei se kovin mukava ole...
Rakkolaastareita mukaan. Jos kuitenkin tarvit. Ja ensiapulaukku ehdottomasti, just in case.
Itselle koin parhaaksi suurinpiirtein 5km+10km matkat. Eli ekan viitisen kilsan jälkeen ruokataukoa, jonka jälkeen jaksaa sitten pidemmän taipaleen kun jalatkin on taas aamukankeudestaan päässeet. Enpä minä koskaan silti yhteenmenoon talsinut ehkä kuin noita ~5km matkoja, melkeinpä jokaisella laavulla/kodalla/nuotiopaikalla tuli pysähdyttyä ainakin hetkeksi. Varsinkin ensimmäisille retkilleen kannattaa valita kohteen, jossa on pysähdys- ja potentiaalisia majoituspaikkoja tarpeeksi tiheään.
Laittakaahan teidän parhaat retkivinkit jakoon? :)
Tilasin joku aika sitten vihdoin ja viimein noseworkissa käytettävää eucalyptus hajua. Mistä mä tykkään Nose Workissa on, että sitä voi oikeasti tehdä ihan milloin vain ja ihan missä vain. Ja ihan minkälainen koira tahansa! Ei haittaa vaikka koira on saikulla, sillä on D-lonkat ja 1/2 kyynärät... Ei tarvitse lämmitellä ja jäähdytellä koiraa vaan voi ryhtyä suoraan hommiin kun tuntuu siltä. Ja treenaaminen on ihanan helppoa ja nopeaa.
Mitä se Nose Work oikeen on? Lukaise täältä, jos ei sano mitään.
Tarvitset:
Eukalyptus-hajua
Huopatassuja, vanupuikkoja...
Ihanan yksinkertaista!
Oman hajupulloni tilasin täältä. Yksi pullo maksaa noin 7,90e eli ei todellakaan kaada budjettia ja yksi pullo on hyvin riittoisa. Mikä tahansa muukin haju käy ellei ole kiinnostunut mahdollisesti koskaan kisaamaan. Sanonpa vaan sääntöjä lueskelleena, että kisakynnys kuulostaa hyyyvin matalalta, mikä on vain äärimmäisen hyvä juttu. Joko sanoin, että nenäily sopii kyllä valehtelematta varmasti jokaiselle koiralle?
Haju (yksi tippa) on helpoin tiputtaa huopatassun (levystä leikattava pala on hyvä ja halpa) päälle. Liimapinnan ansiosta sitä on helppo piilottaa erilaisille pinnoille. Vanupuikkokin (katkaise toki ja käytä vaan yhtä päätä) kelpaa, mutta sen kiinnittämiseen tarvitsee jo jotain teippiä. Yhdessä vaiheessa käytin myös kangasteippiä. En tiedä kuinka tarkkoja muut ovat sen kanssa, ettei hajunlähteitä kosketa käsin vaan vaikka pinseteillä, mutta itse en ole hirveästi varonut. Tai alussa kyllä, mutta sitten en jaksanut panostaa kun meni muka liian vaikeaksi. Ainahan sitä voi miettiä, että etsivätkö koirat nyt minun ja eukalyptuksen yhdistelmähajua, mutta ei ole niin vakavaa.
Hajun opettamiseen on käsittääkseni monia tapoja. Me ei olla käyty mitään kursseja, joten selvittelin asiaa kuuklettelemalla eli ei mitään käsitystä miten "oikea" tämä meidän tapa treenata on. Yritin aloittaa ensin laatikkoetsinnällä. Eli laatikoita, joissa yhdessä on haju ja palkitaan kun koira haistelee oikeaa laatikkoa. Vähän tähän tyyliin. Testikoirina Alma ja Jali ja Laku ainakun sattui olemaan oikeaan aikaan paikalla.
Jali ei tajunnut laatikkotreeniä. Kävi syömässä kyllä namit, muttei käyttänyt missään vaiheessa pätkääkään nenäänsä. Sen kanssa on laatikon avulla sheippailtu erinäisiä asioita, joten kun aloin jättää nameja pois, haistelun sijaan se alkoi tarjoilla laatikkojen läimimistä, suuhun ottamista ja mitä kaikkea. En tiedä olisiko alkanut toimia kun oltaisiin vain sinnikkäästi jatkettu ja kenties namitettu pidempään, mutta jotenkin tuntui, ettei tämä keino toimi Jalille. Ei tajunnut Lakukaan, mutta sille tuli tehtyä niin vähän toistoja muutenkin.
Alma sen sijaan. Alma the luonnonlahjakkuus alkoi jo ensimmäisessä treenissä käydä laatikoita haistelemalla läpi ja pian sai jättää namit kokonaan pois. Silti Almu kävi laatikot haistelemalla läpi ja reagoi oikeaan laatikkoon. Almalle tämä tapa selkeästi toimi.
Jalin takia vaihdettiin kuitenkin taktiikkaa. Löysin jonkun videon (mitä en enää jostain syystä löydä), missä hajulähdettä piilotettiin ympäristöön niin, että hajun vieressä oli aina nami. Ajatuksena tämä tuntui järkevämmältä, sillä koiran joutui käyttää alusta asti nenäänsä namin etsimiseen ja siinä sivussa ehkä ehdollistuu myös etsittävään hajuun.
Almalta sai jättää jo toisissa treeneissä namit hajunlähteen luota kokonaan pois. Se löysi ja tarjosi itse sikamakeeta ilmaisuakin:
Alma siis alkoi tarjoamaan melkein alusta asti nenäkosketusta ilmaisuna ja totesin, että mikäs siinä. Hieno tyttö! Almalle on voinut tehdä jo vaikeitakin piiloja, tarkentaa aina hyvin hajuun ja etsii sinnikkäästi kunnes löytää lähteen. Alman kanssa ongelma on enemminkin haistelun jatkaminen kun yksi haju on löydetty, tahtoo jäädä ensimmäiseen löytöön kiinni. Mutta kyllä se siitä.
Jali vaati enemmän treeniä namien kanssa, mutta pikkuhiljaa se alkoi reagoida pelkkään eukalyptuksen hajuun (haisteli tarkasti), mistä ansaitsi aina kehuja ja palkkaa. Palkkasin aina mahdollisimman lähelle hajunlähdettä. Jalin luontainen ilmaisu olisi "otan sen suuhun!", mutta koska se ei ole mitenkään erityisen toivottava ilmaisutapa (siis niinku ollenkaan) niin Jalin kanssa joutui miettiä sitä ilmaisun opettamista.
Kun Jalikin alkoi löytää hajut (piilotin samaan tilaan aina usemman) ilman nameja, aloin miettiä ilmaisua. Siis sitä, miten koira kertoo, että nyt olen löytänyt hajun. Olisin tykännyt Alman tapaan nenäkosketuksesta, mutta Jali niin kovasti haluaisi käyttää suutaan niin ajattelin, että pääsen helpommalla jollain toisella tavalla. Päädyin sitten maahanmenoon. Seuraavana vaiheena siis aina kun koira reagoi hajuun (haistelee tarkasti), käskinkin koiran ensin maahan, jonka jälkeen palkka. Tällä hetkellä viimeisimmissä treeneissä (ehkä kolmen treenikerran jälkeen), Jali alkoi vihdoin itse tarjoamaan ilmaisua! Välillä joutuu muistutella, mutta välillä pamahtaa maahan supervarmana. Ilmaisua helpottamaan olen piilotellut hajuja tarkoituksella matalammalle. Pitäisi ottaa Jalinkin etsimistä videolle.
Ilmaisua vahvistelin myös "laatikkoetsinnän" avulla. Eli pakasterasioita, joissa yhdessä pohjalla hajunlähde ja aina kun löytää oikean rasian, käsky maahan, palkka muualle ja vaihdan rasioiden paikkaa. Helpompi näin saada useita toistoja kerralla ja vahvistaa sitä ilmaisua.
Me ollaan lähinnä siis tehty sisäetsintöjä. Jokunen ulkoetsintäkin on takana, mutta niitä pitäisi ottaa mukaan lisää. Kuten ajoneuvoetsintöjä ja oikeaa laatikkotreeniä. Nyt kun Jalinkin ilmaisu alkaa löytymään niin pitää alkaa ottaa mukaan myös niitä korkeampia löytöjä.
Jos jotain negatiivista, niin Jalmar on sekoittanut nyt hyvässä vaiheessa olleen tunnarin etsimisen ja eukalyptus nenäilyt toisiinsa. Otin pitkästä aikaa tunnaria, joka on tosiaan ollut melkeinpä valmis. Ihmettelin kun koira kävi haistelemassa kapulat reagoimatta milläänlailla omaan ja jatkoi sen jälkeen ympäristön haistelemista. Kunnes tajusin. Sehän etsii eukalyptuksen hajua :D Erottelua, erottelua, tunnarissa oli jonkun aikaa taukoa ja oltiin tehty enemmän noseworkkeilua niin onko tuo ihmekkään. Ja kyllä se lopulta itse tajusi, että ai niin näitä kapuloita. Mutta kyllä yritti sinnikkäästi paikantaa eukalyptuksen :D
Ennen kisoja tuli mietittyä valmistautumista kisoihin ja näin jälkikäteen sitä, miksen kisoissa jostain syystä omaa suoritusta niin jännittänytkään vaikka olenkin krooninen jännittäjä. Kirjoittelen ylös satunnaisia ajatuksia yrittäen jäsennellä omia ajatuksia kisoihin valmistautumisesta. Ihan vain meidän näkökulmasta. Taustalla siis koira, jonka ongelma ei niinkään ole ylivireisyys vaan paineistuminen ja jännittävä ohjaaja.
Kuinka siis valmistautua kisoihin? Miten treenaan, mitä teen kisapäivänä, kuinka käyttäydyn liikkeiden välissä? Monet tekevät ennen kisoja "kenraaliharjoitukset". Mahdollisesti vedetään jopa koko ALO-luokka palkattomasti läpi. Onko tarkoituksena nähdä miten koira kokeessa käyttäytyisi? Panikoida kun joku liike ei kenraaleissa onnistukaan? Saada varmuutta onnistumisista?
Ilme :D Katsokaa mieluummin koiraa, se liitää <3
En tehnyt ennen koetta kertaakaan koko ALO-luokkaa palkattomasti läpi ja muutenkin erittäin vähän palkattomia treenejä. Tämän koiran kanssa uskoin, että jos se tekee kolme liikettä palkattomasti putkeen niin se tekee myös kuusi. Siinä vaiheessa kun suunnataan kisoihin, pitäisi minun mielestäni olla kutakuinkin varma siitä, että koira osaa liikkeet. Siksi tuntuu hölmöltä vetää "kenraalina" niitä samoja liikkeitä joita ollaan treenattu ja treenattu ja jotka pitäisi olla jo hallussa. Tai jos ei ole niin se viime hetken paniikkitreeni tuskin tilannetta pelastaa. Sama on oikeastaan koskenut meidän muitakin käytyjä kokeita.
Niinkuin kirjoitin, me treenattiin ennen koetta lähinnä paikkista ja luoksepäästävyyttä, sillä ne oli ne liikkeet, jotka meillä ei vielä ollut täysin hallussa ja joita halusin vahvistaa. Treenattiin muutenkin mahdollisimman paljon häiriössä, poistuttiin mukavuusalueelta. Sen lisäksi treenattiin mahdollisesti jännittävää ohjaajaa. Ai mitenkä? No sanomattakin selvää, että se kun treenattiin muiden koirien kanssa samalla kentällä niin, että omani oli irti sai aikaan oikeasti jännittyneen ohjaajan. Mutta tehtiin me muutakin.
Tein paljon perusasentoon hakeutumis/aktiivisuustreeniä eli seisoin kentällä passiivisena ja kun koira tulee itse käskyttämättä perusasentoon aktivoiduin ja palkkasin. Jäykistyin taas, odotin koiran reaktiota, palkkasin. Tai vaihtoehtosesti tein "siirtymän" eli edelleen passiivisena siirryin paikasta A paikkaan B ja jos koira seurasi aktiivisena mukana palkkasin. Jäykistelin tarkoituksellisesti ja yritin vaikuttaa jännittyneeltä, mikä tarkoitti sitä, että jännitin lihaksiani, hengitin raskaammin ja tiheämmin, kävelin jäykästi, vilkuilin seisoessani "hätääntyneenä" ympärilleni. Tehtiin myös välillä kokonaisia liikkeitä niin, että käyttäydyin jotenkin hassusti, käskytin kummallisesti. Mitä nyt vaan keksin, että voisin jännittyneenä tehdä. Tehtiin liikkeiden väliä samalla kaavalla, palkkasin liikkeen jälkeen ("palkattomasti" tai palkalla, enimmäkseen sosiaalisella palkkauksella), passivoiduin, odotin koiraa perusasentoon, lähdin seuraavaan liikkeeseen siltä paikalta tai tein siirtymän. Treenattiin ehkä siinä samalla huomaamatta patoamistakin?
Jali vastasi näihin treeneihin hyvin. Ehkä senkin takia, että näitä olen treenannut ennenkin eli Jalille passiivinen ohjaaja on tuttu juttu ja sille alusta asti jäykkänä seisova ohjaaja on ollut merkkinä perusasentoon hakeutumisesta. Tykkään itse, että koira hakeutuu liikkeiden välissä itse aktiivisesti perusasentoon ja näin se taisi kokeessakin (muistaakseni) tehdä puluntuijotusjumitusta lukuunottamatta. Uskon, että myös näiden treenien ansiosta olin itsekin kokeessa rennompi. Oltiinhan me harjoiteltu jo "jännittävää ohjaajaa" ja tiesin, että koira säilyttäisi toimintakykynsä myös näissä tilanteissa (tai ainakin on yritetty ehdollistaa koiraa siihen jännittävään ohjaajaan), joten ehkä minulla ei ollutkaan tarvetta jännittää? Ehkä me treenattiinkin lähinnä ohjaajaa, ei niinkään koiraa varten.
Entä kisapäivänä. Rutiinit! Annatko koiralle treenipäivänä aamulla ruuan? Käytätkö koiran normaalisti lenkillä? Annatko koiralle huomiota vai pidätkö vähemmällä huomiolla? Toimiiko koira treeneissä? Miten virittelet koiran treeneihin? Toimiiko koira parhaiten pienen "lämmittelyn" jälkeen vai suoraan autosta otettaessa? Tee samoin kokeessa.
Meille sattui hyvä tuuri ja koepaikka muistutti jokseenkin meidän normaalia treenipaikkaa. Hiekkakenttä, auton pystyi jättää lähelle kenttää, ympärillä metsää jossa koiraa pystyi pitää myös vapaana. Kisapaikalla tehtiin meidän normaalit treenirutiinit eli koira autosta (tätä ennen toki koira oli ollut autossa sen aikaa kun kävin ostamassa kisakirjan ja ilmottauduin), lämppälenkki maastoon, jossa koira huiteli osan aikaa irti minusta välittämättä. Muutamia perusluoksetuloja mutta muuten koira sai huidella ihan oman mielensä mukaan ja olla huomiotta, kunnes jossain vaiheessa alkaa itse pyörimään ympärillä, että moi mä oon tässä mitä tehtäis? Kisapaikalle takaisin, koira hetkeksi autoon, hetki ennen omaa suoritusta pois autosta, muutamat perusasennot/liikkeet josta palkkailua pallolla ja kehään. Ennen paikkamakuuseen siirtymistä rapsuttelin ja juttelin koiralle, mutta annoin sen olla aika vapaasti, ei me vielä oltu töissä. Kehässä niinkuin treeneissä, ei tehdä siitä numeroa. Viimeisen liikkeen jälkeen perus "elämä on ihanaa"-maassa pyörimiset ja rapsutteluhöpsöttelyt ja juostaan autolle hakemaan pallo ja riehutaan jäähkälenkille metsään.
Meidän huonoiten menneissä rallykisoissa Kannuksessa me odoteltiin koiran kanssa omaa vuoroa sisällä hallissa kauan. Kun sen piti tottua uuteen halliin. Yritin siinä "viritellä" koiraa tekemällä erilaisia temppuja ja liikkeitä, hillua ja pitää kivaa. Tilanne oli outo, koira oli lähdössä äärimmäisen poissaoleva eikä ollenkaan "virittelystä" huolimatta mukana ja minä jatkoin koiran "innostamista". Oltaisiinko me aloitettu normaaleja treenejä tällä tavalla? Seinäjoen kisoissa, edelleen oudossa hallissa, käytiin koiran kanssa kyllä tutustumassa halliin pikaisesti ennen omaa vuoroa, jonka jälkeen vein sen autoon ja hain autosta lähes suoraan kentälle. Tarviiko sanoa, että koira oli ihan eri näköinen?
Olen joskus ajatellut, että koiran virittely kisoihin on jotain rakettitiedettä. Että sen pitäisi olla jotain erikoista? Koiran pitäisi käyttäytyä kisoissa ennen vuoroaan täydellisesti tai muuten mistään ei tule mitään. Sen täytyisi olla täydellisessä vireessä ennen vuoroaan. Mukana täytyy olla erikoisherkkuja ja koiraa täytyy riehuttaa ennen kehää enemmän kuin yleensä, jotta sen saisi oikeaan vireeseen. Koska muutenhan sitä ei ole "viritelty". Mutta miksi siitä kisasuorituksesta pitäisi tehdä koiralle jotain numeroa? Kuinka ne kisat oikeasti eroaa treeneistä ellei sitä eroa ohjaaja tee koiralle?
Miten minua onkin alkanut ärsyttämään termi "koiran virittely". Sitä on niin helppo käyttää tekosyynä. Kun virittelin koiran huonosti. Vaikka tosiasiassa kyse voikin olla vaikka niinkin mitättömästä ja pienestä seikasta, ettei koira yksinkertaisesti vaan osaa. Been there, done that.
Jos koira saa vetää hihnassa treeneissä kentälle mennessä niin kisat ei ole oikea paikka alkaa nipottamaan asiasta. Jos koira saa treeneissä haistella satunnaisesti maata niin kisat ei ole oikea paikka alkaa nipottamaan asiasta. Jos koira saa treeneissä haukkua/vinkua/riehua vuoroaan odotellessa niin kisat ei ole oikea paikka nipottaa asiasta. Jos koira treeneissä tekee joka toinen kerta sen maahanmenon tilalle seisomisen ja tekee niin kisoissakin niin kisat ei ole oikea paikka nipottaa asiasta tai osoittaa koiralle pettymystään. Get it? Koiralta ei voi vaatia kisoissa enempää kuin mitä siltä on vaadittu treeneissä.
Jos tiedät, että koira toimii erilaisissa tilanteissa treeneissä (muuallakin kuin täysin häiriöttömässä tutussa ympäristössä) niin ero kisoihin ei ole (uskokaa tai älkää) niin suuri kuin sitä helposti itse ajattelee. Jos rutiinit on aina samat sekä kisoissa että treeneissä, on sekä ohjaajan, että koiran helpompi suhtautua kisaamiseen ilman turhaa jännittämistä kun kyse on vain yhdestä treenitilanteesta lisää. Tai näin ainakin meidän tapauksessa.
Ei tarkoita sitä, että treenata pitäisi täsmälleen saman kaavan mukaan, joka ikinen kerta, vaan niitä rutiineja voi olla eri tilanteisiin. Ja ehkä nimenomaan aloitusrutiineja. Joutuuko koira odotella suoritustaan kauemman aikaa autossa/häkissä/kentän laidalla? Muiden koirien lähettyvillä? Mitä teet jos et pääsekään kentälle vaikka olit jo koiran "viritellyt" valmiiksi? Entä jos joudutkin paikkiksesta suoraan ensimmäisenä kehään? Jos rallyssa joudutkin odotella lähtökyltillä tuomarin lupaa odotettua kauemmin? Tai agilityssä sinua edeltävä koira onkin saanut edellisellä radalla luokkanousun ja joudutkin hakemaan äkkiä oman koirasi suorittamaan? Tärkeintä on, että tiedän mitä teen, mitä tapahtuu, miten koira yleensä käyttäytyy. Olen (tai yritän olla) itsevarma, "tilanteen herra". Tilanne ei ole koiralle mitenkään uusi ja erikoinen eikä ole mitään syytä paineistua omituisesta ohjaajasta tai tilanteesta.
Se koira ei tosiaan tiedä, että nyt ollaan hakemassa sitä viimeistä ykköstulosta. Ohjaaja tietää. Koira ei tiedä, että nyt se palkka ei voikaan lentää yhtäkkiä ohjaajan taskusta kesken suorituksen. Ohjaaja tietää. Se, mitä koira osaa tehdä, on poimia erilaisia vinkkejä ympäristöstään.
Monet puhuvat siitä, että koira erottaa kisatilanteen treenitilanteista ja toimii siksi kisoissa erilailla. Miksi? Mistä se johtuu? Jännittyneestä ohjaajasta? Palkattomuudesta? Erilaisista rutiineista? Huonosta virittelystä? Onko kaikelle koiran käyttäytymiselle aina olemassa syy? Voiko koirillakin vain joskus olla "huono päivä"?
Yhdistelmä sairas omistaja ja levoton koira mm. naapuruston juoksuisen nartun takia ei ole mikään hirvittävän mukava. Viriili dallupoika on käyttänyt energiaansa porukoitten leikatun mäykkyvanhuksen liehakointiin, siinä onnistumatta. Ei onneksi ole mikään ihan mahdoton kuitenkaan. Minun kanssani pysyy hallinnassa pihalla vapaanakin, mutta muitten kanssa on tehnyt lyhyitä karkuureissuja naapuriin (mistä ansaitsi oikeutetusti hihnatuomion).
Koitettiin purkaa sitä energiaa eilen johonkin järkevään ja ruutu tuntui sopivalta idealta. Omistajan kun ei tarvitse juurikaan tikkua laittaa ristiin ja koira saa hoitaa kaiken työn. Ei minulla mitään suurempaa ajatusta ollut treenatessa, kunhan vain tosiaan koiralle jotain tekemistä ja aivotyötä.
Joitain huomioita
Hakeutuu ehkä liian sivuun/eteen merkkejä kohti, oikean paikan hakua palkkauksen avulla?
Palkkaukseen pitäisi kiinnittää huomiota, nyt heitin palkkaa välillä vähän minne sattuu ja olin usein auttamattomasti myöhässä (annettakoon anteeksi kun pää oli täynnä höttöä)
Näkyvämpi palkka. Pallo?
Joku muu heittämään palkan, alkaa kyttäämään ja ennakoimaan helposti palkkaa minulta.
Vauhtia saisi olla enemmänkin, mutta en usko että tulee olemaan ongelma kun koira saa varmuutta. Ja kun tehtiin niin lyhyellä matkaakin, että ei siinä hirveästi kerennyt kiihdytellä.
Koira katsoo kapulaa, koskee kapulaa, ottaa kapulan suuhunsa. Ällöttää kun kapula tippuu varpaille tai muuten kolahtelee ikävästi.
Koira nostaa kapulan, mutta tiputtaa heti suustaan.
Koira nostaa kapulan ja pitää sekunnin, kaksi, kolme...
Koira nostaa kapulan, muttei siedä pätkääkään liikehäiriötä.
Koira nostaa kapulan, sietää jo jonkin verran häiriötä, tiputtaa käskystä.
Koira lähtee kapulan perään, nostaa kapulan ja jää paikalleen odottamaan irrotuskäskyä (tai juoksee iloisesti rallattaen ja kapulaa jäystäen ympäriinsä)
Koira nostaa kapulan, sietää häiriötä, mutta ei liiku kapula suussa pätkääkään (paitsi rallatellen ja kapulaa jäystäen). Jos käskytän esimerkiksi sivulle, tottelee käskyä kyllä mutta tiputtaa ensin kapulan.
Nyt näyttää tältä:
Onneksi on koira, joka jaksaa yrittää vaikkei heti onnistuisi. Videon lopussa yksi hyvä täyskäännös ihanan huonolla seuraamisella (ei tehnyt mieli nipottaa) ja pallon repimistä. En tiedä teistä, mutta mä tuun aina niin hyvälle tuulelle kun tuota koiraa seuraa <3
Tänne tuli kuin tulikin lunta!
Kriteerinä oli ainoastaan tulla "näkysälle" kapula suussa ja tiputtaa vasta käskystä "hyvä". Perusasentoa en vaatinut, enkä puuttunut huonoon perusasentoon kapula suussa. Samoin kapulan jäystämiset ja kapulan perään hyökkimiset ja muut pelleilyt jätin huomioimatta. Se on niin ehdollistunut edessä kapulan hakemisessa vain siihen nostamiseen, ettei liikkuminen kapula suussa tahtonut onnistua. Välähti joskus, että mitäpä jos antaisin sen hakea kapulan selän takaa ja se sitten alkoikin tuottaa tulosta. Kun paljon harrastan perusasentoon hakeutumistreeniä näin, että palkkaan koiran taakse, käännän selän ja annan käskyttämättä koiran hakeutua perusasentoon. Luulen, että tästä oli apua. Tiputteli kapulaa nyt melko paljon, mutta luminen kapula taisi vähän ällöttää.
Katsotaan sitä luovutusta sitten myöhemmin/erikseen. Aika operantisti ja sheippaamalla tätä on nyt rakennettu, mutta tykkään kun koira saa itse miettiä ja se toimii Jalille ehkä parhaiten. Nämä "työnnä koiralle kapula suuhun ja pidä suuta kiinni ettei koira voi kapulaa tiputtaa" tavat eivät meille toimi enkä niitä halua kokeillakaan.
Eihän se osaa vielä:
Luovuttaa kapulaa käteen.
Tulla oikein perusasentoon, varsinkaan kun kapula pitäisi hakea edestä.
Odottaa lupaa kapulaa heitettäessä.
Nämä kaikki yhdistettynä eli lopullinen noutoliike.
Mutta nuohan ei ole mitenkään oleellisia.
Jos treenaisi useammin kuin kerran puolessa vuodessa niin tämä projekti saattaisi edistyä vähän nopeamminkin? Mutta hei, se ajatus kapula suussa perusasentoon tulemisesta on vihdoin edes muhimassa koiran päässä!
Kun perhepiirissä on useampi koiraihminen voi "lauma" kasvaa aika yllättäin.
Mistä näitä cookeja oikein sikiää?- tuumaa Jali :P
Onhan se nyt aika sievä!
Hän on Alma ja hän on naisvahvistus meidän perheen urosvaltaiseen koiralaumaan. Siinä missä Frodo on cardi niin Alma on pemu. Ja kun perheessä on vielä mäykkyvanhus Laku niin johan tässä saa makkarakoirayliannostuksen. Kohta velipoika hankkii varmaankin göötin.
Eiköhän Almaakin nähdä blogissa aina silloin tällöin, ainakin kuvissa. Voisi tehdä näille blogissa pyöriville ylimääräisille laumanjäsenille oman esittelysivunkin jossain vaiheessa.
Fyssarilla käynti on pelottavaa. Fyssari vääntää ja kääntelee ja kuuntelee koiraa ja itse odotat vieressä mikä on tuomio. Tänään uutiset olivat onneksi varsin hyvät! Katsottiin tällä kertaa alussa liikkeet läpi ja niinkuin itsekin olen huomannut niin Jali kulkee paljon parempaa ja rennompaa ravia verrattuna ensimmäiseen fyssarikertaan eikä sorru peitsiinkään juuri ollenkaan tai jos sortuu niin vaihtaa ihan ongelmitta itse raville. Askelkin on pidempi. Harmiksi en ole sitä näyttelyihin ilmoitellut, kyllä nyt lentäis kuule askel hyvin.
Ja sitten sisälle käsittelyyn. Haukkarit venyi hyvin, takana oli vielä joitain pieniä kireyksiä, mutta ei mitenkään pahoja ja ehdottomasti paremmin venyi kauttaaltaan viime kertaan verrattuna. Fyssari tutki vielä polvet ja lonkkien löysyyden taas kerran läpi kun Jali istuu välillä oudosti ja leväyttää oikean takajalan kummallisesti. Opittu, pinttynyt tapa tai sitten löysyyttä lonkissa on fyssarin arvio. Polvet on kuulema hyvin tiiviit eikä niissä ole mitään sanomista, oikean jalan lonkasta löysyyttä hakiessa sai työllä ja vaivalla kaivettua esiin kunnolla voimaa käyttäen "jotain pientä", mutta koira ei oikeastaan aristellut tai reagoinut mihinkään. "Tältä sais varmaan repiä jalan irti ennenkuin saa reaktion aikaiseksi ja silloinkin tää varmaan vaan vähän nostais päätä, että mitä ihmettä sä hommaat" :D
Fyssari ei tuosta kuitenkaan ollut mitenkään erityisemmin huolissaan, mutta neuvoi käymään Tampereella Juha Kallion vastaanotolla mikäli haluaa mielenrauhan tai varsinkin jos alkaa oireilemaan jollainlailla. Jalista ei tosiaan hirveästi reaktioita saa irti vaikka kuinka väänteli, joten voi olla, että se ei tosiaan vaan näytä kaikkea. Olen vähän kahden vaiheilla. Jos siellä jotain on, niin agilityn harrastaminen ei ole välttämättä mitenkään suositeltavaa, mutta toisaalta kun se ei varsinaisesti mitenkään ole oireillut jos tuota istuma-asentoa ei lasketa. Saisin tuosta käynnistä kyllä varmasti (toivonmukaan) vakuutuksesta takaisin, mutta oman mielenrauhan saamiseksi Tampereelle asti lähteminen? Täytyy nyt puntaroida asiaa. Eihän se ollenkaan pahitteeksi olisi tarkistaa ja jos siellä jotain onkin niin hyvähän se olisi jo tässä vaiheessa havaita. Kovasti fyssarikin tätä Kalliota kehui ja totesi, ettei hän ainakaan turhia tutkimuksia tee vaan osaa asiansa ja tutkii koiran huolellisesti. Sanottakoon vielä, että lonkkien tietynlainen löysyys ei aina normi lonkkakuvissa kuulema näy ja vaikka Jalillekin ne B-lonkat on kuvattu, niin se ei välttämättä kuitenkaan sano mitään. Jos kiinnostaa lukea asiasta enemmän niin täältä löytyy lisää tietoa.
Video on kuvattu jo jokunen viikko sitten ja nopeutettu ja pätkitty. Älkäähän kukaan videosta mallia ottako vaan käykää jonkun ammattilaisen (fysioterapeutin) opetuksessa ensin jos haluatte oppia venytykset kunnolla. Kuten videolta näkyy, Jalmar ei ole käsittelystä moksiskaan.
No, joka tapauksessa jatketaan jumppailua ja venyttelyä kuten tähänkin asti parilla uudella jutulla höystettynä ja palaillaan kohti normaaliarkea. Onneksi nuo venyttelyt ovat jo rutitoituneet osaksi päiväjärjestystä eli niiden jatkaminen ei ole ongelma eikä mikään. Kaiken lisäksi noita venytyksiä on hauska tehdä ja seurata kuinka koira venyttelyyn reagoi. Lenkitykset ollaankin tehty jo ihan entiseen tapaan sillä erotuksella, että kuljetaan hihnassa huomattavasti normaalia enemmän, kannustan koiraa vapaanaollessa ennemmin ravaamaan eikä olla koiraseurassa lenkkeilty ja muutenkin kaikenlainen riehuminen jätetty pois. Lisätään näitä rajumpia aktiviteetteja vähitellen ja harkitusti päiväjärjestykseen, ettei kerralla rysäytetä kaikkea ja seuraillaan kropan reaktioita. Aika hyvin pystyn luottamaan omiin arvioihini koirasta kun fyssari ihan samat huomiot yleensä on tehnyt.
Huomenna treeneihin uudella innolla jos vaan ei koirassa tämän päiväistä käsittelyä huomaa liikkeissä tai venytellessä.
Jali sai Biltemasta röhkivän possun. Olihan se selkeästi ansainnut sen.
Mä kirjoittelin pyynnöstä eräälle keskustelupalstalle vinkkejä seuraamisen treenaamiseen ja ajattelin, että kerta ne tuli kertaalleen jo kirjoitettua niin ehkä ne voisin myös julkaista täälläkin. Jos näistä nyt kenellekään on mitään hyötyä, mutta minä ainakin olisin ollut/olen noviisina iloinen kaikista mahdollisista vinkeistä :)
Olen laittanut esimerkkeinä linkkejä omiin treenivideoihin, koska itse opin myös videoista tosi paljon ja noilta videoilta näkee myös aika hyvin niitä virheitä (=älä tee näin) ja meidän kehitystä. Ja nuo videot voi toimia ehkä jollekin myös motivaattorina, että kukaan ei ole tosiaan seppä syntyessään (paitsi jotkut luonnonlahjakkuudet) vaan koiran kouluttamisessakin on mahdollista kehittyä. Koskaan ei ole myöskään liian myöhäistä korjata tekemiään virheitä.
Kaikki neuvot ei varmaankaan sovellu kaikille koirille, mutta näitä asioita mä oon tän talmaatin kans ajan saatossa pohtinut ja oppinut kantapäänkin kautta.
Älä koskaan treenaa koiraa liian matalassa vireessä tai kun koiraa ei vois vähempääkään kiinnostaa treenata! Yhtään mitään. Älä treenaa myöskään sillon kun itse olet huonossa vireessä. Tää on oikeesti ollu mulle se yks juttu mikä on vieny ihan hirveästi meitä eteenpäin. Sille koiralle pitää rakentaa se motivaatio tehä sun kans hommia (tää on kaikessa treenaamisessa oikeestaan se ensimmäinen juttu mikä pitää hoitaa kuntoon) ja kun koira oppii tekemään asiat hyvässä vireessä se myös tekee suuremmalla todennäköisyydellä sen myös siellä kokeessa samassa vireessä. Sä et halua, että se koira yhdistää seuraamista laamailuun... Hyvä seuraaminen mun silmiin on kaukana laamailusta. Enemmänki mä tykkään tottis tyylisestä seuraamisesta ja jos tokotuomarit rokottaa liian tiiviistä tai korkea vireisestä seuraamisesta nii siinäpähän rokottavat.
Esimerkiksi tämä ei ole seuraamista saatikka esimerkki hyvästä treenistä Nolottaa katsoa itsekin tuota videota kun teen niin miljoonan verran virheitä. Koiralla on matala vire, sitä ei juuri kiinnosta tehdä mun kans yhtään mitään. Mä palkkaan koiran tosi innottomasti ja liian harvoin ja jos palkkaan niin vääristä asioista. Eikä koira oikeastaan edes palkkaudu. Liian pitkät ja tylsät treenipätkät, eikä koirakaan oikein tiedä mitä me tehdään enkä taida minäkään. Tässä jo huomattavasti järkevämpää treenailua. Koiralla on parempi vire ja se oikeasti palkkautuu tuosta palkasta ja mä oikeasti palkkaan sitä koiraa paljon järkevämmin. Tosin palkan suunta on väärä ja huomaa, että koira juurikin aukeaa herkästi takaa, koska palkka tulee oikeasta kädestä.
Seuraaminen koostuu moooonesta osasta, älä yritä opettaa niitä kaikkia kerralla vaan niitä voi ja pitää treenata erikseen. Se on vähän niinku palapeliä kokoais. Mun ongelma oli ehkä "kaikki mulle heti nyt"-asenne (näkee tuosta ensimmäisestä videosta kun tehdään liian pitkiä seuraamisia vaikka koira ei osaa), enkä tosiaan hoksannut, että parempaan tulokseen pääsee kun ne osasuoritukset opettaa koiralle erikseen. Perusasento-katsekontakti-liikkeellelähdöt-seuraamisen paikka-käännökset-vauhdinmuutokset-seuraamisen ilme.... Meidän liikkeellelähtö/kontaktitreeniä.
Mä alotan seuraamisen aina vasemmalla jalalla, jättöliikkeet (esim. luoksetulo) lähden oikealla. En tiedä miten hyvin koira osaa tuota vinkkiä lukea, mutta haittaakaan siitä ei missään nimessä ole.
Mun mielestä joskus voi ihan hyvin seurauttaa koiraa liian korkeassa vireessä ja vähän katsoa läpi sormien esim. korkeasta vireestä mahdollisesti seuraavaa edistämistä. Tällee voi rakentaa sitä fiilistä siihen koiran tekemiseen. Mutta ehkä kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun se koira käytännössä osaa sen seuraamisen. Liian alussa kun se paikka ei ole vielä ihan varma muutenkaan niin tämmöset läpi sormien katsomiset ehkä hajottaa sitä ennestään. Mut ylipäänsä jos seuraaminen on ihan laamailua ja koirasta blaah, niin ei ehkä ensimmäisenä kannata alkaa nillittää sille niistä pikkujutuista vaan sitä koiran virettä siihen seuraamiseen ois hyvä saada nostettua. Jos se tarkottaa sitä, että sen seuraamispaikka vähän hajoaa niin sitte hajoaa. Sen pystyy kyllä korjaamaan sitten jälkeenpäin kun koiran fiilis on kohdillaan.
Lyhyitä treenejä ja oikeesti kunnon palkka (eli se mikä koiraa nyt ikinä sattuukaan parhaiten motivoimaan) sille koiralle. Joko mä sanoin, että lyhyitä treenejä? Varsinkin alkuvaiheessa. Lopeta sillon kun koiralla on vire korkeimmillaan ja se vielä haluaa tehdä, ei siinä vaiheessa kun se on jo ihan kyllästynyt. Jos sä ajattelet, että "no jos mä vielä yhen toiston" niin on jo korkea aika lopettaa. Lopeta aina onnistuneeseen toistoon.
Opeta koiralle vapautuskäsky, jollon se saa sen THE palkan. Ja kun vapautat ja palkkaat niin oo oikeesti tosi iloinen ja mukana siinä palkkauksessa.
Sä et voi palkata koiraa liian usein, mutta muista aina palkata vain syystä! Jos koira ei ansaitse palkkaa, se ei myöskään saa palkkaa. Kannattaa myös palkata tosi monipuolisesti ja yllättäin. Jalilla pysyy ainakin vire tosi hyvin kun se ei ikinä tiedä millon palkka tulee ja sen pitää tavallaan koko ajan pysyä hereillä, koska se palkka voi tulla koska vaan. Eli välillä palkkaat siitä pelkästä alun perusasennosta, ensimmäisen askeleen jälkeen, käännöksen jälkeen, perusasentoon, lennosta...
Mun mielestä vahva perusasento on aika hyvä seuraamisen perusta ja tuon mun hörhöilyn jälkeen meiän seuraaminen parantu tosiaan huimasti näillä perusasento-askel-perusasento sarjoilla. Oikeaa seuraamispaikkaa harjottelin myös ihan imuttamalla.
Riippuu varmaan vähän koirasta kannattaako seuraamisen aikana kehua esimerkiksi hyvästä kontaktista. Mä en ehkä kehuis, ainakaan samallalailla kuin tuossa ekassa videolla. Voisin kuvitella palkkaavani ja vapauttavani koiran heti kun se ottaa kontaktin ja pikku hiljaa alkaa vaatia pidempää kontaktia, mutta en lähtis tosiaan kerjäämään kontaktiakehumalla/huomauttelemalla/nyppimällä hihnasta.
Siinä vaiheessa kun se koira jotain osaa, niin sun pitää muistaa sitä myös siltä vaatia. Esimerkiksi kuten tuolla ylhäällä linkkaamassani liikkeellelähtö/kontakti treenissä.
Häiriö sen koiran mukaan. Vaikeassa häiriöässä ei voi vaatia juttuja mitä se koira ei varmasti osaa. Meille toimii paremmin kun ne jutut opetellaan ilman häiriötä, häiriössä on ihan turha alkaa opetella mitään uusia juttuja.
Älä koskaan jätä vinoa perusasentoa huomiotta, äläkä tosiaan anna korjailusta palkkaa. Jos haluat varmasti suorat perusasennot niin muista myös vaatia ne aina äläkä kato vinoja läpi sormien. (mun pitäis terästäytyä tässä kohtaa :D)
Käännökset oon opettanu myöskin perusasennon kautta eli ollaan pyöritty lähestulkoon paikoillaan ja koira on saanut hakea sen perusasennon. Käännöksistä saa helposti koiralle virettä nostavan kun seuraamisessa palkkailee usein käännösten jälkeen. Koita opetella ne käännökset ensin ilman koiraa (mä en osaa edelleenkään kääntyä esim vasemmalle...). Käännöksiä voi harjoitella myös seuruuttamalla koiraa erillaisia kaarroksia.
Mieti sitä palkan suuntaa. Mä esimerkiksi yhdessä vaiheessa palkkasin oikeasta kädestä, jollon mä sain Jalin poikittamaan/aukeamaan takaa. Sillä palkan suunnalla voi hyvin korjailla väärää seuraamispaikkaa. Meille on toiminu tuo taate päin palkan heittäminen ja itsekin vähän peruuttaminen kun se varsinkin tosi korkeassa vireessä edistää helposti.
Opettele kävelemään jo alusta asti suorassa katse eteenpäin ja normaalisti käsiä heilutellen. Mulle on monesti huomautettu noista käsistä, että heiluttelen niitä liian leväällään, varsinkin koiran puoleista, minkä kuulema jotkut tuomarit voi tulkita vartaloavuksi. Ison koiran kans se normaali käsien heiluttelu tuntuu mulle tosi hankalalta kun Jali seuraa kuitenkin tosi tiiviisti.
Muista treenata kohtuullisesti ja pitää treenitaukoja. Koiralle oikeasti auttaa kun se saa vähän aikaa hautoa uutta asiaa mielessään eikä sitä vaan jankata loputtomasti.
Meidän nykyseuraaminenhan näyttää suurinpiirtein tältä. Aika iso ero kun vertaa tuohon ensimmäiseen videoon! Mä pidän itseäni edelleen ihan noviisina, vaikkakin kehitystä on toki tapahtunut, että en tiedä onko mulla tietoa ja taitoa tämmösiä vinkkejä kirjoittaa, mutta tulipahan kirjoitettua. Luultavasti mulla on vielä paaaaaljon asioita, joita en tiedä tai osaa ottaa huomioon. Onneksi tekemällä oppii ja muiden neuvoja kannattaa aina kuunnella :)
Multa kysyttiin dalluleirillä vihjeitä hihnakäyttäytymisen opettamiseen kun Jali kuulema kulki niin nätisti hihnassa. Multa? Koulutusvihjeitä? Jaliko nätisti hihnassa? Mä olin ihan puulla päällä lyöty ja sopersin siinä jotain palkitsemisesta ja pysähtelystä. Nyt on tullu pohdittua asiaa vähän syvällisemmin.
Jos vertaa Jali Pikiin niin ainakin hihnakäyttäytymisessä ollaan (ainaki ajatuksen tasolla) vähän edistytty. Pikin kans mä tein melkeen kaikki maholliset virheet. Piki eli pentuaikansa maalla mikä tarkotti enimmäkseen lenkkejä vapaana. Sen mitä me mentiin hihnassa, Piki oli flexin päässä. Voitte kuvitella siis mitä meiän lenkit oli. Kun vähän vanhenin ja viisaistuin flexin suhteen ja vaihoin normaaliin hihnaan oli jo aikalailla myöhästä. Tapa oli jo opittu ja hihnassa mentiin kovaa ja vetämällä. Mä iteki annoin osittain periks ja kuljetin sitä joko flexin päässä tai sitten kuonopannan kans.
Ei siinä, Piki oli semmonen 19kg, kyllähän semmosen kans vielä vetämisen kans pärjäs. Mut Jali, semmonen +30kg vetävä, voimakas uroskoira ei ehkä oo mikään mukava hihnan päässä. Sen takia mä oon yrittäny ottaa ton hihnakäyttäytymisen opettamisen vähän enemmän tosissaan.
Pienempänä meiän lenkit oli sitä, että Jali poukkoili puolelta toiselle, sinkoili sinne ja tänne ainakun jotain mielenkiintosta mukamas ilmestyi. Noo, se oli pentu (vaikkakin 5kk ikäinen pentu...), saa se nyt vähän tutkia paikkoja enkä mä voi siltä ihan täydellistä käyttäytymistä vaatia. Niinpä niin. Siinä vaiheessa kun massaa alko tulla vähän lisää niin alko tuo vetäminenki jo vähän häiritä. No hei, mitäs näitä neuvoja onkaan:
Pysähdy kun koira vetää ja jatka matkaa vasta kun hihna löystyy: Hihna kireenä-stop-löysytys-hihna kireenä-stop-löysytys jne. Me päästiin ehkä kulkemaan 100m puolessa tunnissa...
Vaihtele suuntaa aina kun hihna kiristyy: Tällä tavalla me ei päästy ees sitä 100m vaa jankattiin samaa parin askeleen pätkää.
Mä vaan en oo tarpeeks kärsivällinen, että jaksan jankata näillä tavoilla mooooonta kuukautta.
Sitte mä luin jonku koirankoulutus kirjan, jossa mainittiin jotenkin, että ei koira voi oppia kulkemaan vetämättä omistajan tahtiin jos se ei osaa vaihdella edes omaa tahtiaan. Samaan tapaan kuin tuossa 1. tavassa, nyt ei pysähdytäkään kireestä hihnasta (mulle tuotti ainaki vaikeutta määritellä millon se hihna oikeesti muka oli niin kireenä että nyt pysähytään ja koiralle varmasti tuottaa vaikeuksia myös ymmärtää että miks nyt ylipäätään pysähytään) vaan siitä kun koiran kävelytahti on selkeesti liian nopea. Sen lisäks mä palkkaan aina kun se kulkee sopivaa vauhtia, mikä tarkottaa sitä että nameja kuluu tässä vaiheessa meiän lenkillä aika paljon.
Mut oikeesti, mun päässä naksahti. Mulla on selkee mittari millon ite pysähtyä: ei siis sillon kun hihna on jo kireenä vaan sillon kun koiran kävelytahti on liian nopea. Ja sen muuten oppii huomaamaan tosi nopeeta! Koiran oppimista voi testata sitten ihan sillä että hidastaa omaa tahtiaan ja kattoo hidastaako koira myöskin. Jali on oppinu tosi hyvin sen, että jos lähetään liian kovaa, joudutaan pysähtyä (tai Jali hidastaa vauhtia jo ite ennenku hihna ees kiristyy!) ja palata takas. Sen jälkeen se hidastaaki ja alkaa kärkkyä vierellä namin toivossa. Tässä mä luulen auttaa myös tuo ketjullinen puolikurra, kun hihna kiristyy ja ketju alkaa kilistä, Jali saattaa ihan automaattisesti hidastaa vauhtia.
Niin, ongelmana on vielä se, että jos mulla ei oo lenkillä nameja mukana, saattaa tuo viis välittää mun pysähtelyistä ja kävelytahdista, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Lisäksi noita pysähtelyjä tarvitaan vielä melko usein, muttei läheskään niin usein kuin ennen ja päästään hyvin jatkamaan lenkkiä ilman koko aikasta stoppailua. Ei se vielä täydellinen oo, ehei, ei lähelläkään. Mut ehkä me siihen vielä päästään.
Yks pieni "ongelma" meillä vielä on mikä johtuu (taas kerran) ihan vaan musta itestä. Mä annan Jalin kulkee edellä enkä vaadi kulkemaan ihan vierellä. Niin no, ei se mua nyt ihan hirveesti haittaa, mutta oishan se mukavampi jos koira kulkis siististi vierellä ja yllättävissä tilanteissa hallinta ois helpompaa. Jalin saattais olla myös parempi seurata mun tahtia ku se kulkis ihan vieressä, mutta mä en oo jaksanu nähä sitä vaivaa että alan sitä vaatia. Toinen, vähän vakavampi ongelma on lenkillä vastaantulevat koirat, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää...
Nolottaa katsoa itsekin tuota videota kun teen niin miljoonan verran virheitä. Koiralla on matala vire, sitä ei juuri kiinnosta tehdä mun kans yhtään mitään. Mä palkkaan koiran tosi innottomasti ja liian harvoin ja jos palkkaan niin vääristä asioista. Eikä koira oikeastaan edes palkkaudu. Liian pitkät ja tylsät treenipätkät, eikä koirakaan oikein tiedä mitä me tehdään enkä taida minäkään. 
